Max Payne 3
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Rockstar Vancouver |
Julkaisija: | Rockstar Games |
Julkaisupäivä: | 01.06.2012 |
Pelin kotisivut |
Tuskan määrä on vakio
Ulkomaalaiset tulee ja vie meidän nais...työ...pelisarjat! Remedy löi pitkään ja hartaasti rakentamansa Max Payne -hahmon rahoiksi ja siirtyi seuraavaan traagiseen sankariin. Soihdun otti vastaan Rockstar Games, joka on työstänyt peliä monen studion yhteistyönä ja paukkuja säästämättä. Itse koin kylmiä väreitä jo alkuteksteissä, kun käsikirjoituksesta vastanneiden joukosta löytyi mm. Dan Houser.
Pidän Rockstarin tavasta tehdä pelejä, noin keskimäärin. Jos unohdetaan Manhuntin kaltaiset ylilyönnit, R*:n pelit ovat aina perustelleet yltiöpäisenkin väkivaltansa hyvin ja kertoneet tarinoita, joita olen halunnut kuunnella. Max Payne 3 kertoo tarinan sekin, joskus jopa turhan alleviivaten.
Max on klassinen antisankari. Yrittäessään tehdä hyvää muille hän tekee pahaa vähintään itselleen, ja passiivis-aggressiivisesti hän kostaa muidenkin pahat teot omalle keholleen. Menetettyään vaimonsa ja lapsensa ja myöhemmin uuden rakkautensa Max on keskittynyt tutkimaan empiirisesti, paljonko viinaa ja särkylääkkeitä pitää ottaa, ennen kuin kuolee. Tästä tilanteesta hänet värvätään - osin pakon kautta - yksityiseksi henkivartijaksi Etelä-Amerikkaan. Homma ei mene sielläkään putkeen. Koska pelin juoni on olennainen osa kokemusta, en spoilaa tämän enempää.
Ollakseen tällainen reboot pelisarjasta uudella studiolla, itse peli on melkoisen samanlainen. Tarkoituksena on edelleen edetä lineaarista polkua eteenpäin ja ampua pahikset käyttäen teatraalista Bullet Time -hidastusta, näyttäviä syöksyjä ja muita jippoja. Entiseen tapaan suuri paino on visuaalisuudella: vaikka sarjakuvavälinäytöksistä on luovuttu, peli käyttää runsaasti sommittelua, tekstejä ja värimuutoksia. Maxin päihteiden väärinkäyttö vinouttaa koko maailmaa, katsantokannasta riippuen joko tyylikkäästi tai häiritsevästi.
Huomattavaa on myös, että peli on oldskool-henkinen terveyspisteiden suhteen. Maxin kunto ei sanottavasti palaudu pelkällä odottelulla, vaan ainoastaan särkylääkkeitä popsimalla. Tässä tosin tehdään tietty myönnytys: kun pelaaja yrittää tarpeeksi monta kertaa uudelleen, hän saa hiljalleen checkpointilta mukaansa yhä enemmän pillereitä ja panoksia. Ominaisuus kumartaa vanhojen Maxien "säätyvän vaikeustason" suuntaan.
Peli tuli meille arvosteltavaksi PS3:lla. Vaikka raudalla alkaa olla jo ikää, ei se pelin ulkoasussa häiritsevästi näy. Koska maailma koostuu yhdestä putkesta kerrallaan, on grafiikkaan voitu panostaa runsaasti, ja se on kieltämättä näyttävää. Maisemat vaihtelevat, värimaailmat samoin, ja muitakin sävyjä nähdään kuin ruskeaa ja bloomia. Lataustauot on verhottu välinäytöksiin ja peli käyttää runsaasti myös takaumia. Kaiken kaikkiaan ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
Ajoittain tosin tuntuu, että tarinankerronta ja visuaalisuus ajavat kaiken muun ohi. Juurikaan liioittelematta voi sanoa, että välinäytöksiä katsellaan muutaman ammutun rosvon välein. Pelaajaa talutetaan eteenpäin niin, ettei asiasta voi juuri erehtyä. Alkuperäisen Maxin ääni on miellyttävää kuunneltavaa, dialogi on ihan hyvin kirjoitettua - mielestäni runsas portugalin kieli lisää mainiosti sitä vaikutelmaa, että ollaan vieraassa maassa - mutta välillä kyllä ihan vain jauhetaan jauhamisen takia. Ärsyttävää on myös, että jos jää hetkeksikään tutkimaan paikkoja, saa kohta kuulla että hei kuule, nyt ei saa viivytellä yhtään!
