Defendor
Ensi-ilta: | 21.04.2010 |
Genre: | Draama, Komedia, Toiminta |
Ikäraja: | 15 |
Defendor partioi kaduilla puolustaen heikkoja. Tavoitteena on pysäyttää salaperäinen Kapteeni Teollisuus. Tappeluissa Defendor pärjää vaihtelevasti, mutta hänellä on taskussa muutamia luovia temppuja, joten kukaan ei tiedä, minkätasoinen uhka hän on. Ehdokas Defendorin salaiseksi heikkoudeksi on nuori nokkava prostituoitu Angel, jolla on vaikeuksia keksiä, kuinka kummaa kaveria hyväksikäytetään. Kun Defendor riisuu nahkansa, hän on keski-ikäinen kaljuuntunut reppana, joka pysyy kiinni leivänsyrjässä ja pois taivasalta lähimmäisten rakkaudella. Defendor astuu jatkuvasti kyttien reviirille ja on tukkanuottasilla epäilyttävän salakytän kanssa, mutta oikeusjärjestelmäkin pyrkii olemaan hänelle hellä, vaikka homma on karata lapasesta.
Harrelsonissa on yhtä paljon blondattua silakkaa kuin Forresterin Ridgeä: muikeaa - niin kovin muikeaa - miestä on aina hauska katsoa. Harrelsonin perusvirne sopisi sanakirjaan sarkasmin kohdalle. Sellainen kama kuin Zombieland (arvostelu) toimii väkisin jollain tasolla hänen ansiostaan. Defendorissa Harrelson tekee kovasti töitä painaakseen tietyt luontaiset avunsa taustalle. Defendorilla on toisinaan itsevarma Harrelson-ilme, mutta merkitys on muuttunut. Tämä on niitä suorituksia, joita hieman arveluttaa kiitellä, vaikka jo Harrelsonin lärvin tuijottaminen viihdytti ellei jopa lumonnut. Pidin herra Defendorista kovasti. Vaaraa sisältävät kohtaukset ovat koomisia, mutta jollain tasolla ihan jänskätti.
Elias Koteas irrottelee Defendorin "arkkivihollisena": syvällisestä limaisuudestaan huolimatta kehveli salakyttä ansaitsee jotain myötätunnon tapaista koettelemusten keskellä. Symppiksestä komediasta Nick & Norah – Loputon soittolista (arvostelu) heti mieleen jäänyt Kat Dennigs on sielukas "hyväsydämisenä huorana". Hahmo on tavallista ivallisempi, mutta arkkityyppiä käytetään kuten aina. Muutamilla realistisilla sivurooleilla rakennetaan fiksusti tunnelmaa. Defendor kertoo tasan saman iänikuisen tarinan omankädenoikeudesta kuin Kick-Ass, mutta se saa tarinan tuntumaan joltakin. Mitä kehnommin laki hämärähemmot kurissa pitää, sitä enemmän ihmiset fantasioivat sankareista. Defendor onnistuu esittämään bonuskysymyksen: miten me oikeasti suhtautuisimme tällaiseen surullisen hahmon ritariin, jos hänet henkilökohtaisesti tuntisimme?
Mikäli kaikki on supersankariparodiaa, missä sankari toisinaan putoaa puolijumalan jalustalta, Defendor on lajityypin kärkeä. Jos markkinoisin tätä itselleni, painottaisin sitä, ettei tätä kannata ajatella parodiana tai edes minään supersankarijuttuna. Defendorin perusidea on kuluneempi kuin miehen ja nuken rakkaudesta kertovan filmin Lars ja se ainoa oikea, mutta Defendor on paremmin näytelty, kulkee luontevammin, eikä Defendor ole yhtä pöyhkeän tyytyväinen siihen yhteen ideaansa. Elokuvissa on jotain yhteistä. Hyvinkin voin kuvitella, että Defendorille hymyilee rusinakin, joka tuhahti trailerille ja kansitaiteelle. Defendor henkii rehtiä tekemisen iloa, puhuttiinpa hahmosta tai filmistä. Persoonallisuutta löytyy toteutuksesta jos ei tarinasta.
Keskustelut (10 viestiä)
Rekisteröitynyt 19.04.2007
29.04.2010 klo 03.49
29.04.2010 klo 08.16 1
29.04.2010 klo 12.50
Rekisteröitynyt 26.09.2007
30.04.2010 klo 14.34
Rekisteröitynyt 04.10.2008
30.04.2010 klo 22.47
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.05.2010 klo 01.02
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
22.05.2010 klo 23.52
Tuli sitten katsottua Kick-Ass, joka oli loistava, mutta pitäisi vissiin tämäkin käydä nappaamassa jostain dvd:lle, jos kerta Kick-Assiakin paremmaksi kehuttu.
05.06.2010 klo 09.35
Itse leffa oli loistava, melkeimpä pisti isolle miehelle kyyneleen silmäkulmaan.. Woody hoitaa roolinsa todella hyvin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
12.07.2010 klo 01.10
25.02.2012 klo 01.01