Far Cry 2
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Sotapelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkkopeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Ubisoft |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 23.10.2008 |
Pelin kotisivut |
Kaukainen parku kaikuu Afrikan savannilla.
On jännittävää seurata, kuinka jokin peli saavuttaa suuren suosion, mutta syystä tai toisesta sen tekijätiimi ja julkaisija ajautuvat erilleen. Eipä aikaakaan, niin kumpikin työstää jo kovaa vauhtia pelille enemmän tai vähemmän suoraa jatko-osaa. Yksi näistä tapauksista on vuonna 2004 julkaistu koreakuorinen räiskintäpeli Far Cry, jonka takaa löytyy saksalainen tekijätiimi Crytek. Ubisoftin siipien alta irtauduttuaan Crytek myi brändin julkaisijalle, joten tiimin seuraavan pelin oli oltava jotakin muuta kuin Far Cry 2. Lapsosen nimeksi tuli sitten se paljon puhuttu Crysis, vaikka kyseessä oli sittenkin melko selvästi Far Cry versio 2.0. Sinänsä onkin hassua, että pelinä Crysis on paljon enemmän Far Cryn jatko-osa kuin tämä Ubisoft Montrealin työstämä Far Cry 2, eli se "virallinen" jatko-osa.
Ensimmäisen osan hienoista hengettömyyttä päätettiin paikata tuoreella paikkavalinnalla. Keski-Afrikan viidakot ja savannit eivät ole monestikaan saaneet kyseenalaista kunniaa toimia räiskintäpelin kulissina. Kiusallisen ajankohtaisena yksityiskohtana pelin päähenkilö on tehnyt niin sanotusti "Tukiaiset", eli kärsii hoitamattomana hengenvaarallisesta malariasta. Ykkösosasta tuttu Jack Carver viettää ilmeisesti eläkepäiviään paratiisisaarellaan, sillä pelaaja voi valita omansa tällä kertaa yhdeksästä eri hahmosta, joista kullakin on oma taustatarinansa. Varsinainen stoori säilyy kuitenkin kutakuinkin samanlaisena hahmosta riippumatta.
Pelin päätähtäimessä on asediileri Jackal, joka on vastuussa muun muassa siitä, että pelissä jokainen vastaantulija on hampaisiin asti aseistettu. Tämän moraalittoman kurjimuksen niskaan on kaadettu koko sisällissodan perimmäinen syy, joten ryökäleestä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Käytännössä sodan pääosapuolet ovat kaksi ääriryhmittymää, Alliance for Popular Resistance (APR) sekä United Front for Liberation and Labor (UFLL), joiden ideologiat eivät täsmää aivan yksi yhteen. Näiden taistelevien metsojen, vai pitäisikö sanoa tukaanien, lisäksi viidakon tannerta tömistävät palkkasoturit, joihin pelaajan hahmokin kuuluu.
Liipasinsormen herkkyydestä päätellen tuntuu tosin siltä, että jokaisen on käsketty ampua kaikkea mikä liikkuu - siis aivan kaikkea. Ja ampua vielä kerran kiellon päälle, ihan vain varmuuden vuoksi. Omaa pelikokemustani immersion osalta nakersi eniten juuri se, että ehdit ajaa korkeintaan kaksikymmentä sekuntia pitkin viidakkotietä ja jo viuhuvat taas luodit kohti suunnasta tai toisesta. Viholliset eivät juuri kysele tulijan aikomuksia, vaan pikemminkin keskittävät kaiken energiansa pelaajan lahtaamiseen. Vaikka kuinka suorittaisi eri osapuolille palveluksia, ei lyijyn määrä henkilökohtaisessa ilmakehässä vähene. Eniten tämä häiritsee silloin, kun kesken tehtävän perään ampaisee pari raskaasti aseistettua autopartiota pahat mielessään.
Vaikka pelimaailma onkin miellyttävän laaja ja peliä on luonnehdittu ykkösosaa realistisemmaksi, ei epätoivoinen haaveeni uudesta Operation Flashpointin tappajasta toteudu oikein millään tasolla. Vaikka maastoa on ronskit 50 neliökilometriä, ovat kulkureitit useimmiten korkeiden kallioiden peittämiä. Jopa vihollisten miehittämän kyläpahasen ohittaminen metsän kautta turvallisen välimatkan päästä on yleensä mahdoton vaihtoehto, mikä on suuri sääli ja harmistuksen aihe. Toki vartiopaikkojen ohi voi yrittää hiipiä, mikä on varmasti suhteellisen realistinen tapa kuluttaa pelin läpäisyyn se pelintekijän lupailema 50-tuntinen.
