Sarjassamme homoeroottisia leffa-arvosteluita:

Pahasta suustaan huolimatta sympaattinen Holly (kahden Oscarin Hilary Swank) ei täysin ymmärrä, kuinka hienosti hänellä ovat asiat. Aviopuoliso Gerry (Gerard Butler) on täydellinen mies kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla – oikeasti. Paitsi että miehellä on spartalaiskuninkaan lihaksia vielä jäljellä, sopisi hän malliksi paljon puhutulle nallekarhu-lookille. Hänellä on positiivinen ote elämään, hän on hauska, hän osaa laulaa, hän osaa kirjoittaa. Hän on valmis ilmaisemaan tunteensa lypsämättä, ja ne ovat: Hollyn vuoksi hän tekisi mitä tahansa. Silti Gerry ei ole tossun alla, vaan osaa murahdella miehekkäästi, jos nalkutus menee liian pitkälle. Gerryllä on seksikäs irkkuaksentti, hirmuinen pölli ja hän tahtoo lapsia. Kruununa kaikelle - Gerry ymmärtää vaimoaan niin syvästi, että hän kykenee auttamaan tämän uuden elämän alkuun, lähettämällä tälle kirjeitä vuoden ajan kuolemansa jälkeen.

P.S. Rakastan Sinua on kaunis aikuisten satu, tyylipuhdas nyyhkyleffa sille yleisölle, jonka on yleensä tyydyttävä kaavamaisiin romanttisiin komedioihin. Paitsi ylitsevuotavaisen romanttinen ja hyvin hauska, elokuva on liikuttava myös eheytymistarinana. Holly on hajalla, ja kirjeet tuntuvat korjaavan tämän paremmin kuin laatuaika äidin (Kathy Bates), tai tyttökavereiden (Lisa Kudrow ja Gina Gershon), tai edes uuden vähemmän täydellisen miesystävän (Harry Connick Jr.) kanssa – mikä ei voi olla aivan hyvä juttu?

Hömppäähän tämä on, mutta sielukasta hömppää. Tarina lainailee romanttisten kioskipokkareiden fantasiakuvioita, mutta poikkeuksellisen hyvällä maulla. Selvimpänä esimerkkinä Gerry olisi todennäköisesti naurettavan epäuskottava hahmo, ellei piruparka olisi mennyttä jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen. On huomattavan helppoa tuntea myötätuntoa elämänsä koossa pitäneen henkilön menettänyttä naisenraakiletta kohtaan, kun hauskaa äijää kaipaa itsekin...

Elokuvan aloittava kiireetön katsaus Hollyn ja Gerryn suhteeseen on siinä määrin sydäntä lämmittävä, että sorruin vuotamaan ensimmäistä kertaa jo ennen Gerryn muistotilaisuutta, jossa pappi lurauttaa pari säettä vanhaa suosikkiani "Fairytale of New York:ia". Pariskunta nähdään yhdessä myös takautumissa ja Hollyn fantasioissa. Jos näiden näyttelijöiden välillä ei ole kemiaa, en tiedä mitä sanonta tarkoittaa. Häpeilemätön kiiltokuvasuhde antaa hieman nurinkurisesti, mutta ymmärrettävästi aitouden tuntua Hollyn myöhempiin miesjahteihin. Uuden rakkauden löytäminen ei ole aivan yksinkertainen juttu.

Hilary Swankista olen aina pitänyt, ja tässäkin teoksessa hän tekee eniten töitä, ollen leffan lihaksisto ja selkäranka, jos Butler on sen sielu. Vaikka kyseessä on komedia, vääntää Swank veistoksellista naamaansa kuin kolmas Oscar olisi tulossa. Kathy Bates on vielä vakavammalla asenteella liikenteessä, muiden tukijoukkojen keskittyessä komediaan, kukin varsin onnistuneesti, mitä nyt Kudrowin vakiohahmo alkaa olla kulunut. Sivuhahmoja syvennetään sen verran kuin mikä tulee luonnostaan. Elokuva on varsin hidastempoinen, joskus näennäisen päämäärätönkin, muttei koskaan tylsä.

Jollain tapaa P.S. Rakastan Sinua saa Hollyn kohtalon tuntumaan kadehdittavalta. Sillä eikö täydellisen puolison menettäminen ja tämän asian ymmärtäminen ja sen sureminen ole katkeransuloisella tavalla kauniimpaa, kuin pari kolme avioeroa, mikä tuntuu olevan se tavallisempi tarina?