Kun mälsät muovieläimet tarhasta karkasivat, kärsin ja ruikutin. Kun he hengailivat Afrikassa, aloin heistä tykätä. Olin silti vähällä jättää väliin kolmosen, joka mainoksen mukaan kertoo eteenpäin kävelemisestä Euroopassa, koska hengailuun kyllästyneet elukat tahtovat takaisin tarhaan. Pöty on odotettua pöhkömpää. Sankarit uivat Eurooppaan ihmeemmittä selittelyittä. Sitten he ostavat sirkuksen. Lapsellisen sekoilun ennätyksiä Madagascar 3 (Madagascar 3: Europe's Most Wanted) ei riko, jos muistamme että Dumbossa sirkusjuna oli elävä olento ja haikaran toimittama lentävä elefantti oppi luottamaan itseensä dokaamalla. Useimpiin nykyanimaatioihin verrattuna tämä kuitenkin on riemastuttavan hälläväliätyyppinen ilopilleri.

Tehokkaat militaristipingviinit rakentelevat kulkupelejä. En tajunnut, ovatko ne jopa keksineet poimuajon, vai oliko tämä Alex-leijonan unta, sillä koko elokuva vaikuttaa houreelta. Euroopassa ajoneuvot kosahtavat, kun ranskalainen rankkuritantta koettaa ottaa sankarit päiviltä. Niinpä elukat ostavat kiertelevän sirkuksen meikattu apina puhemiehenään. Seurueeseen liittyvät muiden muassa halattavan höperö ja hermoheikko merileijona ja äksy siperiantiikeri. Näyttävän show'n luominen heidän kanssaan on ainoa keino palata New Yorkiin, koska sankarit ovat tyhmiä kuin Kelju K. Kojootti, joka nälissään ostaa rakettirepun eikä sisäfilettä.

Melkeinpä minkä tahansa kohtauksen voisi korvata samantapaisella ilman että kokonaisuus muuttuisi ratkaisevasti. Jäisin kaipaamaan vain paria juttua, kuten rankkurin ranskalaista räkäkurkkulaulua. Se on kokonaisuus, joka svengaa kuin hirvi, ja painotan, etten tiedä mitä sanonta tarkoittaa, mutta se kuulostaa hyvältä. Ei se kummoinen vitsi ole, jos kirahvi tunkee itsensä hanaan. Se on hauskaa, ettei tämä ole huippukohta, vaan arkista kuin oven avaaminen. Jos eläisit tässä universumissa, et voisi hakea hanasta vettä tietäen, ettei sieltä kirahvia tule. Tämä on piirroshahmologiikkaa. Ei se satu, jos hahmo ammutaan pää edellä vuoren seinään, mutta pudotus vuoren juurelle on pelottava asia, jos pelatusoperaatio on kätevä tarinan kannalta.

Ice Age 4:ssä jäästä irroitettiin muutamissa sekunneissa lohkareita, jotka toimivat oikeaan suuntaan lipuvina laivoina. Tämä oli tylsää hidastelua. Madagascar 3 toimii kuin Aku Ankka, joka kesken juoksun nappaa puunpalan ja saman tien käyttää sitä kanoottina. Kovassa vauhdissa kaikki soopa menee täydestä, mutta on tekijöiden silti tiedettävä, mitä he ajavat takaa. Madagascar 3:a voidaan jopa kutsua trilogian päätökseksi. Sirkusteema on nokkela. Kotia etsivät kulkurit kokevat uudenlaisen elämäntavan. Maisemat vaihtuvat nopsaan, vaikka hahmot käytännössä pysyvät samassa tilanteessa, jolloin tilanne ehtii kehittyä. Vaikka tykkäsinkin edellisestä osasta, se oli sitä samaa mitä Ice Aget ja kumppanit, eli kokoelma keksimällä keksityille hahmoille väkisin väännettyjä sivujuonia. Madagascar 3 on vaivatonta tajunnan virtaa. Sellaiset pikkujutut kuin uskonnollisen auktoriteetin romanttinen ryöstäminen ovat ohi nopeammin kuin yksi Scrat-oravan tammenterhokohtaus, koska vain sen verran aikaa ne tarvitsevat.

Ensimmäinen Madagascar näyttää PlayStation 2:n peliltä korruptoituneiden muistojeni mukaan (pelasin myös sitä peliä). Molemmat yksityiskohtaiset jatko-osat ovat ilo silmälle osittain alkuperäisen luonnostellun ja liioittelevan tyylin ansiosta. 3D-version syvyysvaikutelma on kiitettävän vahva, ja muutamien muiden tällaisten tavoin efektillä jopa tehdään jotakin, kuten hassusti vääristellään Melman-kirahvin ulottuvuuksia. Suomenkielinen dubbaus on tasaisen nautittavaa työtä niinikään, kuten oli viimeksikin.

Hetken ehdin miettiä, mitä järkeä tässä on olevinaan, mutta niillä main kun apina ampui minigunilla banaaneita en enää kehdannut.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa