Kuninkaan puhe
Ensi-ilta: | 21.01.2011 |
Genre: | Draama, Sota |
Ikäraja: | Ei tiedossa |
P-p-puheterapia on kuiva aihe. Tarina on kokonaisuudessaan se, että sodan kynnyksellä "prinssi Putte" ymmärtää olevansa parempi vaihtoehto kuninkaaksi, kuin hurvitteleva isoveljensä. Isä, Yrjö V, tapasi pitää karismaattisia radiopuheita. Poppakonstilla uusi kuningas ei voi puhevikaa peitota, vaan tarvitaan työtä. Itsetunto on koetuksella! Valtakunta tarvitsee uutta Ykää!
Opimme alussa, että yksiulotteinen rakastava vaimo (Helena Bonham Carter) on etsinyt puoskareita tuloksetta. Prinssi Albert (Colin Firth) on äkkipikainen, pahasti solmuun vääntynyt mies, jota pelleily ei enää kiinnosta. Kerta kiellon päälle: vaimo pakottaa miehen terapiaa tarjoavan näyttelijän (Geoffrey Rush) vastaanotolle. Täysin yllätyksetöntä ylimielistä kiukkuilua seuraa, ennen kuin prinssi ja terapeutti löytävät yhteisen sävelen.
Huippunäyttelijät tulkitsevat kaavamaista käsikirjoitusta tunkkaisissa lavasteissa? Ellei Kuninkaan puhe ratkaisevasti piristyisi, tuomitsisin sen asialliseksi tv-elokuvaksi. Ohjaaja Tom Hooper on niin uskollinen kiinteille kuvakulmille ja jäykille kameran jyräysreissuille, että tämä on kiltisti sanottuna omalaatuista. Niin tai näin, väitän vilpittömästi, että alkupuolella aistimani nuhaisuus on eduksi tarinan nousevalle luonteelle. Vihaajat ja rakastajat perustelevat tällaiset asiat kummin päin vain.
Bonham Carter on empaattisen leidin roolissa varsin miellyttävä. Firth hyvin vaikeassa roolissa, Rush juuri oikeissa housuissa, Guy Pierce ensimmäisenä kruununprinssinä, Michael Gambon kuningas Yrjö viidentenä ja Timothy Spall ihan vain ohimennen tekevät vaikutuksen. Vaikka Firthiä toki kiitellään, rooli on niinsanotusti epäkiitollinen, sillä eihän se kivaa ole, kun mies näyttää tukehtuvan vokaalin puolikkaaseen. Vaikka Rush on aiemminkin höpsöjä velikultia tulkinnut, on sitä arvostettava, miten karismaattisesti hän Firthiä tukee.
Kun tilttaileva ja hermoileva solmu alkaa avautua, elokuva nousee pysyvästi nipotusluonteisen kritiikin yläpuolelle. Eräässä kohtauksessa, kun näyttelijät eivät edes lavasteita tarvitsisi, pilipalimuusikko yrittää pimputtaa itselleen osan ansaitusta arvostuksesta. Tuo nimenomainen kohtaus on vahva näyttelijöiden ansiosta - muusta toteutuksesta huolimatta. Useammin elokuva hyvää makua edustaa kun ei. Sillä varsinaisella puheella ei haasteta Hitlerin mylvintää. Vaikka puoli maailmaa kuuntelee, hetki on intiimiä jatkoa intiimille tarinalle erikoisesta ystävyydestä, joka on vaatinut osapuolilta varsinkin luottamusta.
Kuninkaalla ei juurikaan varsinaista valtaa ole, näin selitetään. Puhekyvyn tavoittelu lienee siis vastaava tarina, kuin tarina perheensä ainoana elättäjänä toimivan invalidin ylväistä ponnistuksista! Tämä on naiivi, mutta tyydyttävä yksinkertaistus. Olisi väärin vaatia kattavaa kuvausta sotaan valmistuvan kuninkaan tunnelmista, rutiineista ja velvollisuuksista. Historiasta on poimittu pari asiaa: terapia ja ystävyys. Wikipedia-viisastelijat vaientava draama ei ehtisi niitä kuin sivuta. Kuninkaan puhetta on terveellisintä ajatella hömppäelokuvana. Teos on ennen muuta tunteisiin vetoava ja dialogin ja tulkinnan ansiosta näppärä ja hauska.
Kuninkaan puhe ei perustu näytelmään, mutta ymmärtääkseni sen piti alunperin olla moinen. Tämä näkyy. Lähinnä otokset kuuntelevasta kansanpaljoudesta, lähikuvat näyttelijöiden kasvoista ja montaasi tekevät tästä ns. elokuvamaisen elokuvan. Vuoden parasta elävää kuvaa tämä ei täten ole, mutta kerrottavana on vahvempi tarina kuin useimmilla yhtä tasokkaasti näytellyillä kilpailijoilla Oscar-gaalassa.
