Uusin DreamWorks-animaatio Viisi legendaa on kiehtova ja juhlava kyrvähdys (lue arvostelu). Sitä edelsi Madagascar 3, joka oli tarkoituksella mahtavan tyhmä. DreamWorksilla osataan juoda viinaa ja koodata kuvastoa ja mitä muuta? Näin koulutat lohikäärmeesi oli hyvä yritys kertoa tarina? Tap tap tapu tap.

Vähintään kolme DreamWorks-animaatiota valmistuu joka vuosi ensi vuodesta alkaen. Vuonna 2015 saattaa valmistua neljä. Useimmat DreamWorksit ovat siedettävää viihdettä, mutta tämän firman tapauksessa laajentaminen kuulostaa epäilyttävästi laimentamiselta. Viisi legendaa on vaarassa flopata komeasti, joten DreamWorksilla on syitä katsoa peiliin varsinkin jos taitavia työntekijöitä ryhdytään jakamaan yli kymmenen projektin kesken.

Listasin DreamWorksin menneitä ja klassisia syntejä.



Mooses: "Faarao! Anna kansani mennä tai koe Jumalan viha!"

Steve Martin ja Martin Short: "Raa! Anubis! Yää! Vae luulet, et sullon korkea-arvoisia kawereita... Izojen poikien kanza leikit nyt! Oi, zöböä... Izojen poikien kanza leikit nyt!"

Egyptin prinssi on kelpo spektaakkeli, josta löytyy tämä yksi tuskallisen krapulainen musikaalinumero. Nolot, maireat ja turhat ylipapit yrittävät uhota laulaen puheäänellä. Sanoituksina käytetään tietosanakirjan hakemistoa ja sen tasoisia tylytyksiä kuin "ite oot". Animaatioita työstetään vuosikausia. Silti DreamWorks onnistuu muiluttamaan niihin hetkiä, jotka ammattilainen (käsikirjoittaja, säveltäjä) voisi korjata viikonlopussa.





Ensimmäisen Shrekin jälkeen tuumimme kaverin kanssa, että komea se oli, mutta taustahahmoihin ei panostettu. Shrek kolmas on selkein tapaus, jossa DreamWorks ei tiedosta helmasyntiään vaan pahentaa asiaa: kuningas Arthur kuuluu taustapahvien joukkoon, mutta hänet nostetaan päähenkilöksi. Vaisut versiot satujen prinsessoista ja muut ihmispahvit saavat aivan liikaa aikaa, mikä ei rimmaa yhteen sarjan väsyneimpien vitsien kanssa.


Julistettakin olisi kannattanut miettiä hetki, jottei Fiona vaikuttaisi vilauttavan pyllyä:




Vuosituhannen vaihteessa studiot tekivät parhaansa tappaakseen käsinpiirretyt elokuvat lopullisesti. Pojille suunnattuja seikkailuja tehtiin, vaikka se oli hyvä idea viimeksi 80-luvulla. Disneyn flopeissa Atlantis ja Aarreplaneetta on tunnetta. DreamWorksin vastaiskuissa Sinbad - seitsemän meren sankari ja Tie El Doradoon on ainakin woo hoota. Sitä en muista, huudetaanko niissä kirjaimellisesti "woo hoo" yhtä usein kuin pirun Viidessä legendassa, mutta sen muistan, että niissä virnistellään ja makeillaan, koska seikkaileminen on niin jännää, että se pitää selittää katsojalle. Who's bad? Sinbad! Aika paha läppä! Wink wink woo hoo!




Kung Fu Panda kuulosti lupaavalta. Selitän miksi. Disneyn furryfilmissä Robin Hood tarinaa kärjistetään miettimällä mikä eläin sopii mihinkin rooliin. Hood on viekas kuin kettu. Sarvikuonosotilaita voi uhmata lähinnä viekkaudella. Heikko-osaiset ovat pieniä ja suloisia, mutta viimeinen jolla on antaa almu on vielä pienempi. Tämä on tehty yllättävän harvoin hyvin. Kung Fu Panda jakaa roolit seuraavasti: pandat ovat läskejä, joten päähenkilö on typerä läski panda, ja muut ovat koosta ja ulkonäöstä riippumatta tasapaksuja kung fu -mestareita tai taustakoristeita. Rukoilijasirkalla on Seth Rogenin möreä ääni. Tämä, tai se, että "rukoilijasirkka" on kung fu -suuntaus, ei ole vitsi eikä persoonallisuus.




Hengetön Virran viemää on DreamWorksin ja yleensä hervottoman brittifirman Aardmanin viimeinen yhteistyö. Aardman tahtoi tehdä merirosvoleffan, mutta DreamWorksin komennossa teattereihin tuotiinkin viemärifilmi ruumiintoimintovitseillä, takkuisella rytmillä ja laulavilla etanoilla, koska näissä leffoissa pitää olla satunnaisia ötököitä, sanoi studiopomo. Eräs Aardmanin pojista on todennut jälkikäteen, että on vapauttavaa tehdä leffoja, kun niitä ei tarvitse suunnata amerikkalaisille lapsille.





DreamWorks-ilme on se "viekas ja itsetietoinen" lärvinvääntötyyli, jota käytetään joka saamarin julisteessa. Uskoakseni DreamWorks yritti jopa juhlia ilmettä Megamindin mainoskampanjassa. Ehkä ihmiset alkoivat saada tarpeekseen ilmeen edustamista tunnelmista (tai tunnelmien puutteesta), sillä Megamind ei menestynyt odotetusti. DreamWorksin mukaan Megamindin kaltaisten parodioiden aika on ohi.




Hain tarinan toiseksi ärsyttävimmän yksityiskohdan määritteleminen olisi haastavaa kuin hyppääminen piraija-altaaseen ja kostaminen sille yhdelle piraijalle, joka söi sukuelimesi edellisellä kerralla. Ärsyttävin juttu on päähenkilö Oscar. Oscar on raivostuttavimpia friikkejä, joihin olen eläessäni törmännyt. Sillä on hirveä virnistys. Se näyttää Pienestä merenneidosta tutun Pärsky-kalan kaljulta v***upääversiolta, mutta sitten kun vilkaiset uudestaan, sillä on erikseen vartalokin, joten evät alkavat näyttää korvilta, joiden kenties on tarkoitus viitata ääninäyttelijä Will Smithin hörökorviin. PA-TAUM. Turpiinveto.