Tuorein sisältö

The Witcher 2: Assassins of Kings

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Roolipelit, Toimintapelit
Pelaajia: Yksinpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: CD Projekt
Julkaisija: Atari
Julkaisupäivä: 17.05.2011
Pelin kotisivut
Juho Ahola

10.06.2011 klo 11.13 | Luettu: 26893 kertaa | Teksti: Juho Ahola

Tonttujen ongelmia
Puolalaisen CD Projektin The Witcher on jonkin sortin klassikko. Aidosti aikuisille, tai ainakin kypsille ja kärsivällisille pelaajille suunnattu käsikirjoitus ja maailma olivat ainutlaatuisia. Tekniseltä toteutukseltaan sarjan ensimmäisellä osalla ei kuitenkaan ollut mitään asiaa AAA-luokkaan. Itseltäni jäikin touhu molemmilla kahdesta yrityksestäni kesken noin puolimatkaan, kun taistelut tuntuivat tylsältä rytmipeliltä ja pelimoottori oli monin tavoin kankea. Kesken jättäminen jäi molemmilla kerroilla harmittamaan, sillä tarinassa ja maailmassa oli aitoa vetoa, sellaista johon omalla kohdallani vain Mass Effectit ja Falloutit ovat pystyneet. Niinpä odotukseni jatko-osan suhteen olivatkin korkealla, varsinkin kun taistelun luvattiin olevan kokonaan uusiksi mietitty ja teknisen toteutuksen muutenkin kohdallaan. Miten sitten kävikään? Vastaus pelin aikuismaisessa hengessä: Melko helvetin hyvin.

Helvetissä tosielämää paossa



The Witcherin maailma oli ja on kehno paikka elää. Sankaruuden ja antisankaruuden välissä vaeltelevan Geraltin seikkailut ovat täynnä sodan runtelemia maisemia, toisiaan vastaan juonittelevia kuninkaita ja järjestöjä sekä rasismin ja muiden jännitteiden hallitsemia asumuksia. Tontut, haltiat ja ihmiset tulevat toimeen kirveellä, jos silläkään. Paljaasta pinnasta tai kirosanoista ei ole pulaa. Tälläiseen maailmaan olisi todella helppo istuttaa perinteisen puhtoinen sankari, mutta CD Projekt pysyy melko uskollisena lähdemateriaalilleen, eli puolalaisen Andrzej Sapkowskin kirjoille. Geraltille tarjoillaan jatkuvasti päätöksiä, joissa oikeaa tai oikeudenmukaista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole tarjoilla. Välillä hahmo tekee päätöksen itsekseen, mutta avainkohdissa pelaaja pääsee valitsemaan huonoista vaihtoehdoista itselleen mieluisan - tai vähiten vastenmielisen.

The Witcher 2:n voi aidosti sanoa olevan suunnattu pelaajille, jotka eivät tahdo kaikkea hopeatarjottimella. Juoni on suhteellisen mutkikas ja sisältää ison määrän relevantteja hahmoja, joilla kaikilla on enemmän tai vähemmän painavaa sanottavaa. Vain harvat pelin hahmoista tai järjestöistä ovat pelkästään sitä mitä ensin vaikuttavat olevan, tai yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. The Witcherin maailmassa on vain harmaan sävyjä, ja lähes kaikki valehtelevat, jotkut vain paremmista syistä kuin toiset. Usein tärkeimmät pelaajan tekemät ratkaisut kysyvätkin yksinkertaistettuna pelaajalta, että kenen versioon totuudesta hän uskoo, jos kenenkään.

Jos kaikesta tapahtuneesta tahtoo olla perillä, joutuu dialogia seuraamaan ihan aidosti ajatuksella. Tukena on onneksi loki, josta ilmenee mitä tehtävissä on siihen mennessä tapahtunut, ja myös hahmojen taustoja saa kerrata niin tahtoessaan. Tarina on kokonaisuudessaan melko eeppistä kamaa - siis kuninkaiden, valtakuntien ja lohikäärmeiden koko maailmaa ravisuttavaa vääntöä vallasta, mutta eeppisyyttä ei korosteta paatoksella, eikä pelaajalle tarjoilla helppoja hyvä/paha-akselin valintoja niiden tärkeimpienkään päätösten kohdalla. Toisin kuin monissa kilpailijoiden roolipeleissä, päätökset eivät ole vain näennäisiä, vaan niillä on myös aidosti vaikutusta pelin sisältöön, joka antaa luonnollisesti reilusti uudelleenpeluuarvoa.