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa
Keskustelut (14 viestiä)
24.02.2011 klo 19.20
24.02.2011 klo 19.26 1
Hauskaa dialogia myös runsaalti. Näytöksen kansoittaneet vanhukset tyrskähtelivät ainakin valtoimenaan.
24.02.2011 klo 19.48
Rekisteröitynyt 29.07.2010
24.02.2011 klo 20.06
Rekisteröitynyt 10.04.2007
24.02.2011 klo 20.10
Saakohan taas ensi sunnuntai-maanantai välisenä yönä jännittää Peltosen seurassa, kun Hollywood palkitsee itseään?
Veikkaan että kyllä.
Ja itse leffasta.. Pitää ostaa joskus sitten DVD:lle / Blu-ray'lle. Vaikuttaa ihan kelpo pätkältä.
Rekisteröitynyt 12.10.2007
24.02.2011 klo 20.44
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
24.02.2011 klo 22.22
Rekisteröitynyt 11.05.2009
24.02.2011 klo 23.06
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.02.2011 klo 04.46
Yöllä saa jännittää Peltosen seurassa.
Tollanen kriitikko on kiitollinen saadessaan käydä lehdistönäytöksissä. (Kuninkaan puheen katsoin tietenkin normaalissa, onhan arvostelu kuukauden myöhässä.)
Catfishin käsittelystä en osaa sanoa mitään. Lukijoiden mainitsemia kiinnostavia leffoja kuten Enter the Void ja Mr. Nobody on listaksi asti, ja yleensä kun jotakuta ehtisi mulkoilla, sitä ei juuri silloin mistään löydy.
Rekisteröitynyt 29.07.2010
25.02.2011 klo 21.36
Tapani Maskula sanoi jossain siitä, kuinka hänen mielestään nykyään kriitikot ovat niitä, jotka menevät leffaan ja kertovat mitä elokuvassa tapahtuu ja antaa tähdet.
Sinä kuitenkin kerrot muutakin kuin mitä siinä tapahtuu, arvostelet sen.
En pidä arvosteluistasi siksi koska ne yrittää olla liian nokkelia, ja olet antanut monelle elokuvalla liian hyvät tähdet huonoin perusteluin. esim. Avatar. Se oli nätti ja tuntui todelliselta, mutta juoni köyhä ym. 5 tähteä????
Päätin vuodattaa vaikkei sillä mitään väliä olekkaan.
28.02.2011 klo 23.57
Leffan suurin ongelma onkin se, että se kertoo tarinansa häpeilemättömän kaavamaisesti ja yllätyksettömästi. Käänteiden kehiin astumisen pystyy ennustamaan sekuntien tarkkuudella. Lisäksi osa niistä on vielä häikäilemättömän keinotekoisesti rakennettuja, kuten se, että kuningas ei millään voi kuunnella levyä kuin vasta sitten, kun se on draaman kannalta sopivaa, tai se, että tietyssä vaiheessa ystävyyssuhteen pitää mennä poikki määräajaksi x, ja jos mitään näkyvää syytä siihen ole, sellainen revitään jostain vaikka väkisin, koska elokuviin kuuluu, että ystäville tulee välirikko tarinan kolmannella neljänneksellä, jotta saataisiin aikaan kätevä konflikti, joka voitaisiin passelisti ratkaista ennen loppuhuipennukseen siirtymistä.
Elokuva ei myöskään paneudu kovin syvällisesti teemoihinsa, vaan ne koskettavuudestaan huolimatta jäävät hyvin pintaraapaisuksi. Leffan onni onkin, että hahmot, näyttelijät ja dialogi ovat tarpeeksi vahvaa kantaakseen tarinaa sen koko keston ajan. Lopputuloksena on hyvä elokuva, jonka katsomisesta nauttii mutta joka lopputekstien rullattua ruutuun unohtuu myös nopeasti.
02.03.2011 klo 09.40
"Ohjaaja Tom Hooper on niin uskollinen kiinteille kuvakulmille ja jäykille kameran jyräysreissuille, että tämä on kiltisti sanottuna omalaatuista."
Kyseisessä arvostelussa nimittäin sanottiin, että Bertie sijoitetaan tarkoituksella kuvan reunaan (ei keskelle) kuvaamaan hänen sivullisuuttaan.
Tulkinta tuokin. Luin tuon vasta leffan näkemisen jälkeen, joten en voinut verrata tilannetta itse.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.03.2011 klo 19.25
Bertie sijoitetaan tarkoituksella kuvan reunaan (ei keskelle) kuvaamaan hänen sivullisuuttaan.
Varmasti. Ja tuo on mielestäni kömpelö kikka, koska se vetää puoleensa huomiota tekemättä vaikutusta.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
10.03.2011 klo 20.14
4.5 tähteä 5:stä.