Operaatio Valkyrie
Ensi-ilta: | 30.01.2009 |
Genre: | Sota, Trilleri |
Ikäraja: | 13 |
Tuotantoarvot ovat kunnossa, ainakin laukaus ammutaan ja mukaan on muilutettu räjähdyksiäkin. Historiallinen salaliitto, eli lähinnä keskustelujen sarja, tuskin kuitenkaan kerjää tulla kerrotuksi viihteellisen Hollywood-jännärin muodossa. Ohjaaja Bryan Singerin tiimin tärkein taiteellinen ratkaisu on se, että jännittävällä musiikilla ja kameratyöskentelyllä sellaisistakin kohtauksista tehdään jänniä, joilla voisi olla jotain älyllistä merkitystä hahmojen pään sisälle pyrkivässä laatudraamassa. Kiitos: ilman signaaleja olisi hankala arvata, että myös allekirjoituksen rustaus ja rintaäänellä haastaminen on jännittävää. On arvattavissa, että päähenkilöt onnistuvat tietyissä hankkeissaan, koska muuten elokuvaa ei olisi tehty. On selvää, miten heille lopulta käy. Operaatio Valkyrie on siis "ennalta-arvattava" jännäri tuhoon tuomituista sakemanneista, jotka eivät tykkää Hitleristä, koska eivät tykkää. Sellaisena se on lopulta ihan katsottava, muttei vakuuttava.
Jos olet koskaan huokaillut sille, että muinaiset roomalaiset haastavat jenkkiaksentilla, Operaatio Valkyrie antaa aihetta itkuun. Mieleen maalautuu kuva: 40-luvulla kaikki saksalaiset olivat natseja - mutta onneksi maassa asui myös brittejä ja yksi amerikkalainen skientologi! Eläköön siirtolaisuus? Tom Cruisen maine ei ole ongelma. Silläkään ei ole merkitystä, että elokuvassa puhutaan englantia. Sillä on, että korkea-arvoisia, lojaaliuttaan punnitsevia saksalaisia on palkattu näyttelemään Royal Shakespeare -teatterista karannut ryhmä brittiläisiä brittiaksenttia vääntäviä britteyden perikuvia. Kun Kenneth Branagh, Bill Nighy, Terence Stamp, Tom Wilkinson, Kevin McNally ja Tom Hollander seisovat natsiuniformuissa, kohtauksesta ei puutu kuin Aatua näyttelevä John Cleese. Aitoja saksalaisia tuntuvat olevan vain parit tyypit taustalla, kuten arjalaisen näköiset nuorukaiset, joita kamera uhkaavasti zoomailee. Jos joku puhuu saksalaisella aksentilla, hän on natsi henkeen ja vereen. Melkoista symboliikkaa, herra Singer!
Vertauskuvat unohtaen, Operaatio Valkyrie tekee varsin hyvää työtä kuvatessaan, kuinka paljon harmaata aluetta tosinatsien ja salaliittolaisten välille mahtuu. Karismaattisten laatunäyttelijöiden ansiosta on vaivatonta muistaa, kuka hahmo on kukakin ja mitä he pääpiirteittäin tilanteesta tuumivat. Hahmoja kuitenkin on paljon ja nämä ajatukset rajoittuvat lopulta lauseeseen tai kahteen. Operaatiota johtavaa eversti Claus Von Stauffenbergiä näyttelevä Cruise kuulemma näyttää esikuvaltaan, mutta on melko turvallista sanoa, ettei varsinkaan hän elä esikuvansa ajatuksia. Cruise patsastelee läpi elokuvan ollen jäykkä yksiulotteinen korkean moraalin kiiltokuvapoika, jossa mieleenpainuvaa ovat lähinnä monet vammat. Tämä elokuvahahmo ei ole sankari, hän on mies jolla ei ole menetettävää.
Murhayrityksen toteutus ja epätoivoinen vallankaappausyritys ovat mielenkiintoista seurattavaa, koska ne kääntyvät kivuttomasti jännitysviihteeksi. Aivan niin: kun elävä kuva tempaa mukaansa, kukaan ei välitä, onko kokonaisuus vimpan päälle autenttinen historiantunti. Elokuvan alku on jopa tahattoman koominen brittien ja kaikkien hukattujen mahdollisuuksien yhteisvaikutuksesta, ja tämä on juuri se vaihe, jossa panokset asetaan. Elokuvalla olisi runsaasti aikaa tutustuttaa meidät muutamaan avainhenkilöön: se kuitenkin vain toteaa, että natsit ovat Stauffenbergin mielestä julmureita, ja alkaa pinota veteliä, yhdentekeviä kohtauksia peräkkäin, kunnes pääsemme itse asiaan.
Edustavatko natsit tosiaan niin puhdasta pahuutta, ettei leffan tarvitse edes kysyä, minkälaiset ihmiset ovat valmiita pettämään maansa paremman huomisen tähden? Ehkä edustavat. Kuitenkin epäilen, että jos ymmärtäisimme salaliittolaisia syvemmillä tavoilla, heidän puolestaan olisi hyvinkin helppo jännittää, vaikka loppuratkaisu tiedossa onkin. Oikea tapa tehdä jännäri olisi ollut tehdä draama.
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 13.08.2007
31.01.2009 klo 20.27
Rekisteröitynyt 07.08.2007
31.01.2009 klo 20.50
Minusta tämä on pelkäksi Tom Ruisssen PR:n kohottamiseksi tehty elokuva. Hitler on todellisen maailman ''anti-kristuksia'' ja mikähän hänen tappoa yrittävä olisi?
Rekisteröitynyt 24.07.2008
03.02.2009 klo 10.41
Hitler on todellisen maailman ''anti-kristuksia'' ja mikähän hänen tappoa yrittävä olisi?
Melkonen fakiiri oikeastaan, ottaen huomioon että Aatu on maannut mananmajoilla jo yli 60 vuotta...
Mutta itse asiaan, en pysty katsomaan enää yhtäkään sotaleffaa jossa saksalaiset tulkkaa enklantia, se on vain niin naurettavaa, mutta koska Tomppa on tehnyt aikaisemminkin yhden hyvän roolisuorituksen (Collateral) niin eiköhän se tämäkin pidä vilkaista ihan vain mielenkiinnon takia.
03.02.2009 klo 13.29
Stamp ja Branagh ovat loistavia, tekninen toteutus erinomainen. Parituntinen menee kuin siivillä traagiseen loppuun asti. Tarinakin on kuin parahin kreikkalainen tragedia : kaikki jää lopuksi niin pienestä kiinni ja onnistumisen vaikutukset olisivat olleet maailmanlaajuiset... 4/5 meikäläiseltä!
03.02.2009 klo 13.33
Ei mun elokuvaelämystä ainakaan heilauta jos Russell Crowe puhuu espanjalaistaustaisena gladiaattorina englantia Roomassa, enemmän semmoinen häiritsis että joku Cruise vetäis saksaa jenkkikorostuksella!
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.02.2009 klo 15.27
jos jumalauta englannin puhuminen jenkkileffassa on häiritsevää.. ;)
Suora lainaus arvostelusta:
"Silläkään ei ole merkitystä, että elokuvassa puhutaan englantia."
Rekisteröitynyt 22.09.2008
15.02.2009 klo 22.48
Rekisteröitynyt 09.01.2008
03.03.2009 klo 00.26