Jos mentiin metsään...



Kuten luvattua, taistelujärjestelmä on pistetty kokonaan uusiksi. Ruudulla näkyvän ikonin tuijottamisesta ja hiiren rytmikkäästä naputtelusta on siirretty dynaamisempaan, vahvasti liikkumiseen panostavaan taisteluun. Meno on oikeastaan lähempänä vaikka Batman: Arkham Asylymin hektistä mättöä kuin perinteistä roolipelinoppailua. Geraltin käytössä on nopeat tai raskaat iskut miekalla, kuperkeikka, torjunta ja läjä loitsuja. Kuhunkin vastustajatyyppiin toimii parhaiten jokin tietty kikka, mutta pääasiallisesti pelissä pärjää nopeilla hyökkäyssarjoilla, joiden päätteeksi paetaan vastustajan hyökkäyksen alta ja valmistaututaan seuraavaan iskuun. Loitsuista löytyy muun muassa tulta, ansoja ja suoja, joista viimeinen on varsinkin pelin alkumetreillä aivan korvaamaton.

Kokonaisuudessaan Geraltin ohjastaminen toimii ihan hyvin, mutta ei ole loisteliasta. Kulmissa jumittaminen ja muut hahmot liikkuvuuteen liittyvät ongelmat nostavat tasaisin välein päätään, kuten ne perinteiset kameramurheetkin. Mättäminen on hektistä ja hetkittäin oikein hauskaakin puuhaa, mutta pian huomasin käyttäväni melkein koko ajan samoja, toimivaksi todettuja temppuja. Omassa tapauksessani tämä tarkoitti lähinnä suojataikaa ja ympäriinsä loikkimista, hyökäten vastustajien selkään tilaisuuden avautuessa. Lisäarvoa taistelulle antaa se, että kaikkiin taitopuihin eivät pisteet riitä mitenkään - seuraavalla pelikerralla voi hahmostaan tehdä eri osa-alueita taistelusta painottavan.

Allekirjoittaneelle kerääntyi pelin alkupuolella, erityisesti pomotaisteluissa, enemmän kuolemia kuin muissa yksinpelattavissa roolipeleissä yhteensä viimeiseen vuoteen. Pelin edetessä kerätyt varusteet, juomat ja kolmeen eri taitopuuhun (miekkailu, taiat, alkemia) sijoitetut taitopisteet kuitenkin auttavat kiroilevaa pelaajaa hädässä, ja pelin vaikeustaso kokikin melkoisen romahduksen loppua kohden. Tämä on sääli, sillä hieman helpompi, tai ainakin enemmän pelaajaa kädestä kiinni -tyyliin opastava alkupuolisko yhdistettynä astettava haastavampaan menoon loppua kohden olisi tehnyt koko kokemuksesta sujuvamman. Monet alkupuolen kuolemista olivat kieltämättä kiinni omien taitojen puutteista, mutta peli ei juuri tarjoile mahdollisuuksia väkivaltatanssin opetteluun ennen kuolettavia tositilanteita.

... niin tehdään siitä tällä kertaa edes kaunis



The Witcher 2 on todella komea peli. Heikommalla myllyllä laadusta joutuu tietenkin tinkimään, mutta suht virkeä i7-860 @ 3.2Ghz/8Gt/GTX560ti/peli SSD-levyllä -kokoonpanoni pyöritti peliä telkusta sujuvasti high-asetuksilla 1080p:nä. Muutenkin aika uskottavaa maailmaa tukevat todella hyvin tunnelmalliset ja huolella laaditut sijainnit, joissa noituri pohtii ja lätkii. Jo ensimmäinen kaupunki pelissä jäi muistiini yhtenä hienoimmista sijainneista mitä peleissä on vastaan tullut, ja siihen vaaditaan, kutsukaa grafiikkahuoraksi jos tahdotte, loistavien hahmojen ja arkkitehtuurin lisäksi nykypäivänä hieno visuaalinen ilme, jota ensimmäisessä osassa oli hyvin rajatusti tarjoilla.

