Tron: Perintö
Ensi-ilta: | 17.12.2010 |
Genre: | Fantasia, Sci-fi, Seikkailu, Toiminta |
Ikäraja: | 11 |
Tron: Perintö ei tietenkään ole vastaava elämys. Tron oli uskaliasta taidetta. Perintö on tuote. Harvassa ovat yhtäaikaisesti raivostuttavat ja hymyilyttävät yksityiskohdat, mutta mainitaan yksi. Eräs virtuaali-ihminen, joka näyttää hemaisevalta naaraalta, kävelee jäykästi kuin robotti, hengailee akkulaturissa ja riisuu lasersormella peleihin osallistuvia gladiaattoreita - mutta vain työkseen: vapaalle vaihtaessaan hän on ihan samanlainen ihminen kuin me kaikki. Facepalm.
Ensimmäisen osan näkeminen ei ole tarpeellista, vaikka siltä saattaa tuntua. Elokuvien välissä virtuaalitodellisuuden luoja Kevin Flynn (Jeff Bridges) on kadonnut. Hänen poikansa Sam Flynn (Garrett Hedlund) pääsee isin jäljille. Elokuva on niin hidas ja täynnä selittelyä, että moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä on ongelmista suurin. Sam päätyy sinne Second Lifeen. Se on kovasti kehittynyt sitten 80-luvun. Sen sijaan, että tutustuisimme tähän maailmaan, jonka uskottavuus totisesti pienellä kierroksella kasvaisi, katsomme uudet versiot alkuperäisen elokuvan kiekkotappelusta ja moporallista, koska toimintaa on ehdottomasti jo kankaalle saatava. Tronit käsittelevät uskonnon ja yhteiskunnan tapaisia suuria teemoja puhuttelevasti kuin pomppulinnassa sammaltava pultsari. Filosofilla ei ole uskottavuutta.
Juhlavan värikäs Ihmemaa Oz alkoi mustavalkoisena. Vastaavasti kolmiulotteinen Tron: Perintö alkaa kaksiulotteisena. Tämä on vuoden huonoimpia ideoita, ja muistan kyllä, mitä vuotta elämme. Syvyysvaikutelma on hyvin vaisu. Muilta osin, edeltäjänsä tavoin, Perintö on rohkean tyylitelty. Hohtavat design-ihmeet seikkailevat synkkyydessä ja harmaassa sumussa, josta valkeat loisteputket pilkistävät. Lisätään yhtälöön 3D-lasien tummentavat linssit, niin pääsemme summailemaan, että Perintö alkaa masentavan synkkänä ja sumeana 2D-elokuvana, kunnes siitä tulee mustaharmaa 2½D-elokuva. Ei mustavalkoinen, vaan mustaharmaa. Muutamat hetket ovat näyttäviä: viimeinen toimintakohtaus varsinkin. Kokonaisuutena Perintö on - edeltäjänsä tavoin – rasite silmille. Tron tehtiin samana vuonna kuin mahtileffat Blade Runner ja The Thing. Jo syntyessään se näytti kuivaneelta ulosteelta discon lattialla. Perintö kuuluu samalle listalle kuin Titaanien taistelu, The Last Airbender ja Muumi ja punainen pyrstötähti: vuonna 2010 kidutuksesta piti maksaa extraa.
Batman Begins kertoi osuvamman tarinan miljonääristä, joka aluksi pakoilee perittyä vastuuta. Tron: Perintö hoksaa, että olisi tylsää, jos Sam käyttäisi heti äänivaltaa isänsä ahneessa ohjelmointifirmassa - joten Sam sabotoi firmaa ninjana. Virtuaalimaailmaa nykyään hallitseva Clu (Kevin Flynnin identtinen kopio) on Saatana, joka tehtiin täydellisyyttä tavoittelevaksi olennoksi, joka kääntyi luojaansa vastaan. Tämä on kiehtovaa. Clun puheet epätäydellisistä olennoista ja halut päästä todellisuuteen tosin palauttavat mieleen The Matrixin moniulotteisemman agentti Smithin. Mitä tulee Kevin Flynniin, niin yksi tapa pilata leffa itseltään on laskea tavat, joilla Flynn muistuttaa Obi-Wan Kenobia. Elokuvan sankaritar Quarra on liian tylsä ollakseen plagiointia. Ainoa ohjelma, joka voi auttaa tätä joukkoa, on täsmälleen sama superhomo yökerhon omistaja, joka vaikuttaa Matrixissa nimellä Merovingian. Sellaiset pikkulainat ovat merkityksettömiä, että pahiksilla on punaisia valomiekkoja, mutten voi olla ihmettelemättä, miksi torvet törähtelevät toistuvasti edellisen ison tieteisleffan Inceptionin tyyliin.
