Orpokoti
Ensi-ilta: | 28.12.2007 |
Genre: | Draama, Kauhu, Trilleri |
Ikäraja: | 13 |
Kuvailisin, että ohjaaja Juan Antonio Bayonan esikoinen on paremmin näytelty ja ohjattu kuin The Others ja sisältää mielenkiintoisemman tarinan kuin saman makuinen The Devil's Backbone, jonka ohjasi tällä kertaa tuottajana häärinyt Guillermo del Toro. Nämä kolme elokuvaa edustavat selkeästi samaa lajityyppiä: hidasta, tunnelmoivaa kummitustaloelokuvaa latino-ohjaajan malliin. Orpokoti on rakennettu kummitus- ja kauhugenrejen perinteiden varaan, mistä huolimatta se onnistuu väistämään varsinaiset kliseet. Elokuva on sekä yliluonnollinen kauhujännäri että äidin rakkaudesta kertova draama. Ulottuvuuksien välillä ei ole ristiriitaa, vaan elokuva on ihailtavan ehyt.
Belén Rueda on mainio näyttelijä, joka myy kaiken mitä elokuvalla on tarjota. Ruedan työtä arvostaa oikeastaan vasta elokuvan jälkeen, kun sitä ymmärtää kuinka nainen kantoi koko kokemusta luomalla uskottavan, sympaattisen roolihahmon ilman erityisempää syvyyttä käsikirjoituksen tasolla, ilman rautalangasta väännettyjä luonteenpiirteitä. Tyystin toisella tavalla erinomainen on nuori Roger Princep, joka on varsin luonnollinen kyllä hänkin, mutta jonka pienen lapsen silmissä on samalla jotain taianomaista, jotain aikuisten unohtamaa viisautta, mikä pukee hahmoa kauniisti. Perheen isä on kelvollisesti näytelty statisti muiden hahmojen rinnalla. Tämä on mielestäni elokuvan suurin virhe. En keksi syytä, miksei isä voi olla täysipainoisesti läsnä kaikessa tapahtuvassa (tämä kun kerran on fiktiota!).
Tunnelma on tasaisen painostava ja surumielinen. Varsinaisia "kauhistuttavia kohtauksia" on vain muutama, mutta tässä leffassa ne sentään toimivat. Bayonan ohjaus tuntuu suunnattoman itsevarmalta: mies irrottaa yleisöstä tasan sen reaktion kuin tahtoo, milloin tahtoo. Omien kokemusteni perusteella tämän vuoden leffoista ainoastaan Orpokoti ja Hairspray ovat kyenneet tekemään salillisesta juroja suomalaiskatsojia yhden, yhdessä rajusti reagoivan massan.
Jos Bayonalta jotain on puuttunut, niin taito tehdä itsensä näköinen elokuva. Orpokoti on visuaalisesti hillityn tyylikäs ja äänimaailmaltaan luihin ja ytimiin pureutuva kokemus täysin samalla tavalla, kuin muut kehutut, vastaavat elokuvat. Joka tapauksessa tämä pitkän elokuvan ensikertalainen on nostanut Sergio G. Sánchezin mainion käsikirjoituksen juonenkäänteitään(kin) nautittavammaksi kokonaisuudeksi, mihin ei olisi kyennyt moni pitkän linjan veteraanikaan, luulemma. Salista poistuu haikeasti hymyillen, kuten del Toron Pan's Labyrinthin jälkeen.
Keskustelut (13 viestiä)
Rekisteröitynyt 19.09.2007
30.12.2007 klo 21.03
Tosin meinasin laskea alleni jo pelkästään tosta kuvasta minkä kriitikko on tähän arvosteluunsa läntännyt...
03.01.2008 klo 22.34
En kauhua katso kun en tykkää pelkäämisestä, ja siksi mua harmittaa etten tätäkään mestariteosta tule koskaan näkemään.
Tosin meinasin laskea alleni jo pelkästään tosta kuvasta minkä kriitikko on tähän arvosteluunsa läntännyt...
samoin. en tykkää enää kauhusta, ja meinasin myös laskea alleni tuosta kuvasta. varmasti hyvä elokuva.
Rekisteröitynyt 20.05.2007
04.01.2008 klo 02.10
06.01.2008 klo 21.47
Rekisteröitynyt 16.04.2007
07.01.2008 klo 17.00
Enpä ole ennen kuullut niin montaa ääneen kirkaisua leffassa.
Rekisteröitynyt 03.01.2008
09.01.2008 klo 19.27 1
Kauhuleffoja en tietoisestikaan katso, koska en tykkää pelkäämisestä. Leffa jää sitten kummittelemaan mieleeni ties kuinka kauaksi aikaa enkä saa unta :) Tämä leffa on vähän siinä rajalla onko tämä kauhuleffa vai ei. Siltikin muutaman todella grotestkin kuvan takia laittaisin tälle leffalle vähintään K-15 leiman.
08.03.2008 klo 12.40
Kauhuelokuvat jättävät sellaisen tietyn karmivan tunteen jälkeensä, usein päiviksi, toisinaan jopa viikoiksi. Orpokoti ei tainnut ihan onnistua siinä, vaikkakin ensimmäinen ja toinen yö leffan jälkeen tulikin nukuttua seinän vieressä tiukasti peittoon kääriytyneenä. Tavallaan sitä ei jäänyt edes odottamaan, koska elokuva oli miellyttävä, loppuratkaisua myöten.
Tämä pieni huppupäinen poika, Thomas, oli niin hellyttävä, surullinen ja traaginen hahmo. Hän ja pikkuinen Simon olivat ehdottomasti lempihahmoni, sillä suloiset ja viattomat lapset vain sattuvat usein vetoamaan minuun, varsinkin jos he ovat kuolleita.. (^_^' )
Belén Ruedan hahmo Laura tosiaan kantoi elokuvaa harteillaan, ja onnistui paremmin kuin hyvin. Vanhan orpokodin henkiinherättäminen oli mielenkiintoista seurattavaa, leikkiminen kuolleiden lapsuudenystävien kanssa ja oman itsensä uudelleenlöytäminen. Todellakin, tämä oli jotain harvinaisen hienoa.
Orpokoti ansaitsee täydet viisi tähteä, ja kenties hieman korkeamman ikärajoituksen. ;)
20.05.2008 klo 17.03
22.05.2008 klo 19.54
15.06.2008 klo 17.09
01.03.2010 klo 20.09 1
Uskomatonta bullshittiä, ei pelottanut, eikä muutenkaan oikeen mtn herättänyt. Kuoliaaksi tylsistyttävä pätkä. Ja tarina.. pöh..
Sulta on tainut jäädä huomioitta yksi erittäin oleellinen käännös juonessa. Katso ensikerralla aivojen kera.
25.06.2010 klo 19.21
Eihän leffassa mitään verta lentänyt, mutta kokoajan elokuva piti minua pienoisessa jännityksessä, jatkuvasti pohdin että missä vaiheessa tulee seuraava sydämentykytys. Ei tosiaan ole mikään ala-aste ikäisten viihde-elokuva, tämä jos mikä oli kauhua.
Itse tarina oli mielestäni kaunis, vaikkakin myös surullinen ja kauhistuttava. Lauran kohtalo varsinkin nosti kyyneleet silmiini.
06.08.2011 klo 19.40