Deus Ex: Human Revolution
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Eidos |
Julkaisija: | Square Enix |
Pelin kotisivut |
Deus Ex ei jää toisex
Alkuperäinen Deus Ex on pidempään PC-pelaamista harrastaneille lähestulkoon pyhä tapaus. Kun naavaparrat ja naavapartakokelaat kerääntyvät Internetin kulmissa keskustelemaan kaikkien aikojen parhaista peleistä, on Deus Ex takuuvarmasti mukana monien listauksessa, kovin usein ihan kärkisijalla. Omalla kohdallani pelin ilmestymisen aikoihin ainoa asia joka jaksoi kiinnostaa oli netissä pelaaminen, mutta tuli Deus Ex silti testattua, ja mainio yhdistelmä kevyttä roolipelaamista, hiivintää ja toimintaa Cyberpunk-maailmassa peli muistaakseni olikin.
Sittemmin pelaamisessa on tapahtunut hirveä määrä kehitystä, ja muutama taka-askelkin on otettu. First Person -puolella pelit tuppaavat olemaan joko lähestulkoon täysiverisiä roolipelejä tai samasta muotista ulos puskettuja perusräimeitä. Hybrideistä kuten Deux Ex on ollut pulaa, joten eipä ihme, että Human Revolution keräsi aika paljon mielenkiintoa huolimatta sarjan edellisen osan, Invisible Warin keskinkertaisuudesta.
Human Revolution on juonellisesti esiosa ja vuosi on 2027. Adam Jensenillä on nahkatakki, sheidit, viileä asenne ja rautaa kehossa enemmän kuin T-800:lla. Tämä siksi, että turvallisuusvastaavana isossa yrityksessä työskentelevän Adamin työpaikalle hyökätään, kaverit tapetaan tai viedään ties minne, ja Jensenille itselleen tulee iso pipi. Ei hätää, sanoo matriisista paennut Robocop, ja palaa kaduille entistäkin rujommassa kuosissa. Selvitettävänä olisi hyökkääjien henkilöllisyys ja agenda. Tyttöystävänkin jos vielä saisi takaisin, niin hyvä homma.
Pääasiallisina keinoina toimivat hiiviskely, hakkerointi, väkivalta ja suostuttelu. Pelin loppua kohden juonesta kehkeytyy luonnollisesti koko maailmaa koskettava, ihmisten teknisen parantelun ympärillä pyörivä eepos. Keskustelut hoidetaan valitsemalla repliikeistä sopivin, joskus Jensen lisää horinaan vähän omiaan. Valinnoilla dialogeissa on merkitystä pelin edetessä, usein joko ylimääräisten palkintojen tai vaivan säästämisen muodossa, mutta mistään kovin syvällisestä roolipelistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan RPG-elementeillä höystetystä toimintapelistä.
Human Revolution rakentuu pelimaailman hahmoilta vastaanotettavista tehtävistä, joita on standardin mukaisesti kahta tyyppiä, eli pääjuoneen vahvasti kytkeytyneitä, pakollisia tarinatehtäviä ja sitä enemmän tai vähemmän sivuavia lisätehtäviä. Itse en kokenut sivutehtäviä yhtään sen huonommiksi, ja kun peli nyt sattuu vielä olemaan oikein hyvä, niin kaikki mahdollinen tuli tehtyä. Tämä on myös hyödyllistä, sillä kaikesta tekemästään saa kokemuspisteitä, ja kuten RPG-hybridiltä odottaa sopii, kokemuspisteillä saa Jensenistä entistäkin vekkulimman kyborgin.
Tasojen myötä avautuu kattava lasti päivityksiä, joihin lukeutuu kamaa perinteisistä terveysbonuksista aina seinien läpi lyömiseen, näkymättömyyteen tai taidokkaampaan hakkerointiin. Suuri osa kyvyistä syö pattereita, jotka hieman typerästi latautuvat itsekseen vain yhteen temppuun riittävään määrään. Typerästi siksi, että jotkin perusasiat, päällimmäisenä ihmisten lyöminen tajuttomaksi, vaativat latausta pattereissa. Kulman kovin kundi -fiilis hieman kärsii siitä, kun kipakan koukun jälkeen saa odotella piilossa, että kykenee lyömään uudestaan, ellei tahdo syödä energiapatukkaa. Omasta tinaukostani mallinsin suoraa yhteenottoa välttelevän, seinien läpi näkevän nurkkahiipparin, jonka erikoisuudeksi muodostui ilmastointikanavien täyttäminen ääriään myöten tajuttomilla vartijoilla. Pelaaja palkitaan varjoleikeistä ja väkivallattomuudesta ylimääräisten kokemuspisteiden muodossa, mutta jos mieli tekee hoitaa hommat lyijymyrkytysepidemialla, ei se ole mitenkään estettyä. Aseistusta ja sen käytössä avittavaa päivitystä kotikommandoille löytyy kyllä.
Yksikään HR:n osa-alueista ei ole ihan viimeisen päälle toteutettu. Ammuskelu, hiiviskely ja RPG-elementit ovat kaikki olleet tehtynä paremmin jossain muussa hiljattain julkaistussa pelissä. Tämä häiritsi aluksi, mutta pian allekirjoittaneelle hahmottui, että tässä tapauksessa pelikokemus on enemmän kuin osiensa summa. Kaiken ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle, kun pelaajalle on jatkuvasti tarjoilla liuta vaihtoehtoja. Omasta mielestäni viihdyttävintä oli yleensä hiiviskely ja vahtien poimiminen kierrosta yksitellen, ja mekaniikaltaan hommaa voisin vertailla vaikka Splinter Celleihin. Tasaisin väliajon varjoista tuli kuitenkin astuttua joko vahingossa tai tahalleen, ja tällöin sähkölamauttimen vaihtaminen tappavaan aseistukseen onnistui vaivatta ja tuotti yleensä odotetun kaltaisen tuloksen.
