I Am Legend
Ensi-ilta: | 21.12.2007 |
Genre: | Draama, Kauhu, Sci-fi, Toiminta |
Ikäraja: | 13 |
Will Smith näyttelee Robert Nevilleä, geenitutkijaa ja "maapallon viimeistä miestä". Syövän parannuskeinoksi kehitetty virus on tuhonnut ihmiskunnan lähes tyystin. Olisi hölmöä väittää siunaukseksi sitä, että Neville on virukselle immuuni. Perheensä menettänyt mies asuu koiransa kanssa raunioituneessa New Yorkissa. Hän metsästää peuroja, pelaa golfia, treenaa, katsoo Shrekiä ja juttelee mallinukeille puoliksi leikillään, puoliksi mielenterveytensä kustannuksella. Neville toivoo, että joku vastaisi hänen radiokutsuunsa. Odotellessa hän yrittää kehittää lääkettä virukselle laboratoriossaan. Lääkettä kenelle? Tietenkin pimeässä eläville, kömpelöllä tietokoneanimaatiolla luoduille mutanteille, jotka olivat joskus ihmisiä.
Will Smith nostaa yhden tähden elokuvan katsomiskelpoiseksi. I Am Legend on paikoin jopa pelottava, vaikka sen tehosteet ovat vuoden 1999 Muumion tasolla. Smith käy läpi laajan tunneskaalan, esittää vihaa, pelkoa, surua, haikeutta ja hirtehisyyttä ja vakuuttaa jokainen sekunti. Robert Neville on yksinäinen, epätoivoinen ja erakoitunut mies, joka selviää päivistään rutiinien avulla. Will Smith tunnetaan koomikkona, mutta Nevillenä hän onnistuu herättämään sääliä vitsaillessaankin: myös huumori on keino selviytyä. Nevillen ja koiran välillä nähdään muutamia eri tavoin vahvoja, liikuttavia kohtauksia. Näistä hetkistä on annettava kiitosta myös ohjaaja Francis Lawrencelle.
Smith on niin hyvä, ettei katsojaa tarvitsisi kosiskella örkeillä ollenkaan. Videopeleistä karanneita örrimörrejä kuitenkin esitellään kursailematta, vaikkeivät ne kestä päivänvaloa edes omassa universumissaan. Oikea ratkaisu olisi ollut pitää vaarat varjoissa, oikeat ratkaisut ovat luovalta tiimiltä kuitenkin loppuneet. Kirjan ystävät aavistavat mikä on kohtalokkaasti pielessä kun kerron, että leffan hirviöt ovat järjettömiä örisijöitä, joiden lyhyen ja pitkän aikavälin tavoite on leipoa lättyyn kaikkia, jotka eivät örise järjettömästi. Mainoslauseella "maapallon viimeinen mies" ja tarinan nimellä "olen legenda" on alun perin väkevä merkitys, joka irrottaa kylmät väreet allekirjoittaneen selkäpiistä. Leffassa tätä merkitystä ei ole – joku on pelännyt, että yleisö järkyttyy, jos zombileffa ei kumarrakaan pahimpia kliseitä. Leffan nimeä yritetään selitellä aivan lopussa vaihtoehtoisella tavalla, mille ei voi muuta kuin pihahtaa.
Elokuvan ensimmäinen puolisko on mielenkiintoinen, jälkimmäinen puolisko taas yhtä tyhjänpäiväisyyttä. Smithin tunteilua katsoisi sen vajaan tunnin vaikka hän vetäisi samaa settiä kesäteatterin lavalla, mutta ehkäpä nämä isolla rahalla luodut autiomaisemat ovat silti se parempi lavaste. Juuri kun panoksien pitäisi nousta, niitä onnistutaan muutamin juonenkääntein laskemaan. Tässä vaiheessa jäljelle jää kylmä, tekninen kysymys: entäs toiminta? Sitä on vähän, toimintaelokuva I Am Legend ei ole. Ainoalla katsomisen arvoisella toiminnallisuudella ei ole mitään tekemistä popcorn-viihteen kanssa, vaan draaman: tätä asennetta olisi tarvittu enemmän. Örkkitoimintaa halajavien kannattaa katsoa 28 Päivää/Viikkoa Myöhemmin, joista I Am Legend on ammentanut enemmän inspiraatiota kuin alkuperäisestä kirjasta.
Keskustelut (12 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
21.12.2007 klo 11.11 1
Rekisteröitynyt 30.07.2007
21.12.2007 klo 23.13
Aivan mahtava elokuva! Todella koskettava ja surullinenkin. Ehkei siis aivan paras valinta "joululeffaksi", mutta ei se mitään.
Elokuvalla oli omat mokansa, mutta niiden kanssa voi elää kun tarina upposi ja onnistui liikuttamaan kiitos Smithin ja Samin (ihmisen paras kaveri).
Positiiviseen mielipiteeseeni leffasta voi myös vaikuttaa se etten ole lukenut kirjaa. Yleensähän nämä kirjaan perustuvat leffat tuntuvat huonommalta kirjan lukeneiden mielestä, koska he kiinnittävät huomiota pienempiin yksityiskohtiin jne.
Suosittelen käymään teatterissa!
22.12.2007 klo 09.55
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.12.2007 klo 17.20
29.12.2007 klo 11.13
07.01.2008 klo 14.59
Will Smith on elementissään ja vetää roolinsa aivan loistavasti. Siinähän se sitten onkin. Potentiaalia olisi ollut kyllä roimasti parempaan...
Tunnelma oli melkein alusta asti "oon nähny tän ennenkin" johtuen varmaankin 28 päivää/viikkoa myöhemmin leffoista. Jotka ovat 100 kertaa parempia tämän genren leffoissa.
ps. Mitähän ne meinaa 2 osaan laittaa.. pelottaa jo pelkkä ajatus
12.01.2008 klo 15.32
Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen sitä mieltä, että joku elokuva on liian lyhyt. I Am Legendin olisi pitänyt olla pidempi ja syvällisempi, koska aineet siihen olivat kasassa.
I Am Legend ei ole huono leffa, mutta ei hyväkään. Will Smithin ansiosta tämän katsoo mielellään kerran, mutta siinäpä se. Harmin paikka kun suuri potentiaali hukattiin näin totaalisesti.
15.01.2008 klo 15.55
14.02.2008 klo 13.06
Olen täysin samaa mieltä Peltosen kanssa... Sana sanalta.
Itse odotin leffalta paljon, mutta sitä paljoa en todellakaan saanut!
Rekisteröitynyt 27.05.2008
02.06.2008 klo 10.28
Hollywood ei osaa tehdä jännittävää zombileffaa. Piste. Jos elokuvaan on pakko tukkia post-apokalyptistä fiilistä, niin siitä on tehtävä kieliposkinen splätteri edes jonkinasteisen mielenkiintoisuuden ylläpitämiseksi. I am Legend vain vahvisti tämän käsityksen.
Enpä ollut edes tiennyt kirjaa olevan, mutta tiedä sitten olisiko se arviota muuttanut. Will Smith on loistava näyttelijä, harmaanahkaiset vamppyyrizombiesimpanssit(nelinkontin juoksentelua ja aurinkoherkkyyttä, hohhoi?) olivat jotain niin typerää paskaa ettei toista. Wanhoista zombieleffoista tuttu laahustelu oli tiessään kun zombitkin on nykyään jo pakko päivittää seuraavalle vuosituhannelle ja asentaa jokaiselle turbo ahteriin. Tämän vuosisadan zombit juoksevat moottoriteillä autoja kiinni ja lyövät itsensä metallisistakin ovista läpi, jos vain nälkä yllättää ja tuoretta aivomassaa on tarjolla.
Genre meni pilalle kun joku luuli että siitä voidaan tehdä vakavasti otettavia toimintajännäreitä. Minigun kainaloon, ruohonleikkurit pystyyn ja zombiviidakosta läpi tuhansien litrojen tekoverilaineiden velloessa, that's the way.
Leffasta saa enemmän irti pikakelaamalla kaikki kohdat, missä Smith ei ole yksin.
17.07.2008 klo 11.11
Lopun ratkaisu "menkää-kaappiin-tapan-itseni" juttu oli niin öistä vedetty ettei rajan rajaa. Vielä lopun "we are his legacy"-lause oli kaikessa korniudessaan tämän elokuvan kuolema.
Rekisteröitynyt 18.01.2009
18.01.2009 klo 00.32