Maj Karman Salama jatkaa Ukkosen ja Sodankylän löytämää hillityn aggression linjaa. Kansa tykkää, vaikka kriitikoiden suusta kuuluu mutinaa. Salaman myötä bändin vokaaleista ja konsonanteista huolehtiva Mr. Ylppö otti sanoituksiin poliittista ja yhteiskunnallista väriä. Myös Ylpön terapiabändi Herra Ylppö & Ihmiset nappaa suuren osan miehen sydämestä. Miten toimii karman laki Ylpön elämässä, kuinka monta tärkeää asiaa mahtuu rokkarin sydämeen?



- Salama on musiikillisesti jatke Ukkoselle. Hiotumpi. Se on ison bändin valtavirtalevy, jossa on isot kitarat. Levy on Ukkosta hieman melodisempi ja yhtenäisempi kokonaisuus ja soundaa huomattavasti paremmalta. Soitto on sujuvampaa ja laulu rennompaa. Levy on mielestämme hyvin vapautunut. Emme aio esittää vaihtoehtoista. Ehkä kokeilevampi puoli tulee taas takaisin jonain päivänä.

- Sanoituksissa on sellaisia fraaseja kuin: "Pitäkää ihmisoikeuksien puolta. Pitäkää pienemmistänne hyvää hyvää huolta." Minusta tuntui tärkeältä sanoa tällaisia asioita. Nuo ovat yleviä ajatuksia, mutta ne on hirveän helppo leimata hurskasteluksi. Tiesin etukäteen, että idealistista sanoituksista tulee puukkoa selkään, mutta seison jokaisen ajatuksen takana.

Toisaalta, eikö ole ymmärrettävää ottaa kantaa - vaikka olisikin rokkari. Politiikka ja maailmantuska kuuluvat ihmisten arkeen, rokkarit eivät tee tästä poikkeusta. Eihän rock ole ulkona ympäröivästä maailmasta. Karman laki tosin sopii albumin teksteihin hyvinkin laajassa merkityksessä. Sitä niittää, mitä kylvää. Ylpölle tekstien raskaampi sanoma on kova henkinen kynnys, mies ei halua Bonoksi tai Bob Geldofiksi.

- Yleensä tällaisia idealistisia sanoituksia ei paljon rockissa viljellä, koska eihän rokkari saa olla tiedostava. Rokkari ei saa esittää fiksua. Rokkareilta odotetaan sekoilua, kiihkoa ja kapinaa. Ja onhan se totta, että se on osa rockmusiikin perinnettä ja yksi tärkeä lähtökohta.

- Jos rockmusassa kertoo hyvyydestä, hyväntahtoisuudesta, välittäisestä ja huolestumisesta je tekee sen kaiken vieläpä armolloisesti, se yleensä tuomitaan. Niin on käynyt monille. Bob Geldofin ura meni vituiksi kun se järkkäsi Live Aidin. Bono saa paljon enemmän paskaa niskaan kuin sellaiset rokkarit, jotka käyttävät rahansa ja valtansa bilettämiseen. Tuntuu, että koko rockmaailma on aika ilkeämielistä.

Jatketaan hieman enemmän yhteiskunnallisen puolen kaivamista. Antaa palaa, Mr. Ylppö. Elämä muuttuu ja maailma teknistyy mutta muuttuuko ihminen? Apinasta ei ole vielä kovinkaan pitkä matka tämän päivän kaupunki-ihmiseen... eläimen piirteet hallitsevat yhä.

- Internetin ongalmahan on juuri tuo. Tietenkin netissä on paljon hyvää, mutta kyky empatiaan kehittyy nuorilla nimenomaan siitä, että ollaan oikeasti ihmisten kanssa tekemisissä. Evoluutio on kehittänyt ihmiset lukemaan viestejä toistensa kasvoilta. Internetin välityksellä ei voi halata eikä pussata. Internetin välityksellä tapahtuva kommunikaatio on aivan toisenlaista kuin se, että oikeasti koetaan toisen ihmisen läsnäolo ja lämpö. Tai vaikkapa suuttumus ja aggressio.