Räiskiminen tapahtui minun tapauksessani yleensä taktisesti suojasta suojaan siirtyen, mutta tahtoessaan hahmon sihtiä liikkeessä saa taitopisteillä paranneltua. Tällöin voisin kuvitella, että ammuskelukokemus on hieman hektisempää mallia. Vihollisten tekoäly on ihan ok, eli suojaan osataan hakeutua ja tilanteisiin reagoidaan näennäisen loogisesti, mutta tokihan mukana on hyvä lasti peli-ilon nimessä hyväksyttyjä järjettömyyksiä. Oikeassa elämässä käytävältä löydettyä, tuuletusaukollista ruumista tuskin 30 sekunnin etsintöjen jälkeen julistetaan "kummaksi jutuksi" ja jatketaan rutiineja kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toimintaa ja hiiviskelyä tahditetaan hakkeroinnilla. Peli pursuaa tietokoneita, koodeilla suojattuja ovia ja erilaisia vekottimia jotka pelaaja voi hakkeroimalla avata, poistaa käytöstä tai kääntää herrojaan vastaan. Hakkerointi hoidetaan minipelillä. Yleensä moiset pelit pelien sisällä toimivat mielestäni huonosti, ja ei HR tästäkään osa-alueesta ihan täysiä pisteitä voi saada. Vaikka fiksuilla valinnoilla saa parempia tuloksia kuin huonoilla, ja hakkerointia parantavia kykyjä on tarjoilla lasteittain, on määrävä tekijä silti turhan usein onni. Palkintona epäonnistumisesta pelaaja pääsee joko odottelemaan hetken terminaalin resetoitumista, tai lataamaan tallennuksen. Ei mitenkään erityisen hauskaa. Jos hakkeroinnista ei piittaa tipan vertaa, ei peliä kuitenkaan tarvitse roskikseen heittää, sillä lähes aina riittävällä etsimisellä lähistöltä löytyy datatikku jolla on tarvittava koodi, tai vahti jolta moisen datatikun voi lainata jos oikein väkivaltaisesti pyytää.
Pelimaailma jakautuu kahdenlaisiin alueisiin. Avoimet kaupunkialueet toimivat sekä näyttämönä monille tehtäville, että hubeina joissa pelaaja voi jutustella hahmoille, myydä ja ostaa tavaraa sekä ihailla maisemia. Vaikka graafisesti peli ei ihan korkeimpaan kastiin pääse, on alueiden suunnittelu laatutyötä. Meininki on niin cyber ja punk kuin voi olla, ja lääniä riittää tutkittavaksi ihan kohtuullinen määrä. Mistään avoimesta seikkailusta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupungista toiseen siirrytään juonen edistyessä lineaarisesti. Jos sivutehtävät ovat tekemättä kun kaupunki vaihtuu, ne myös jäävät tekemättä. Tästä peli osaa kuitenkin aina varoittaa.
Vähintään yhtä paljon aikaa kuin kaupungeissa kuluu spesifisesti tehtäviä varten suunnitelluilla alueilla. Yleensä kyseessä on jonkinmoinen toimistorakennus, tehdas tai vastaava. Käytävien, ilmastointikanavien ja laatikoiden ystävät eivät tule jäämään kylmäksi. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, mutta itse nautin aika realistisen oloisista sijainneista. Lähes joka nurkasta löytyy jotain luettavaa, katsottavaa tai hakkeroitavaa.
Muutaman kerran pelin mittaan vastaan kävelee pomovastus, ja tällöin kaltaiseni puska-agentti olikin keskimääräistä suuremmassa kusessa. Muuten koko HR:n läpi kantava "on aina vaihtoehto" -idea heitetään välipäisesti roskikseen, kun kohti juokseva, sata kutia kestävä kilipää käy käsiksi, halusit tai et. Pomoista on näkynyt nettipalstoilla kovasti valitusta vaikeustason puolesta, ja parin näistä kohdalla jo ärräpäät lentelivät itsellänikin. Mielikuvituksella pääsee kuitenkin pitkälle, ja kun kärsivällisesti kokeilee läpi miinoitukset, kranujen nakkelun ja erinnäiset lelut, löytyy konsti etenemiseen ennemmin tai myöhemmin.
Teknisesti PC-versio on harvinaisen hyvä multiplattariksi, ainakin nykystandardein. Grafiikoista saa roimasti konsoliversioita näyttävämmät ja peli on stabiili. Myöhäistä arvostelua saa osittain syyttää aluksi esiintyneestä pahasta pätkimisestä tietyillä alueilla, mutta uusimman päivityksen myötä tämäkin on saatu ainakin omalta osaltani korjattua. FOV (Field Of View) on säädettävissä ja nappulat saa säädettyä mieleisikseen. Testikokoonpanollani (i7-860 @ 3.2Ghz, 8Gt, GTX560ti, peli SSD:llä) kaikki asetukset sai heittää tappiin ja resoluution 1080p:hen. Vsyncin (poistaa grafiikan “hajoilua” liikkeessä) hinta on hieman viiveellä reagoivat kontrollit, mutta ainakaan omalla pelityylilläni tämä ei kauheasti häirinnyt. Äänet, näyttely ja musiikit ovat kaikki perushyvää tasoa, mikään ei sen pahemmin särähdä korvissa kuin jää mieleenkään erityisen loistavana.
