Four Lions
Ensi-ilta: | 22.10.2010 |
Genre: | Komedia |
Ikäraja: | 15 |
Four Lions on täysosuma. Lukemattomien vitsien ja lainaamisen arvoisten repliikkien idioottikomedia ei ole mitään niin teennäistä, kuin Nuija ja tosinuija muslimeina, vaan ennemminkin Housut pois terroristeilla. Kuvallinen anti on hillittyä. Musiikkia käytetään säästeliäästi. Luonteva näyttely pukisi kuivempaakin kuvaa sisältö poislaskien. Pakistanilaisia sukujuuria omaavat britit puhuvat paksua brittiaksenttia ja harrastavat brittikulttuuria, mutta ovat silti melko varmoja, että länsimaat täytyy tuhota. Heppujen kutsuminen uskomattomiksi idiootteiksi on vähättelyä. Eräs tero ihmettelee kanoja nähdessään, miksi pupuilta on leikattu korvat. Tällaisetkaan jutut eivät tunnu teennäisiltä kiitos luontevan arkisen tunnelman ja liukkaan tahdin, jossa yksittäisiä heittoja ei jäädä juhlimaan. Vitsejä tykitetään siihen tahtiin, että elokuva tappaisi, vaikka puolet olisivat huteja.
Olisiko Four Lions yhtä hauska, jos se kertoisi IRA:sta? Pätkä olisi yhä hauska. Vain osa vitseistä on ns. kulttuurisidonnaisia, mutta sitä ei sovi väheksyä, että ajoitus on kohdallaan. Pilapiirrosjupakan jälkeisessä maailmassa, South Parkin viimekeväisen sensurointikohun jälkeen on erinomaisen tärkeää ja tervettä nauraa muslimeille vapautuneesti kuin Suomessa nauretaan ruotsalaisille. Four Lions ei lässytä eikä jää puoliväliin. Tarinaan kuuluu muutamia maltillisia muslimeja. Hekin ovat idiootteja. Eivät siksi, että tämä olisi pahantahtoinen elokuva muslimeista, vaan siksi, että tämä on elokuva idiooteista. Myös valkoiset valtaväestön edustajat kuten poliisit esitetään totaalisina turvenuijina harvoissa mutta kaikissa heitä käsittelevissä kohtauksissa. Länsimaista rasismia ja ylireagoimista terrorismin uhkaan ei unohdeta, vaikkei tämä olekaan aihe.
Iso osa elokuvan viehätystä kumpuaa siitä, kuinka sympaattisia terroristit ovat. Valkoihoinen käännynnäinen on suupaltti sadisti ja psykopaatti, ikään kuin Eric Cartman aikuisena, mutta vähiten tyhmä pakistanilainen vaikuttaa elävän tasapainoista perhe-elämää harrastuksiensa ohella. Näiden kahden armoille jätetyt reppanat eivät ole pahuuteen kykeneväisiäkään. Silmissä on koiranpennun katse, kun ruskettuneet forrest gumpit yrittävät miettiä missä mennään, jos heiltä jotakin kysytään. Kuuntele sydäntäsi, jos aivosi väittävät vastaan... mutta muista, että Saatana saattaa joskus vaihtaa aivojen ja sydämen paikkaa. Terroristit tietävät olevansa tyhmiä. He epäilevät olevansa Jumalan valuvirheitä, mutta vilpittömin sydämin he silti jihadin nimeen vannovat. Kärjistämisestä huolimatta ja sen ansiosta elokuva muistuttaa napakasti, kuinka terroristit ovat vain ihmisiä, ja useimmiten, elleivät jopa aina olosuhteiden ja aivopesun uhreja.
