Amorphis: The Beginning Of Times
Amorphis on ehtinyt Kalevalan suurmiehissä Väinämöiseen The Beginning of Times -nimisellä albumilla. Laulaja Tomi Joutsenen neljännellä Amorphis-albumilla sävyerot "sarjan" aloittaneeseen Eclipse-kiekkoon ovat vähäisiä. Bändi on hionut soundinsa tavaramerkiksi. Tuore levy kuulostaa pirun hyvältä mutta samalla riskittömältä. Kiekko aloitetaan viiden todella toimivalla ja Amorphiksen vahvimmat osa-alueet hyödyntävällä teoksella. Viisuissa on eeppista kerrontaa, folk-fiiliksiä, murinalaulua, kyykyttäviä kertosäkeitä ja pianolla sävytettyä tunnelmointia. Soundi on kirkas ja puunattu, Amorphis vaikuttaa oman genreä Nightwishiltä. Loppua kohden toisto vaatii veronsa, sama pianonpimputus seuraa viisusta toiseen ja kitarat painetaan pumpuliin.
Onneksi mukana on myös progehenkisempaa materiaalia, esimerkkinä vaikka Song Of The Sage. Tomi Joutsenen murinavokaaleissa on uutta voimaa mutta muuten miehen vokaalit menevät välillä sievistelyn puolelle. Tasavahvan materiaalin ainoa ongelma on, ettei pienintäkään yllätysmomenttia ole säädetty kuulijan piristykseksi. Amorphis on lokeronsa huipulla mutta samalla oman ulkomuotonsa vanki - allekirjoittanut ei kuitenkaan haluaisi bändin muuttuvan pelkäksi folkmetallilta tuoksahtavaksi progeaktiksi. Tottakai täältä tulee jälleen turhaa itkuvirttä vokalistin vaihdoksesta mutta Pasi Koskisen aikainen Amorphis eli suuremmalla liekillä ja ääripäät olivat etäällä.
Amorphis antaa faneille juuri sitä, mitä tilataan. Kiitos siitä. Viittaus oman genrensä Nightwishiin ei välttämättä ole mairitteleva lausunto. Turhan puunattu ja hiottu ulkomuoto syö metallista hampaita. Bändin luomisvire on kuitenkin korkealla tasolla. On mielenkiintoista odottaa seuraavaa siirtoa. Jos Kalevala-projekti on loppumassa, Amorphis voi etsiä soundiinsa uusia suuntaviivoja. Jos allekirjoittanut heittäisi kolikkoja toivomuslähteeseen, Amorphis voisi seuraavaksi säätää teemallisen kokonaisuuden astetta synkemmällä asenteella. Nykyisessä suunnassa ei ole mitään vikaa, mutta toisto alkaa syödä jo tehoja.
Onneksi mukana on myös progehenkisempaa materiaalia, esimerkkinä vaikka Song Of The Sage. Tomi Joutsenen murinavokaaleissa on uutta voimaa mutta muuten miehen vokaalit menevät välillä sievistelyn puolelle. Tasavahvan materiaalin ainoa ongelma on, ettei pienintäkään yllätysmomenttia ole säädetty kuulijan piristykseksi. Amorphis on lokeronsa huipulla mutta samalla oman ulkomuotonsa vanki - allekirjoittanut ei kuitenkaan haluaisi bändin muuttuvan pelkäksi folkmetallilta tuoksahtavaksi progeaktiksi. Tottakai täältä tulee jälleen turhaa itkuvirttä vokalistin vaihdoksesta mutta Pasi Koskisen aikainen Amorphis eli suuremmalla liekillä ja ääripäät olivat etäällä.
Amorphis antaa faneille juuri sitä, mitä tilataan. Kiitos siitä. Viittaus oman genrensä Nightwishiin ei välttämättä ole mairitteleva lausunto. Turhan puunattu ja hiottu ulkomuoto syö metallista hampaita. Bändin luomisvire on kuitenkin korkealla tasolla. On mielenkiintoista odottaa seuraavaa siirtoa. Jos Kalevala-projekti on loppumassa, Amorphis voi etsiä soundiinsa uusia suuntaviivoja. Jos allekirjoittanut heittäisi kolikkoja toivomuslähteeseen, Amorphis voisi seuraavaksi säätää teemallisen kokonaisuuden astetta synkemmällä asenteella. Nykyisessä suunnassa ei ole mitään vikaa, mutta toisto alkaa syödä jo tehoja.
Keskustelut (6 viestiä)
Rekisteröitynyt 09.12.2009
17.06.2011 klo 02.25
Onkos tulossa MyGrainin uutukaisesta arvostelua? Itse tosin sen ennakkotilasin heti kun mahdollista ja soitossakin on ollut siitä saakka, mutta muita voisi kiinnostaa kuulla arvio siitä.
20.06.2011 klo 09.32
20.06.2011 klo 18.34
22.06.2011 klo 14.30
05.07.2011 klo 16.23
Mutta miksei kuultu kanteletta?
On vaan hyvä ettei yhtye jämähdä tiettyyn "komppikitara/rumpubiitti"-jytkeeseen, vaikkakin lisääntynyt piano/synapehmeily on tarttunut lähes jokaiseen Beginning Of Times- levyn biisiin. No se on se tavaramerkki sitte.=)
Ja on vaan hyvä että bändin musa on vaikeasti luokiteltavissa, tai siis siten että sitä saa hymyillen lukea alan lehdistä että mitä se on, melodista deathia, folk metallia, melodista rockia, progemetallia jne. Nimihän on AMORPHIS.
Yksi juttu vielä, kuten Columbokin joskus tokaisi.
Että kun/jos joskus te bändin poijaat ite kyllästytte kalavale-teemaan, niin lisää muinaisuutta löytyy kyllä tästä maasta, vaikka alkuperäiskansastamme tai esi-isiemme tekemistä kalliokuvista ympäri kotomaatamme.
En kylläkään tiedä lukeeko näitä kommentteja edes kukaan, saati että bändin hemmot.. Tähtiä 4,5 viidestä..x)
05.07.2011 klo 20.35
Nyt naatitaan!