Amorphis on ehtinyt Kalevalan suurmiehissä Väinämöiseen The Beginning of Times -nimisellä albumilla. Laulaja Tomi Joutsenen neljännellä Amorphis-albumilla sävyerot "sarjan" aloittaneeseen Eclipse-kiekkoon ovat vähäisiä. Bändi on hionut soundinsa tavaramerkiksi. Tuore levy kuulostaa pirun hyvältä mutta samalla riskittömältä. Kiekko aloitetaan viiden todella toimivalla ja Amorphiksen vahvimmat osa-alueet hyödyntävällä teoksella. Viisuissa on eeppista kerrontaa, folk-fiiliksiä, murinalaulua, kyykyttäviä kertosäkeitä ja pianolla sävytettyä tunnelmointia. Soundi on kirkas ja puunattu, Amorphis vaikuttaa oman genreä Nightwishiltä. Loppua kohden toisto vaatii veronsa, sama pianonpimputus seuraa viisusta toiseen ja kitarat painetaan pumpuliin.

Onneksi mukana on myös progehenkisempaa materiaalia, esimerkkinä vaikka Song Of The Sage. Tomi Joutsenen murinavokaaleissa on uutta voimaa mutta muuten miehen vokaalit menevät välillä sievistelyn puolelle. Tasavahvan materiaalin ainoa ongelma on, ettei pienintäkään yllätysmomenttia ole säädetty kuulijan piristykseksi. Amorphis on lokeronsa huipulla mutta samalla oman ulkomuotonsa vanki - allekirjoittanut ei kuitenkaan haluaisi bändin muuttuvan pelkäksi folkmetallilta tuoksahtavaksi progeaktiksi. Tottakai täältä tulee jälleen turhaa itkuvirttä vokalistin vaihdoksesta mutta Pasi Koskisen aikainen Amorphis eli suuremmalla liekillä ja ääripäät olivat etäällä.

Amorphis antaa faneille juuri sitä, mitä tilataan. Kiitos siitä. Viittaus oman genrensä Nightwishiin ei välttämättä ole mairitteleva lausunto. Turhan puunattu ja hiottu ulkomuoto syö metallista hampaita. Bändin luomisvire on kuitenkin korkealla tasolla. On mielenkiintoista odottaa seuraavaa siirtoa. Jos Kalevala-projekti on loppumassa, Amorphis voi etsiä soundiinsa uusia suuntaviivoja. Jos allekirjoittanut heittäisi kolikkoja toivomuslähteeseen, Amorphis voisi seuraavaksi säätää teemallisen kokonaisuuden astetta synkemmällä asenteella. Nykyisessä suunnassa ei ole mitään vikaa, mutta toisto alkaa syödä jo tehoja.