Che - sankari
Ensi-ilta: | 27.02.2009 |
Genre: | Draama, Sota |
Ikäraja: | 13 |
Che – sankari kertoo Kuuban vallankumouksesta. Che on argentiinalainen lääkäri, joka pahasta astmasta huolimatta liittyy Fidel Castron joukkoihin pelastaakseen kansan kenraali Batistalta. Diktaattorista olisi mieluiten päästävä eroon siten, etteivät yhdysvaltalaiset kapitalistisiat saa maasta jalansijaa. Elokuvan rakenne on yksinkertainen. Enimmän aikaa Che ja kumppanit käyskentelevät komeassa pöheikössä, sotien kovasti ja selviytyen lieveilmiöistä. Tasaisen varmasti etenevän vallankumouksen väliin on onnistuneesti leikattu taiteellista heiluvaa mustavalkokuvaa myöhemmästä ajankohdasta, jolloin Che pitää kiihkeitä palopuheita YK:n edessä. Parin kuukauden päästä ensi-iltansa saava Che – kapinallinen kertoo Guevaran myöhemmistä sissioperaatioista.
Ensimmäisen osan imu on kaikesta huolimatta tosiasia, koska olisin erittäin mielelläni katsonut molemmat osat peräkkäin tai yhteen leikattuna, kuten joillakin elokuvajuhlilla on ollut mahdollista. Ensimmäinen osa kärsii draaman puutteesta. Visuaalisessa mielessä toimivaa sodan kuvausta ei voi järin syvälliseksi kehua. Jos satumme kurkistamaan legendan itsensä ajatuksiin, eivät ne ole koskaan perusinhimillisiä, vaan poliittisia ja filosofisia linjanvetoja. Huolimatta siitä miten pitkään elokuva puskasodassa viipyilee, taistelutoverit jäävät vieraiksi. Tutustumme lähinnä tilanteisiin, joista heidän on selvittävä, eikä yksikään ihmiskohtalo, yksikään osuva luoti riipaise millään tavalla. Steven Soderbergh on omaperäinen ja älykäs, mutta jokseenkin tunnekylmä ohjaaja, jonka töistä en yleensä pidä senkään vertaa kuin tästä.
Benicio del Toro vakuuttaa nimiroolissa. Karismaattinen näyttelijä antaa kokonaisuudelle huomattavasti sähköä, tekipä hän ihan mitä hyvänsä, tai ei mitään. Del Toron aura luultavasti saisi katsojan pitämään Che'stä sellaisessakin kuvitteellisessa elokuvassa, jossa tämä sotilas, hui että, tekisi jotain arveluttavaa, mitä leffa ei yritä kiihkeästi puolustella. Otettuamme huomioon vielä sen, että useammin kuin kerran taisteluissa kuolee joku, joka ei typeryyttään suojaudu, voimme ilkeillä, että elokuvan antama kuva Kuuban vallankumouksesta on sen suuntainen, kuin että ikävää oli, kunnes messias saapui johtamaan oikeamielisiä, joista heikoimmat sortuivat elon tielle, ennen kuin diktaattori kammettiin vallasta pienellä hiellä. Elokuvan puolikas päättyy kohtaukseen, jossa sankari kuvainnollisesti ratsastaa auringonlaskuun ja kohti uusia haasteita; todistaen vielä ihan ohimennen, kuinka hemmetin hieno jätkä hän on.
On hankala arvioida elokuvaa, kun siitä on nähnyt vasta puolet virallisesti ja omankin arvionsa mukaan. Ei leffa arvoton ole. Sievistelyn sivussa sillä on paljon fiksuakin sanottavaa. Jos uuskommari tahtoo liittyä t-paitakerhoon, tämmöinen taidolla luotu propagandaviihde on oiva tapa aloittaa. Reilut kaksi tuntia kestävä Che – sankari ei varsinaisesti ole tylsä, mutta tällä haavaa on vaikea kuvitella, että yli neljä tuntia on perusteltu kesto kokonaisuudelle. Mikäli jälkimmäinen osa sisältää yhtä paljon hengailua kuin tämä, aion julistaa, että materiaalista olisi pitänyt leikata yksi napakka kolmen tunnin versio.
Keskustelut (10 viestiä)
Rekisteröitynyt 09.01.2008
26.02.2009 klo 18.28
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
26.02.2009 klo 18.54
Siis keskinkertaista propagandaa?
