Ensimmäinen X-Men, joka ei kerro Satu-Eläinten Tasa-Arvojärjestön harrastamasta terrorismista, on esiosa, joka paljastaa kiukkuisen ja karvaisen Wolverinen alkuperän. Wolverine on ikivanha mies, johon eivät vuodet taikka luodit jälkeä jätä. Vilkaistuamme mitä 1800-luvulla tapahtui, näemme tyylikkäänä pikakelauksena, kuinka Wolverine on sittemmin sotinut kaikissa merkittävissä sodissa. Mukana menossa on myös Wolverinen velipuoli - joka tunnetaan myöhemmin koodinimellä Sapelihammas. Varsinainen tarina käsittelee X-Men 2:sta tutun William Strykerin varhaisia yrityksiä pitää mutantit kurissa. Yksi keino näin tehdä on palkata Wolverinen ja Sapelihampaan tapaisia kovanaamoja kommandoiksi omaan olemattoman moraalin tiimiin.

Aiheen fanin ja elokuvanystävän näkökulmasta X-Men Origins: Wolverine on juomispeli, jonka katsominen selvin päin sattuu otsaan. Lienee tarkoitus, että fanipoika ottaa aina ryypyn, kun sellaista hahmoa kuin Gambiitti, Deadpool tai Emma Frost raiskataan adamantium-päällysteisellä; vastaavasti elokuvanystävän lienee tarkoitus hakea helpotusta, kun mukaan palkattu laatunaama tyyliin Ryan Reynolds tai Dominic Monaghan vilahtaa taustalla tekemättä mitään merkittävää. Jengiä piisaa enemmänkin, mutta valokeila pysyy Wolverinessa, Sapelihampaassa ja Strykerissä. Sen voi evoluutioteeman huomioiden antaa anteeksi, että hilpeä setä Liev Schreiber on 15 senttiä lyhyempi Sapelihammas kuin ensimmäisen X-Menin karu Tyler Mane, mutta sitä ei, että Danny Huston on yhtä monta senttiä munattomampi Stryker verrattuna X-Men 2:n Brian Coxiin. Takuumurea Hugh Jackman sentään vakuuttaa Wolverinena.

On turhauttavan helppoa tiivistää, mikä Oscar-palkitun Gavin Hoodin ohjaustyössä mättää. Kuvitellaan, että Wolverine tahtoo tapella henkilön A kanssa. Saavuttaakseen tämän, hän päättää kuulustella henkilöä B, joka on sattumalta suosittu sarjakuvahahmo (vaan ei näyttelijä). B heittää Wolverinen kohti lavasteilta näyttäviä lavasteita, joiden keskeltä löytyy sattumalta A, joka on juuri tappanut edellisen turhan sivuhahmon. Wolverine taklaa B:n selälleen pois häiritsemästä. Tappelu alkaa. Hetkeä myöhemmin B keskeyttää sen hyppäämällä alas jostain minne hän ei taatusti ehtinyt kiivetä, jotta Wolverinen ja A:n kiista pitkittyisi. Enemmän kuin puolet leffasta on tätä. Ajoittain, hitaina hetkinä Hood osoittaa ymmärtävänsä mitä hahmot ajattelevat, mikä on edistystä verrattuna Brett "a rat" Ratnerin sähellykseen X-Men: Viimeinen kohtaaminen. A ratin isomman budjetin spektaakkeli on kuitenkin kokonaisuutena vahvempi ja viihdyttävämpi.

Edustaakseen edeltäjiensä laatua, esiosan tulisi esittää omiakin kysymyksiä. Origins vain vastailee vaisusti vanhoihin. Noin yhtä pikkunäppärää käännettä lukuunottamatta Origins on kuin ostoslista. Wolverine nähdään lapsena, Kanadassa, laboratorioaltaassa... Wolverine saa adamantiumia ja menettää muistinsa. Fanipoikia yritetään epätoivoisesti miellyttää muun muassa repliikillä "olen paras siinä mitä teen", jonka Wolverine päättää lausua vaiheessa, jossa hän on elokuvan ainoa mutantti, joka ei ole vielä tehnyt yhtään mitään. Miksi mistään tästä pitäisi välittää? Loppuhuipennuksetkin on jo nähty, ainakin teoriassa. Jos Sapelihampaan rölliversio tippuu Vapaudenpatsaasta ensimmäisessä X-Menissä, se ei taatusti ole tyydyttävä ratkaisu kaikelle sille, mikä jää tässä elokuvassa avoimeksi.

Toimintakohtaukset ovat sinällään kelvollista katseltavaa. Wolverinen lyhyehkö matsi helikopterin kanssa on kiihkeänä ja erinomaisen sarjakuvamaisena elokuvan ehdottomia huippuhetkiä. Superörkkien turpakäräjiä on aina ilo katsella ja tätä materiaalia piisaa. Mielikuvituksettomuus osaltaan latistaa kohkaamista, enkä menisi myöntämään, että kyseessä on makuasia. Osassa 2 näimme mm. sinisen teleporttailevan häntäheikin, joka on myös uskonnollinen tatuoitu saksalainen akrobaatti. Originsissa tapaamme mm. räppärin näyttelemän mölkerön, jolla on kyky telesiirtyä ja ruma takki, piste.

20th Century Fox tapaa kiusata ohjaajiaan keltaisilla muistilapuilla, joiden ilmeinen tarkoitus on taata, ettei lopputulos riemastuta ketään liikaa. Tästä X-Men-sarja on tiettävästi kärsinyt alusta saakka ja taas olemme kuulleet huhuja studion ja ohjaajan riidoista. Lupaava sarja on ohjattu ylimmän tahon toimesta ojaan kuin menneen talven lumet. "Fuck the fans", lausui studiopomo Tom Rothman suositun huhun mukaan.