Harmi sinänsä, ettei Afrikan eläimistöä saatu mallinnettua mukaan tätä enempää. Tollot antiloopit pyrkivät välillä loikkimaan auton alle, mutta esimerkiksi viidakko itsessään ei tunnu kovinkaan uhkaavalta. Joet eivät tosiaankaan vilise krokotiileja, eivätkä kärmekset loiki palmupuista niskaan, jellonan roikkuessa hampaat sääriluussa kiinni. Villieläimistön korvaaminen joka mutkassa perään säntäävillä soltuilla on vähintäänkin laiha lohtu.
Vaikka luontokappaleita ei varoa tarvitsekaan, on mukana sentään kavahduttavia luonnonvoimia. Vaikuttava vesisade ukonilmoineen saattaa yllättää tropiikissa milloin tahansa, mutta se ei vielä varsinaisesti uhkaa pelihahmon terveyttä. Sen sijaan varomattomat tulitikkuleikit saattavat koitua kohtaloksi. Pelin ennakkoon hehkutetut tuliefektit ruokkivat kieltämättä sisäistä pyromaaniani pelottavassa määrin. Jos nipottaa haluaisi, lieskat saisivat levitä hiukan laajemmallekin alueelle. Polttopullon leimahduksen rutikuivassa heinikossa voisi kuvitella aiheuttavan laajamittaisempaakin tuhoa kuin ison grillikatoksen kokoisen hiiltyneen pläntin. Eipä sillä, kyllä allekirjoittaneelle tuli nytkin monta kertaa hoppu karata välittömän hiiltymisuhan alta.
Ajoneuvojen, lähinnä autojen ohjattavuus on suoraan sanottuna melkoisen hanurista. Minkäänlaista tuntumaa ohjauksessa ei ole, mikä syö miestä aavikkorotan lailla. Välimatkojen ollessa pitkiä, pirssin ratissa tulee kuitenkin vietettyä runsaasti aikaa. Ajokkien kannalta mainiona toimintona mainittakoon, että yskivälle pirssilleen voi antaa tekohengitystä taikaräikällä, joka korjaa niin luodinreiät kuin törmäykset kallioseinäänkin muutamalla ranneliikkeellä. Luotia sataa kylkeen liki jatkuvasti, joten kannentiivistettä saa olla ruuvaamassa vähän väliä. Oman hengen pelastaminen on kiinni enimmäkseen siitä, minkä sorttisia ensiaputarpeita repusta löytyy. MacGyver-mallisella puukolla kaivetaan luodit pois nahasta, tuikataan hiukan buranaa huuleen ja taas sujuu lahtaus entiseen malliin.
Ison plussan peli saa mukana toimitettavasta editorista, jolla voi toteuttaa omia visioitaan siitä, millainen olisi hyvä tehtävä. Edikka on osittain myös silmänisku hc-pelaajille, sillä aivan kenen tahansa sunnuntaipelaajan hermot (saati taidot) eivät välttämättä riitä opettelemaan sen hienouksia. Harvemmin on näin monipuolista editoria konsolipeleissä nähty.
Vaikka Far Cry 2 onkin mielestäni pelinä jonkin verran parempi kuin Crysis, en sittenkään voi hehkuttaa peliä tavattomasti. Peliä vaivaa osittain sama tauti kuin viimeksi mainittuakin. Suurin osa pelin kehitysbudjetista on ilmeisesti syydetty silmäkarkin ja teknologian ruuvaamiseen, mutta varsinaiset pelilliset pikkuseikat, kuten joku 'käsikirjoitus' tai 'hahmosuunnittelu' on toteutettu puolivillaisesti. Juoni on sentään hyvässä mielessä hitusen vähemmän lennokas kuin Crysiksessä. Jos mukana olisi ollut vielä avaruusmörköjä, olisin varmaan alkanut huutamaan. Juoni tuntuu olevan kaikesta huolimatta sivuroolissa.