Siitä huolimatta, että maahantuoja lähetti Pleikkariversion, päädyin ostamaan pelin Steamista ja pelaamaan sitä Windowsilla. Tämä johtuu etupäässä siitä, että räiskintäpelissä on mielestäni ihan mukavaa voida kokea onnistumisen kokemuksia ampuessaan kohti maalia. Tämä tuotti minulle suunnattomia vaikeuksia jopa pelin suosittelemalla "osittaisella automaattitähtäyksellä". Sain jatkuvasti pataani jo Medium-vaikeustasolla ja turhauduin jo pahan kerran.
Arvelin ensin, että osumattomuuteni johtuu ohjaimesta - ikivanhassa möhköpleikkarissani on SIXAXIS ajalta, jolloin värinä oli last-gen-ominaisuus. Liioitellun kevyt ohjain tuntuu käteen pöljältä. Kävin siis hakemassa kaupasta uuden DualShock 3:n, mutta se ei auttanut asiaa. Ennen kuin myönsin osaamattomuuteni, päätin sijoittaa muutaman kympin Windows-versioon, koska minua tavallaan kiinnosti pelin tarina. Tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi. MP3 on PC:llä pelattuna jonkin verran paremman näköinen - tietysti - mutta ennen kaikkea huomattavasti mukavampaa pelattavaa. Sen sijaan että koin olevani jatkuvasti hukassa, sain hiirellä tähdättyä juuri sinne, minne oli tarkoitus. Rockstarin kolmiulotteiset GTA:t muuttuvat hiirellä pelattuna osin ylihelpoiksi, Max Payne 3 muuttuu lähinnä tyydyttäväksi. On mahdollista osua, tehdä näyttäviä loikkia ja hyökkäyksiä, siis nauttia pelistä sen sijaan, että taistelisi sen toimimatonta ohjausta vastaan. Vertailun vuoksi kuolin pelin ensimmäisen kolmanneksen aikana PC:llä ehkä yhteensä niin monta kertaa kuin PS3:lla ensimmäisessä kentässä.
Aivan kaikkia ongelmia alustan vaihto ei korjaa. Pelillä on raivostuttava tapa vaihtaa aseita cutscenen aikana niin, että aiemmin rynnäkkökiväärillä röpöttänyt pelaaja huomaakin ammuskelevansa taas peruspistoolilla. Akimbo-pistoolit tosin ovat edelleen mukana, mistä kiitos.
Minusta Max Payne on edelleen relevantti pelisankari, ja Max Payne 3 on pääosin relevantti peli. Nettiräiskinnät eivät minua innosta pätkän vertaa, joten arvostan tarinankerrontaa myös ammuskelupelissä. Olisin tosin ehkä arvostanut sitä myös ihan hiukan vähemmän tungettelevana. Max Paynet 1 ja 2 eivät olleet juoneltaan mitään Nobel-matskua, mutta viihdyttävää höttöä kuitenkin. MP3 on samanlainen kertomus, osin loppuun mietitympi mutta myös osin laskelmoidumpi. Ei tätä hävetä tarvitse näin suomalaisenakaan pelaajana, toistenkin käsissä Max sementoi edelleen asemaansa pelimaailman karuna jätkänä ja jatkoakin varmasti seuraa.
Testilaitteisto: Core i7-3770K 3,5 GHz, 16 Gt RAM, nVidia GeForce 560GTX-448, Windows 7 Home Premium 64-bit
Pidän Rockstarin tavasta tehdä pelejä, noin keskimäärin. Jos unohdetaan Manhuntin kaltaiset ylilyönnit, R*:n pelit ovat aina perustelleet yltiöpäisenkin väkivaltansa hyvin ja kertoneet tarinoita, joita olen halunnut kuunnella. Max Payne 3 kertoo tarinan sekin, joskus jopa turhan alleviivaten.