Juuri ja juuri minimivaatimukset täyttävällä mopolla kannattaa ostosta harkita useamman kerran, sen verran valitusta on ilmeestä ja ruudunpäivityksestä heikommilla kokoonpanoilla nettikeskusteluissa silmiini osunut. Myös äänet toimivat hyvin, musiikki on laadukasta ja verrattuna ensimmäiseen peliin ääninäyttelyn taso on noussut selkeästi. Jo julkistettu konsoliversio oli itsestään selvä jo siinä vaiheessa, kun totesin padiohjauksen toimivaksi, ja UI:n selkeästi myös padeja varten suunnitelluksi.

Ihan puhtain paperin en peliä voi päästää muutenkaan kuin taistelun osalta. Ykkönen oli mieleenpainuva erityisesti persoonallisten hahmojensa vuoksi, ja jatko-osa ei pääse tässä aivan samalle tasolle. Etsivät hassuissa hatuissa ja neurootikkovelhot eivät ole yhtä keskeisessä osassa kuin viimeksi, ja vastaan astelee pääasiassa astetta vakavammin otettavaa ja totista porukkaa. Tämä toki istuu pelin yleisilmeeseen, mutta pienet väriläiskät sopivat mielestäni ensimmäisessä osassa kuvaan loistavasti. Suurin kauneusvirhe löytyy kuitenkin pelin suurimmasta vahvuudesta, eli tarinasta: Valtaosan pelin kestosta esitetään kysymyksiä ja rakennetaan tunnelmaa, ja sitten kun solmuja aletaan avata, ne ovatkin auki niiltä osin kuin ovat aukeamassa hetkessä, ja ruudulla komeilevat lopputekstit. Yli 20 tuntia pelattavaa tarjonneesta pelistä on vaikea sanoa, että se oli liian lyhyt, mutta viimeiset muutamat tunnit pelistä olisi pitänyt venyttää hieman pidempään muotoon, nyt päätös tuli vastaan hieman kuin läpsäisy kasvoille.

Roolipelien, siis sellaisten ihan aitojen roolipelien joissa keskustellaan lähes yhtä paljon kuin taistellaan, ystäville suosittelen The Witcher 2:sta varauksettomasti. Muille hieman kankea taistelu, hidastempoinen juonittelu ja politikointi sekä negatiivinen näkemys elämästä tonttumaailmassa voivat olla ongelmia. The Witcher 2 on loistava peli, mutta se on myös hyvin omanlaisensa, haastava peli. Rakastajia Geraltin edesottamuksille löytyy, ja ne fanit sarja ansaitsee, mutta monelle kokemus voi olla monellakin tapaa peliviihteeksi liian raskas.


V2.fi | Juho Ahola

The Witcher 2: Assassins of Kings (Tietokonepelit)

Komea roolipeli aikuisempaan makuun.
  • Upea maailma upeilla grafiikoilla
  • Käsikirjoitus käsittelee aikuisten aiheita, eikä vain pintapuolisesti
  • Reilusti ykkösosasta paranneltu taistelu...
  • ... jossa on edelleen paranneltavaa.
  • Epätasainen vaikeustaso, erityisesti pelin alussa
  • Loppuu töksähtäen
< Shift 2: Unleashed... InFamous 2... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (14 viestiä)

Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

10.06.2011 klo 12.23

Paljon kehuja peli on saanut, mutta omalla kohdallani pelin surkea ohjattavuus pilaa pelaamisen täysin.

Pelistä myös monesti sanotaan, kuten myös tässä arvostelussa, että "The Witcher 2:n on aidosti sunnattu pelaajille, jotka eivät tahdo kaikkea hopeatarjottimella". Kuulostaa hienolta, mutta vähän laajemmasta tutoriaalista ja perusteellisemmasta perusteiden kertomisesta ei olisi kyllä yhtään haittaakaan. Voin vain kuvitella miten peli otetaan vastaan, konsolipuolella he kun taas ovat tottuneet saamaan kaiken "hopeatarjottimella".

Quicktime eventit ovat myös tälläiseen peliin täysin päällelliimatun oloinen viritys joka ei palvele pelissä yhtään mitään. Onneksi ne sentään pystyy pistämään niin helpolle vaikeuasteelle että niitä ei käytänössä tarvitse edes pelata itse.