- Nykyihmisten yhteydenpitoa leimaa etäisyys. Empatiaan taipuva ihminen ei voi ampua toisia koulussa. Meidän pitäisi nyt herätä huomioimaan ne ihmiset, jotka oikeasti tuntuvat olevan hukassa ja yksin. Niitä tuntoja, vihaa ja ulkopuolisuutta on helppo pönkittää netissä. Jotenkin pitäisi ottaa ulkopuoliset mukaan ja antaa toivoa ja uusia kulmia ajatteluun. Useat nuoret ajattelevat, että "paskat musta mitään tule" ja se on harha. Ihmisten voimavarat ovat uskomattomat. Ahdingosta kyllä löytyy monta tietä ulos, mutta harva pystyy siihen yksinään.

Soundin haastattelussa Ylppö puhui uudesta rodusta nimeltään artilekti. Niin että mikä artikkeli?

- Artilektit ovat ultra-älykkäitä koneita. Ihmiskunta tulee väistämättä joskus sellaisen asian eteen, että on mahdollisuus rakentaa koneita, jotka ovat ihmistä korkeammalla kaikilla tasoilla. Matematiikan laskentanopeudessa ihminen on hakattu jo aikoja sitten, mutta neuronijärjestelmää simuloiva tekniikka tulee mahdollistamaan sen, että kone pystyy ohittamaan ihmisen myös kaikilla muilla älykkyyden osa-alueilla. Suuri kysymys on mitä tapahtuu kun ihminen rakentaa tällaisen jumalan kaltaisen koneen, jolle väistämättä muodostuu oma ja itsenäinen tietoisuus. Tämä tietenkin vaikuttaa joko utopialta tai dystopialta näkökulmasta riippuen, mutta kyllä tämä tulee tapahtumaan. Siitä ei ole epäilystäkään. Tekniikan kehitys ei pysähdy. Ellei jokin luonnonkatastrofi ehdi väliin.




Takaisin maan pinnalle. Laitetaan Ylppö mankelin läpi ja puristetaan miehestä irti jotain muuta kuin rock-kliseitä.

Kotiteollisuuden Hynynen näkyy ja kuuluu eri medioissa. Miltä kuulostaisi omalla kohdallasi vastaava julkisuusmyllytys? Millainen on oma suhteesi julkisuuteen, entä kuinka paljon Herra Ylppö eroaa kotioloissa peiliin katsovasta Mikosta?

- Ei minua ole kukaan lapsuuden jälkeen kutsunut Mikoksi, enkä pidä sitä omana nimenäni. Ylppö ei ole taiteilijanimi vaan lempinimi, joka vuosien varrella on muuttunut tärkeäksi osaksi minuuttani. En halua yhtä isoa julkisuusmyllyä kuin Hynynen. Olen paljon neuroottisempi hahmo. Jouni tuntuu hallitsevan homman. Kyse on tietysti valinnoista. Riippuu julkisuuden aiheista. En voisi olla Äijät-ohjelmassa, koska en vain sopisi siihen, mutta voisin olla jossain toisenlaisessa, jonka kokisin tärkeäksi ja omakseni.

- Peiliin katsova Ylppö on ihan sama jätkä kuin videolla poseeraava. Ihminen koostuu useista rooleista, jotka ovat kaikki yhtä aitoja. Jos joku sanoo minulle, että "miksi sä et ole oma itsesi" niin mä vastaan, että "miten mä voisin olla olematta oma itseni, sehän on mahdotonta".

Yksityiselämäsi on pysynyt hyvin poissa lööpeistä, miten tämä on onnistunut? Voisitko esitellä asuntoasi sisustusohjelmassa?

- Joo... itse asiassa olen avaamassa nettikauppaa, josta voi ostaa tekemiäni sisustustauluja ja eräs sisustuslehti halusi jo haastattelun. Aion jopa suostua siihen. En silti raota yksityisyyttäni. Nuokin haastikset liittyvät duuneihini.

Mikä on oma suhteesi arkipäivän politiikkaan, onko teikäläistä pyydetty mukaan ehdokkaaksi kalastelemaan nuorten ääniä?

- En ole kiinnostunut puoluepolitiikasta. En halua olla missään tekemisissä vallankäytön kanssa. Jos haluan vaikuttaa menen vaikka jonnekin kouluihin tai nuorisotaloille puhumaan koulukiusaamisesta tai jostain vastaavasta, jonka koen tärkeäksi. Mutta siitä ei kylä parane tehdä mediatempausta. Pitäisi löytää kulma, jolla olisi oikeasti jotain merkitystä. En ymmärrä talousasioista mitään.

Mitä ihmettä tapahtui Olen Menettänyt Järkeni -runoteoksen kanssa? Teoksen piti ilmestyä jo vuosia sitten mutta runot ovat jääneet vähiin?

- Joo, no eräs tyyppi Likellä vuoti homman julkisuuteen, vaikka ei pitänyt ja päätin ettei sitä koskaan julkaista. Nyt Olavi Uusivirta julkaisi levyn, jolla on melkein sama nimi, joten sikälikin homma pitää ehkä pitää unohtaa. Ei mua kiinnosta runous juuri yhtään. Sain Yrjänältä ison nipun eri runoilijoiden teoksia, enkä oikein innostunut niistä. Ilman mitään perseen nuolemista Yrjänän runot oli minusta kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa.

- Jos minulta joskus julkaistaan runoteos, se ei ole tuo "Olen menettänyt järkeni" vaan joku muu, jonka haluisin olevan todella spontaani ja nopeasti kirjoitettu. Sen ei tarvitse välttämättä olla kovin hyvä. Ehkä aloitan tänään.

Onko mahdollista, että viidentoista vuoden kuluttua olet pelkästään runoja ja proosaa tekevä taiteilija? Kuinka kipeästi tarvitset rokkia itseilmaisun välineenä?

- Jos teen runoja tai maalaan tauluja, nekin on mulle rock and rollia. Sillä asenteella haluan tehdä. Rockissa on jotain selittämätöntä voimaa joka kiehtoo mua. Samuli Putro sanoi jotenkin niin, ettei häntä enää kiinnosta sähkökitararokki. Mulla menee vähän päinvastaiseen suuntaan. Kun kytkee vahvistimen päälle ja iskee jonkun äänen sähkökitarasta, minkä tahansa, se on aina jotenkin vitun hieno fiilis.

Miltä lapsuutesi sankarit näyttävät tänä päivänä?

- Mun lapsuuteni sankarit oli mua vanhempia tarkkiskundeja enkä mä tiedä missä ne on nyt. Osa on linnassa ja osa kuolleita. Eikä tämä ole pelkkä klisee vaan totuus. Niin ja yksi on töissä Ilves-ravintolassa - nimittäin noi Musta Paraati -yhtyeen jätkät oli mun lapsuuden sankareita. Kymmenen vuotiaana diggasin helvetisi Yön ekaa levyä nimeltä Varietee ja diggaan kyllä oikeastaan edelleen. Ne muistot on niin vahvat ja onhan se aivan järjettömän tarttuvaa musiikkia. Kuinka joku lukiopoika on saanut aikaan niin kestävää ja upeaa rokkia?

Miksi Harjavallassa on Maj Karman oma rock-festivaali?

- Oli pakko järjestää oma festari kun ei saatu keikkoja. Se oli jotain 90-lukua. Homma vain jatkui, koska järjestämisestä tuli hyvä mieli.

Voiko Herra Ylppö luottaa ihmisiin?

- Hyväntahtoisuus kyllä paistaa hyväntahtoisista ihmisistä. Muihin suhtaudun etäisemmin.

Lopuksi hyvinkin filosofinen ja syvältä luotaava kysymys. Miten jaksat vastailla näihin ainaisiin ja usein samankaltaisina toistuviin median kysymyksiin?

- Uskon, että kaikella mitä teemme on jotain merkitystä. Ihan kaikella.


Kuvat Joonas Brandt (promo)

Tsekkaa myös V2.fi-sivuston arvio Salama-levystä täältä.