InFamous 2
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | Yksinpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Sucker Punch |
Julkaisija: | Sony Computer Entertainment |
Julkaisupäivä: | 10.06.2011 |
Pelin kotisivut |
Sata salamaa isken multa
Ensimmäinen InFamous iski meikäläiseen lujaan ja annoin sille ehkä näin jälkikäteen ajatellen melko reilulla kädellä pisteitä. Se täytti kuitenkin juuri sopivasti silloin Crackdownin mentävän aukon sekä toimivan supersankaripelin puitteet ja oli puutteistaan huolimatta hauskaa toimintaa. Se sopi myös kesäajan pelailuun siinä mielessä, että juonikuviot eivät loistokkuudellaan pakottaneet pelaamaan sitä kertaistumalla läpi, vaan loikintaan oli mukava palata pieninä sessioina himmenevinä kesäiltoina. InFamous 2 tarjoaa käytännössä lisää samaa - ja olen jälleen tyytyväinen.
Hirviö nimeltä The Beast on InFamous 2:n eteenpäin vievä voima ja koko touhu alkaa taistelulla sitä vastaan Empire Cityn satamassa. En montaa minuuttia spoilaa, jos kerron, että matsi ei mene Colen kohdalta parhaalla tavalla ja tarina jatkuukin pian New Orleansilta kovasti vaikuttavan New Maraisin kaupungissa. Koska Colen kyvyt eivät riitä Petoa taltuttamaan, sinne lähdetään etsimään tohtoria, joka voisi auttaa. Luonnollisestikaan asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja elämää mutkistaa vielä New Maraisia pahisarmeijansa kanssa hallitseva Bertrand, joka saarnaa lahkolaisilleen, että Cole on itse piru. The Beast lähestyy ja keinot sen taltuttamiseen pitäisi keksiä.
Colella on edelleen kumppaninsa Zeke, joka heti aluksi varustaa sankarimme uudella kättä pidemmällä. “The Amp” on ase, jolla huitoessa lähitaistelut käyvät huomattavasti sujuvammin kuin ykkösosassa. Muutenkin taisteluista ja asetyypin vaihdosta on tehty toimivampaa, joten siitä plussaa. Zeken lisäksi tuttavuutta (ei siinä mielessä) Colen kanssa harrastavat kaksi naikkosta, jotka tuovat tarinaan omaa säpinäänsä: Kuon ja Nixin läsnäolo piristää välillä yksioikoisiksi käyviä tehtäviä.
New Marais on ympäristönä monimuotoisempi kuin ykkösosan Empire City. Suot tuovat soppaan oman lisänsä, kun muistetaan sähkömiehen vesiallergia ja kaupungin eri osat näyttäytyvät selkeästi eri näköisinä, tarjoten silti sopivan ympäristön kiipeilylle, kattoloikinnalle ja taisteluille. Muuta kerättävää ja tekemistä löytyy tällä kertaa mm. viestejä kantavien pulujen ja Colea vahvistavien sirujen löytämisessä, sekä asukkaita koskevien pikkutehtävien suorittamisessa.
Melko alkuvaiheessa kohtasin yhden bugin, joka kertoo sekä pelin hyvistä että huonoista puolista. Metsästin yhden viestipulun ja loikkasin sitten sen perässä katolta alas aiheuttaen räjähdyksen, joka lennätti linnun ilmaan ja bugin vuoksi jätti sen sinne leijumaan. Hetken aikaa ihmeteltyäni ja pompittuani sen ympärillä kasasin lähistön autoista tornin, jota pitkin kiipesin pulun ulottuville ja sain kaivatun viestin haltuuni. Simppeli bugi, mutta silti lopulta hauska pelihetki.
Se asia, millä inFamousta jälleen mainostettiin vahvasti, on hyvän ja pahan vastakkainasettelu: Cole voi käyttää kykyjään joko sankarillisesti tai tuhoa aiheuttaen. Itse valitsin hyvistelyn, mutta mikäli vahingossa tuli vähän sivullisia käristettyä, ei huolta, kunhan teki seuraavaksi jotain hyvää. Karmasysteemi on hyvin suoraviivainen ja tarkan mustavalkoinen, mutta vaikuttaa se sen verran peliin, että seuraava pelikierros kiinnostaa tehdä pimeällä puolella.