Ei kun oikein laadukasta propagandaa.
26.02.2009 klo 21.56
Kuulemma toinen osa kärsii täydellisestä tylsyydestä ja ensimmäisen osan hyvien puolien raiskaamisesta.
26.02.2009 klo 23.41
Che oli pelkkä sadistinen, typerä, psykopaatti joka raunioitti Kuuban talouden (maailman paras pankinjohtaja), teloitutti ihmisiä kuin heinää, oli tovereiden kommenttien mukaan aina takalinjassa ja hourailia ohjuskriisin aikana apokalypsiasta.
27.02.2009 klo 01.21
Toivoisin itsekkin, että elokuva ei olisi pelkkä Chen ylistystarina, vaan siinä kuvattaisiin myös hänen synkempiä puoliaan, joista Zah yllä puhui. Totuus on se, että Che ei keinojaan kaihtanut, oli tinkimätön kommunisti ja osasi olla hyvinkin häikäilemätön. Aatteen miehiä siis.
Tosin Kuuban talouden kaatuminen tuskin oli Chestä kiinni. Totaalisessa kauppa saarrossa (lukuunottamatta NL) on vaikea pitää minkään maan taloutta pystyssä...
27.02.2009 klo 08.46
Hitleristähän on tehty varsin laadukas elokuva, Perikato. Eihän se ihaileva ole, eikä elämänkerrallinen, mutta inhimillistävä kuitenkin. Jotenkin jonkun kymmeniä vuosia sitten kuolleen kommarin tarina ei vain kiinnosta minua yhtään, mutta voisihan tämänkin videolta vilkaista.
28.02.2009 klo 15.38
Che on kyllä ristiriitainen hahmo vielä nykyäänkin. Hänestä on tullut kapinan ja taistelun symboli. Suuri osa tästä on Kuuban johdon luomaa henkilökulttia - Tyypillinen tapa kommunistisille maille.
Toivoisin itsekkin, että elokuva ei olisi pelkkä Chen ylistystarina, vaan siinä kuvattaisiin myös hänen synkempiä puoliaan, joista Zah yllä puhui. Totuus on se, että Che ei keinojaan kaihtanut, oli tinkimätön kommunisti ja osasi olla hyvinkin häikäilemätön. Aatteen miehiä siis.
Tosin Kuuban talouden kaatuminen tuskin oli Chestä kiinni. Totaalisessa kauppa saarrossa (lukuunottamatta NL) on vaikea pitää minkään maan taloutta pystyssä...
Castro oli ainakin ennen median hallitsijana loistava (tästähän mm. AFP:n päätoimittaja on jo kommentoinut kirjassaan Fidel). Varmaan taitavin propagandisti sitten Goebbelsin. Itse asiassa Bolivian komennus oli kuitenkin Castron tapa hankkiutua eroon Chestä joka oli jopa hänen, pahamaineisen pikkudiktaattorin mielestä täysin kajahtanut ja haitallinen idiootti.
Hupaisaa on se, että ne synkemmät puolet siinä ovatkin pääasiassa Chetä itseään. Niitä ihannoitavia puolia kun on oikeastaan aivan helvetin vähän. Chen nykyinen kuva on taas yksi Castron taitavista mediatempuista, ja on huvittavaa kuinka yhä edelleen tomppelit ympäri maailmaa uskovat juuri siihen kuvaan jonka Castro loi. Che oli tinkimätön kommunisti, stalinistinen idioottimainen murhaaja tarkemmin siis.
Olet oikeassa, kyseisen maan talou ei kaatunut Chen takia yksistään, mutta mies oli siihen suurimpia syntipukkeja: Ei se vielä mitään, että oli kauppasaarto, mutta kun Chen taloudelliset taidot johtivat maan rahatalouden romahdukseen, mutta kun hän oli pääarkkitehteja Kuuban ennen niin tuottoisan (United Fruit Companyn johtaman) maatalouden romahduksessa ajaessaan maareformin läpi.
Sitä en tajua, miten joku voi mitenkään ihailla kyseistä henkilöä, kun ainoat ihailtavat piirteet ovat Kuuban kommunistisen puolueen jälkikäteen propagoimia.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.02.2009 klo 22.04
09.04.2009 klo 22.26
09.04.2009 klo 22.27