Westworld on paras tv-sarja, joka on eteeni osunut. Tarjoan ensin yleisluontoiset ja sitten psykoottiset perustelut. Tilaa ylistää teknistä puolta tai mainita pintavirheitä ei jää.

Westworld on villin lännen aikaa kuvaava tulevaisuuden puisto. Varakkaat asiakkaat saavat tappaa ja raiskata androideja, joten olisi harmi, jos ne kehittäisivät tietoisuuden. Ei siinä mitään, että perusidea on jännittävä: se, miten ideaa lähestytään, korjaa taidemuodon ongelmat.

Sarjojen on luvattava seksiä ja väkivaltaa, sekä pidettävä käteen jo tempaissut Taneli koukussa avoimeksi jäävillä typerillä kysymyksillä. Myös Westworldissa alaston, eloton robotti on käytännössä näyttelijä nakuna. Taneli kuitenkin lipsuu nekrofilian puolelle, jos hän ei tempaistuaankaan pidä koneiden huoltosessioita häiriintyneen etäännyttävinä ja esineellistävinä. Yksi sivujuoni on tämä: tissejä ja verta riittämiin nähnyt kanta-asiakas etsii puistosta jotakin pirun labyrinttiä. Ed Harris on roolissa karismaattinen ryökäle, vaikka hahmo on selkeä vertaus meistä luusereista, jotka katsoimme Lostin loppuun. Mysteerilabyrintti saa kiinnostaa katsojaakin, mutta Harrisin hahmo voisi yhtälailla jonottaa karuselliin, jos se olisi keino tutkia olennaisia asioita.

Androidit eivät ole ihmisiä. Ne eivät reagoi hämmentäviin puheisiin. Ne elävät aikaluupissa: muistot nollataan usein. Tietokonegurun yritys palauttaa kaverin tiedostot saattaa epäonnistua, mutta johtaa mummopornon kristallinkirkkaaseen paluuseen: vastaavasti muistot saattavat palata androidien mieliin niin täydellisinä, että kyse on jo aikamatkustuksesta. Heräävä tietoisuus tuo esiin niiden ominaispiirteet, mutta ei lahkolta pelastuva ihminenkään välttämättä luontoaan roskiin heitä. Palataksemme erotiikkaan: se on sitä, kun robotti identiteettikriisin jälkeen pyrkii ottamaan sarkastisen ja viettelevän asenteensa omaksi.

Anthony Hopkins näyttelee idean isää, koska vain Hopkinsin saatanallinen hymy tekee kunniaa jumalaa leikkivän miehen asenteelle. On puisto, on laboratorioita lasiseinillä: todellisuuteen emme tutustu. Puisto on ollut pystyssä pitkään ja työntekijät ovat rutinoituneita kyynikoita. Hopkins yritetään savustaa ulos, mutta toistaiseksi hän on vahvasti kiinni visioissaan. Jumalien, duunarien, turistien ja luotujen näkökulmat ja kunkin kyseenalainen todellisuudentaju ovat pohjattoman kiehtovia. Ajattelin kerran, että uusi hahmo on liian kaunis ollakseen todellinen – vaikka näyttelijä on ihminen.

Possujunan teknisistä ongelmista kertova sarja on luonteeltaan meditatiivinen: väkivallan merkityksettömyys on monimerkityksellistä, jne. Sarja viittaa muun muassa teoriaan, jonka mukaan ihmiset kokivat keskustelevansa jumalten kanssa vain muutamia tuhansia vuosia sitten, koska aivopuoliskot eivät tehneet täydellistä yhteistyötä. Ateisti löytää oman ilonsa teoriasta ja siitä, miten Westworld sitä kommentoi - vaikka Westworld kiistattomasti kertoo luomisesta?

Jos olen robotti, en tiedä, toiminko Asimovin vai kenen säännöillä, mutta jos saisin päättää, ne olisivat nämä: 1. seuraa Uuden testamentin moraalia, ja 2. pysy hengissä meemien vuoksi, ellei se ole ristiriidassa ensimmäisen säännön kanssa. En tiedä mistään mitään. Uskon järkeviin teorioihin. Mainittu aivoteoria kuulostaa juoniaukkojen paikkaamiselta: Jumala ohjeisti eri sävyyn Vanhassa ja Uudessa testamentissa ja lopulta ilmoitti siunaavansa Pietarin päätökset, koska hommassa on vaiheita, kun kehität apinasta oman kuvasi. Mikä on kielto syödä Hyvän ja pahan tiedon puusta, jos ei ensimmäinen testi, jonka luoja tahtoo tehdä tekoälylle, jonka on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi? Jos Westworldin androidit korvaisivat ihmiset ja selaisivat myöhemmin Raamattua, mitä mieltä he olisivat? Jäisivätkö sivumaininnat tyyliin "entisaikoina Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin" omaan arvoonsa?

Westworld oli ilotulitus päässäni. Määrittelyä: monet megaleffat, kuten Captain America: Civil War, tuntuvat siltä, kuin tietäisin, miten jännän paukun setä laukaisee, mutta sitten setä ampuukin naamansa irti. Sekin on elämys. Westworld on ilotulitus. Listaamani posahdukset ovat pieni osa palavaa taivasta. Sarja viittaa myös videopeleihin. Ja tapaani pelata: se vaihtelee, minkä verran jaksan paheksua psykopaattisimulaattoreita ja sääliä pikselityyppejä, joiden kiusaaminen ei ole merkityksetöntä, jos se turruttaa pelaajan. Sanoin, etteivät androidit ole ihmisiä, mutta tämä oli fantasiahömppäpuolen kehumista. Robotit ovat aina jänniä. Samaistuin niihin: todellisuus on lavastettu kusetus, vaikka puhuisimme vain siitä, kuinka teini kyseenalaistaa vanhempiensa maailmankuvan. Oli luontevaa pitää androideja myös kaikkien sorrettujen ihmisten symbolina. Ja sitä rataa. And my head I'd be a scratchin' while my thoughts are busy hatchin' if I only had a brain! Tuo oli Ihmemaa Oz -viittaus. Päähenkilörobottikin - jota en ehtinyt mainita - on.

Tv-sarjojen merkittävimpiä ongelmia ovat pysähdykset. HBO-sarjat väistävät ilmeisimmät ansat, eikä Westworldilla ole vaikeuksia edes loppua, sillä ensimmäinen kausi on valmis teos samassa merkityksessä kuin vaikkapa vuosien 1968 ja 2011 Apinoiden planeetat ovat. Toinen kausi on tulossa, eikä kukaan ihmettele miksi, mutta jos tekijät inttäisivät, että tarina oli tässä, en ihmettelisi sitäkään: monet hyvät tarinat vain pysähtyvät, koska olennainen tuli selväksi. Pintapuolisesti sarja muistuttaa Lostia ja kumppaneita, mutta ne toimivat kuten Tim Burtonin Apinoiden planeetta, mikä usein myönnetäänkin: "maalasimme itsemme nurkkaan ennen taukoa, heh heh". No heh heh, tissit.

Historiaa: Asimovin robotti-mooses-novelli Robottiunia on paras novelli, joka on eteeni osunut.