Aku Ankka potenssiin kolme
Max on klassinen antisankari. Yrittäessään tehdä hyvää muille hän tekee pahaa vähintään itselleen, ja passiivis-aggressiivisesti hän kostaa muidenkin pahat teot omalle keholleen. Menetettyään vaimonsa ja lapsensa ja myöhemmin uuden rakkautensa Max on keskittynyt tutkimaan empiirisesti, paljonko viinaa ja särkylääkkeitä pitää ottaa, ennen kuin kuolee. Tästä tilanteesta hänet värvätään - osin pakon kautta - yksityiseksi henkivartijaksi Etelä-Amerikkaan. Homma ei mene sielläkään putkeen. Koska pelin juoni on olennainen osa kokemusta, en spoilaa tämän enempää.
Ollakseen tällainen reboot pelisarjasta uudella studiolla, itse peli on melkoisen samanlainen. Tarkoituksena on edelleen edetä lineaarista polkua eteenpäin ja ampua pahikset käyttäen teatraalista Bullet Time -hidastusta, näyttäviä syöksyjä ja muita jippoja. Entiseen tapaan suuri paino on visuaalisuudella: vaikka sarjakuvavälinäytöksistä on luovuttu, peli käyttää runsaasti sommittelua, tekstejä ja värimuutoksia. Maxin päihteiden väärinkäyttö vinouttaa koko maailmaa, katsantokannasta riippuen joko tyylikkäästi tai häiritsevästi.
Huomattavaa on myös, että peli on oldskool-henkinen terveyspisteiden suhteen. Maxin kunto ei sanottavasti palaudu pelkällä odottelulla, vaan ainoastaan särkylääkkeitä popsimalla. Tässä tosin tehdään tietty myönnytys: kun pelaaja yrittää tarpeeksi monta kertaa uudelleen, hän saa hiljalleen checkpointilta mukaansa yhä enemmän pillereitä ja panoksia. Ominaisuus kumartaa vanhojen Maxien "säätyvän vaikeustason" suuntaan.
Vain Max näyttää kamalalta
Peli tuli meille arvosteltavaksi PS3:lla. Vaikka raudalla alkaa olla jo ikää, ei se pelin ulkoasussa häiritsevästi näy. Koska maailma koostuu yhdestä putkesta kerrallaan, on grafiikkaan voitu panostaa runsaasti, ja se on kieltämättä näyttävää. Maisemat vaihtelevat, värimaailmat samoin, ja muitakin sävyjä nähdään kuin ruskeaa ja bloomia. Lataustauot on verhottu välinäytöksiin ja peli käyttää runsaasti myös takaumia. Kaiken kaikkiaan ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
Ajoittain tosin tuntuu, että tarinankerronta ja visuaalisuus ajavat kaiken muun ohi. Juurikaan liioittelematta voi sanoa, että välinäytöksiä katsellaan muutaman ammutun rosvon välein. Pelaajaa talutetaan eteenpäin niin, ettei asiasta voi juuri erehtyä. Alkuperäisen Maxin ääni on miellyttävää kuunneltavaa, dialogi on ihan hyvin kirjoitettua - mielestäni runsas portugalin kieli lisää mainiosti sitä vaikutelmaa, että ollaan vieraassa maassa - mutta välillä kyllä ihan vain jauhetaan jauhamisen takia. Ärsyttävää on myös, että jos jää hetkeksikään tutkimaan paikkoja, saa kohta kuulla että hei kuule, nyt ei saa viivytellä yhtään!
Ei tullut kuntsaria
Siitä huolimatta, että maahantuoja lähetti Pleikkariversion, päädyin ostamaan pelin Steamista ja pelaamaan sitä Windowsilla. Tämä johtuu etupäässä siitä, että räiskintäpelissä on mielestäni ihan mukavaa voida kokea onnistumisen kokemuksia ampuessaan kohti maalia. Tämä tuotti minulle suunnattomia vaikeuksia jopa pelin suosittelemalla "osittaisella automaattitähtäyksellä". Sain jatkuvasti pataani jo Medium-vaikeustasolla ja turhauduin jo pahan kerran.
