Saatan paljastaa liikaa, mutta sanoin tämän jo trailerin nähtyäni: Austin Powers ja Kultamuna on nyt James Bond -parodia. Mike Myers ansaitsee anteeksipyynnön kaikilta, jotka pitivät laiskana käännettä, jonka mukaan Powers ja tohtori Paha tuntivat toisensa jo lapsina. Jokaisen supersankarin tarinaan lisätään lopulta "paha kaksonen", mutta se oli mälsää, kun tohtori Paha muutettiin sellaiseksi, vaikka hahmojen suhde oli valmiiksi mielenkiintoinen. Näin luulimme - mutta Myers onkin visionääri, joka näki ennalta, miten päin persettä Bond-sarja menee.

Skyfall rikkoi odotukseni. Pudistelen yhä päätä Emmerdale-huipennukselle, jossa roisto käsittääkseni voitti, mutta matka oli viihdyttävä. Saman ohjaajan uutuudessa Bond on sooloileva anarkisti, joka esittelee itsensä Mikki Hiireksi tunkeutuessaan kelmien kokoukseen, joka on repäisty 60-luvun kauhujännäreistä. Christoph Waltzin näyttelemä varjoherra vaikuttaa siltä, kuin hän haluaisi kasvattaa Antikristuksen. Dave Bautista tulkitsee mykkää mörssäriä, joka etenee ja tuhoaa. Teos luonnollisesti jatkuu kohtauksella, joka parodioi vanhoja takaa-ajoja: Bond ei lukenut ihmeauton opasta, vaikka paljain käsin silpova peikko on kintereillä! Ratkiriemukasta, tai jotakin.

Lajityyppien välillä poukkoillaan mielivaltaisesti. Aistikasta tunnelmaa rakentuu, kun Bond malttaa istahtaa. Sitten hän tempaisee lentokoneen suolesta vuoren rinteellä tai taistelee tyhjästä ilmestyvää pahista vastaan junassa, jossa on smokkipalvelu, muttei muita matkustajia. Mutkia suoristetaan ja luodaan vailla syitä ja rytmiä. Reaktiot salaliittoihin ja henkilökohtaisiin tragedioihin jäävät vaisuiksi, mutta kavereiden tempauksille vähän huokaillaan ja hihitellään ikään kuin olisimme hiekkalaatikolla leikkimässä Bondia.

Sarja menetti oikeudet Spectre-järjestöön 70-luvulla ja sai ne takaisin Skyfallin jälkeen. Nyt paljastuu, että Spectre on kaiken takana. Tässä vaiheessa menetän hermoni. Leffa jankuttaa, että kaikki Daniel Craigin näyttelemän Bondin kokemukset liittyvät Spectreen. Kyseessä on sanahelinää: Mr. Freeze voisi yhtä hyvin inttää Batman & Robinissa, että Jokeri ja Pingviini olivat hänen poikiaan. Kun roisto kettuili "olleensa aina läsnä", odotin takaumaa, jossa hän hihittelee nurkan takana, kun Mads Mikkelsen ruoskii Bondia kasseille. Spectre! Menon takana on Spectre! Se on ikivanha, se on uus! Siitä yksikään ei kylmäks jää! Elämä on vasta elämää, kun kaiken takana on Spectre!

Spectre (Special Executive for Counter-intelligence, Terrorism, Revenge and Extortion) manipuloi maailmaa. Mystisyys kuuluu asiaan, mutta Waltzin näyttelemä pääjohtaja vaikuttaa ilkikuriselta henkiolennolta, jonka läsnäoloon kultti reagoi syvällä hiljaisuudella. Kun hän sammuttaa valot, seuraajat nousevat seisaalle kuin varjomörköjen armeija. Yksin kenkkuillessaan hän sisustaa maisemat kuin hullu sarjamurhaaja. Jännää, ehkä, mutta mitä tekemistä tällä on 60-luvun Spectren, edellisten Craig-leffojen tai sen kanssa, että roisto ja Bond tuntevat toisensa kuin Kultamunan riitapukarit? Ei mitään. Ideat eivät sovi yhteen alustavastikaan. Peruisin puheeni, jos roisto paljastuisi mielikuvitusolennoksi, johon sieniä syönyt Bond projisoi traumansa, jotka hän on haudannut niin syvälle, ettei Craigin tarvitse niitä näytellä.

No, huippukallis leffa ostaa itselleen toisen tähden. Tarina ei hynää vaadi. Bond jahtaa ukkoa? Viritetään ympärille karnevaali ja räjäytetään talo. Bautistan hahmo on teleporttaileva turhien toimintakohtausten generaattori, josta pidin. Jos esimerkiksi Nato suunnittelisi maailmansotaa, tämän leffan logiikan mukaan kaikki on hyvin, kunhan joku pääsihteeri liukastuu banaaninkuoreen: jysäytetään perään pommi huvin vuoksi. Jaksaisin nipottaa ikuisuuden. Jos James Bond sanoo naiselle ennen toimintakohtausta tulevansa takaisin, James Bond tulee takaisin!

Craig istuu aikuisille suunnatun Casino Royalen henkisiin kohtauksiin, mutta karismaattisia Bondeja tulee ikävä sillisalaatin aikana. Craig on komea mutristaessaan huulta leukaa työntäen ja koleasti tuijottaen (ns. Blue Steel -ilme), mutta jos hän liikaa rehkii, keskittyminen herpaantuu ja äijä räjähtää hörökorvaiseksi kurttuapinaksi, joka pitäisi jo päästää tuskistaan. Eläkkeelle.