Russell Crowe ja Ryan Gosling näyttelevät lahopäisiä yksityisetsiviä, jotka selviytyvät tuurilla perusjutusta 70-luvun Los Angelesissa. Törkyinen huumori ajoitetaan sen verran nokkelasti, että katsoja saattaa pysyä kutkuttavassa jännittyneisyyden tilassa, vaikka vitsit ovat vain vaihtoehtoisia tapoja kelata dekkari läpi. Pornotähti kuoli - alasti! Kakara höpäjää kuin merimies! Sivullinen sai napin otsaan - taas! Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Shane Black, jota pidettiin messiaana Tappavan aseen käsikirjoituksen jälkeen, mutta joka on saanut valitettavan vähän aikaan. Last Action Hero, The Long Kiss Goodnight, Kiss Kiss Bang Bang ja Iron Man 3 ovat pätkiä, joita en historiasta poistaisi: jälkimmäiset kaksi hän myös ohjasi.

Myyrän näköinen mummeli väittää, että pornotähti Misty Mountains on hengissä. Toinenkin tyttö on kadonnut. Alkoholisoitunut luuseri Gosling ei viitsisi tehdä paljoa. Crowe sen sijaan on vasta löytämässä itsensä: viisikymppinen, nilkkien luut kohteliaasti katkova öykkärinalle tahtoisi olla hyödyksi. Miehet tuskin vastaavat yhdessäkään kunnollista film noir -etsivää, joten onneksi Goslingin 13-vuotias tytär ratkoo ison osan jutusta. Tyttö myös toimii moraalisena selkärankana. Ei äijä ryypiskelyä tai riehumista itsensä vuoksi rajoita. Hahmonkehitystä on näön vuoksi, mutta olisi kummaa, jos teoreettisessa jatko-osassa ei nähtäisi asiatonta väkivaltaa tai hulluuskohtauksia, joihin äärimmäisen huono viinapää johtaa.

Leffa näyttää näppärältä ja kulkee silkkisesti. Black saa hommansa näyttämään helpolta. Tuskin hän kaikkeaan antaa – mutta koin, että hän nauttii luontaisista kyvyistään. Käsikirjoitus on olemassa, vaikka huumori lähtee usein fyysisen todellisuuden ymmärtämisestä, rytmitajusta ja rajauksista: useat taustatapahtumat naurattavat, koska ne ehtivät juuri ja juuri rekisteröityä. Päinvastainen taktiikka olisi se, jos käsikirjoituksessa lukisi vain että "yleisöön hyppäävää tyyppiä ei oteta kiinni" ja sitten näyttelijän pitäisi improvisoida vitsi. Paras näyttelijän keksimä repliikki on: "olen musta nainen, joten voi perkele!" Tämä oli tositarina naisten Haamujengin kuvauksista.

Koleasta patsastelusta tunnettu Gosling ilmeilee ja vinkuu tavallista yritteliäämmin. Jos hahmo olisi vähemmän laiska, hän olisi mummoja kynivä puhdas huijari; hän on hukassa vaimonsa menetettyään. Crowen tulkitsema tyyni mutta yksioikoinen kaveri toimii hienosti saman kolikon kääntöpuolena. Pikkuvanha tyttö pitää molempia kelvottomina, mutta vaikuttaa vilpittömästi elättelevän toivoa paremmasta. Kemiat eivät kupli yhtä kivasti sivunaamojen kanssa. Poliitikkoa ja poikien yhtä työnantajaa näyttelevä Kim Basinger vain näyttäytyy. Sankareiden ja erinäisten sekundapsykopaattien suhteet haiskahtavat hupaisilta, mutta ne eivät kehity. Kun salaliitot ja sen sellaiset on purettu, se on ihan sama, keitä kohti sankarit ammuskelevat ja miksi.

Porno on halpa teema, eikä Black muuta väitä, vaan hän vilauttaa (naisten) tissejä kikattaen, että joku kehtasi katsoa pornoa tai jopa esiintyä siinä! Pornoa! Ja ilmansaasteita – saasteista enkelten kaupunki kärsi 70-luvulla. Näillä eväillä ei Big Lebowskin kaltaisten kulttiklassikoiden tasoa lähennellä, mutta selvää on, ettei lajityypin ystävän kannata odotella parempaa tarjousta. Aika kuluu kuin siivillä. Pidin vain muutamaa hetkeä tekemällä tehtynä, ja tämäkin johtunee siitä, että traileri oli paljastanut vitsin shokkityyppisen huipennuksen, jollaiset ajavat asiansa mainiosti, kun tahti on liukas ja katsot leffan tasan kerran.