Suvantovaiheilta ja turhan tuntuisilta tehtäviltä ei vallan vältytä, mutta kaiken kaikkiaan InFamous 2 on rytmitetty mukavan addiktiiviseksi. Pedon alati lähenevä uhka yhdistettynä uusien kykyjen saamiseen saa tarttumaan ohjaimeen ilta toisensa jälkeen. Toisin kuin L.A.Noireen, InFamousin läpipelaamiseen ei varsinaisesti tullut himoa, mutta se maistui aina mukavana aivot narikkaan -välipalana.
Vaikka taisteluissa Cole totteleekin ohjausta entistä tarkemmin, on takapakkia otettu tasoloikkapuolella, eli kun miekkonen loikkii voimalinjojen päällä tai kiipeilee pitkin seiniä. Tuntumaa voisi kuvailla sanoilla ‘löyhä’ tai ‘leijuva’, sillä Cole tarttuu magneetin lailla lähimpiin ulokkeisiin, eikä suostu välillä muuta tekemään, vaikka kuinka koittaisi päästä vaikkapa kahden voimalinjan välistä alas maahan.
Heti alkumetreiltä lähtien InFamous 2 vakuuttaa visuaalisella annillaan. The Beast -alkutaiston aikana aaltoilevat laiturit ja muut efektit ovat komeata katseltavaa. Pelimoottori on selkeästi parempi, sähäkämpi ja näyttävämpi kuin edellisessä pelissä, eikä sillä saralla ole valitettavaa muuta kuin hieman kameran laiskuudessa. Ääniraita tehostaa mukavasti tunnelmaa kun sen aika on ja ääninäyttelijätkin on valkattu pelin budjetin mukaan, eikä naapuritoimiston serkun muksuista.
Yksi yllättävämpiä lisäyksiä peliin on omien tehtävien suunnitteleminen ja niiden jakaminen muiden pelattavaksi yhteisöhengessä. Moisten tekeminen mukana tulevalla editorilla ei ole täysin intuitiivista, mutta onnistuu pienellä harjoittelulla ja valmiita tehtäviä muokkailemalla. Sinänsä itsensä varsin vakavasti ottava peli saa aivan eri perspektiivin, kun editori sallii sellaistenkin kevytluonteisempien tehtävien tekemisen, joita ei itse pelistä varmasti löydy. Vaikea sanoa, kuinka suosittua touhusta tulee, useimmat pelaajat keskittynevät yksinpelin läpäisemiseen.
Kun summaan kaiken edellä kirjoittamani, en löydä paljonkaan negatiivista, mutta totuuden nimissä on pistettävä jalat maan tasalle ja sanottava, ettei InFamous 2 miksikään ikiklassikoksi yllä. Vaikka se on ykköosaa parempi, se saa vähemmän pisteitä, koska vertailukohtia on nyt enemmän. Peli on kaiken puolin laadukasta viihdettä, muttei silti haasta toimintaseikkailujen kirkkainta kärkeä. Se pysyy kuitenkin hyvin koossa, paranee loppua kohden ja ennen kaikkea: sitä on hauska pelata.
Peto on tulossa, oletko valmis?
Hirviö nimeltä The Beast on InFamous 2:n eteenpäin vievä voima ja koko touhu alkaa taistelulla sitä vastaan Empire Cityn satamassa. En montaa minuuttia spoilaa, jos kerron, että matsi ei mene Colen kohdalta parhaalla tavalla ja tarina jatkuukin pian New Orleansilta kovasti vaikuttavan New Maraisin kaupungissa. Koska Colen kyvyt eivät riitä Petoa taltuttamaan, sinne lähdetään etsimään tohtoria, joka voisi auttaa. Luonnollisestikaan asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja elämää mutkistaa vielä New Maraisia pahisarmeijansa kanssa hallitseva Bertrand, joka saarnaa lahkolaisilleen, että Cole on itse piru. The Beast lähestyy ja keinot sen taltuttamiseen pitäisi keksiä.
