Tuorein sisältö

Joulutarina

Ensi-ilta: 16.11.2007
Genre: Draama, Fantasia, Lasten
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

16.11.2007 klo 04.16 | Luettu: 39021 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Huolimatta lukemattomista jouluelokuvista, Joulupukin tarinassa on yhä potentiaalia, todistaa kotimainen Joulutarina. Itselläni ei ole lämmintä suhdetta tähän Coca-Cola Companyn mainoshahmona maailmanmaineeseen ponnahtaneen kaupallisen joulun ja kapitalismin keulakuvaan, mutta sitä ei edellytetäkään: Joulutarina kertoo nöyrästä lappilaisesta orpopojasta Nikolaksesta. Köyhät mutta hyväsydämiset kyläläiset eivät jätä pientä poikaa (Jonas Rinne) oman onnensa nojaan. Nikolas saa asua eri perheissä aina vuoden kerrallaan ja kuinkas ollakaan, vaihto tapahtuu aina jouluna. Tällöin Nikolaksella on tapana veistää kaikille kasvattisisaruksilleen lahjat, jotka hän jättää mieluiten kuisteille niistä kunniaa ottamatta.

Kuuden vuoden jälkeen kylää koettelee nälänhätä. Vanhempi Nikolas (Otto Gustavsson) on kiistatta ylimääräinen suu, vaikka kaikki hänestä pitävätkin. Äkäinen erakko ja puuseppä Iisakki (Kari Väänänen) sattuu huomaamaan, kuinka kätevä Nikolas on käsistään, joten pojalle järjestyy kisällin pesti. Puu on pakkomielle molemmille elämän koettelemille reppanoille, joten kyllähän se yhteinen sävel sieltä jostain löytyy, vaikka alku on yllättävän lohduton. Mestarin ja oppilaan tarina on aidosti liikuttava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Iisakin hahmo on käsikirjoituksen tasolla elokuvan ainoa monisyinen ja uskottava. Johtuipa se tästä tai ei, Väänänen on niin ikään elokuvan ainoa näyttelijä, joka todella vakuuttaa. Elokuva ei toivu siitä, kun vanhus ymmärrettävistä syistä poistuu valkoparran, vanhan ukin elämäntarinasta.

Kotimaisen elokuvan heikosta laadusta syytetään usein pieniä budjetteja. Totta jos on, taisi ohjaaja Juha Wuolijoelle käydä niin, että kun yksi neljäsosa Joulutarinasta oli purkissa, pakotti huvennut budjetti tiivistämään loput tarinasta kolmeen varttiin. Kun Nikolaksen näyttelijäksi vaihtuu Hannu-Pekka Björkman, vaihtuu kirkassilmäinen pikkupoika hetkessä partaiseksi äijäksi, jonka päänahka paistaa jo harvenneiden hiusten läpi. Ennen kuin katsoja ehtii kunnolla paheksua sitä, että niin sanotut ystävät antavat tämän "nuoren miehen" pyhittää koko elämänsä lahjalelujen tehtailuun, on äijä yks kaks 7-kymppinen. Viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että ajoittaisesta vakavuudesta ja synkistä teemoista huolimatta elokuva kumartaa kiiltokuvamaisille kliseille. Jos edellisvuotinen Matti olisi tehty samalla periaatteella, olisi se kertonut siitä, kuinka onnellinen maailman parhaasta mäkihyppääjästä tuli, kun hän pääsi joka viikko Seiskan kanteen.

Eikä se budjetti tekosyystä käy. Joulutarinassa kuvatut Lapin lumiset maisemat ovat niin lumoavan kauniita, että Hollywoodin nörtit tarvitsisivat 20 miljoonaa taalaa luodakseen saman tietokoneilla. Tähän kun lisätään vangitsevan mystistä, sadunomaista musiikkia, ovat Joulutarinan ulkoiset puitteet enemmän kuin kunnossa. Joulutarinan kaksi suurinta syntiä ovat ne Suomi-filmin perinteisimmät. Ensinnäkin käsikirjoitus on, lupaavan alun jälkeen, tilkkutäkkimäinen kokoelma kohtauksia ilman pointtia. Toiseksi näyttelijät ovat pahimmillaan niin kelvottomia, että myötähäpeä saa katsojan punastelemaan. Tärkeimmissä rooleissa tehdään ammattityötä – kaikki kolme Nikolasta ovat käypäisiä –, mutta sivurooleissa luetaan suoraan paperista kirjakielellä.