Itse en saanut yhtäkään hauskaa hetkeä pelissä. Joten, enpä sitten jaksanut peliä pelatakaan kovin pitkälle. Zero Punctuationin Ben "Yahtzee" Croshaw tiivistää tuntemukseni pelistä täydellisesti:

http://tinyurl.com/6ygx779
lainaa
aleksi

10.06.2011 klo 12.29

puolalainenhan tuo cd projekt on?
lainaa
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

10.06.2011 klo 12.41

aleksi kirjoitti:
puolalainenhan tuo cd projekt on?


Ajatuspieru, korjattu, kiitos.

Duster kirjoitti:
... mutta vähän laajemmasta tutoriaalista ja perusteellisemmasta perusteiden kertomisesta ei olisi kyllä yhtään haittaakaan.


Tämä pitää aivan paikkansa, ja tähän puutteeseen tekstissä viittaankin kädestäpitelyn toiveen muodossa. Alkupuolella muutamat ensimmäiset haastavammat taistelut olivat olohuoneessani yhtä isoa itkujuhlaa.
lainaa
sosad

10.06.2011 klo 12.42

Pelin raskaus pilasi oman fiiliksen. Pitänee kaivella hyllystä jos joskus koneen päivittää. 2v tehomylly ei jaksanut low asetuksilla sulavasti pyörittää. Crysis 2 kuitenkin rullasi lähes täysillä asetuksilla mukavasti.
lainaa
qqq

10.06.2011 klo 15.01

sosad kirjoitti:
Pelin raskaus pilasi oman fiiliksen. Pitänee kaivella hyllystä jos joskus koneen päivittää. 2v tehomylly ei jaksanut low asetuksilla sulavasti pyörittää. Crysis 2 kuitenkin rullasi lähes täysillä asetuksilla mukavasti.


Vähän samantapaista ongelmaa täällä. Tietyillä high-end laitteistoilla on vaikea pelata tätä peliä sulavasti syystä tai toisesta. Peli on istunut sen takia hyllyssä pari viikkoa nyt.
lainaa
Bladekill

Rekisteröitynyt 07.08.2007

10.06.2011 klo 15.25

qqq kirjoitti:
sosad kirjoitti:
Pelin raskaus pilasi oman fiiliksen. Pitänee kaivella hyllystä jos joskus koneen päivittää. 2v tehomylly ei jaksanut low asetuksilla sulavasti pyörittää. Crysis 2 kuitenkin rullasi lähes täysillä asetuksilla mukavasti.


Vähän samantapaista ongelmaa täällä. Tietyillä high-end laitteistoilla on vaikea pelata tätä peliä sulavasti syystä tai toisesta. Peli on istunut sen takia hyllyssä pari viikkoa nyt.

Kannattaa näyttistä päivitellä. Sillä ne pelit pääosin pyörivät. Itselläni on kevyesti kellotettu Q6600, 4GB muistia @ 800mhz ja vasta ostettu GeForce GTX560Ti ja peli kehrää hiuskarvan verran maksimiasetuksista täysin sulavasti Full HD:na.

"...sekä negatiivinen näkemys elämästä tonttumaailmassa voivat olla ongelmia."

Tätä en oikein ymmärrä. Ei peli ole mikään disney-peli tosiaan, mutta ei tämä ns. "näkemys elämästä" kyllä millään tapaa poikkea esim. Dragon Age peleistä, Mass Effecteistä jne. Tasapainoitetusti iloa ja surua.
lainaa
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

10.06.2011 klo 15.45

Bladekill kirjoitti:

Tätä en oikein ymmärrä. Ei peli ole mikään disney-peli tosiaan, mutta ei tämä ns. "näkemys elämästä" kyllä millään tapaa poikkea esim. Dragon Age peleistä, Mass Effecteistä jne. Tasapainoitetusti iloa ja surua.


Varmaan aika henkilökohtaista miten näitä kokee, mutta omat fiilikseni olivat kyllä, että The Witchereissä käsitellään vakavampia aiheita paljon syvällisemmin ja niiden parissa vietetään enemmän aikaa, kuin esim. Dragon Agessa. Myös se, että käytännössä kaikki hahmot ovat jollain tapaa "likaisia valehtelijoita", eikä puhtaita pulmusia löydy edes pelaajan oman hahmon osalta, tekee tarinasta astetta raskaampaa seurattavaa joillekkin. Kyllä itselläkin lähti tämän pelin jälkeen yleensä käyntiin jotain värikästä ja iloista, heh...
lainaa
Akaesora

