Dragon’s Dogma on sekoitus perinteisiä japaniroolipelin aineksia, miltei Skyrim-tasolle yltäviä maisemia ja mehukkaita juonenkäänteitä silmittömällä väkivallalla höystettynä. Peli on mm. Resident Evil 4:n ja Devil May Cryn takana olevan tuottajakaksikon Hideaki Itsunon ja Hiroyuki Kobayshin käsialaa. Capcomin muihin peleihin rinnastettavia samankaltaisuuksia siis löytyy.

Tarina alkaa pienestä kalastajakylästä Gransys-nimisessä maailmassa, jossa aamu valkenee tavallisena ja kirkkaana. Ikävä kyllä sankarimme rakkaaseen kotikylään hyökkää yhtäkkiä lohikäärme, jonka miehemme/naisemme päättää armottomasti pilkkoa kilon paloiksi. Ruipelo ei kuitenkaan pärjää otukselle, ja tämä brutaali hirviö ahmaisee sankarimme sydämen. Mitäpä muutakaan siinä voi, kuin Ylösnousseen nimen saaneena lähteä matkalle teurastamaan suomuista mölliä ja hakemaan tuiki tärkeää sisäelintään takaisin.




Peli etenee tavalliseen malliin tehtäviä suorittamalla. Osa tehtävistä on mielekästä ja mukaansatempaavaa juonenkuljetusta, osa on “keräile, saata, tapa”- tyyppistä haahuilua. Juosten alueet tulevat nopeasti tutuiksi, sillä muita keinoja liikkua paikkojen välillä ei oikeastaan ole. Maailma osoittautui pienemmäksi, mitä se olisi potentiaalisesti voinut olla - etenemistä kuitenkin hidastavat kaikenmoiset ryövärit ja välillä kiukustuttavan voimakkaat vastukset. Pomotaistelut mystisten otusten parissa ovat nannaa - niistä löytyy välillä askarreltavaa ja pohdittavaa useammaksikin hetkeksi.

Yksi pelin vahvoista puolista on ehdottomasti pawn- eli kätyrisysteemi, jossa saa valikoida mukaansa turpasaunaan kolme erilaista sivuhahmoa. Pelaaja tekee päähahmon lisäksi yhden kätyrin, joka siirtyy suoraan tilaan, josta toiset pelaajat voivat käyttää sitä vapaasti. Samasta tilasta pelaaja poimii itselleen kaksi kätyriä lisää, ja mikäli naamat alkavat kyllästyttää, voi tarvittaessa hakea uudet kätyrit tilalle. Etenkin pomotaisteluissa ja suurten laumojen vyöryessä päälle näistä kamuista on kovastikin apua.

Luokkapohjainen hahmojärjestelmä on toimiva systeemi. Eri luokkien välisiä ominaisuuksia ja aseita on myös mahdollista yhdistellä jossain määrin, joten säätämään ja näpertelemään pääsee. Grafiikat ovat pelissä tavanomaista sorttia, joten siisti ulkoasu on lähinnä tekstuurien ansiota. Tunnelmanluonti on onnistunut hyvin - kun hämärä laskeutuu, alkaa oikeasti jännittää, montako terävähampaista sutta tulee polulla vastaan. Grafiikkamoottori suoltaa savua kuitenkin ikävästi silloin, kun hahmoja on ruudussa kerralla enemmän kuin kymmenen tai joku on loitsinut mahtipontisesti. Klippailua ja bugisuutta esiintyy huomattavan paljon ja viholliset piirtyvät kuvaan usein vasta pelottavan lähellä.




Välillä sisällön kierrättäminen hankaa mieltä kuin hiekkapaperi kannikoita. Kun samat vastustajat ilmestyvät samoille paikoille kerta toisensa jälkeen ja vielä haukkaavat osan HP:sta, on usein kiitollinen siitä, että mukana on edes yksi maagi tekemässä parannusloitsujaan. Etenkin useamman peräkkäisen saman reitin varrelle päätyvän tehtävän jälkeen on huumorin määrä heikoilla. Varusteshoppailu tehtävistä saatujen kultakolikoiden voimin on kuitenkin mitä parhainta jälkiterapiaa.

Ääninäyttely taas on ilahduttavan tasokasta, vaikka välillä onkin rasittavaa kuulla miten joku kätyreistä “on hahmottanut alueen” tai “varoittaa astumasta liian lähelle” tai kenties “varoittaa goblineista”. Perässä kulkevat tyypit ovat siis käteviä taisteluissa ja tavaroiden kantamisessa, mutta juttuseuraksi heistä ei juuri ole. Myös kätyrien käytös on välillä raivostuttavaa, kun jengi juoksee päin pläsiä tai seisoo tiellä kuin lauma lahnoja, lomautettuja lobotomiapotilaita. Tarina kuitenkin jaksaa vetää puoleensa niin, ettei peli-innostus pääse helposti hiipumaan.




Dragon’s Dogma sisältää paljon puutteita - mutta myös muutamia herkkuja ja lupauksia tulevien japaniroolipelien suunnasta. Tunnelma on vertaansa vailla ja kehittyy juonen mukana vain parempaan suuntaan. Peliä voi suositella sekä japaniroolipelejä jo pelaaville, niihin joskus kenties pettyneille, että genreen vasta tutustuville, sillä Dragon’s Dogmalla voi olla heille kaikille jotain tarjottavaa.