Palatakseni avausrepliikkiin: Joulutarina todistaa, että Joulupukin tarinassa on potentiaalia. Valittu tyyli ja tarinan kulmakivet ovat kiitettäviä. Turhauttavaa on se, miten tekijöiltä on loppunut sekä draamantaju että mielikuvitus. Alussa on pelkkä poika. Nähdäänkö lopussa aivan oikea Joulupukki? Toki, mutta katsojille ei vaivauduta näyttämään muutamaa varsin oleellista tapahtumaa. Tärkeitä kohtauksia puuttuu vähintään puolen tunnin edestä; pukkiin oleellisesti liittyvistä yksityiskohdista selitetään vain lahjat, porot ja punanuttu. Elokuvan päätyttyä allekirjoittaneen täytti vilpitön halu sanoa elokuvantekijöille kaksi sanaa kaikella lämmöllä ja ystävyydellä: "ei näin". Tahtoisin kovasti pitää Joulutarinasta ja ilman hetken harkitsemista, osaisin sanoa mikä siitä mielestäni puuttuu. Kyseessä on masentavin hukattu mahdollisuus sitten tehostespektaakkelin Star Wreck: In the Pirkinning.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Surf's Up - Tyrskyn ... Twilight Guardians -... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (14 viestiä)

Joulupukki

16.11.2007 klo 06.47

Melko tiukkaa kritiikkä eikä tähtiä juuri tippunut. Kyseessä on kuitenkin lasten elokuva, joten eikö arvostelua voisi tehdä tavallaan heidän näkökulmastaan. Ei tämä elokuva ole meitä aikuisia ajatellen varmaankaan tehty. Kukaan lapsukainen tuskin antaisi tälle elokuvalle alle 3 tähteä.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.11.2007 klo 07.13 1 tykkää tästä

Joulupukki kirjoitti:
Melko tiukkaa kritiikkä eikä tähtiä juuri tippunut. Kyseessä on kuitenkin lasten elokuva, joten eikö arvostelua voisi tehdä tavallaan heidän näkökulmastaan. Ei tämä elokuva ole meitä aikuisia ajatellen varmaankaan tehty. Kukaan lapsukainen tuskin antaisi tälle elokuvalle alle 3 tähteä.


Voisin lähteä arvailemaan, mitä mieltä lapsi, mummo tai vaikka punkkari olisi jostain kokemastani, mutta arvaus menisi todennäköisesti metsään, enkä oikeaan osuessanikaan olisi oikein ylpeä itsestäni. Minulla on omat käsitykseni siitä, mikä on sellaista lapsellisuutta, mikä pitää voida antaa anteeksi automaattisesti. Lapsellisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, lapsien aliarvioimisessa kylläkin - lasten yliarvioiminen on mielestäni kohtalaisen vaaratonta näissä ympyröissä.
lainaa
Haba

18.11.2007 klo 18.16

Tyypillinen tämän pullamössösukupolven kasvatti, jota ei hetkauta muu, kuin yltiöväkivalta elokuvissa, tai wow:in kaltaiset aivottomille massoille suunnatut roolipelit ja se oma elämänkokemus kaikkine inhimillesine detaljeineen vielä puuttuu.... Tällaisten elokuvien arvostelun voisi jättää niitä katsovalle kohdeyleisölle, eikä oman elämänsä "pikku tapanimaskuloille".
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.11.2007 klo 19.43 1 tykkää tästä

Haba kirjoitti:
Tyypillinen tämän pullamössösukupolven kasvatti, jota ei hetkauta muu, kuin yltiöväkivalta elokuvissa, tai wow:in kaltaiset aivottomille massoille suunnatut roolipelit ja se oma elämänkokemus kaikkine inhimillesine detaljeineen vielä puuttuu.... Tällaisten elokuvien arvostelun voisi jättää niitä katsovalle kohdeyleisölle, eikä oman elämänsä "pikku tapanimaskuloille".


