Sisällissodan hävinneen osapuolen demonisointi on törkeää, tai pitkälle vietynä hauskaa. Innostuisin elokuvasta K.J. Ståhlberg: Sikamonsterien suolestaja, jossa Ståhlberg omin käsin pysäyttää Suomen sisällä sikiävät kommunistifriikit. Kuvittele, että elokuvan lopussa liberaali herra presidentti pitää isänmaallista puhetta samalla, kun vielä kerran näytetään, kuinka komeasti työläisen kallo halkeaa. Leffa olisi välitön kulttiklassikko, tai jotakin yhtä tylsää ja hengetöntä kuin Abraham Lincoln: Vampire Hunter.

Ohjaaja Timur Bekmambetov on täällä taas. Tykkäsin hänen fantasioistaan Night Watch ja Day Watch kuten monistakin taidepöräyksistä: epämääräiset yksityiskohdat ovat paremmassa muistissa kuin kokonaisuus. Vihasin Bekmambetovin älytöntä, epäinhimillistä jenkkisekoilua Wanted. Abraham Lincoln on tyylipuhdasta beckhambetonia, elikkä senkin olemassaolon tarkoitus jää hämäräksi. Kenelle tämä on tehty? Minulle? Vampyyreja jahtaava presidentti on kiva idea. Toteutus on ryppyotsaista, mikä voi olla silmän iskemistä hauskempaa. Jaksoin hihitellä aluksi ja arvostan Beckmambopedon silmää, mutta jo ennen puoltaväliä janosin vahvaa sumppia. Timur on monta asiaa muttei tarinankertoja.

Lincolnin elämä kelataan läpi. Lapsena hänellä on tummaihoinen ystävä, mistä osittain johtuen vampyyri tappaa hänen äitinsä. Hänestä kasvaa kostonhimoinen nuorimies, josta muukalainen kouluttaa miespuolisen Buffyn. Vampyyreillä on leveät oltavat Yhdysvalloissa orjuuden ansiosta. Aikansa mätkittyään Lincoln ymmärtää ryhtyä poliitikoksi. Tarina etenee aina Gettysburgin taisteluun asti, jolloin presidentti Lincolnin on pysäytettävä etelävaltioiden hirviöarmeija.

Mikä mättää? Esimerkiksi se, että kun Lincoln on ensimmäistä kertaa tutustunut pääpahikseen, elokuva hyppää parikymmentä vuotta eteenpäin parin sekunnin selittelyjen varjolla. Lincolnin suhteissa roistoihin, liittolaisiin ja vaimoon on puhdasta pahvin makua. Millään ei ole mitään merkitystä, mikä on pienehkö pulma, jos perusidea on se, että käänteentekevistä historiallisista hetkistä koetetaan tehdä entistä eeppisempiä.

Lyhyttä romanttista hetkeä saattaa seurata satunnainen parinkymmenen sekunnin toimintapyräys. Kun Lincoln valmistautuu taisteluun, hän jahtaa roistoa yksissä lavasteissa ja pimpeli pom, yhtäkkiä molemmat ovat hevoslauman keskellä ja kohtaus on niin ylitseampuvan kiihkeä, ettei katsoja luultavasti esitä vastalauseita. Vahvaa kokonaisuutta ei näin rakenneta. Hätiköinti ja leikkausvirheet ovat Bekmambetovin synti, mutta tarinan onttoudesta syytämme kirjoittaja Seth Grahame-Smithiä, joka tämän ja Dark Shadowsin perusteella ei osaa pönttöön kusta.

Toimintasekunnit ovat usein sekavia, mutta mukana on myös kaksi tai kolme erinomaista pidempää sessiota. Sumukone posottaa ja kipinät sinkoilevat ja kuva hidastuu ja hevonen ja irtopää lentävät aitona 3D:nä. Katsojan naamaan ei taaskaan ammuta paljoa, mutta jos jopa kaukaa kuvatun tietokoneveren voi aistia ryöpsähtävän eri syvyystasoille, 3D on 3D:tä. Annan kenties liikaakin anteeksi kokiessani yhä uutuudenviehätystä, kun nätti asetelma on käsinkosketeltava. Henkisen puolen syvyyden loistaessa poissaolollaan, muodollisesti pätevä teatteri alkaa lopulta hämmentämään. Miksi hahmot puhuvat taas vakavia minuuttitolkulla ikään kuin jotakuta jännäkivan ystävää kiinnostaisi? Jos näin huono tarina kerrotaan näin vakavasti, draama saa olla erittäin huonoa tai hyvää, mutta ei keskinkertaista, "asiansa ajavaa". Se on mälsää.

Jos olet Bekmambetov tai Raimi tai Burton ja vahvuutesi ovat aivan muussa kuin rautalangassa, syntytarina olisi parahinta sivuuttaa. Lincolnin näyttelijä Benjamin Walker on yhdentekevä nössykkä nuorukaisena, mutta asiallinen näky viisikymppiseksi Lincolniksi meikattuna. Sitä luulisi, että leffa on tehty juuri siksi, että on tosi - ihku - mahtavaa, kun silinterihattuun sonnustautunut Speden ja paviaanin risteytykseltä näyttävä presidentti tuumaa, että nyt tuli kirveelle töitä. Grahame-Smithiä kuitenkin kiinnostaa lähinnä idean alustaminen. Pysäyttäkää hänet. Jos Burton hyväksyy hänen käsikirjoituksensa Beetlejuice 2:lle, se tulee olemaan nätti leffa hyvällä näyttelijällä tai parilla, eikä muuta.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa