Haarautuvan rakkauden talo
Ensi-ilta: | 21.08.2009 |
Genre: | Draama, Komedia, Trilleri |
Ikäraja: | 13 |
Petri Karran romaaniin perustuva käsikirjoitus, josta vastaavat Sami Keski-Vähälä ja ohjaaja Mika Kaurismäki, on amatöörimäinen viritelmä sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä Kaurismäki persoonattoman ilottomilla otteillaan matskua ainakaan paranna. Periaatteessa tavallinen ihmissuhdekomedia ja tavallinen jännäri yritetään sovittaa yhteen siten, että draamakomediaan kuuluvilla hahmoilla on "yllättäviä" suhteita jännäreihin kuuluvien hahmojen kanssa. Yritys ei missään vaiheessa edes näytä onnistuvan. Jos käytetään laskenta-apuna julistetta, olennaisia hahmoja on järjettömät 11. Tähän päälle tulee vielä kaikenlaista, kuten kyttäilevä naapurin setä, semmoinen Kummeli-tason koominen kevennys. Monessa tv-sarjassakin selvitään vähemmällä.
Se on amatöörimäisyyttä selkeimmillään, ettei elokuva päätä mikä on pääasia, vaan harhailee seurailemaan esimerkiksi sitä, mitä "päähenkilön" tarinaa tukeva "sivuhahmo" tekee sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat tukevia sivuhahmoja suhteessa häneen. Lankojen sitominen yhteen vain lisää teennäisyyden tuntua. Sääli, sillä jos pelkkää avioeroa ajatellaan, koossa on perustason setti palikoita, joista varmasti olisi rakentunut kansan syviin riveihin uppoava erofarssi. Asiat, jotka jokainen odottaakin näkevänsä, ovat läsnä. Asiat, joiden on tarkoitus tehdä tarinasta omaperäinen, ovat lainassa miltä lie Varekselta.
Juhani ja Tuula ovat julmia toisilleen luontevasti. Kun pariskunta on eräässä vaiheessa tylyttänyt toisiaan loukkauksin ja tämä johtaa silkkaan kiljumiseen, kohtaus maistuu elämältä ja vieläpä erittäin suomalaiseltakin, eli tavallaan kai persoonalliselta. Björkman ja Knihtilä tekevät töitä koko rahalla mitä heidän sitten tehdä pitääkin. Se latistaa uskottavuutta vain hieman, että molempien hahmojen paras kaveri on karannut sieltä mistä se naapurikin: Tommi Eronen on pumpattu junttigigolo ja Irina Björklund jonkinlainen Unelma Suolle -variaatio. Puskafarssin puolelle mennään viimeistään, kun soppaan lisätään pariskunnan uusina ihastuksina vääntelehtivät lahjakkuudet Ilkka Villi ja Easteden. Varsinkin jälkimmäinen pretty woman on vain marginaalisesti luontevampi kuin Speden muinoin suosimat missit. Kunnianhimoisessa farssissa - hyvässä tai huonossa - tapahtuu ihmeitä. Tässä tapahtuu paljon, mutta kuitenkaan ei oikeastaan yhtään mitään. Loppuhuipennusta ei ole. Leffa vain loppuu. Eräänlaisessa välihuipennuksessa yllätetään panevia ihmisiä. Ja kaikissa suomalaisissa elokuvissa pannaan.
Harhautuneen käsikirjoittajan lato poukkoilee ihan minne sattuu, juonesta toiseen, tunnelmista toisiin, tyylilajista toiseen. Lähinnä näyttelijäköörin parempi puoli pitää tämän sellaisen kotimaisen roskan kuin Naula päässä ja Naula päässä II: Vamma päässä yläpuolella. Suomalaisen elokuvan kausi 2009-2010 on alkanut satunnaisten hymähtelyjen ja haukotusten merkeissä. Aion painaa kaksi sormea vasten päälakeani, kaksi sormea kainalooni, pyöriä ympäri ja huutaa "daa daa dirlandaa" aina kun kotimainen elokuva saa mediassa neljä tähteä tai enemmän. Jos olen keväällä seonnut lopullisesti, se oli odotettavissa.
Keskustelut (15 viestiä)
20.08.2009 klo 16.22
(Naula päässä II: Vamma päässä! Huikea nimi, houkuttelee katsomaan! :D :D)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
20.08.2009 klo 18.26
Rekisteröitynyt 26.09.2007
21.08.2009 klo 12.12
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
21.08.2009 klo 13.03
21.08.2009 klo 14.30
21.08.2009 klo 17.16
21.08.2009 klo 19.41
Olen miettinyt miksi suomalaiset elokuvat tuntuvat olevan säännönmukaisesti huonoja, ihan näyttelijöistä lähtien. Voisiko yksi syy olla se että näyttelijät ovat teatterikoulutuksen saaneita ja teatterinäytteleminen on täysin eri asia kuin elokuvanäytteleminen? Sitten käsikirjoitus, ohjaus yms aina jotenkin teennäistä ja kömpelöä.. miksi miksi? Onhan täällä leffoja tehty jo kauan.
Tuo oli aika hyvin sanottu näyttelijöistä.... Suomen ELOKUVAnäyttelijät ovat laskettavissa kahden käden sormilla, sääli sinänsä.
Tuolla arvostelija sanoi että suomalaisen elokuvan kausi 2009-2010 näyttää erittäin huonolta ja olen samaa mieltä. No kuvitelkaa Dome Karukosken Kielletty ruotsalaishömppähedelmä, Johanna Vuoksenmaan Toinen halka haudasta jessus, tämä, Toni Laineen PiHALLA?!! ja sitten joku Koivusalon Pohjantähti-tulkinta.
Olisi voinut elokuvasäätiön rahoittaa noilla rahoilla Mannerheimin niin olisi edes tammikuussa -10 ollut joku leffa jota odottaa
Mitenköhän tässä käy...?
Rekisteröitynyt 17.03.2008
23.08.2009 klo 00.37
23.08.2009 klo 22.50 1
23.08.2009 klo 23.06 1
J .Peltonen? Menin katsomaan elokuvaa, kun olin lukenut siitä mm. Metrossa, Me Naisissa, Katsossa, Seiskassa ja parissa muussakin lehdessä, ja ihan totta Jari-Pee: neljän ja viiden tähden arvosteluita niistä löytyi! Saman verran antaisin minäkin. Ihmetyttää tuollainen omahyväinen kyynisyys.
24.08.2009 klo 08.16
24.08.2009 klo 12.42
Ja sitten että joillekin tuntuu tulevan jonkinlainen sokeus, kun elokuvassa puhutaan suomea niin se tuntuu kotoisalta eikä viitsitä olla "julmia eikä omahyväisiä".
P.S Seiskan, Iltiksen ja Me Naisten arvostelijat ovat perusämmiä ja perusjuntteja jotka katsovat leffan arvosteluasteikolla "tuli hyvä fiilis- tuli paha fiilis".
24.08.2009 klo 23.12
26.08.2009 klo 07.27 1
Rekisteröitynyt 16.02.2009
27.08.2009 klo 11.15