Pirun internet. Olisin mielelläni saanut ensimmäisen tällaisen palautteen leffa-arvosteluistani kirjeenä käteen, niin olisin kehystänyt sen - ihan oikeasti ja ilman sarkasmia, vannon. Harrastin itse täsmälleen tällaista kiihkoilua kymmenisen vuotta sitten, kun aloin omata vahvoja mielipiteitä sellaisista "klassikoista" kuin Mel Gibsonin The Patriot. Ympyrä on sulkeutunut.

Haba on hyvä ja lukee V2.fi:n arvostelut Rottatouillesta, Riemukkaasta Robinsonin Perheestä ja Hairspraysta.
lainaa
Tunturipulu

26.11.2007 klo 12.40

Kävin katsomassa elokuvan tyttäreni (7-vee) kanssa ja lapsen ensimmäinen kommentti elokuvan loputtua oli, että miksi tässä kuolee niin monta ihmistä? Elokuva on surumielinen ja tunnelmaksi jää, että joulupukki jää lopulta yksin lasten leluja värkkäämään. En suosittele perheen pienimmille.
lainaa
katsoja

27.11.2007 klo 09.12

Elokuvan katsoneena ja siltä paljon odottaneena voin allekirjoittaa täysin Peltosen arvostelun. En myöskään suosittelisi lapsille, elokuva on vailla iloa.
lainaa
Onnimanni

Rekisteröitynyt 22.04.2007

15.12.2007 klo 18.01

Ai perkule, jälleen kerran täysin samaa mieltä Jari-Peen kanssa, paitsi että antaisin itse tosin puolitoista tähteä enemmän. Leffa jotenkin vaan vetosi.
lainaa
Johiz

28.12.2007 klo 13.22

Näin elokuvan lentokoneessa Nykistä takaisin suomeen päin viime viikolla ja tämä arvostelu on ensimmäinen varmaankin kymmenestä, joka vastaa omia kokemuksiani.

Jos kyseessä on lastenelokuva, en sitä kyllä huomannut muuten kuin aiheesta. Hirvittävän tylsä, ei mitään innostavaa, tasapaksu ja valitettavan "perussuomalainen". Jos tällä meinataan mennä ulkomaille ei kyllä hyvä seuraa. Eläkeläiset ehkä jaksavat katsoa loppuun...

Kaksi tähteä on anteliasta.
lainaa
tonttu

10.01.2008 klo 19.39

Yllätyksiä ja taustoja tarjoava Joulutarina tuntui yllättävän kansainväliseltä. Ihmettelen, jos vielä tämän tarinan katsomisen jälkeen esimerkiksi Norjassa väheksyttäisiin suomalaista elokuvatuotantoa - tyyliin "suomalaista televisioteatteria". Paljonkin menestystä voi odottaa, koska ohjaaja on jo noteerattu ulkomailla.

Katsoin Joulutarinaa kristillisestä viitekehyksestä käsin ja melkoisesti sieltä löytyi sanomaa. Ehkä se selittää käsikirjoitukseen upotetut kuolemat. Yhtenä yhteistyökumppanina näkyi olevan kirpputoreistaan tunnettu FIDA International.

Pidän laadukkaan elokuvan tuntomerkkinä tunteiden nostattamisen lisäksi sitä, että siitä löytyy useita eri kohderyhmille tarkoitettuja tasoja ja piilotettuja viittauksia alan klassikoihin.
lainaa
pouko

26.12.2008 klo 04.09

ai että elokuva on laadukas ku sinä tajuat viittauksen klassikkoon? Tasotki tais jäädä aika vähille täs joulutarinas.
laura birn (
lainaa
GanymeDes

Rekisteröitynyt 23.04.2007

29.12.2008 klo 13.16 1 tykkää tästä

Äitimuori oli tämän katsonut ja sanoi, että oli todella huono.
Joten mitä elokuviin tulee, jos kaksi luotettavinta lähdettäni sanoo (Äiti ja Peltonen), että tämä leffa on huono, niin enempää todistelua en kaipaa.
lainaa
miksu

Rekisteröitynyt 15.06.2008

02.02.2009 klo 20.32

Katsoin tämän tyttöystäväni kanssa, tyttö kyllä kiinosti elokuvaa enemmän :)
lainaa
tyttö

23.12.2009 klo 22.21

jani näyttää tytöltä
lainaa
VEIVINHEITTOVIHKO

15.10.2010 klo 02.36

Hiukan epäselväksi jäi että kukas tämä Jani oikein on ja miksi hän näyttää sinulta?
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova