”Äärimmäinen strategiapeli” ja ”vuoropohjainen Counter-Strike” ovat hurjaa pullistelua pelistä, josta en ole kuullutkaan ennen sen saapumista arvosteluun. Frozen Synapse kulkee jo fossiilisen Laser Squad Nemesiksen jalanjäljissä, mutta pelkistää matsit nopeiksi alle tusinan yksikön kärhämiksi. Yksinkertaisuus on kaunista myös ulkoasussa, kun futuristisen sinisissä maisemissa yhteen ottavat punainen ja vihreä joukkue. Ideana on suunnitella vihreille tarkat toimet vuoro kerrallaan seuraavan viiden sekunnin ajaksi.

Noin tusinalla komennolla joukkueelleen saa erittäin tarkat ohjeet: Kyttää oviaukossa 1,7 sekuntia ja jatka matkaa seuraavalla välietapille, jos punaisia ei vilahtanut näköpiirissä. Avonaisten alueiden läpi rynnätään välittämättä kiikarikivääreistä, mutta kulman takana tuli on taas vapaa. Haulikkomiehet hiipivät ikkunoiden alitse ja kääntävät nokkansa kohti putsattavaa huonetta jo ennen oviaukkoa. Suojasta ampuva voittaa suojattoman ja odottava liikkuvan. Valmiiksi oikeaan suuntaan tähtäävällä on nopeampi liipaisinsormi. Näitä kolmea perussääntöä pitää parhaansa mukaan hyödyntää. Kuivaharjoittelu on kaiken suola. Erilaisten tilanteiden kokeilu on vaivatonta, sillä vihollisellekin voi asettaa oletetut liikkeet. Tyhmiä virheitä tekevät vain hätiköivät pelaajat, jotka jättävät vuoronsa testaamatta. Kun suunnitelma on viilattu, lyödään taktiikat lukkoon, suljetaan silmät ja toivotaan, ettei homma kuse reisille. Kello tikittää yksiköiden totellessa asetettuja komentoja niin orjallisesti kuin suinkin pystyvät.



Lopputuloksen seuraaminen on intensiivistä katsottavaa, koska tapahtumia pariin sekuntiin riittää. Voitonriemu on suuri, kun yksi sokkona hyvin sijoitettu kranaatti tappaa vastustajan parhaat yksiköt - ahtaassa luukussa leiriytyminen loppuu hetkessä, kun takaovelta tupsahtanut yllätysvieras putsaa koko huoneen. Jos joukkoja on vielä jäljellä tai/ja tavoitteita ei ole saavutettu, on aika suunnitella seuraava vuoro. Vuoroja on maksimissaan kahdeksasta pariinkymmeneen, mutta useimmat yhteenotot ovat ohi muutamissa vuoroissa. Pelkän tappamisen lisäksi puolustetaan alueita, pelastetaan panttivankeja, rynnäköidään ja kerätään laatikoita. Yleensä pelit päättyvät joka tapauksessa vastapuolen eliminoimiseen, mutta jokainen pelimuoto on toimiva ja hauska pelata. Pelimuotoja voi pelata versiona, jossa vastustajat ovat koko ajan näkyvissä, tai versioina, jossa yksiköt piilotetaan heidän kadotessaan joukkueen näköpiiristä. Piilotetuista joukoista jää kuitenkin haamut, joilla pidetään kirjaa missä ja milloin kukakin on viimeksi nähty. Vihollisten sijainnin ja liikkeiden arviointi on elintärkeää.

Koukuttavimpia puolia on näennäinen yksinkertaisuus ja siten matala oppimiskynnys. Yksiköitä ei tyrkytetä suuria määriä, vaan mukana on vain viisi selvästi toisistaan erottuvaa laatua: rynnäkkökivääri, tarkkuuskivääri, haulikko, kranaatinheitin ja raketinheitin. Kolme ensimmäistä tulittavat automaattisesti. Konekivääri roiskii ensimmäiset panokset seinille, mutta on jokaisen tason sekatyömies. Hitaat kranaatinheitinmiehet ampuvat seinistä kimpoavia räjähteitä, kun taas raketinheittimet tuhoavat seinät tieltään. Yksinpelin puzzlemaiset 55 tehtävää ovat etenkin aluksi oiva tapa opetella pelin kulku, vaikka tarjolla on myös tutoriaali ja runsaasti informatiivisia opetusvideoita. Kampanjassa tehtäviä on aivan laidasta laitaan, jopa paljon sellaista, jota ei moninpelissä nähdä. Koska tekoäly on kuitenkin täysi tampio, on sopivaa vaikeustasoa pidettävä monipuolisilla ja joukkueiltaan epätasaisilla tehtävillä. Pelaaja saatetaankin komentaa eliminoimaan kourallinen tarkkuusampujia vain lähietäisyydeltä tappavilla haulikoilla.



