"Who wants to live forever" kun koronavuoden harvat leffat ovat kakkaa? "What is this thing that builds our dreams" kohti kaljan hakemista? En hakenut, koska - ja tämä läppäkin on laiskaa kierrätystä - juomapeli tappaa, jos siemaiset aina, kun Netflixin viikon tv-elokuva The Old Guard kopioi X-Meniä, The Matrixia ja muita lajityypin tunnetuimpia teoksia.

Kommandot ovat kuolemattomia ja ikivanhoja. Ensimmäinen tehtävä on de_dust ja he ovat surkeita, mutta kun vihollinen juhlii voittoa, lisäelämät sallivat iskeä takaisin. Modernin arsenaalin ohella sankarit jaksavat kokeilla alkuperäänsä viittaavia lähitaisteluaseita, joten 90-luvun teini pärisee muistellessaan sessiota, jossa hän läpäisi Quaken kirveellä ja huijauskoodilla, tai ei.

Toisin sanoen taas yksi salainen liiga on tehnyt tosi tärkeitä asioita etulyöntiaseman turvin, mutta nyt kaikki muuttuu, joten he eivät ehdi suojella kuin itseään. Kuolemattomuudenkin voi menettää: musta mies kuolee ensimmäisenä (takaumassa satoja vuosia sitten). Leffan mielikuvituspuoli on nollan jakamista nollalla.

Mainoskampanjaan on nostettu monologi, jossa homoseksuaali kuolematon runoilee rakkaudesta mieheen, jota vastaan hän taisteli ristiretkien aikana. Se laittoi jauhot suuhuni hetkeksi, kun olin virikkeiden puutteessa muistellut Highlanderin Queen-montaaseja ja pohtinut, minkä tarinan Wolverinen kuolemattomuus ja keski-ikäisen Hugh Jackmanin esiin pumppaamat suonet kertovat yhdessä. Old Guard osaa inhimillistää sankarinsa, hyvä on. Kiitoksille on katto, koska fantasia voisi tehdä muutakin, kuten antaa kaikille omat voimat symbolisine ulottuvuuksineen.

Yllättäen on tulokaskin. Ei se satu, kun hän pohtii, pitäisikö liittyä, ja muut pohtivat, pitäisikö lopettaa, mutta parempi tarina meni jo. Charlize Theronin tulkitsema megamummo on kokenut paljon ja koko (Hollywood-kaunis) ryhmä symboloi vainottuja, mutta sellainen historia kuitataan sivulauseilla ja takauman puolikkailla. Scifin, fantasian ja jännityksenkin suhteen teos on draamasokea perustuessaan selkeästi muihin elokuviin sen sijaan, että tarve satuilla tai irroitella näkyisi. "Lajityypiltään toimintaelokuva" tämä on, Theronin piestessä pikkunäppärästi tyyppejä, joille hahmo ei voi hävitä.

Kuolemattomuus tahdotaan apteekin hyllylle. Lääkefirmaa edustaa sysipaha Jesse Eisenberg -klooni, sekä hahmovetoisuutta loogisemmin tukeva harmaan alueen mies. Jälkimmäinen tosin sekoaa sanoissaan, kun hänen pitäisi perustella, miksi hän kunnioittaa sankareita, vaikkei hän kunnioita. Käsikirjoitus on kuin kidnappaajan KIRisty$kirjE, joten oli varmasti vaikea hioa näitä mielikuvitusjuttuja. Sankari tapaa olla vahva kuin vastustajansa, eikä tarjolla ole fyysisiä uhkia, eikä psykopaattiporvarin ahneus kytkeydy takaumien noitavainoteemaan.

X-Men 2 ei saanut lupaa huipentaa lääkejuonta jättiroboteilla. Tämä on "vastaava teos", joka ei vaivaudu huipentumaan edes lääkkeillä. Tämän rinnastuksen oli tarkoitus alleviivata vaisu meininki, mutta sitten ajattelin sitäkin lisää ja eksyin salaliittoteorioiden puolelle: "ottiko leffa X-Men 2:sta pari muutakin juonta ja vaihteli sanoja?" Tuskin. Lainat eivät kohdistu erityisen persoonallisiin hetkiin, vaan Old Guard on ennemminkin algoritmin tulkinta keskimääräisestä fantasiasta.