Vaikka vuoden 2000 Deus Ex tulikin aikanaan kokeiltua, en muista peliä niin hyvin, enkä ole niin iso fani, että kokisin olevani oikea ihminen sanomaan onko Human Revolution se esiosa jonka klassikko ansaitsee. Sen osaan kuitenkin sanoa, että se on hyvä peli, ja sellainen peli jonka todella toivoisin myyvän hyvin. Aidosti monipuolisista toimintapeleistä on pulaa ja Human Revolution on mahtava pohja uudelle sarjalle, sillä jo nyt hyvin toimivassa paketissa on vielä paranneltavaa joka osa-alueella. Minulta löytyy jokainen Call of Duty kirjastostani ja niistä nautin, mutta jos markkinoilla ei oikeasti ole tilaa vähän muullekin kuin räiskintään painottaville toimintapeleille, niin elämme surullisia aikoja.
Sittemmin pelaamisessa on tapahtunut hirveä määrä kehitystä, ja muutama taka-askelkin on otettu. First Person -puolella pelit tuppaavat olemaan joko lähestulkoon täysiverisiä roolipelejä tai samasta muotista ulos puskettuja perusräimeitä. Hybrideistä kuten Deux Ex on ollut pulaa, joten eipä ihme, että Human Revolution keräsi aika paljon mielenkiintoa huolimatta sarjan edellisen osan, Invisible Warin keskinkertaisuudesta.
Neo on niin 2027
Human Revolution on juonellisesti esiosa ja vuosi on 2027. Adam Jensenillä on nahkatakki, sheidit, viileä asenne ja rautaa kehossa enemmän kuin T-800:lla. Tämä siksi, että turvallisuusvastaavana isossa yrityksessä työskentelevän Adamin työpaikalle hyökätään, kaverit tapetaan tai viedään ties minne, ja Jensenille itselleen tulee iso pipi. Ei hätää, sanoo matriisista paennut Robocop, ja palaa kaduille entistäkin rujommassa kuosissa. Selvitettävänä olisi hyökkääjien henkilöllisyys ja agenda. Tyttöystävänkin jos vielä saisi takaisin, niin hyvä homma.
Pääasiallisina keinoina toimivat hiiviskely, hakkerointi, väkivalta ja suostuttelu. Pelin loppua kohden juonesta kehkeytyy luonnollisesti koko maailmaa koskettava, ihmisten teknisen parantelun ympärillä pyörivä eepos. Keskustelut hoidetaan valitsemalla repliikeistä sopivin, joskus Jensen lisää horinaan vähän omiaan. Valinnoilla dialogeissa on merkitystä pelin edetessä, usein joko ylimääräisten palkintojen tai vaivan säästämisen muodossa, mutta mistään kovin syvällisestä roolipelistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan RPG-elementeillä höystetystä toimintapelistä.
Human Revolution rakentuu pelimaailman hahmoilta vastaanotettavista tehtävistä, joita on standardin mukaisesti kahta tyyppiä, eli pääjuoneen vahvasti kytkeytyneitä, pakollisia tarinatehtäviä ja sitä enemmän tai vähemmän sivuavia lisätehtäviä. Itse en kokenut sivutehtäviä yhtään sen huonommiksi, ja kun peli nyt sattuu vielä olemaan oikein hyvä, niin kaikki mahdollinen tuli tehtyä. Tämä on myös hyödyllistä, sillä kaikesta tekemästään saa kokemuspisteitä, ja kuten RPG-hybridiltä odottaa sopii, kokemuspisteillä saa Jensenistä entistäkin vekkulimman kyborgin.
Tasojen myötä avautuu kattava lasti päivityksiä, joihin lukeutuu kamaa perinteisistä terveysbonuksista aina seinien läpi lyömiseen, näkymättömyyteen tai taidokkaampaan hakkerointiin. Suuri osa kyvyistä syö pattereita, jotka hieman typerästi latautuvat itsekseen vain yhteen temppuun riittävään määrään. Typerästi siksi, että jotkin perusasiat, päällimmäisenä ihmisten lyöminen tajuttomaksi, vaativat latausta pattereissa. Kulman kovin kundi -fiilis hieman kärsii siitä, kun kipakan koukun jälkeen saa odotella piilossa, että kykenee lyömään uudestaan, ellei tahdo syödä energiapatukkaa. Omasta tinaukostani mallinsin suoraa yhteenottoa välttelevän, seinien läpi näkevän nurkkahiipparin, jonka erikoisuudeksi muodostui ilmastointikanavien täyttäminen ääriään myöten tajuttomilla vartijoilla. Pelaaja palkitaan varjoleikeistä ja väkivallattomuudesta ylimääräisten kokemuspisteiden muodossa, mutta jos mieli tekee hoitaa hommat lyijymyrkytysepidemialla, ei se ole mitenkään estettyä. Aseistusta ja sen käytössä avittavaa päivitystä kotikommandoille löytyy kyllä.
Mitä teen, miten teen?