Colella on edelleen kumppaninsa Zeke, joka heti aluksi varustaa sankarimme uudella kättä pidemmällä. “The Amp” on ase, jolla huitoessa lähitaistelut käyvät huomattavasti sujuvammin kuin ykkösosassa. Muutenkin taisteluista ja asetyypin vaihdosta on tehty toimivampaa, joten siitä plussaa. Zeken lisäksi tuttavuutta (ei siinä mielessä) Colen kanssa harrastavat kaksi naikkosta, jotka tuovat tarinaan omaa säpinäänsä: Kuon ja Nixin läsnäolo piristää välillä yksioikoisiksi käyviä tehtäviä.
New Marais on ympäristönä monimuotoisempi kuin ykkösosan Empire City. Suot tuovat soppaan oman lisänsä, kun muistetaan sähkömiehen vesiallergia ja kaupungin eri osat näyttäytyvät selkeästi eri näköisinä, tarjoten silti sopivan ympäristön kiipeilylle, kattoloikinnalle ja taisteluille. Muuta kerättävää ja tekemistä löytyy tällä kertaa mm. viestejä kantavien pulujen ja Colea vahvistavien sirujen löytämisessä, sekä asukkaita koskevien pikkutehtävien suorittamisessa.
Melko alkuvaiheessa kohtasin yhden bugin, joka kertoo sekä pelin hyvistä että huonoista puolista. Metsästin yhden viestipulun ja loikkasin sitten sen perässä katolta alas aiheuttaen räjähdyksen, joka lennätti linnun ilmaan ja bugin vuoksi jätti sen sinne leijumaan. Hetken aikaa ihmeteltyäni ja pompittuani sen ympärillä kasasin lähistön autoista tornin, jota pitkin kiipesin pulun ulottuville ja sain kaivatun viestin haltuuni. Simppeli bugi, mutta silti lopulta hauska pelihetki.
Sanoin hyvästi, sattuiko pahasti?
Se asia, millä inFamousta jälleen mainostettiin vahvasti, on hyvän ja pahan vastakkainasettelu: Cole voi käyttää kykyjään joko sankarillisesti tai tuhoa aiheuttaen. Itse valitsin hyvistelyn, mutta mikäli vahingossa tuli vähän sivullisia käristettyä, ei huolta, kunhan teki seuraavaksi jotain hyvää. Karmasysteemi on hyvin suoraviivainen ja tarkan mustavalkoinen, mutta vaikuttaa se sen verran peliin, että seuraava pelikierros kiinnostaa tehdä pimeällä puolella.
Suvantovaiheilta ja turhan tuntuisilta tehtäviltä ei vallan vältytä, mutta kaiken kaikkiaan InFamous 2 on rytmitetty mukavan addiktiiviseksi. Pedon alati lähenevä uhka yhdistettynä uusien kykyjen saamiseen saa tarttumaan ohjaimeen ilta toisensa jälkeen. Toisin kuin L.A.Noireen, InFamousin läpipelaamiseen ei varsinaisesti tullut himoa, mutta se maistui aina mukavana aivot narikkaan -välipalana.
Vaikka taisteluissa Cole totteleekin ohjausta entistä tarkemmin, on takapakkia otettu tasoloikkapuolella, eli kun miekkonen loikkii voimalinjojen päällä tai kiipeilee pitkin seiniä. Tuntumaa voisi kuvailla sanoilla ‘löyhä’ tai ‘leijuva’, sillä Cole tarttuu magneetin lailla lähimpiin ulokkeisiin, eikä suostu välillä muuta tekemään, vaikka kuinka koittaisi päästä vaikkapa kahden voimalinjan välistä alas maahan.
Heti alkumetreiltä lähtien InFamous 2 vakuuttaa visuaalisella annillaan. The Beast -alkutaiston aikana aaltoilevat laiturit ja muut efektit ovat komeata katseltavaa. Pelimoottori on selkeästi parempi, sähäkämpi ja näyttävämpi kuin edellisessä pelissä, eikä sillä saralla ole valitettavaa muuta kuin hieman kameran laiskuudessa. Ääniraita tehostaa mukavasti tunnelmaa kun sen aika on ja ääninäyttelijätkin on valkattu pelin budjetin mukaan, eikä naapuritoimiston serkun muksuista.