Juonipohjainen kampanja ja tekoälyä vastaan pelaaminen tuntuu silkalta hiekkalaatikkoleikiltä, kun hyväksyy ensimmäiset haasteet aidoilta ihmispelaajilta. Tiivistunnelmaisissa kaksinkamppailuissa mitataan viekkaus ja selvännäkijän taidot. Nettipelaaminen aiheuttaa runsasta riippuvuutta, kun yön pimeinä tunteina hioo suunnitelmaansa nervous_testpilotin uskomattoman jumputusmusiikin tahdissa. Vaikka Frozen Synapsessa ei vuorojen tuumiminen kauaa kestäkään, ovat kehittäjät ymmärtäneet vuoropohjaisten nettipelien ongelman – odottelun.

Turhalta odottamiselta säästytään, kun pelihaasteita voi lähettää ja vastaanottaa loputtomasti. Kun vuoro on yhdessä tehty, otetaan listasta seuraava keskeneräinen peli tai aloitetaan uusi. Samanaikaisia pelejä on välillä auki kymmeniä. Jos Frozen Synapsen lisäksi omista muutakin elämää, sähköposti täyttyy ilmoituksista kun vastustajat ovat pelanneet vuoronsa. Useimmat matsit pelataan loppuun yhdeltä istumalta, mutta on myös paljon pelaajia, jotka pelaavat vain pari vuoroa kahvitauon aikana. Jos vuoroaan ei kahteen viikkoon hyväksy, saa kärsiä automaattisen tappion. Hieman typerästi luovutusmahdollisuus kuitenkin puuttuu, vaikka tietäisi häviävänsä.

Entistä paremman pelistä tekee sen pelaajakunta ja pelin ympärille luodut yhteisöt. Johtuen vielä pelin tuoreudesta ja tuntemattomuudesta, ovat kaikki vastustajani olleet ystävällisiä ja hyvää seuraa. Päävalikosta löytyy yhteydet suosituimpiin yhteisöpalveluihin sekä suora pääsy kehittäjän IRC-keskustelukanavalle. Uusintojen nauhoittaminen on mahdollista Youtube-tililleen. Nauhoittaminen ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta, sillä esimerkiksi pelin sammuttaminen kesken lähetyksen kaataa ohjelman. Usein nauhoitus ja lähetys eivät toimi lainkaan. Mahdollisuus oikeaan videokäsittelyyn uupuu myös kokonaan, joten video on ainoastaan uusinta vuorojen tapahtumista. Pelin sisällä omia ja muiden vanhoja matseja voi vapaasti tutkia, joten unelmahetkiään voi helposti linkittää kavereille analysoitaviksi. Suorittajille on tutkittavaksi tilastoja voittojen ja tappioiden määrästä sekä sijoituksestaan maailmanlistoilla. Toistaiseksi peli palkitsee lähinnä paljon pelaavia, mutta piakkoin on tarkoitus siirtyä toimivampaan Elo-luokitukseen.



Aivan ongelmaton kolmen hengen koodaama Frozen Synapse ei kuitenkaan ole. Nauhoitus ei ole ainoa joka tuppaa kaatamaan peliä, vaan peli kaatuilee satunnaisesti ja palvelimia bootataan käytännössä päivittäin. Useat pelaajat ovat motkottaneet tökkimisestä ja junnaamisesta uutuudenkarheilla tietokoneillakin. Halvahko arvostelukoneeni yski, köhisi ja lopulta kaatui, kun yritin parinkymmenen yksikön taistelua tekoälyä vastaan. Pelkistetyn ulkokuoren vuoksi odottaisi pelin toimivan jouhevammin. Käyttöliittymässä on edelleen parantamisen varaa, sillä se on vaikeuksissa etenkin, jos vastustaja halpamaisesti kasaa joukkojaan päällekkäin. Kontrollit kaipaisivat kustomointia. Nuolilla ohjataan kameraa ja askelpalautin peruuttaa komentoja, mutta yksiköt valitaan toisella puolella näppäimistöä numeroista. Eikö näppäimiä saisi yhtään lähemmäs toisiaan sulavamman pelikokemuksen takaamiseksi?

Pelissä on vielä sen verran teknisiä ongelmia sekä pikkuvirheitä, että en edes fanipipo päässä kykene antamaan korkeampaa arvosanaa. Käyttöliittymää, peliä ja etenkin sen palvelinkantaa päivitetään lähes päivittäin, joten osa ongelmista on saatettu korjata jo ennen arvostelun ilmestymistä. Vahvasti pelaajayhteisöä seuraavat ja tiedottavat kehittäjät ovat jo lupailleet mahdollisuutta co-opille ja monen pelaajan taisteluille tulevaisuudessa. Yksinkertaisuudellaan viehättävän ja addiktoivan Frozen Synapsen miellän jo nyt vuoden moninpeliksi, joten muutamat päivitykset korottaisivat arvosanan helposti yli 90 pisteen maagisen rajan. Hintakin on vaivaiset 23 euroa.