Yksikään HR:n osa-alueista ei ole ihan viimeisen päälle toteutettu. Ammuskelu, hiiviskely ja RPG-elementit ovat kaikki olleet tehtynä paremmin jossain muussa hiljattain julkaistussa pelissä. Tämä häiritsi aluksi, mutta pian allekirjoittaneelle hahmottui, että tässä tapauksessa pelikokemus on enemmän kuin osiensa summa. Kaiken ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle, kun pelaajalle on jatkuvasti tarjoilla liuta vaihtoehtoja. Omasta mielestäni viihdyttävintä oli yleensä hiiviskely ja vahtien poimiminen kierrosta yksitellen, ja mekaniikaltaan hommaa voisin vertailla vaikka Splinter Celleihin. Tasaisin väliajon varjoista tuli kuitenkin astuttua joko vahingossa tai tahalleen, ja tällöin sähkölamauttimen vaihtaminen tappavaan aseistukseen onnistui vaivatta ja tuotti yleensä odotetun kaltaisen tuloksen.
Räiskiminen tapahtui minun tapauksessani yleensä taktisesti suojasta suojaan siirtyen, mutta tahtoessaan hahmon sihtiä liikkeessä saa taitopisteillä paranneltua. Tällöin voisin kuvitella, että ammuskelukokemus on hieman hektisempää mallia. Vihollisten tekoäly on ihan ok, eli suojaan osataan hakeutua ja tilanteisiin reagoidaan näennäisen loogisesti, mutta tokihan mukana on hyvä lasti peli-ilon nimessä hyväksyttyjä järjettömyyksiä. Oikeassa elämässä käytävältä löydettyä, tuuletusaukollista ruumista tuskin 30 sekunnin etsintöjen jälkeen julistetaan "kummaksi jutuksi" ja jatketaan rutiineja kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toimintaa ja hiiviskelyä tahditetaan hakkeroinnilla. Peli pursuaa tietokoneita, koodeilla suojattuja ovia ja erilaisia vekottimia jotka pelaaja voi hakkeroimalla avata, poistaa käytöstä tai kääntää herrojaan vastaan. Hakkerointi hoidetaan minipelillä. Yleensä moiset pelit pelien sisällä toimivat mielestäni huonosti, ja ei HR tästäkään osa-alueesta ihan täysiä pisteitä voi saada. Vaikka fiksuilla valinnoilla saa parempia tuloksia kuin huonoilla, ja hakkerointia parantavia kykyjä on tarjoilla lasteittain, on määrävä tekijä silti turhan usein onni. Palkintona epäonnistumisesta pelaaja pääsee joko odottelemaan hetken terminaalin resetoitumista, tai lataamaan tallennuksen. Ei mitenkään erityisen hauskaa. Jos hakkeroinnista ei piittaa tipan vertaa, ei peliä kuitenkaan tarvitse roskikseen heittää, sillä lähes aina riittävällä etsimisellä lähistöltä löytyy datatikku jolla on tarvittava koodi, tai vahti jolta moisen datatikun voi lainata jos oikein väkivaltaisesti pyytää.
Missä teen?
Pelimaailma jakautuu kahdenlaisiin alueisiin. Avoimet kaupunkialueet toimivat sekä näyttämönä monille tehtäville, että hubeina joissa pelaaja voi jutustella hahmoille, myydä ja ostaa tavaraa sekä ihailla maisemia. Vaikka graafisesti peli ei ihan korkeimpaan kastiin pääse, on alueiden suunnittelu laatutyötä. Meininki on niin cyber ja punk kuin voi olla, ja lääniä riittää tutkittavaksi ihan kohtuullinen määrä. Mistään avoimesta seikkailusta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupungista toiseen siirrytään juonen edistyessä lineaarisesti. Jos sivutehtävät ovat tekemättä kun kaupunki vaihtuu, ne myös jäävät tekemättä. Tästä peli osaa kuitenkin aina varoittaa.
Vähintään yhtä paljon aikaa kuin kaupungeissa kuluu spesifisesti tehtäviä varten suunnitelluilla alueilla. Yleensä kyseessä on jonkinmoinen toimistorakennus, tehdas tai vastaava. Käytävien, ilmastointikanavien ja laatikoiden ystävät eivät tule jäämään kylmäksi. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, mutta itse nautin aika realistisen oloisista sijainneista. Lähes joka nurkasta löytyy jotain luettavaa, katsottavaa tai hakkeroitavaa.
Muutaman kerran pelin mittaan vastaan kävelee pomovastus, ja tällöin kaltaiseni puska-agentti olikin keskimääräistä suuremmassa kusessa. Muuten koko HR:n läpi kantava "on aina vaihtoehto" -idea heitetään välipäisesti roskikseen, kun kohti juokseva, sata kutia kestävä kilipää käy käsiksi, halusit tai et. Pomoista on näkynyt nettipalstoilla kovasti valitusta vaikeustason puolesta, ja parin näistä kohdalla jo ärräpäät lentelivät itsellänikin. Mielikuvituksella pääsee kuitenkin pitkälle, ja kun kärsivällisesti kokeilee läpi miinoitukset, kranujen nakkelun ja erinnäiset lelut, löytyy konsti etenemiseen ennemmin tai myöhemmin.