Arvelin ensin, että osumattomuuteni johtuu ohjaimesta - ikivanhassa möhköpleikkarissani on SIXAXIS ajalta, jolloin värinä oli last-gen-ominaisuus. Liioitellun kevyt ohjain tuntuu käteen pöljältä. Kävin siis hakemassa kaupasta uuden DualShock 3:n, mutta se ei auttanut asiaa. Ennen kuin myönsin osaamattomuuteni, päätin sijoittaa muutaman kympin Windows-versioon, koska minua tavallaan kiinnosti pelin tarina. Tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi. MP3 on PC:llä pelattuna jonkin verran paremman näköinen - tietysti - mutta ennen kaikkea huomattavasti mukavampaa pelattavaa. Sen sijaan että koin olevani jatkuvasti hukassa, sain hiirellä tähdättyä juuri sinne, minne oli tarkoitus. Rockstarin kolmiulotteiset GTA:t muuttuvat hiirellä pelattuna osin ylihelpoiksi, Max Payne 3 muuttuu lähinnä tyydyttäväksi. On mahdollista osua, tehdä näyttäviä loikkia ja hyökkäyksiä, siis nauttia pelistä sen sijaan, että taistelisi sen toimimatonta ohjausta vastaan. Vertailun vuoksi kuolin pelin ensimmäisen kolmanneksen aikana PC:llä ehkä yhteensä niin monta kertaa kuin PS3:lla ensimmäisessä kentässä.
Aivan kaikkia ongelmia alustan vaihto ei korjaa. Pelillä on raivostuttava tapa vaihtaa aseita cutscenen aikana niin, että aiemmin rynnäkkökiväärillä röpöttänyt pelaaja huomaakin ammuskelevansa taas peruspistoolilla. Akimbo-pistoolit tosin ovat edelleen mukana, mistä kiitos.
Kiittäen hyväksytty
Minusta Max Payne on edelleen relevantti pelisankari, ja Max Payne 3 on pääosin relevantti peli. Nettiräiskinnät eivät minua innosta pätkän vertaa, joten arvostan tarinankerrontaa myös ammuskelupelissä. Olisin tosin ehkä arvostanut sitä myös ihan hiukan vähemmän tungettelevana. Max Paynet 1 ja 2 eivät olleet juoneltaan mitään Nobel-matskua, mutta viihdyttävää höttöä kuitenkin. MP3 on samanlainen kertomus, osin loppuun mietitympi mutta myös osin laskelmoidumpi. Ei tätä hävetä tarvitse näin suomalaisenakaan pelaajana, toistenkin käsissä Max sementoi edelleen asemaansa pelimaailman karuna jätkänä ja jatkoakin varmasti seuraa.
Testilaitteisto: Core i7-3770K 3,5 GHz, 16 Gt RAM, nVidia GeForce 560GTX-448, Windows 7 Home Premium 64-bit
Max Payne 3 (Tietokonepelit)
Max hyppää muiden kelkkaan, mutta mollisointuinen räiskintäkertomus jatkaa kulkuaan. Parhaimmillaan PC:llä nautittuna, vaikka tekee varmasti myyntinsä konsoleilla.
- Ulkoisesti hieno
- Räiskintäpelissä on yli tunnin kestävä juoni
- Maxin hahmo
- Konsoliversion kontrollit
- Dialogi jaarittelee, visuaalisuus yliohjaa
- Aseiden vaihdot ja muut käytettävyyslapsukset
Keskustelut (25 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.06.2012 klo 13.31 1
Bonuspisteitä mainiosta käännöksestä. Ei bugausta, selittämätöntä hidastelua tai mitään muutakaan viimeaikaisille PC-käännöksille tyypillistä roskaa. Toivotaan, että laatu tarttuu tulevien GTA:hin.
12.06.2012 klo 13.34 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.06.2012 klo 13.46 2
kontrollit miinuksena on kyllä ihan case "ei vaan osaa"
Ja ajassa 1:07 voitit kisan siitä, kuka nostaa evo-kortin!
Joo, en osaa, enkä halua osatakaan, kun ei ole hauskaa. GTA:t on pelattu padilla läpi jokainen, samoin n+1 muuta räiskintää. Max Paynen tähtäys padilla ei vain toimi likimainkaan niin kuin sen pitäisi.
Rekisteröitynyt 07.10.2009
12.06.2012 klo 14.13
Pelimekaniikka on todellakin ennallaan, eikä siitä enempää. Aseita ei tosin saa haalittua, mutta se on nykyaikaa. Ai niin, nykyään voi tehdä pakollisen takedown-lähitaisteluliikkeen.
Tunnelma on tietysti aivan erilainen, kun tekijät ovat vaihtuneet. Vanha Payne-kirjoittaja on elämässään lukenut kaikenlaista. Remedyllä tykätään Twilight Zonesta. Rockstarilla digattaneen Guy Ritchietä. Sam Laken kirjoitustapa oli yli-innokasta. Hyvin intertekstuaalista. Max3 osaa viitata vain strippariluoliin ja viskipulloon.
Kahden ensimmäisen Maxin Illuminati-tyyliset nahkatakki-aurinkolasi -salaliittosotkut on nyt vaihdettu burgeririkostarinaan. En osaa sanoa vielä, onko se hyvä asia.
Max Paynen ääninäyttelijä näyttelee nyt koko roolia. Miekkonen on maskeerattu Payneksi ja polygonisoitu. Hyvä juttu.
(provo) Hauskaa pelattavaa, näin Kane & Lynch -kopioksi. (/provo)
Rekisteröitynyt 16.01.2012
12.06.2012 klo 14.20
Ilman bullettimeä ei oikeastaan ollut mitään järkeä yrittää head-shotteja, johon tähtäilyä peli selkeästi kannustaa.
Pädillä pelaaminen onnistuu, mutta uskon kokeilematta, että kokemus olisi hiirellä paljon luonnollisempi ja miellyttävämpi.
12.06.2012 klo 14.26
Eiköhän konsoleitten controlli parane päivitysten myötä kunhan rockstar saa tarpeeksi jobin postia.
12.06.2012 klo 17.44 1
12.06.2012 klo 17.48 4
12.06.2012 klo 18.30
12.06.2012 klo 19.29 2
Miks vitus toi Max on kalju?????????!
Kunnianosoitus kekkoselle ja edesmenneelle telefinland-miehelle.
Hyvä peli/arvostelu.
Välipätkät alkaa vatuttaa hyvinkin äkkiä New York minutea tahkoessa - varsinkin jos et kenttää läpäse ekalla tai toisellakaan yrittämällä.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
12.06.2012 klo 19.36 3
Miks vitus toi Max on kalju?????????!
Maxilla on kylläkin tukka päässä noin 3/5 verran pelistä, että älä siitä huoli. Tukan lähdölle on myös selitys pelissä ja piristipähän kummasti hahmoa.
Itse pidin Max Payne 3:n kontrolleista. Tähtääminen padilla on ehkäpä parasta, mitä olen 3rd person -peleissä konsoleilla kokenut. Ainahan hiiri on parempi, mutta en kokenut minkäänlaista vaikeutta tai ärsytyksen tunnetta pelatessani Pleikkari 3:n SIXAXISilla.
Sen verran annan vihjeeksi konsolipelaajille, että tehkää seuraavat säädöt kontrolleihin ennen pelin alkua:
- Vaihda tähtäysnapit L2/R2 --> L1/R1 (jolloin BT vaihtuu olkanapille)
- Laita tähtäyksen kiihtyvyys arvoon 8-10 (eli melkein täysille)
- Lisää mahdollisesti tähtäysnopeutta 1-2:lla pykälällä
EDIT: Niin ja luonnollisesti Free Aim käyttöön. Itse aloitin pelin Medium-vaikeustasolla ja Soft Aimilla, mutta kun kontrollit olivat iskostuneet jotenkuten mieleeni (suojautuminen neliöstä ja lataaminen ympyrästä tuntui kyllä parinkin tunnin ajan oudolta), niin vaihdoin heti Free Aimille.
