Paranormal Activity
Ensi-ilta: | 13.11.2009 |
Genre: | Kauhu |
Ikäraja: | 15 |
Paranormal Activity on todella köyhän miehen Poltergeist: euroissa laskettuna noin kymppitonnilla askarreltu kummitusfilmi. On hienoa, että tämä pääsee Suomessa levitykseen samana päivänä kuin ökykallis maailmanlopun katastrofipieru 2012, sillä pullistelevan kilpailijan rinnalla pennittömän ohjaajan silmää on kahta helpompi arvostaa. Ei Paranormal Activity syyttä ole suuren amerikkalaisyleisön suosikiksi noussut. Todellisia yllätyksiä tai rikasta tarinaa on turha odottaa, mutta kummituskliseillä saadaan rakennettua tunnelmaa. Suurin osa aktiviteeteista tapahtuu yhdessä ja tietyssä asetelmassa, päähenkilöiden nukkuessa. Asiat liikkuvat. Ääniä kuuluu. Varjoja näkyy. Kyyninen mieli, joka on entuudestaan kyllästynyt tällaiseen spedeilyyn, tuskin saa tästä mitään irti. Henkilökohtaisesti koin imun. Vähitellen tämä loi sellaisen fiiliksen, että jokin todellinen ja pahantahtoinen näkymättömyys on läsnä.
Micahin miehinen päteminen/tyriminen alkaa sillä, että hän päättää kuvata itseään ja avopuolisoa saadakseen todisteita selittämättömistä outouksista, joita Katie on kokenut jo lapsena. Elokuva koostuu kokonaan tästä materiaalista. Leffa on filmattu ohjaaja Oren Pelin kotona, näyttelijät näyttelevät itseään/kaimojaan ja pikanttina yksityiskohtana alku- ja lopputekstit on typistetty minimiin. Tähän on tarkoitus uskoa, leikisti. Näyttelyn ollessa kiitollisen luontevaa ja tilanteen pahentuessa pahentumistaan loogisista syistä, Paranormal Activityn ainoaksi heikoksi puoleksi jää se, että se on hieman liiankin tylsä. "Tylsyys" sinänsä on osuva tehokeino. Esimerkiksi, Micahilla on paitsi rasittavasti itseluottamusta, myös onneton huumorintaju, mikä rakentaa realistisempaa ilmapiiriä kuin se, jos hahmo olisi näppärää ylikirjoitettua dialogia suoltava Peter Venkman.
Paranormal Activityn onnistuneesti keskustelua herättäneisiin trailereihin on leikattu kuvaa ennakkonäytöksiin osallistuneen yleisön reaktioista. Minä näytin enimmän aikaa seipään nielleeltä perusmölkeröltä; pari kertaa virnuilin ajatellessani "jees, heh heh"; sitten tärkeimpänä reaktiona nostin joskus kulmakarvoja sen merkiksi, että koin kylmiä väreitä. Jos fyysinen haukotus oli toisinaan lähellä, kokonaisuus kyllä on kiinnostava kiitos aktiviteettien ja todentuntuisen, parodiastakin käyvän parisuhteen, jonka kaksi aivan tavallista homeovestiittiä eivät aivan tavallisista syistä todella sovi toisilleen, vaikka rakkautta löytyisikin. Inhimillisyyttä hahmoissa, hyvällä maulla rakennettua piinaa, tässä on kaikki mitä tällaiset teokset tarvitsevat. Leffaa vaivaa puolentoista tunnin tauti. Vaikka monet elokuvat ovat tarkoitettuja 65-75 minuutin mittaisiksi, niitä pitkitetään perinteiseen 85-90 minuuttiin lähinnä kai velvollisuudentunteesta.
Ouija-lautaa tuskin tullaan heti kohta käyttämään tehokkaammin rekvisiittana kuin tässä. Spiritismipelleilijöiden tuntema Ouija on yksi niistä monista leluista, joista Hollywood on väsäämässä virallista oheistuote-elämystä. Kymppitonnilla ei tuohon leffaan saada kuin sämpylät kuvausryhmälle. Suosittu vastaus henkilölle, joka ei jostakin pidä, on "tee itte parempi", ja tällä repliikillä sopii nyt kiusata ainakin suomalaisia elokuva-ihmisiä, mikäli joku heistä sattuu jossain Huomenta Suomessa vähättelemään rutiköyhää Paranormal Activitya. Tässä ei ole musiikkia, ei ilotulitusta. Tämä kuuluu lajityyppiin, jossa on jatkuvasti perusteltava, miksi hahmot kuvaavat eri tilanteita. Silti uskottavuus ja viihdyttävyys on saatu tasapainoon. Verrattuna muuten vastaavaan elämykseen The Blair Witch Project, tässä ei kävellä eteenpäin, vaan uskaliaasti pysytellään rajoitetussa ympäristössä, joka alkaa vähitellen tuntua yhdenlaiselta Helvetiltä.
Jos mietin vuoden kuluttua mitä katson uudelleen, katson Poltergeistin, Manaajan tai vastaavan rahalla tehdyn elokuvan. Paranormal Activitylle ei kuitenkaan tarvitse antaa mitään anteeksi, vaan se on omilla jaloillaan seisovaa oivaa ja ammattimaista kertakäyttöviihdettä.
Keskustelut (17 viestiä)
12.11.2009 klo 13.56
Ei paljon jännittänyt tämän leffan aikana, tylsistyin kylläkin.
Mainoksissa oleva teksti "aitoa videokuvaa leffateatterista" pistää hymyn huulille.
1/5 tähteä täältä
Rekisteröitynyt 16.02.2009
12.11.2009 klo 14.18
Rekisteröitynyt 05.11.2009
12.11.2009 klo 16.11
Rekisteröitynyt 05.10.2009
12.11.2009 klo 16.46
Katsoin elokuvan ja elokuva oli ihan hyvä, se ei ehkä toteuttanut "himuinen kauhuleffa-titteliään" mutta se oli silti ihan hyvä. 2/5 - Leffa toi hyvin vähän kauhua, mutta idea kauhuelokuvasta joka on kuin reality oli hyvä. Kannattaa kokeilla, heti kun tulee DVD:lle
Miten ihmeessä 2/5p elokuva on ihan hyvä? 2/5p on suoraan sanottuna jo melko paska ja se kannattaa jättää katsomatta. Vai ostaisitko pelin joka on saanut 40/100p??
12.11.2009 klo 17.17
Katsoin elokuvan ja elokuva oli ihan hyvä, se ei ehkä toteuttanut "himuinen kauhuleffa-titteliään" mutta se oli silti ihan hyvä. 2/5 - Leffa toi hyvin vähän kauhua, mutta idea kauhuelokuvasta joka on kuin reality oli hyvä. Kannattaa kokeilla, heti kun tulee DVD:lle
Miten ihmeessä 2/5p elokuva on ihan hyvä? 2/5p on suoraan sanottuna jo melko paska ja se kannattaa jättää katsomatta. Vai ostaisitko pelin joka on saanut 40/100p??
Noita kahta arvostelu asteikkoa voit nykyään vertailla vain prosentuaalisesti, nykyään täysin eri asia, antaako kaksi tähteä vai 40/100
Rekisteröitynyt 23.04.2007
12.11.2009 klo 18.36
Rekisteröitynyt 18.06.2007
13.11.2009 klo 00.31
Jos jotain kiinnostaa nämä "oikea dokumentti" -elokuvat, niin kannattaa antaa mahdollisuus Noroille.
Noroi - The Curse http://www.imdb.com/title/tt0930083/
13.11.2009 klo 08.12
13.11.2009 klo 08.21
13.11.2009 klo 18.27
ei todellakaan missään..
Rekisteröitynyt 07.08.2007
14.11.2009 klo 01.17
Jos tämä pelotti niin kannattaa ainakin [REC], 2007 jättää välistä sillä saattaa pumppu pysähtyä.
14.11.2009 klo 16.31
14.11.2009 klo 21.47
15.11.2009 klo 23.34
Tässä leffassa sitä ei ollut. Käytti mielikuvitusta kuinka ahkerasti tahansa.
Kunnon kauhu ottaa katsojan niin kovaan imuun että liimautuu penkkiin sydän hakkaessa 200. Kuka oikeasti voi sanoa että tässä leffassa oli samoissa fiiliksissä kuin telkkarissa näkyvä mukamas aito kuvamateriaali leffasalista... roskaa. 1/5 tähteä
Rekisteröitynyt 15.06.2008
17.11.2009 klo 08.53
Hankitaan kamera, lässytetään arkipäivästä paskaa, mennään nukkumaan, herätään aamulla, lässytyspaskaa, mennään nukkumaan, hui ovi pamahti yöllä kiinni, aamulla katsotaan paska tietokoneelta, lässytystä, paskaa, nukkumaan jne jne.
Ehkä en varmaan vain pystynyt sisäistämään "realityä", jopa lauantaisin tuleva höpöhöpö ohjelma Aavejahti on paljon potentiaalisempi.
21.12.2009 klo 17.49
Mielestäni huomattavasti toimivampi kokonaisuus kuin ammoinen Blair Witch, jossa en muista väristelleeni kuin yhdessä ainoassa kohtauksessa.
PA vaatii katsojalta, mutta myös antaa. Mielestäni kauhuelokuvat lässähtävät aina siinä vaiheessa, kun efektihirvitys työntyy kaivosta tai tv-monitorista ulos (lähes ainoana hienona poikkeuksena Pennywise, joka kestää lähempääkin tarkastelua) ja jännite katkeaa. Henkilökohtaisesti minut valtaa aina suunnaton pettymys, kun ruutuun laahustaa karvainen tikittävä nainen tai pyyhkeeseen kääriytynyt mutatoitunut pahkasika. "Tässäks tää nyt oli?"
Elämäni parhaimpia kauhukokemuksia oli mm. se, kun luin lapsena Hohtoa yksin yöllä talomme ulkorakennuksessa. Olin kakanjäykkänä pelosta, kun Jack käyskentelee hotellin puutarhassa. King luo kohtaukseen äärimmäistä intesiivisyyttä pelkästään kauhun läsnäololla. Kaikki on pinnalla hyvin, mutta jokin takaraivossa huutaa pakokauhusta. _Jokin_ ei vain ole kohdallaan. _Jokin_ on hirveällä tavalla väärin. Kohtaus pakahduttaa ja halvaannuttaa kauhulla silkalla tunnelman voimalla.
PA pelaa samalla tehokeinolla. Sen sijaan, että ruudulla tanssisi torahampaisia yksisarvisia, elokuva herkuttelee katsojan pahimmilla mielikuvilla ja antaa katsojan luoda pimeyteen omat pahimmat pelkonsa. Jos rahkeet eivät riitä mielikuvitteluun ja aivot eivät kykene seuraamaan mitään MTV-musiikkivideota hitaammin etenevää visuaalista stimulaatiota, minusta se ei ole millään lailla elokuvan puute niinkään kuin katsojan.
Henkilökohtaisesti pidän sitä helvetin onnistuneena, kun elokuva saa sykkeen nousemaan pelkästään sillä, että kameran aikakoodin kelaus pysähtyy. _Jokin_ on pielessä..
23.10.2010 klo 23.34