Jatko meni jo, mutta lisää odotellessa
Teknisesti PC-versio on harvinaisen hyvä multiplattariksi, ainakin nykystandardein. Grafiikoista saa roimasti konsoliversioita näyttävämmät ja peli on stabiili. Myöhäistä arvostelua saa osittain syyttää aluksi esiintyneestä pahasta pätkimisestä tietyillä alueilla, mutta uusimman päivityksen myötä tämäkin on saatu ainakin omalta osaltani korjattua. FOV (Field Of View) on säädettävissä ja nappulat saa säädettyä mieleisikseen. Testikokoonpanollani (i7-860 @ 3.2Ghz, 8Gt, GTX560ti, peli SSD:llä) kaikki asetukset sai heittää tappiin ja resoluution 1080p:hen. Vsyncin (poistaa grafiikan “hajoilua” liikkeessä) hinta on hieman viiveellä reagoivat kontrollit, mutta ainakaan omalla pelityylilläni tämä ei kauheasti häirinnyt. Äänet, näyttely ja musiikit ovat kaikki perushyvää tasoa, mikään ei sen pahemmin särähdä korvissa kuin jää mieleenkään erityisen loistavana.
Vaikka vuoden 2000 Deus Ex tulikin aikanaan kokeiltua, en muista peliä niin hyvin, enkä ole niin iso fani, että kokisin olevani oikea ihminen sanomaan onko Human Revolution se esiosa jonka klassikko ansaitsee. Sen osaan kuitenkin sanoa, että se on hyvä peli, ja sellainen peli jonka todella toivoisin myyvän hyvin. Aidosti monipuolisista toimintapeleistä on pulaa ja Human Revolution on mahtava pohja uudelle sarjalle, sillä jo nyt hyvin toimivassa paketissa on vielä paranneltavaa joka osa-alueella. Minulta löytyy jokainen Call of Duty kirjastostani ja niistä nautin, mutta jos markkinoilla ei oikeasti ole tilaa vähän muullekin kuin räiskintään painottaville toimintapeleille, niin elämme surullisia aikoja.
Deus Ex: Human Revolution (Tietokonepelit)
Deus Ex: Human Revolution voi olla rahojesi arvoinen peli, olit sitten hiiviskelijä, ammuskelija tai roolipelaaja. Jos olet kaikkia näitä, älä missaa.
- Lähes tilanteen kuin tilanteen voi ratkaista monella tapaa
- Tarina toimii, maailma toimii
- PC-versio ei ole hutaisten tehty
- Perinteiset pomotaistelut eivät istu peliin
- Hakkerointia on todella paljon
- Pelattavuudessa on pientä viilattavaa joka osa-alueella
Keskustelut (33 viestiä)
Rekisteröitynyt 22.04.2007
21.09.2011 klo 15.46 5
Rekisteröitynyt 13.12.2007
21.09.2011 klo 15.48
Esiosana tämä peli on minusta aivan täydellinen edellisille Deus Exeille. :)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
21.09.2011 klo 16.25
Toivottavasti et viimeisillä virkkeilläsi tarkoittanut että Deus Existä pitäisi tulla nyt alle vuoden välein uusi peli Call of Dutyn tapaan... se vasta raiskaisi tämän sarjan. IMO se o nyt hyvä näin, ja seuraava osa voisikin vasta tulla monen vuoden päästä, jos lainkaan.
Esiosana tämä peli on minusta aivan täydellinen edellisille Deus Exeille. :)
Kyllä minä tälle jatkoa toivon, miksipä en? Deus Ex on todellinen klassikko, mutta ei sen "muisto" tai miksi sitä ikinä tahtookin kutsua minulle ole millään tapaa niin arvokas, etteikö lisää pelejä sen nimellä saisi julkaista. Se, jos se on joku vuodessa kokoon hätiköity roska, niin se on sitten tietysti ikävää, mutta en näe mitään syytä lähteä sellaisesta oletuksesta, että näin kävisi.
Olisin melko yllättynyt, jos jatkoa ei tulisi. Nyt kun pelimoottori jne ovat jo valmiiksi luotuna, voidaan keskittyä uuden sisällön luomiseen ja yksityiskohtien paranteluun. Näin jatko-osien kulta-aikana on toki aina hienoa kun markkinoille saapuu jotain uutta ja erilaista, mutta onhan siinä vissi perä, että ei siinä mitään järkeä ole aina alottaa kehitystyötä ihan alusta. Näin varsinkin jos jengi ihan aidosti haluaa lisää, ja tämän pelin tapauksessa ainakin minä haluan.
21.09.2011 klo 20.18
21.09.2011 klo 21.22
Itsekin käytin kovalla työllä käyttämiäni pisteitä johonkin seinän läpi näkemiseen ja muuhun turhaan, mikä turhautti jossakin määrin. Eihän niistä mitään hyötyä ollut. Olisinpa käyttänyt ne järkevämmin, kun uusiksi niitä ei voi vetää.. Hakkerointia joutuu tekemään niiiiiiiiiiiiin paljon, että tuntuu enemmänkin hakkerointipeliltä kuin hiipimispeliltä.
Kyllä tämän kerran pelasin läpi ja pidin. Uusintaa en jaksa, koska juoni on niin iso osa kokemusta. Osaa keskusteluistakaan ei pääse skippaamaan.
22.09.2011 klo 01.10 1
22.09.2011 klo 08.31
Vähän odottelin sellaista messias-peliä tästä, mutta kun valinnoilla
ei ollut niin paljon merkitystä kuin olisin toivonut. Lisäksi pomotaistelut olivat kamalia ja rikkoivat muuten loistavaa kokemusta.
22.09.2011 klo 09.55
Itse antaisin 80/90. Alkuperäistä en ole pelannut.