Four Lions on tämän vuosituhannen Brianin elämä: yhtä hauska, iskevä, rohkea, hyväntahtoinen ja älykäs. 1979 tunnelmat olivat niin tunkkaisia, että Monty Pythonin harmiton ja hyväntuulinen klassikko "Jeesuksen tapaisesta miehestä", tai oikeammin Jeesuksen tapaisen miehen typeristä seuraajista kiellettiin monissa kohteissa. Kuten Suomessa äskettäin nähdyssä dokumentissa Totuutta hipoen kerrottiin, jopa juutalaiset suuttuivat, koska heidän historiallinen hattunsa kuvattiin väärin. Moni takuulla on vetänyt herneen nenään jo kuultuaan mitä "maahanmuuttajien tapaiset miehet" tässä leffassa tekevät, ja paheksunta toivottavasti on äänekästä, jotta tervehenkinen provokaatio pääsee ilmapiiriä putsaamaan.
Keskustelut (16 viestiä)
28.10.2010 klo 14.50
Rekisteröitynyt 19.07.2007
28.10.2010 klo 15.47
Rekisteröitynyt 05.11.2009
28.10.2010 klo 15.59
28.10.2010 klo 18.19
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.10.2010 klo 13.51 1
On muuten mainio elokuva. Vähän kismitti kun leffateatterissa kävin katsomassa ja yleisössä oli liikaa porukkaa jotka ei tajunnut että joka kohtaukselle ei pitänyt nauraa. Leffa oli paikka paikoin hyvinkin traaginen..
Nauroin itsekin noin kaikelle, vaikka olen samaa mieltä traagisuudesta. Näytöksessä oli myös naishenkilö, joka nauroi kovasti ja sanoi usein "voi ei!". Joskus on hauska nauraa, kun ei saisi nauraa.
Näin tämän teatterissa viime perjantaina, mutta tämä saapui samana päivänä myös vuokralle, jos joku asiaa pohtii.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 18.05.2007
29.10.2010 klo 14.31
Rekisteröitynyt 14.11.2009
29.10.2010 klo 17.39
29.10.2010 klo 18.45
Rekisteröitynyt 02.11.2008
29.10.2010 klo 19.18 1
Rekisteröitynyt 23.04.2007
30.10.2010 klo 00.13
30.10.2010 klo 02.33
30.10.2010 klo 05.29
01.11.2010 klo 17.52
Itseasiassa ei leffan aikana kauheasti mutkaan nauranut.
Esimerkiksi komedia Ball's Out nauratti miljoonakertaa enemmän.
Mikäli taas tämän oli tarkoitus olla jokin musta komedia, epäonnistuu myös siinä. Elokuva Big Nothing onnistui asiassa monta kertaa enemmän.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.11.2010 klo 11.32
03.11.2010 klo 23.09
Ilmeisesti kuulun siihen ryhmään jolla ei kuupassa ole älliä, sillä empä kovinkaan kauheasti nauranut leffalle.
Itseasiassa ei leffan aikana kauheasti mutkaan nauranut.
Esimerkiksi komedia Ball's Out nauratti miljoonakertaa enemmän.
Mikäli taas tämän oli tarkoitus olla jokin musta komedia, epäonnistuu myös siinä. Elokuva Big Nothing onnistui asiassa monta kertaa enemmän.
Kyseessä on tragikomedia ja niitä nykyään tulee harvemmin vastaan. Hahmot on liioiteltu sen tähden, että heidät saadaan sympaattisemmiksi vaikka toisaalta tietämättömyys on suuri syy terrorismille. Ja lopun tarkoitus on osittain toivoa, että he typeryksissään räjäyttäisivät itsensä tai peruisivat suunnitelmansa jne.
Ainoa, mikä elokuvassa kävi mietityttämään oli räjäytysten väkivallattomuus. Toisaalta olisi saattanut olla vakuuttavampaa, jos väkivalta olisi ollut visuaalisempaa, mutta toisaalta väkivallattomuudella voi saada ehkä ihmiset käsittelemään enemmän päässään väkivallan todellisuutta. Myös on mahdollista, että ohjaaja halusi ottaa elokuvassa eroa todellisuuden kanssa ja näin ollen välttää väkivallan tuottaman median reaktion.
12.11.2010 klo 17.08