Pandorum
Ensi-ilta: | 07.05.2010 |
Genre: | Kauhu, Sci-fi |
Ikäraja: | 15 |
Mikäli pääosassa murisisi Vin Diesel, Pandorum saavuttaisi kevyesti vastaavaa suosiota, kuin kovien toimintaäijien tieteistörppöilyt yleisesti. Valitut naamat tukevat sitä ajatusta, että tämä on b-leffa lajityypin himofaneille, joskin kerrankin tekijöiltä, jotka ovat faneja itsekin. Ben Foster tulkitsee ensimmäisenä heräävää rehtiä jäykkää tavallisen näköistä suorittajamiestä. Foster myy moitteetta varsinkin ahdistavat kohtaukset, ja lopulta kun leffa ihan ohimennen käski tuntemaan jotakin hahmoa kohtaan, minähän ohimennen tunsin. Muuta hyvää sanottavaa näyttelystä ei ole, jos ei huonoakaan. Dennis Quaid herää toisena, koska hänen karismallaan on hyvä hintalaatusuhde. Sivurooleista löytyy vihaista nuorukaista, kelpo tissit ja etnistä diversiteettiä.
Luvassa on juoksentelua pimeillä käytävillä ja korkealentoisen taustatarinan avaamista onnistuneella rytmillä. Valittuja kohtauksia varten on väsätty tunnelmalliset lavasteet. Elokuva näyttää halvalta, mutta asialliselta: tämä ei ole niinkään kliininen Alien, kuin ruosteinen Alien 3 oikealla juonella ja hahmoilla, joilla visertää päässä. Pandorum viittaa avaruusmatkailuun liittyvään mielisairauteen. Paras piirre tässä kuitenkin on se, ettei tämä kerro vain yhdestä ideasta, vaan kokonaistilanteesta. Alien-sarjan standardeihin kuuluu hirviö ja kieroilua ihmisten taholta. Pandorum pistää tuplasti legendaa pyöritykseen tuntumatta lainkaan ruuhkaiselta.
Mitä tulee tunnelmaan, klaustrofobiset kohtaukset ovat onnistuneimpia. Heikoimmillaan elokuva on esitellessään hirviönsä. Kuten aina, hirviöitä ei tahdota välittömästi työntää katsojan naamalle. Varjoilla ja heiluvalla kameralla leikkiminen on standardienmukainen tyylikeino, mutta leikkiessään Pandorum rikkoi tenhonsa minun silmissäni: leffa tuntui leffalta. Mikäli silmä hyväksyy menon ja meiningin, ei ole väliksi minkälaista humpuukia sisältö on. Tuore Prince of Persia: The Sands of Time on minulle vielä pitkään malliesimerkki elokuvasta, joka viihdyttäisi viihteenä, mikäli sen tekninen toteutus olisi yhteensopiva hermojärjestelmäni kanssa. Pääasiallisesti Pandorum piti otteessaan tehokkaammin kuin käytäväjuoksut pitkään aikaan. Jotakin mielenkiintoista, olipa kyseessä hieno hetki tai huvittavaa korniutta, tapahtui aina ennen kuin katsoin kelloa.
Pandorum on itsenäinen elokuva, mutta potentiaalisesti myös trilogian avaus. On ollut puhetta esi- ja jatko-osasta. Leffa ei tienannut teattereissa omiaan takaisin, joten sarja jäänee tähän tai muuttuu halvaksi kotivideoroskaksi. Tämä on sääli. Potentiaalia tuntuisi juurikin olevan sekä edeltävässä että myöhemmässä. Nautin tästä samalla aivojen osalla kun nautin Saw-sarjan vastaavasti juonivetoisista b-luokkaisista episodeista. Mikäli jatko-osa edustaisi tätä tasoa ja vakuuttaisi, että Pandorumin luonnostelluimmatkin ideat johtavat johonkin, tässä olisi toinen kauhusarja, jolle antaisin liikaa anteeksi.
Keskustelut (13 viestiä)
Rekisteröitynyt 03.01.2008
25.05.2010 klo 15.23
Pandorum onneksi osoittautui hyväksi leffaksi ja maukkaaksi sicifipläjäykseksi vaikka Metacrictikissä leffa onkin haukuttu aivan suohon. Kertoo jotain arvostelijoista jotka eivät tunnu scifin päälle mitään ymmärtävän.
Ei Pandorum ole mikään vuosituhannen mestariteos ja monesti tälläiset leffat ovat aivan järkyttävää paskaa, mutta Pandorumissa sentään homma toimii kohtuu viihdyttävästi. Pandorum on vähintään 3 tähden arvoinen kuva. Ja scififaneille ehkäpä vielä hienompi kokemus. Suosittelen jos vaan scifi kiinnostaa vähääkään.
Rekisteröitynyt 16.03.2009
25.05.2010 klo 15.34
Rekisteröitynyt 01.06.2007
25.05.2010 klo 15.48 2
Rekisteröitynyt 25.05.2010
25.05.2010 klo 21.20
Rekisteröitynyt 17.03.2009
25.05.2010 klo 22.56
Olisi pärjännyt paremmin ilman mörköjä, kung-futa, ja Koivukylän kesäteatteri-tason valaistusta.
26.05.2010 klo 09.05 1
Rekisteröitynyt 27.11.2008
26.05.2010 klo 14.31
Pidin Pandorumista samalla tavalla kuin pidän yleensäkin sci-fistää. Yleensä odotukset eivät ole korkealla, sillä hyvän tieteiselokuvan tekeminen vaatisi ihmisen joka ei ajattelisi kuin tieteiskirjailija...
Pandorumin parasta antia olivat ehdottomasti kliseet, joita vilisi koko ajan; suurimmaksi osaksi en ollut varma pitäisikö reagoida nauraen vai ::awesome -fiiliksellä.
Miettikää nyt: elokuvassa on päähenkilö, joka on aluksi melko nyhverö mutta löytää itsestään sisäisiä voimia ja pelastaa maailman. Sitten on se puhekyvytön barbaari joka osaa tapella. Älykäs neitokainen, josta ei kuitenkaan ota selvää ja joka kehittää suhteen päähenkilön kanssa. Jos sama tarina heitettäisiin fantasiagenreen ainoastaan tyttönen vaihtuisi maagiksi...
28.05.2010 klo 01.58
28.05.2010 klo 02.03
Rekisteröitynyt 14.04.2007
28.05.2010 klo 16.19
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.06.2010 klo 21.30
Rekisteröitynyt 01.07.2009
10.07.2010 klo 18.56
Rekisteröitynyt 23.03.2010
10.11.2010 klo 03.32