Aihe kyllä kiinnostaa kovasti.
Tekninen totetutus ja pelattavuus rokottaa pisteitä paljon. Surkea tekoäly, älyttömät välipomot (näistäkin olisi saanut jänniä pienellä yrittämisellä), valintojen merkityksettömyys.
En ymmärrä tätä tolkutonta hehkuttamista.
Kyseessä ei ole missään nimessä huono peli, mutta ei tosiaan mikään messiaskaan.
22.09.2011 klo 10.01
Ei tämä kyllä 90 pisteen arvoinen ole.
Itse antaisin 80/90. Alkuperäistä en ole pelannut.
Aihe kyllä kiinnostaa kovasti.
Tekninen totetutus ja pelattavuus rokottaa pisteitä paljon. Surkea tekoäly, älyttömät välipomot (näistäkin olisi saanut jänniä pienellä yrittämisellä), valintojen merkityksettömyys.
En ymmärrä tätä tolkutonta hehkuttamista.
Kyseessä ei ole missään nimessä huono peli, mutta ei tosiaan mikään messiaskaan.
Lisään vielä. Arvostelussa toistui monta kertaa rivien välistä: Keskinkertainen. "ei tämä huippu ole...muut pelit tekevät tämän paremmin ja...grafiikkakaan ei ole huippua, on näyttävimpiäkin pelejä.." Miksi keskinkertaiselle pelille annetaan huippupisteet?
Esim Splinter Cell Conviction on pelattavuudeltaan, grafiikoiltaan sekä ääniltään paljon edellä tätä peliä.
Olisikin kiva tietää että onko tässäkin taas tätä nimilisää vain.
"UU se on Deus Ex! Automaattisesti +20 pistettä loppupisteisiin!"
Pettynyt nykyarvostelijoiden selkärangattomuuteen.
Tässä pelissä on selkeitä puutteita, virheitä, bugeja, jos tämä olisi ollut vaikka "CyberSecurityOfficer 2027: The Revolution" Olisi tämä peli saanut varmasti 10 pistettä vähemmän.
22.09.2011 klo 10.04
22.09.2011 klo 10.12
"Hakkerointi hoidetaan minipelillä. Yleensä moiset pelit pelien sisällä toimivat mielestäni huonosti, ja ei HR tästäkään osa-alueesta ihan täysiä pisteitä voi saada."
"Vaikka graafisesti peli ei ihan korkeimpaan kastiin pääse..."
"Äänet, näyttely ja musiikit ovat kaikki perushyvää tasoa, mikään ei sen pahemmin särähdä korvissa kuin jää mieleenkään erityisen loistavana."
Ja silti 90/100?
Olen tyrmistynyt. Ilmeisesti nykyään perushyvä peli on 90 pisteen arvoinen.
22.09.2011 klo 10.35
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.09.2011 klo 10.50 1
"Yksikään HR:n osa-alueista ei ole ihan viimeisen päälle toteutettu. Ammuskelu, hiiviskely ja RPG-elementit ovat kaikki olleet tehtynä paremmin jossain muussa hiljattain julkaistussa pelissä. "
Ja tämähän jatkui seuraavasti:
"Tämä häiritsi aluksi, mutta pian allekirjoittaneelle hahmottui, että tässä tapauksessa pelikokemus on enemmän kuin osiensa summa. Kaiken ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle, kun pelaajalle on jatkuvasti tarjoilla liuta vaihtoehtoja."
Pointtini oli mielestäni melko ilmeinen: Sillä on hintansa, että peliin tahdotaan niin paljon eri aspekteja ja vaihtoehtoja. Kokonaisuutena kyseessä kuitenkin erittäin positiivinen asia: Meillä jo tarpeeksi viimeiseen asti hiottuja perusräiskintöjä, puhtaita hiiviskelypelejä ja roolipelejä.
"Hakkerointi hoidetaan minipelillä. Yleensä moiset pelit pelien sisällä toimivat mielestäni huonosti, ja ei HR tästäkään osa-alueesta ihan täysiä pisteitä voi saada."
Jep, ei täysiä pistetä. On se silti yksi parhaista minipeleistä mitä on tullut vastaan. Olisiko pitänyt kehua täydelliseksi, kun ei sitä ole?
"Vaikka graafisesti peli ei ihan korkeimpaan kastiin pääse..."
Ei pääse, ei. Mitä sitten? Grafiikat ovat hyvät, lähes erinomaiset. Korkein kasti ovat ne ihan komeimmat pelit. Siitä, että kyseessä ei ole ihan komein peli ikinä, en pisteitä montaa rokota, olisi aika absurdia niin tehdä.
"Äänet, näyttely ja musiikit ovat kaikki perushyvää tasoa, mikään ei sen pahemmin särähdä korvissa kuin jää mieleenkään erityisen loistavana."
Keyword: "PerusHYVÄÄ". "Erityisen loistava" on aihe lisäpisteille, siitä vähän vajaaksi jäävä ei ole peruste millekkään rankalle rokotukselle.
Ja silti 90/100?
Olen tyrmistynyt. Ilmeisesti nykyään perushyvä peli on 90 pisteen arvoinen.