Minä - absoluuttisesti - vihaan Tron: Perintöä. Kyllästyin kuoliaaksi. Odotin elokuvan olevan vähintään yhtä viihdyttävä kuin roskarupsaus Van Helsing, jossa on tehosteita ja eeppinen soundtrack, mutta jopa paljon puhuttu ääniraita duolta Daft Punk jättää kylmäksi menevistä yksittäisistä melodioista huolimatta. Tron: Perintö on pahasti epävireessä. Se on tätä nykyä lapsellinen idea, että tietokoneen sisälle mennään fyysisesti ja siellä voi syödä, vanhentua ja kaikkea, ja Perintö tämän lisäksi rakentaa jännitteensä sen varaan, että sieltä voi tulla uloskin. Jos tällaista tekniikkaa on olemassa, olisin mieluummin nähnyt elokuvan, jossa ilkeä nörtti kytkee StarCraftin tulostimeen ja taistelee Natoa, Kiinaa ja Venäjää vastaan zergeillä, protosseilla ja terraneilla.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (19 viestiä)
18.12.2010 klo 10.50
18.12.2010 klo 12.16
Rekisteröitynyt 09.01.2008
18.12.2010 klo 13.50
Hollywoodin pitäisi oikeasti tehdä toi starcraft leffa, olis niin eeppistä tehostemättöä joka vielä perustuisi kunnon lisenssiin ja voisi silti toimia.
Kunhan tekisivät ne tehosteet tyylikkäästi ja ne olisivat sivuosassa. Vahvoja näyttelijäsuorituksia pääosiin ja tehosteet tukemaan elokuvaa, ei elokuvaksi.
vrt. Transformers ja Black Hawk Down.
18.12.2010 klo 14.15
18.12.2010 klo 15.26
18.12.2010 klo 16.41
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.12.2010 klo 17.23
Hmm. Jos Scott Pilgrim sai 1,5 tähteä, niin ehkä Tron Legacy on myös hyvä elokuva!
Kyllä, Scott Pilgrim oli hyvä elokuva ja niin oli myös tämä. Kävin eilen katsomassa ja voin kyllä suositella mikäli aihepiiri edes vähänkään kiinnostaa.
Itselläni meni kyllä osa leffasta aivan **tuiksi kun joku pieni mies uhosi takana olevalla rivistöllä hakkaavansa kaikki tuusan nuuskaksi.
"mää oon pieni mies mut....khyl **ttu mää oon kyl hakannu isojaki". No se tyyppi hoisi kyllä sen huumoripuolen joten kiitos.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.12.2010 klo 18.34
18.12.2010 klo 18.43
Huoh.
18.12.2010 klo 18.58
Saatana mitä paska. Kuka vitun taliaivo tällasta tekee? Tää leffa on surkein. leffa. ikinä. Täynnä kliseitä, ja ei tätä voi edes aivot-narikkaan meiningillä katsoa.
Huoh.
LOL et oo varmaa ees kattonu koko leffaa. Kävin tänää kattoo ni olihan se ihan hyvä vaikkakin tarina oli kyllä suoraan sanoen huono mutta muuten ihan perus katseltava elokuva oli.
19.12.2010 klo 00.26
Rekisteröitynyt 12.04.2007
19.12.2010 klo 09.57
huonoin leffa koskaan on Lötköjen yö - Night of Creeps
Sinun mielestäsi voi ollakkin, mutta näin yleisesti makuasioista on turha kiistellä. Vaikka Peltonen vihaa Troneja enemmän kuin itseään on ne silti ihan kelpo viihdettä. Tron oli aikoinaan jotain tosi erilaista, eikä tuossa uudessakaan pahemmin valittamista ole. Juuri sitä mitä tilattiin. Visuaalisesti ja äänimaailmallisesti kaunista no ehkä ei niin onnistunutta 3D:tä. Joittenkin elokuvien vaan kuuluukin olla kliseisiä. Esim omasta mielestäni Peltosen arvostelut ovat olleet jo pitemmän aikaa kliseistä kuivunutta ulostetta discon lattialla, mutta en niitä silti vihaamaankaan pysty.
Ja kyllä tuo musiikkikin toimii selkeästi paremmin kuin monessa muussa nykyrainassa, suorastaan hyvin. Siitä vaan spotifysta kuuntelemaan ja potikat kaakkoon.
19.12.2010 klo 16.36
20.12.2010 klo 20.10
20.12.2010 klo 21.46
20.12.2010 klo 22.41
7.7/10
Rekisteröitynyt 08.08.2007
21.12.2010 klo 00.45
21.12.2010 klo 19.32
Eihän tämä Avatarille tärjää, mutta Inceptionia tämä vie kyllä 100-0. Tätä voi suositella varauksetta kaikille, jotka tykkäävät vähääkään tieteiselokuvista.
****½
20.06.2013 klo 16.55