Rekisteröitynyt 13.02.2012
12.06.2012 klo 20.54 1
Rekisteröitynyt 22.03.2012
13.06.2012 klo 01.35
itelleni eroavaisuudet tyylillisesti eivät uponneet.
houserin kirjoitustyyli sopiva R* peleihin, muttei sopinu payniin kovin hyvin, ""Sam Laken kirjoitustapa oli yli-innokasta. Hyvin intertekstuaalista. Max3 osaa viitata vain strippariluoliin ja viskipulloon."", niin :/
ja ne K&L efektit mitä lie, hyi!
pelillisesti viihdyttävä, mutta tarina ja tyyli sössitty.
vanha korvattu houser/brazil/K&L sekoituksella.
joten klassista fiilistä ei nimeksikään.
lähinnä kuin katsoisi gta välivideoita.
ja niitäkään ei voi skipata :(
ja jatkoa ei ole tulossa.
sen verta käyttivät aikaa ja rahaa (R*n kallein mainoskampanja, yhteensä 105 milliä on sanottu pelin maksaneen) peliin, ja sen verta huonot myynnit (1,5m, vaik tarvittais yli 4m), että jatkoa ei taida tulla.
13.06.2012 klo 11.43 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
13.06.2012 klo 21.26 3
13.06.2012 klo 21.38
Nautin pelistä enemmän kun väänsin sensitiven korkeelle, ja löin free aimit päälle. Hetken totuttelun jälkeen homma lähti toimiin, ja olen pysynyt paremmin hengissä hardilla free aimin kanssa, kuin koskaan normaalilla soft aimillä varustettuna.
Itellä täysin sama juttu, aloitin normaalilla ja soft lockilla, ei onnistunut ja jotkin kohdat olivat käsittämättömän raivostuttavia pelata. Vedin pelin kuitenkin näin läpi. Toisella läpipeluulla laitoin vaikeuden hardiin ja tähtäyksen free aimiin. Yllättäen peli sujui paremmin ja kuolemia tuli rutkasti vähemmän.
Rekisteröitynyt 12.04.2007
14.06.2012 klo 08.59
Hieman pitänee nipottaa muutamista kohdista, missä ei ensimmäisellä kerralla ehdi selvitä mitä tai miten tilanteessa pitää toimia.
Moninpeliä tuli pelattua parisen tuntia. Hidastus oli ihan kiva kikka, mutta en oikein tykännyt nopeatempoisesta räiskinnästä yksinpelin jälkeen.
14.06.2012 klo 17.08 1
Jos jatkaja olisi rockstar niin toivoisinkin ettei jatkoa tule, tämän pahempaa raiskausta ei pelimaailmassa ole tainnut vielä vastaan tulla.
Hienot perustelut, jonne. Vai mennäänkö taas sillä lapsellisella "nahkatakki ja luminen new york" -itkulla?
Rekisteröitynyt 26.09.2007
15.06.2012 klo 14.25
Rekisteröitynyt 13.02.2012
16.06.2012 klo 10.36
Kun käsittääkseni nämä pelit optimoidaan kullekin laitteelle ohjausta myöten ja en oikein tiedä, millainen ero PC:n ja Xboxin välillä on pelattaessa samalla ohjaimella.
Jos joku on päässyt pelaamaan peliä pidempään kyseisillä tavoilla, niin olisi kiva kuulla mielipide.
Rekisteröitynyt 03.05.2008
17.06.2012 klo 01.35
18.06.2012 klo 00.29
kaikki kultaiset aseet täytyy tarinamoodissa kerätä jotta saa kytkettyä koodin päälle. olen tehnyt niin ja ei pelitä!?
ärsyttää kun suurella vaivalla kerää aseet ja ei pelitä koodi!?
******* onko muilla sama juttu?
onko ratkaisu löytynyt? alusta on PS3.
18.06.2012 klo 19.32
reebuuttaus :)
14.12.2014 klo 19.32
14.12.2014 klo 19.46