Omat sähkökytkennät
Yksi yllättävämpiä lisäyksiä peliin on omien tehtävien suunnitteleminen ja niiden jakaminen muiden pelattavaksi yhteisöhengessä. Moisten tekeminen mukana tulevalla editorilla ei ole täysin intuitiivista, mutta onnistuu pienellä harjoittelulla ja valmiita tehtäviä muokkailemalla. Sinänsä itsensä varsin vakavasti ottava peli saa aivan eri perspektiivin, kun editori sallii sellaistenkin kevytluonteisempien tehtävien tekemisen, joita ei itse pelistä varmasti löydy. Vaikea sanoa, kuinka suosittua touhusta tulee, useimmat pelaajat keskittynevät yksinpelin läpäisemiseen.
Kun summaan kaiken edellä kirjoittamani, en löydä paljonkaan negatiivista, mutta totuuden nimissä on pistettävä jalat maan tasalle ja sanottava, ettei InFamous 2 miksikään ikiklassikoksi yllä. Vaikka se on ykköosaa parempi, se saa vähemmän pisteitä, koska vertailukohtia on nyt enemmän. Peli on kaiken puolin laadukasta viihdettä, muttei silti haasta toimintaseikkailujen kirkkainta kärkeä. Se pysyy kuitenkin hyvin koossa, paranee loppua kohden ja ennen kaikkea: sitä on hauska pelata.
InFamous 2 (Playstation 3)
InFamous 2 jatkaa sähköisen Colen tarinaa säilyttäen ykkösen parhaat ominaisuudet ja hiomalla niitä heikompia. Oikein viihdyttävä toimintapläjäys.
- Colen voimat tuntuvat voimilta
- hyvä rytmitys
- hauskaa meininkiä
- leijuva ohjaus
- tylsimmät tehtävät
Keskustelut (13 viestiä)
13.06.2011 klo 15.27
7.8 pistettä
13.06.2011 klo 15.39
13.06.2011 klo 16.46
Ei herranjumala, ei ole kyllä tervettä aikuiselta ihmiseltä hajota näin pahasti arvostelun otsikkoon...
Rekisteröitynyt 04.11.2007
13.06.2011 klo 19.08
Tehtäväeditori yllätti positiivisesti. En odottanut siltä paljoakaan, mutta se tuo peliin oikeasti lisäarvoa ja tekemistä senkin jälkeen kun pelin oma sisältö on koluttu läpi. Editorilla saa tehtyä jo pienen perehtymisen jälkeen viihdyttäviä ja laadukkaita perustehtäviä. Jos löytyy luovuutta ja taitoa niin editorilla saa väsättyä vaikka mitä.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
13.06.2011 klo 21.39
14.06.2011 klo 11.18
Eikö ole hieman hupsua alentaa peliltä pisteitä vain sen takia että sitä verrataan ensimmäiseen osaan. Eikö ennemminkin pitäisi riipiä ensimmäisen osan pisteitä alemmas.
tuo juttu olis just mielessä kuin luin vanhoja arvosteluja
miksi jatko-osa voi saada huonommat pisteet kuin edellinen jos arvostelussa kuitenkin selvästi sanotaan että uusi on parempi mutta uudistuksia on liian vähän. vähintään pitäisi olla erilliset pisteet niille jotka eivät omista edellistä osaa
14.06.2011 klo 11.20
14.06.2011 klo 21.30
Koskakohan arvostellaan tuo V2-käyttäjien kauan ulvottu, ylistetty ja jumaloitu DNF?
Täällä arvostelijat sentään, joskus, osaavat saada tällaisten megafloppien arvosteluista hauskaa luettavaa. Ja olisi ihan mielenkiintoista lukea, mitä ne väärän jumalan palvojat nyt sanovat.
15.06.2011 klo 00.09
Eikö ole hieman hupsua alentaa peliltä pisteitä vain sen takia että sitä verrataan ensimmäiseen osaan. Eikö ennemminkin pitäisi riipiä ensimmäisen osan pisteitä alemmas.
Jos tällä menetelmällä edettäisiin, olisivat pidempien, jatkuvasti hieman paremmaksi hiottujen, pelisarjojen ensimmäiset osat lopulta pisteissä samalla tasolla oikeasti huonojen pelien kanssa.
Tokihan peleihin pitäis yrittää saada aina jotain uutta. Vaikka sarjan x jatko-osa olisikin parilta osa-alueelta hiotumpi kuin edellinen, muttei tuo mitään uutta, on se jo "nähty" ja niin se ansaitsee miinusta toistosta.