Ei "silti 90/100", vaan ihan vaan 90/100. Sanon sen taas kerran: Pelikokemus oli enemmän kuin osiensa summa. Maailma, vaihtoehtoiset tavat pelata ja kaikenkaikkiaan vakavat epäkohdat välttävä, vaikkei millään osa-alueella kaikkien aikojen paras toteutus riittivät pakettiin joka viihdytti minua alusta loppuun. Harkitsin kovasti, että pisteitä olisin antanut muutaman enemmän: Nämä sinunkin tunteella lainaamat "vajaavaisuudet" olivat syy, etten näin tehnyt. Puhtaasti pelikokemuksena HR olisi minulle helposti 95/100 tapaus.
Minusta on todella kummallista, että jengi jaksaa valittaa jostain pistesummasta tekstin lopussa, kun pointti arvostelussa on teksti, ei ne pisteet. Pisteet annetaan, minun nähdäkseni, jonkinlaisena "kokemuksen summana", ja kyse on niin subjektiivisesta luvusta kuin nyt voi olla. Jos tahdot tietää onko peli sinua varten, niin lue se teksti, ja mielellään vielä niin, että mieleen jää muutakin kuin ne kohdat, jotka tahdot sieltä löytää.
Voi olla, että sinulle 90 pisteen peli on komein ikinä, omaa parhaat äänet ikinä, ja on hybridiluonteestaan riippumatta sekä paras räiskintä, hiivintä ja roolipeli ikinä, mutta minulle riittää vähän vähempikin siihen, että voin todeta kyseessä olevan oikein hyvä peli. Uskon ja tiedän, että suurin osa tätä pelanneista on kanssani samaa mieltä.
22.09.2011 klo 11.39
Se tosin voi selittää jotain, että pelistä jouduttiin leikkaamaan useampikin kokonainen quest-hubi pois, kun kehitykselle ei ollut tarpeeksi aikaa.
Toinen negatiivinen juttu olivat bossitappelut, koska itse pelasin pelin hiiviskelemällä ja tappamatta ketään. Jotenkin odottaisi, että tälläisessä pelissä voisi esim. puhua itsensä tappeluiden ympäri tai hoitaa tappelut jollain vähän kekseliäämmällä tavalla. Sen sijaan pakotetaankin pelaaja räiskimään, jolloin tappamiseen keskittyvien agumentaatioiden kanssa pelaajat saavat massiivisen edun.
80/100, loistavaa ajanvietettä muutamaksi illaksi. Jos pelattavaa vain olisi enemmän, niin pisteet nousisivat vielä tuostakin.
22.09.2011 klo 11.53
22.09.2011 klo 14.45
@hmm ja uusin NHL on +16. lätkä on siis sotaan verrattavaa toimintaa
22.09.2011 klo 14.55
ihme porua niinkuin olisi joku taulukko "keskinkertaisen näköinen -5 pistettä, huonot äänet aseissa -2" jonka mukaan arvostelut tehtäisiin. kyllä se loppufiilis voi aina olla yli tai alle osien summan
@hmm ja uusin NHL on +16. lätkä on siis sotaan verrattavaa toimintaa
Valitettavasti monessa ei niin tunnettujen pelien arvosteluissa noin toimitaan että vähennetään pisteitä mikäli ulkoasu on surkea tai tekoäly mättää yms.
22.09.2011 klo 18.00
22.09.2011 klo 18.01
Miksi screenshoteissa on kuvia lähinnä alkuperäsestä Deus Existä?
Invisible Waristakin taitaa muuten olla muutama.
Rekisteröitynyt 26.08.2009
22.09.2011 klo 19.15
Jostain kumman syystä tätä pelatessa tulee Metal Gearit mieleen.
Jensen tuntuu olevan joku Matrixin Neon ja MGS:n Snaken hybridi.
Bugisuus rokottaa peliä paljon. Liian usein hiiri jumittaa omiaan (napit ei toimi valikoissa tai adam ei mene suojaan).
Grafiikka on ihan hyvää, mutta bugista. Pitää vielä testata tolla vaikeimmalla, mutta tekoäly on mitä on.
22.09.2011 klo 21.43
Noin muuten loistava kokemus. Juoni rakentui hienosti osittain sen ympärille kuinka aktiivisesti tarkkailit ympäristöä, lukemalla sähköposteja ym. Tekemistä riitti noin 30 tunniksi. Loppu pisti kyllä miettimään.
23.09.2011 klo 09.32
Loistava pelihän tämä oli, mutta tekemistä oli mielestäni liian vähän. Sivutehtävät oliva mielenkiintoisia, mutta loppuivat jokaiselta alueelta vähän turhan nopeasti kesken.
Se tosin voi selittää jotain, että pelistä jouduttiin leikkaamaan useampikin kokonainen quest-hubi pois, kun kehitykselle ei ollut tarpeeksi aikaa.
Toinen negatiivinen juttu olivat bossitappelut, koska itse pelasin pelin hiiviskelemällä ja tappamatta ketään. Jotenkin odottaisi, että tälläisessä pelissä voisi esim. puhua itsensä tappeluiden ympäri tai hoitaa tappelut jollain vähän kekseliäämmällä tavalla. Sen sijaan pakotetaankin pelaaja räiskimään, jolloin tappamiseen keskittyvien agumentaatioiden kanssa pelaajat saavat massiivisen edun.
80/100, loistavaa ajanvietettä muutamaksi illaksi. Jos pelattavaa vain olisi enemmän, niin pisteet nousisivat vielä tuostakin.
Kyllä jokaisessa pomotaistelussa oli keino voittaa ilman ampumista ;)
Eka jätkä = Heittele niitä punaisia bensatynnyreitä ja kaasupulloja.
Eukko = anna sen juosta päin generaattoreita. 1 stun gunin ammus riitti tämän jälkeen.
jne
23.09.2011 klo 09.36 1
Olen adam jensen, vihollisen tyrmääminen kuluttaa pattereita joten en voikaan tyrmätä seuraavaa vihollista. Tappaminen kuluttaa saman määrän patteria. Peruskarateka tekee saman monta kertaa putkeen, ei tarvi pattereita.
Olen adam jensen, putoan muutamasta metristä ja kuolen vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen!
23.09.2011 klo 18.45
Olen adam jensen, en jaksa spurtata kuin 5 sekuntia mikä on vähemmän kuin normaalilla ihmisellä vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen, vihollisen tyrmääminen kuluttaa pattereita joten en voikaan tyrmätä seuraavaa vihollista. Tappaminen kuluttaa saman määrän patteria. Peruskarateka tekee saman monta kertaa putkeen, ei tarvi pattereita.
Olen adam jensen, putoan muutamasta metristä ja kuolen vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen!
eihän sinulla ole alussa yhtään augmenttia. Ne pitää ostaa. Vitun trolli =)
23.09.2011 klo 21.16
Olen adam jensen, en jaksa spurtata kuin 5 sekuntia mikä on vähemmän kuin normaalilla ihmisellä vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen, vihollisen tyrmääminen kuluttaa pattereita joten en voikaan tyrmätä seuraavaa vihollista. Tappaminen kuluttaa saman määrän patteria. Peruskarateka tekee saman monta kertaa putkeen, ei tarvi pattereita.
Olen adam jensen, putoan muutamasta metristä ja kuolen vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen!
eihän sinulla ole alussa yhtään augmenttia. Ne pitää ostaa. Vitun trolli =)
Ai ei ole augmentteja? Minut kasattiin käytännössä kuolleista takaisin henkiin. Käteni, jalkani, kaikki ruumiinosani ovat cyberneettisiä. Mene kotiin kasvamaan vitun trolli =)
Olen cyberneettinen organismi "uudelleen syntymisen" jälkeen. Silti olen kyvyiltäni paskempi kuin tavallinen ihminen.
Rekisteröitynyt 12.05.2011
24.09.2011 klo 21.57
Olen adam jensen, en jaksa spurtata kuin 5 sekuntia mikä on vähemmän kuin normaalilla ihmisellä vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen, vihollisen tyrmääminen kuluttaa pattereita joten en voikaan tyrmätä seuraavaa vihollista. Tappaminen kuluttaa saman määrän patteria. Peruskarateka tekee saman monta kertaa putkeen, ei tarvi pattereita.
Olen adam jensen, putoan muutamasta metristä ja kuolen vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen!
5/5
Rekisteröitynyt 17.03.2009
24.09.2011 klo 23.54
Olen adam jensen, en jaksa spurtata kuin 5 sekuntia mikä on vähemmän kuin normaalilla ihmisellä vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen, vihollisen tyrmääminen kuluttaa pattereita joten en voikaan tyrmätä seuraavaa vihollista. Tappaminen kuluttaa saman määrän patteria. Peruskarateka tekee saman monta kertaa putkeen, ei tarvi pattereita.
Olen adam jensen, putoan muutamasta metristä ja kuolen vaikka olen augmentoitu superihminen.
Olen adam jensen!
eihän sinulla ole alussa yhtään augmenttia. Ne pitää ostaa. Vitun trolli =)
Ai ei ole augmentteja? Minut kasattiin käytännössä kuolleista takaisin henkiin. Käteni, jalkani, kaikki ruumiinosani ovat cyberneettisiä. Mene kotiin kasvamaan vitun trolli =)
Olen cyberneettinen organismi "uudelleen syntymisen" jälkeen. Silti olen kyvyiltäni paskempi kuin tavallinen ihminen.
He trollaavat vitun puolesta?
Ja ketään ei häirinnyt tuo yksivärisen bloomilookin väärinkäyttö?
Rekisteröitynyt 13.12.2007
25.09.2011 klo 16.43
http://tinyurl.com/3g4qzss
Tuossa pari shottia minulta se päällä ja pois.
http://tinyurl.com/6y7arkw -- Pois päältä
http://tinyurl.com/5sq98gb -- On päällä
Rekisteröitynyt 23.04.2007
26.09.2011 klo 00.12
(Pakollinen)
Rekisteröitynyt 17.03.2009
28.09.2011 klo 02.25
Jos jotakuta häiritsee liika oranssibloomi yms. niin "korjausta" löytyy ENB modilla.
http://tinyurl.com/3g4qzss
Tuossa pari shottia minulta se päällä ja pois.
http://tinyurl.com/6y7arkw -- Pois päältä
http://tinyurl.com/5sq98gb -- On päällä
Much obliged. Mutta itsellä on Atin kortti ja tuossa puhutaan Nvidiasta :P tough luck sitten varmaan.
29.09.2011 klo 12.42
Tapoin pelissä kaikki siviilit, poliisit, kaikki ketä pystyin. Ei vaikuttanut pelikokemukseen millään tavalla.
Ensimmäisellä pelikerralla pelasin normaalisti. Ei eroa. Valinnoilla ei mitään merkitystä tässä pelissä. Olisivat ottaneet oppia withceristä jossa valinnoilla on oikeat seuraukset.
08.05.2012 klo 20.49
27.02.2013 klo 21.11