Huolimatta lukemattomista jouluelokuvista, Joulupukin tarinassa on yhä potentiaalia, todistaa kotimainen Joulutarina. Itselläni ei ole lämmintä suhdetta tähän Coca-Cola Companyn mainoshahmona maailmanmaineeseen ponnahtaneen kaupallisen joulun ja kapitalismin keulakuvaan, mutta sitä ei edellytetäkään: Joulutarina kertoo nöyrästä lappilaisesta orpopojasta Nikolaksesta. Köyhät mutta hyväsydämiset kyläläiset eivät jätä pientä poikaa (Jonas Rinne) oman onnensa nojaan. Nikolas saa asua eri perheissä aina vuoden kerrallaan ja kuinkas ollakaan, vaihto tapahtuu aina jouluna. Tällöin Nikolaksella on tapana veistää kaikille kasvattisisaruksilleen lahjat, jotka hän jättää mieluiten kuisteille niistä kunniaa ottamatta.

Kuuden vuoden jälkeen kylää koettelee nälänhätä. Vanhempi Nikolas (Otto Gustavsson) on kiistatta ylimääräinen suu, vaikka kaikki hänestä pitävätkin. Äkäinen erakko ja puuseppä Iisakki (Kari Väänänen) sattuu huomaamaan, kuinka kätevä Nikolas on käsistään, joten pojalle järjestyy kisällin pesti. Puu on pakkomielle molemmille elämän koettelemille reppanoille, joten kyllähän se yhteinen sävel sieltä jostain löytyy, vaikka alku on yllättävän lohduton. Mestarin ja oppilaan tarina on aidosti liikuttava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Iisakin hahmo on käsikirjoituksen tasolla elokuvan ainoa monisyinen ja uskottava. Johtuipa se tästä tai ei, Väänänen on niin ikään elokuvan ainoa näyttelijä, joka todella vakuuttaa. Elokuva ei toivu siitä, kun vanhus ymmärrettävistä syistä poistuu valkoparran, vanhan ukin elämäntarinasta.

Kotimaisen elokuvan heikosta laadusta syytetään usein pieniä budjetteja. Totta jos on, taisi ohjaaja Juha Wuolijoelle käydä niin, että kun yksi neljäsosa Joulutarinasta oli purkissa, pakotti huvennut budjetti tiivistämään loput tarinasta kolmeen varttiin. Kun Nikolaksen näyttelijäksi vaihtuu Hannu-Pekka Björkman, vaihtuu kirkassilmäinen pikkupoika hetkessä partaiseksi äijäksi, jonka päänahka paistaa jo harvenneiden hiusten läpi. Ennen kuin katsoja ehtii kunnolla paheksua sitä, että niin sanotut ystävät antavat tämän "nuoren miehen" pyhittää koko elämänsä lahjalelujen tehtailuun, on äijä yks kaks 7-kymppinen. Viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että ajoittaisesta vakavuudesta ja synkistä teemoista huolimatta elokuva kumartaa kiiltokuvamaisille kliseille. Jos edellisvuotinen Matti olisi tehty samalla periaatteella, olisi se kertonut siitä, kuinka onnellinen maailman parhaasta mäkihyppääjästä tuli, kun hän pääsi joka viikko Seiskan kanteen.

Eikä se budjetti tekosyystä käy. Joulutarinassa kuvatut Lapin lumiset maisemat ovat niin lumoavan kauniita, että Hollywoodin nörtit tarvitsisivat 20 miljoonaa taalaa luodakseen saman tietokoneilla. Tähän kun lisätään vangitsevan mystistä, sadunomaista musiikkia, ovat Joulutarinan ulkoiset puitteet enemmän kuin kunnossa. Joulutarinan kaksi suurinta syntiä ovat ne Suomi-filmin perinteisimmät. Ensinnäkin käsikirjoitus on, lupaavan alun jälkeen, tilkkutäkkimäinen kokoelma kohtauksia ilman pointtia. Toiseksi näyttelijät ovat pahimmillaan niin kelvottomia, että myötähäpeä saa katsojan punastelemaan. Tärkeimmissä rooleissa tehdään ammattityötä – kaikki kolme Nikolasta ovat käypäisiä –, mutta sivurooleissa luetaan suoraan paperista kirjakielellä.

Palatakseni avausrepliikkiin: Joulutarina todistaa, että Joulupukin tarinassa on potentiaalia. Valittu tyyli ja tarinan kulmakivet ovat kiitettäviä. Turhauttavaa on se, miten tekijöiltä on loppunut sekä draamantaju että mielikuvitus. Alussa on pelkkä poika. Nähdäänkö lopussa aivan oikea Joulupukki? Toki, mutta katsojille ei vaivauduta näyttämään muutamaa varsin oleellista tapahtumaa. Tärkeitä kohtauksia puuttuu vähintään puolen tunnin edestä; pukkiin oleellisesti liittyvistä yksityiskohdista selitetään vain lahjat, porot ja punanuttu. Elokuvan päätyttyä allekirjoittaneen täytti vilpitön halu sanoa elokuvantekijöille kaksi sanaa kaikella lämmöllä ja ystävyydellä: "ei näin". Tahtoisin kovasti pitää Joulutarinasta ja ilman hetken harkitsemista, osaisin sanoa mikä siitä mielestäni puuttuu. Kyseessä on masentavin hukattu mahdollisuus sitten tehostespektaakkelin Star Wreck: In the Pirkinning.