There Will Be Blood
Ensi-ilta: | 22.02.2008 |
Genre: | Draama, Trilleri |
Ikäraja: | 13 |
Daniel Plainview (Day-Lewis) määrittelee itsensä öljymieheksi. Tällä hän tarkoittaa, että hän on suorapuheinen ammattilainen, joka tahtoo mustan kullan rikastuttavan myös yhteisöä, jonka mailta sitä porataan. Plainviewin arvomaailmasta todistaa hänen poikansa, "yhtiökumppani", jota kohtaan hän osoittaa suurta kiintymystä. Tällaisen karismaattisen, pankkiireihin verrattuna maanläheisen herrasmiehen tarjotessa kättä ja päivää, saattaapi tavallinen tallaaja arvioida, että varmasti äijä sanojensa takana seisoo. Se on periaatteessa järkevä johtopäätös. Ainoastaan typerät ihmishirviöt ryöstävät mummoilta eläkkeet. Älykkäät voivat jopa nousta Yhdysvaltain presidentiksi tai Italian pääministeriksi.
1900-luvun alkupuolella öljymiehemme löytää niin rikkaan esiintymän, että mannaa tursuaa poraamattakin. Plainview saa kaiken mitä voi kuvitella tahtovansa, eli fyrkkaa, eli valtaa. Raha ei kuitenkaan tee immuuniksi vastoinkäymisille, tai poista maisemista uskontoon sokealla intohimolla suhtautuvaa lipevää saarnaajaa, Eli Sundayta (Paul Dano). Plainview ja Sunday käyvät toistensa hermoille ollessaan kuin kruuna ja klaava; samaa nikkeliä molemmat. Miehiä yhdistää vain ahneus ja se, että kaksinaismoralistinen jeesustelija ja kylmä ja laskelmoiva liikemies ovat juuri sitä väkeä, joka päätyy nokkimisjärjestyksessä tavallisen kansan yläpuolelle tavallisen kansan siunauksella. Mikäli Plainview ja Sunday sulautuisivat yhteen ydinonnettomuudessa, lopputulos olisi republikaanisenaattori.
Dano höyryää kiitettävästi, mutta ei ole sattumaa, että Day-Lewis on jättänyt hänet ja monen muun varjoonsa. Metodinäyttelijän roolisuoritus olisi nautittavaa taidetta jo ilman elokuvaa, johon se on päätynyt. Ujolta metroseksuaalilta tosielämässä näyttävä Day-Lewis on äänensävyä ja käppäilytyyliä myöten muuttunut villin lännen viiksivalluksi, mikä on vasta lähtökohta. Plainviewin kehitys, tai ennemminkin hänen järkisyistä käyttämänsä naamion kuluminen on samaan aikaan hienovaraista ja hyökkäävää. Se vimmaisuus mihin päädytään, on uhkarohkea, koko elokuvan uskottavuuden peliin laittava veto, jota harva ohjaaja uskaltaa yrittää. En kutsuisi viimeisiä kohtauksia koskettaviksi, mutta johonkin suuntaan ne kyllä liikuttivat: keskushermostoni näki parhaaksi kyynelehtiä, kun aivomössö ei osannut kertoa, onko kyse vakuuttavasta draamasta, älykkäästä satiirista vaiko puskafarssista. There Will Be Blood kiehtoo sitä kiihkeämmin, mitä kauemmin se kestää, mikä ei ole kauan, paitsi ajassa mitattuna.
Kuten todettua, Day-Lewis ei ole koko show. Kokonaisuutta ajatellen Paul Thomas Andersonin viides elokuva on niin elokuvamainen elokuva – elokuva, joka ei anna yhtään syytä lukea alkuperäisromaania -, että uskon sen taian kestävän, vaikka puhuttu dialogi poistettaisiin. Kuvakieli ja musiikin esimerkillinen käyttö kertovat niin paljon synkän miehen mielenmaisemista ja muustakin, että monimutkaisemmat juonenkäänteet voisi vaivatta esittää tekstilaatikoissa siellä sun täällä. Olemassa olevat pitkät ja viipyilevät mykät kohtaukset ovat yhtä kauniita kuin merkityksellisiäkin, joten Oscar parhaasta kuvauksesta meni varsin hyvään osoitteeseen.
Arvostelu on pari kuukautta myöhässä Suomen ensi-illasta laskettuna ja pari kuukautta aikaisessa DVD-julkaisuun nähden, koska hurrien elokuvatuksen Arn – Tempelriddarenin piti antaa flopata laajassa levityksessä. Jos There Will Be Bloodin suinkin voi isolta kankaalta katsastaa, on aika toimia.
Keskustelut (7 viestiä)
Rekisteröitynyt 22.04.2007
26.04.2008 klo 22.20
Tarkoituksena olisi katsoa, saattaa tosin jäädä väliin, kun tuo Ironman tulee ensi perjantaina :/
Kuullut oikein mielenkiintoista juttua siitä.
27.04.2008 klo 20.05
27.04.2008 klo 22.07
28.04.2008 klo 17.53
Rekisteröitynyt 24.02.2008
29.04.2008 klo 12.14
HAH, taas heitin raa'an arvion ennen kuin edes avasin tätä sivua, että kyl sieltä taas rapsahtaa jokin 4-5 tähteä tälläselle paskalle.
Pojat ei uskalla haukkua leffaa oman nimimerkin takaa?
Itselleni elokuva oli kyllä myös vähän turhan taiteellinen, meinasi uni tulla. Day-Lewis oli kyllä silti vaikuttava ilmestys.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
15.08.2010 klo 16.02
21.07.2023 klo 02.56
Nyt kun ollaan tultu naisen voimistumisen aikakaudelle, niin veikkaan, että suosikkeja ovat Hollywoodin hirveimmät ja itseään täynnä olevat naiset? Arvatenkin Brie Larson ja Tessa Thompson.
Loistava elokuva, huippu pääosa, arvostelu hyvä, mutta kova on ollut Obaman kannatus päällä. Republikaanisenaattori, ai jumalauta.