Rekisteröitynyt 03.01.2008
15.06.2011 klo 15.11
Pelkästään juonitehtävät ovat niin sekalaista settiä ettei voi sitä voi uskoa silmiään. Miten Sucker Punch onkin ryssinyt juonitehtävät Infamous 2:ssa näin pahasti kun ykkösessä tehtävät paranivat tasaisen jatkuvasti mitä pidemmälle pelasi.
Ohjattavuus on mielestäni jopa ärsyttävämpää kuin ykkösessä. Jatkuva magneetin lailla jokapaikkaan tarttuvat pelihahmo tuskastuttaa useammin kuin kerran. Enkä pysty käsittämään sitäkään miksi pelaajalle ei ole heti kättelyssä annettu parempia keinoja matkustaa pelialueen halki nopeammin.
Pelialueena pidin myös Empire Cityä parempana paikkana kuin tätä uutta aluetta. Tykkäsin siitä synkästä goottityylisestä kaupunkimiljööstä mitä Ykkönen tarjosi.
Kokonaisuutena pidän ykkös InFamousta ehdottomasti paremmin kasassa pysyvänä pelinä. Kakkosessa on joitakin parannuksia tehty Ykköseen nähden, mutta muilta osin Kakkonen on niin ristiriitainen ja sekava sekametelisoppa ettei voi uskoa mitä sielä Sucker Punchilla on oikein tuumailtu kun peliä on väsätty.
16.06.2011 klo 15.02
Kokonaisuutena pidän ykkös InFamousta ehdottomasti paremmin kasassa pysyvänä pelinä. Kakkosessa on joitakin parannuksia tehty Ykköseen nähden, mutta muilta osin Kakkonen on niin ristiriitainen ja sekava sekametelisoppa ettei voi uskoa mitä sielä Sucker Punchilla on oikein tuumailtu kun peliä on väsätty.
kuunneltu joka jonnen parannusehdotukset
kaikkia pelejä ei ole tarkotettu jatkettaviksi
16.06.2011 klo 20.08
Kokonaisuutena pidän ykkös InFamousta ehdottomasti paremmin kasassa pysyvänä pelinä. Kakkosessa on joitakin parannuksia tehty Ykköseen nähden, mutta muilta osin Kakkonen on niin ristiriitainen ja sekava sekametelisoppa ettei voi uskoa mitä sielä Sucker Punchilla on oikein tuumailtu kun peliä on väsätty.
kuunneltu joka jonnen parannusehdotukset
kaikkia pelejä ei ole tarkotettu jatkettaviksi
tuossa noi ny tuli näilt kahelt aikalailla kiteytettynä.
kokonaisuutena iF1 oli todellakin parempi ja tunnelmallisempi. ambient äänet ei ollu kovin hyvät tässä pelis, josta monet valitelleekki, ja kaikkia pelei ei todellakaan oo tarkotettu jatkettavaksi, hyvä et veivät tarinan loppuun, mut tästä ei enää todellakaan tarvita jatkaa enää.
jaahas et ihan himo tuli la noirea pelatessa, no, miten ny itse kullakin, mut henk.koht. oli tylsin ja puuduttavin pelikokemukseni koskaan. ja itse kyl koin iF1 tarinan oikein mieleenpainuvana,osaksi upean loppumelodian ansiost
16.07.2011 klo 15.32
Tämä peli ei ylitä pelkästään edeltäjäänsä, vaan se ylittää myös lukuisat muut suuren budjetin toimintapelit (Uncharted, puhun sinusta) ihan puhtaan viihdearvonsa puolesta. Mitä sitten vaikka juonenkuljetus ei olekaan ihan parasta luokkaa, tai että moraalisysteemi on täysin mustavalkoinen? Eikö tärkeintä peleissä kuitenkin ole se viihdyttävyys? Ja voi hyvänen aika, näin hauskaa oli viimeksi Just Cause 2:sen kanssa.
En tiedä mitä odotatte sandbox-supersankaripeliltä, mutta jos inFamous 2:sen laaja liikearsenaali ja toiminnan yleinen sulavuus ei saa teitä muistamaan, miksi videopelit ovat niin siisti juttu... niin teette kyllä jotain pahasti väärin.
Ei mikään kympin peli, missään nimessä. Mutta omassa kategoriassaan inFamous 2 on timantti.