Oli peli sitten miten vapaa sandbox-seikkailu hyvänsä, on jonkinlainen punainen lanka oltava mukana ruokkimassa pelaajan peli-intoa. Vaihtoehtoisesti toiminnan olisi oltava riittävän vaihtelevaa, miltä osin FC2 koukkaa niin ikään viidakon puolelle. Kysyttäessä onko Far Cry 2 kova peli, olen vastannut kavereilleni, ettei se missään nimessä huono ole, mikä on mielestäni melko kiteyttävä luonnehdinta kyseisestä pelistä. Olisi hienoa nähdä välillä peli, jossa juoni ja pelattavuus olisivat yhtä huikeaa kuin sen tekninen toteutus.
P.S. Sinänsä hassua, että olen tämän arvostelun ilmestyessä ansaitulla lomamatkalla, missäpä muuallakaan, kuin Afrikassa. Täytyy vain toivoa, että Gambiassa outoja naamoja kohdeltaisiin hitusen paremmin kuin Far Cry 2:ssä. Ehkä voin palattuani esittää vertailua peligrafiikan ja reaalimaailman suhteen!
Jungle is massive
Pelin päätähtäimessä on asediileri Jackal, joka on vastuussa muun muassa siitä, että pelissä jokainen vastaantulija on hampaisiin asti aseistettu. Tämän moraalittoman kurjimuksen niskaan on kaadettu koko sisällissodan perimmäinen syy, joten ryökäleestä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Käytännössä sodan pääosapuolet ovat kaksi ääriryhmittymää, Alliance for Popular Resistance (APR) sekä United Front for Liberation and Labor (UFLL), joiden ideologiat eivät täsmää aivan yksi yhteen. Näiden taistelevien metsojen, vai pitäisikö sanoa tukaanien, lisäksi viidakon tannerta tömistävät palkkasoturit, joihin pelaajan hahmokin kuuluu.
Apinat eksyksissä
Harmi sinänsä, ettei Afrikan eläimistöä saatu mallinnettua mukaan tätä enempää. Tollot antiloopit pyrkivät välillä loikkimaan auton alle, mutta esimerkiksi viidakko itsessään ei tunnu kovinkaan uhkaavalta. Joet eivät tosiaankaan vilise krokotiileja, eivätkä kärmekset loiki palmupuista niskaan, jellonan roikkuessa hampaat sääriluussa kiinni. Villieläimistön korvaaminen joka mutkassa perään säntäävillä soltuilla on vähintäänkin laiha lohtu.
Molotov vs. Cruise
Samasta puusta
Ison plussan peli saa mukana toimitettavasta editorista, jolla voi toteuttaa omia visioitaan siitä, millainen olisi hyvä tehtävä. Edikka on osittain myös silmänisku hc-pelaajille, sillä aivan kenen tahansa sunnuntaipelaajan hermot (saati taidot) eivät välttämättä riitä opettelemaan sen hienouksia. Harvemmin on näin monipuolista editoria konsolipeleissä nähty.
Oli peli sitten miten vapaa sandbox-seikkailu hyvänsä, on jonkinlainen punainen lanka oltava mukana ruokkimassa pelaajan peli-intoa. Vaihtoehtoisesti toiminnan olisi oltava riittävän vaihtelevaa, miltä osin FC2 koukkaa niin ikään viidakon puolelle. Kysyttäessä onko Far Cry 2 kova peli, olen vastannut kavereilleni, ettei se missään nimessä huono ole, mikä on mielestäni melko kiteyttävä luonnehdinta kyseisestä pelistä. Olisi hienoa nähdä välillä peli, jossa juoni ja pelattavuus olisivat yhtä huikeaa kuin sen tekninen toteutus.
P.S. Sinänsä hassua, että olen tämän arvostelun ilmestyessä ansaitulla lomamatkalla, missäpä muuallakaan, kuin Afrikassa. Täytyy vain toivoa, että Gambiassa outoja naamoja kohdeltaisiin hitusen paremmin kuin Far Cry 2:ssä. Ehkä voin palattuani esittää vertailua peligrafiikan ja reaalimaailman suhteen!
Far Cry 2 (Playstation 3)
Far Cry 2 on kaunis kuin karkki, mutta kaipaisi fiilistä kipeästi lisää.
- Visuaalisesti upea
- Vuorokausien ja säiden vaihtelut
- Tuliefekti on eri hieno
- Punaisen langan puute
- Ponneton tunnelma
- Liikaa merkityksettömiä vihuja
- Autojen surkea tuntuma
Keskustelut (17 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
20.11.2008 klo 13.29
Kevyestä roolipelimäisyydestä plussaa, mutta eipä se riittänyt minua pelin parissa muutaman testitunnin jälkeen pitämään.
