Kotimaista satiiria terävimmästä päästä ovat ne vanhat vitsit, jotka Jari Tervo koettaa ajoittaa oikein tukeutuen useammin karismaansa kuin älyynsä. Heikointa kotimaista satiiria nähdään perinteisesti ennen Uutisvuotoa, ja siinä tarjonta taisi olla. Eräs Presidentin kanslian ohjaajista ja käsikirjoittajista, Elias Koskimies, tietää kuinka pitää katsoja puoliksi hereillä 15 minuuttia. Vartin toisella puolella mies on hyödyllinen tieteen näkökulmasta: sitä yritetään todistaa, että elokuvilla voidaan luoda antiatomaattikehä, jonka sisällä minuutti kestää kaksi.

Likainen pommi muistuttaa aluksi traileriaan (löytyy alta). Leppoisa kertoja satuilee mitä sattuu myöntäen, ettei hän tosissaan ole. Kun pulssi laskee, illan sankariksi profiloituu pr-henkilö Mirccu. Surusilmäinen mutrusuu värvätään mukaan tiimiin, jonka on tarkoitus leipoa rääkyvästä pissiksestä teini-idoli, joka vetoaa myös pedofiileihin. Oho. Miten villi leffa Likainen pommi on? Niin villi, että kun Jukka Puotila on turhautunut, hän alkaa sopottaa japania tai jotakin, koska semmoinen sopotus tosiaan sopii suivaantuneen pomon suuhun. Käytännössä Likainen pommi oli näin villi elokuva. Kun Koskimies huomasi, että kahvi tekee hänestä hyperaktiivisen ja epäselvän, hän alkoi keittää teetä - jumalauta liivatelehdistä.

Elokuvassa ei tapahdu juuri mitään. Noin puolen tunnin välein kertoja väittää, että jotakin tapahtui. Yleensä tällöin siirrymme seuraamaan kokousta, jossa pr-henkilöt yrittävät naamoillaan vääntää sitä satiiria. Eräs juonenkäänteen korvike on murhayritys. Suunnitteluun, toteutukseen ja jälkipuintiin käytetään ihan oikeasti vain kymmenen sekuntia. Mirccun ja hänen tarkoituksella äärimmäisen tylsän, elämän tarkoitusta etsivän aviomiehensä tarkoituksella onttoon suhteeseen käytetään vähintään kaksi tuntia, vaikkei leffa kestä puoltatoistakaan. Ideoita on ilmassa! Potentiaalia on havaittavissa. Mikään ei johda mihinkään edes loppuratkaisussa.

Vilautetaan ohimennen peukkua sille potentiaalille. Mirccu, voi Mirccu, hän elää nöyrästi kulttuurissa, jossa hän vain kärsii. Esimiehet ovat new age feng shui -pölkkypäitä, jotka esiintyvät syvästi tuntevina guruina, vaikka heidän intohimonsa on rahastaa Paris Hiltonin äkäisellä pikkusiskolla. Teini-ihme ei ole ainoa hahmo, joka käyttää sen tyylistä kieltä, kuin "voi mun broken hearts". Englanninkieliset ilmaisut ärsyttivät minua. Ymmärsin, että niin on tarkoituskin. Olisin ymmärtänyt, että niin on tarkoituskin, vaikkei lukuisista latteuksista lähes jokaista olisi toistettu kahteen tai usein useampaankin kertaan. Katso huuliani, Koskimies. Kun superällö pissaliisa parkaisee teennäisesti "Voi yäk", ne hieman kaartuvat ylöspäin. Katso nyt silmiäni. Kun pissaliisa huutaa taas "Voi yäk", saatat huomata, ettet näe pupilleja, et edes vilahdusta valkuaisesta. Heristä korviasi. Kuorsausko tuo on?

Muutama stand-up-koomikko on saanut pikkuroolin. Tästä muistuivat mieleeni harharetkeni YouTubessa. Elämä valuu hukkaan normaalilla nopeudella, kun huumorimies tekee pikkunäppärän huomion kulttuurista, tai kun joku on ottanut hittibiisin ja vaihtanut sanat siten, että ne irvailevat alkuperäisteokselle. Tuskin on liikaa vaadittu, että leffa tietoisesti haastaisi sen, mitä YouTubesta löytyy vahingossa. Likainen pommi on nerokkaimmillaan, kun huoran mainetta havitteleva lolita poseeraa pallomeressä seksikkään kanimiehen kanssa! Heh? Tämän ei pitäisi olla yksi ehdottomista huippukohdista. Tämän pitäisi olla huippukohdan ja varsinaisen pointin alustamista. Likainen pommi luettelee asioita - pomo on hullu, pinnallisuus on pinnallista -, lausuu kikkelis kokkelis vaan ja väkevän teennäisestä ja itserakkaasta pohjavireestä päätellen uskoo nyt olevansa satiiri.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa