The Forbidden Kingdom - Kaksi Mestaria
Ensi-ilta: | 25.07.2008 |
Genre: | Fantasia, Seikkailu, Toiminta |
Ikäraja: | 13 |
On mukavaa nähdä kaksi näin kuuluisaa, näin pitkään heilunutta toimintatähteä yhdessä isolla kankaalla. Kuten varsin useissa kahden tähden elokuvissa, kahden tähden vuorovaikutus jää harmittavan vähäiseksi. Vaikka varsinkin Chanilla on jo toinen jalka haudassa (suhteutettuna siihen, mitä hän teki nuorempana), on kahden mestarin pakollinen kaksintaistelu varsin energinen kohtaaminen, jonka molempien herrojen fanit tahtovat jossain vaiheessa katsastaa. Kahden koulukunnan mestarien kouluttaessa nörtistä ninjaa, pääsee myös fyysinen huumori kukkimaan jokusen minuuttia tyylillä, josta Chan tunnetaan. Sitten Li kusaisee Chanin päälle ja yhteistyö oli pitkälti tässä. Olisin kernaammin katsonut kaksi tuntia Chania ja Litä potkimassa toisiaan, kuin heppujen viuhahtelua kaavamaisen fantasiaseikkailun pyörteissä.
Sen lisäksi, että kyseessä on jälleen yksi tarina eteenpäin kävelemisestä ja taikaesineen tumppaamisesta jonnekin, The Forbidden Kingdom – Kaksi Mestaria lainailee vapaasti kiinalaista mytologiaa. Ennen muinoin teleporttisauva kuului itselleen Apinakuninkaalle (jälleen Jet Li), jota taikavoimainen jadekenraali veti nenästä keskellä ottelua universumin herruudesta, tms. Apinakuningas on viettänyt pienen ikuisuuden maagisen kivikuoren sisällä, joten kiva hänen kannaltaan, että joku jaksaa palauttaa sauvan elokuvan mittaisesta patikkamatkasta huolimatta. Joko kerroin, että kenraali on tosi paha? Hänellä on viattomien koteja poltteleva armeijakin. Pitkän aikavälin paha suunnitelma uupuu, mutta mitäs pahaherra moisilla kliseillä.
Rob Minkoff oli toinen Leijonakuninkaan ohjaajista, ennen kuin mies taantui ja alkoi käyttää oikeita näyttelijöitä. Mestariteosta ei ole taaskaan syntynyt, mutta ainakin Minkoff on ymmärtänyt mennä kameroineen paikan päälle kuvankauniiseen Kiinaan ja palkata veteraanipotkijoidensa avuksi Yuen Woo-pingin, jonka taistelukoreografiat ovat jo käsite aasialaisia seikkailuja imitoivissa jenkkileffoissa. Ei tätä nukahtamatta katso, mutta ainakin nukkuessaan näkee kauniita unia. Taistelukohtauksia on riittävästi ja niissä heilutaan näennäisen asianmukaisesti, mutta kunnianhimoa on selvästikin ollut vain kirjanpitäjillä ja vilpittömyyttä Chanilla, joka möläytti taannoin, ettei hän väitä leffaa hyväksi, jotteivät (aasialaiset) fanit pety.
Iänikuinen tarina fantasiamaahan tippuneesta kakarasta riittää jo itsessään perusteluksi väittämälle, että elokuvalta uupuu sielu. Muutenkin tuntuu, että Minkoff yrittää tarjota "ihan samoja asioita", kuin mitä löytyy "niistä leffoista, joita nuoret pojat vahtaavat", ymmärtämättä ihmeemmin mitä on tekemässä. Noin esimerkiksi ei ole kovinkaan kiinnostavaa katsella vaijerien kanssa pelleilyä, kun budjetti kerran olisi sallinut uskottavammankin lentelyn. Ainakin kuvittelen vaijerien käytön olevan tökeröä vain siksi, että tökeröä se on myös moninkertaisesti pienemmällä budjetilla tuotetuissa (sympaattisissa) elokuvissa, joita on lähdetty kopioimaan suoraan.
Muistutan nyt vielä kuitenkin, että tässä esiintyy Jackie Chan ja Jet Li. Molemmat.
Keskustelut (2 viestiä)
24.07.2008 klo 21.15
Kyseessä on tosiaan fantasiaseikkailuleffa joka on upotettu kung-fu kehyksiin. Lähinnä verrokeiksi voisi ottaa Gooniesin ja Willown kaltaiset elokuvat, ja niiden rinnalla The Forbidden Kingdom seisoo reippaasti omillaan. Totta kai se on elokuva räkänokasta josta tulee sankari, mutta niin on jokaikinen fantasiaseikkailu Harry Potterista Tähtien Sotaan.
On avuksi jos tuntee Apinakuninkaan tarinaa edes muutaman lauseen tiivistelmän verran ennenkuin leffan näkee. Ilkikurinen puolijumala jolla on kultainen sauva ei ehkä ensituttavuutena ole parhaimmillaan. Kyseessä on kuitenkin yksi Kiinan kansanperinteen rakastetuimmista hahmoista ja elokuva on sijoitettu prologiksi tapahtumille joista "Journey to the West" sitten kertoo.
Parhaat elokuvat ovat sellaiset joihin ei kohdista odotuksia, ja jotka onnistuvat siksi yllättämään. Forbidden Kingdom oli herttainen, hauska, viihdyttävä ja suoraviivainen, ja poistuin teatterista hymyillen ja ihaillen sitä että perinteinen seikkailuleffa on sittenkin vielä voimissaan kun se on tehty kunnolla.
Ainakin neljän tähteä viidestä.
28.07.2008 klo 03.19