Rekisteröitynyt 09.11.2008
20.11.2008 klo 15.08
Rekisteröitynyt 27.05.2007
20.11.2008 klo 15.37
Rekisteröitynyt 11.04.2007
20.11.2008 klo 18.18 1
Lisäksi itse toiminta olisi mielestäni kaivannut jotain omaperäisyyttä, nyt käytiin perustaistelua peruspyssyillä loppujen lopuksi aika perusympäristöissä.
Tämähän on ihan pelaajasta itsestään kiinni. Pelaajalle annetaan vapaat kädet tehdä mitä huvittaa. Jos haluaa käyttää pelkkää rynkkyä ja ampua kaikki viholliset samaan tyyliin kuin missä tahansa muussakin pelissä, se onnistuu. Jos taas haluaa aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa ja kaaosta mahdollisimman monin eri tavoin, pelistä saa varmasti enemmän irti. Teoriassa lähes koko pelin (muutamaa tehtävää lukuunottamatta) voi myös mennä läpi ampumatta laukaustakaan, jos omaa uskomattoman kärsivällisyyden.
Rekisteröitynyt 22.04.2007
20.11.2008 klo 22.02
20.11.2008 klo 22.07
Rekisteröitynyt 26.09.2007
20.11.2008 klo 23.17
Rekisteröitynyt 21.04.2007
21.11.2008 klo 14.45 1
Rekisteröitynyt 06.06.2008
22.11.2008 klo 13.40 1
22.11.2008 klo 22.26 1
Parasta koko pelissä on juuri se, kuinka jopa matkasta tehtävään on suunniteltu viihdyttävä. Minkäänlaista fast travelia ei pelissä todellakaan tarvitse eikä saa olla. Vaikka outpostit ovat aina lähes täysin samoin rakennettuja, taistelut niissä ovat aina erilaisia. Pelin olen pelannut kaksi kertaa läpi, olen kolunnut jokaisen outpostin molemmilla kerroilla ja tylsää ei ole tullut hetkeksikään.
Peliä voi pelata monella eri tavalla. Asekaupasta saa kaikenlaisia aseita liekinheittimistä ja singoista äänenvaimennettuihin tussareihin, ja aseita voi myös virittää kestävämmiksi ja tarkemmiksi. Hiippailua varten voi myös ostaa camo suitin, joka auttaa erityisesti pimeässä viidakossa salamurhaamista.
Esimerkki pelin taisteluista:
Ammuin kiikarikiväärillä kaksi vartijaa. Loput alkoivat tulittaa kohti, jolloin sytytin liekinheittimellä heinikon tuleen. Vihollisten panikoidessa liekkimuurin takana kiersin nopeasti juoksemalla sotilaiden selkään, ja tapoin toiset kaksi miestä äänenvaimennetulla pistoolilla. Suuressa leirissä oli kuitenkin vielä useita vartijoita jäljellä. Jäin odottamaan talon ja pienen mäen taakse kunnes soltut tulisivat esiin. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin, että viereinen seinä oli liekeissä: tuli saartoi itseäni kovalla vauhdilla. Aioin paeta, kunnes kolme viimeistä haulikkomiestä tulivat esiin talon takaa. Tyhjensin lippaita miehiin, mutta tapettuani nämä olivat liekit jo levinneet liikaa. En päässyt mäkeä ylös, enkä voinut juosta liekkien läpi elävänä. Liekkien ollessa metrin päässä huomasin vielä leirin tarkka-ampujan olevan elossa. Ei päättynyt hyvin.
Eli, FC2:n tärkeimmät ominaisuudet: Immersio sekä taistelut. Paras kuitenkin lopettaa tämä kommentti tähän, ennen kuin venyy romaaniksi.
23.11.2008 klo 11.33
pyydän jompaa kumpaa joululahjaks enkä osaa päättää!!!
23.11.2008 klo 13.56
Rekisteröitynyt 07.08.2007
23.11.2008 klo 14.22
23.11.2008 klo 15.50
25.11.2008 klo 22.33
Peli oli suuri pettymys. Toisti itseään niin paljon, että piti viedä vaihtoon kesken kaiken.
Juupa juu warettaja
29.01.2009 klo 22.56
pelaan enemmin crysistä ja far cry ykköstä putkeen loppuelämäni pirin kerä
01.03.2009 klo 14.14 1