Rekisteröitynyt 18.09.2008

10.06.2011 klo 16.00

Kannattaa tosiaan se Supersampling-asetus ottaa pois päältä, nostaa frameratea mukavasti.
lainaa
Kalsuh

10.06.2011 klo 19.55

Duster kirjoitti:
Paljon kehuja peli on saanut, mutta omalla kohdallani pelin surkea ohjattavuus pilaa pelaamisen täysin.
http://tinyurl.com/6ygx779


No, no, ei se ohjattavuus mikään huono tekele ole. Näin hyvää combattia ole nähty PC-rpg:eissä pitkiin aikoihin. Tämän pelin taistelusysdeemi ei vaan yksinkertasesti sovi kaikille. Se on vaikea, ei huono.

Ois kiva nähä ihmisten mielipiteitä jos combatissa ois iha kunnon tutoriaali eikä tuollainen "Päin naamaa ja opettele ite" -tutoriaali.


lainaa
Mazena

Rekisteröitynyt 29.10.2007

11.06.2011 klo 00.02

Hyvä arvostelu, olin aika samoilla linjoilla.

Jos jostain pitäisi nipottaa, niin ehkä etusivun alaotsikosta, Geralt on noituri eikä noituja, mutta pikkujuttuja ;D Muuten loistavan viihdyttävää luettavaa. Itse olin aivan ekstaasissa kun huomasin kuolevani chapter 1:ssä enemmän kuin koko vuoten aikaisemmin yhteensä muissa peleissä (Super Meat Boyta ei lasketa). Kerrankin peli, joka ei pelkää haastaa pelaajaa.
lainaa
Miismu

11.06.2011 klo 21.54

Samaa mieltä Mazenan kanssa. Peli on alkupuolella ihan helvetin vaikea. Joillekin tämä kuulostaa pahalta; paljoa ei opeteta ja peli käyttäytyy "epäreilusti" pelaajaa kohtaan, mutta minulle oli virkistävää että piti oikeasti miettiä. Lukea manuaalia, pelata sama kohta useita kertoja ja kokeilla eri taktiikoita, palata tallennuksissa taaksepäin ja korjata virheitä ennen jotain taistelua. Oikeasti pelata. Onnistumisen elämykset ovat tässä pelissä suuria. En todellakaan pidä itseäni minään hardcore-pelaajana, mutta lyhytpinnaisille en tätä suosittele.
lainaa
Bladekill

Rekisteröitynyt 07.08.2007

11.06.2011 klo 23.13

Rams kirjoitti:
Bladekill kirjoitti:

Tätä en oikein ymmärrä. Ei peli ole mikään disney-peli tosiaan, mutta ei tämä ns. "näkemys elämästä" kyllä millään tapaa poikkea esim. Dragon Age peleistä, Mass Effecteistä jne. Tasapainoitetusti iloa ja surua.


Varmaan aika henkilökohtaista miten näitä kokee, mutta omat fiilikseni olivat kyllä, että The Witchereissä käsitellään vakavampia aiheita paljon syvällisemmin ja niiden parissa vietetään enemmän aikaa, kuin esim. Dragon Agessa. Myös se, että käytännössä kaikki hahmot ovat jollain tapaa "likaisia valehtelijoita", eikä puhtaita pulmusia löydy edes pelaajan oman hahmon osalta, tekee tarinasta astetta raskaampaa seurattavaa joillekkin. Kyllä itselläkin lähti tämän pelin jälkeen yleensä käyntiin jotain värikästä ja iloista, heh...

Pakko kyllä myöntää, että nyt kun pelin pelattua loppuun olen itsekin aika samoilla linjoilla. Ihan mukavaa sinänsä että joku ottaa vähän tällaisen realistisemman asenteen sillä aika harva peli joka sen uskaltaa tehdä.
lainaa
Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

12.06.2011 klo 15.08

Kalsuh kirjoitti:
Duster kirjoitti:
Paljon kehuja peli on saanut, mutta omalla kohdallani pelin surkea ohjattavuus pilaa pelaamisen täysin.
http://tinyurl.com/6ygx779

No, no, ei se ohjattavuus mikään huono tekele ole. Näin hyvää combattia ole nähty PC-rpg:eissä pitkiin aikoihin. Tämän pelin taistelusysdeemi ei vaan yksinkertasesti sovi kaikille. Se on vaikea, ei huono.
En tarkoita taistelusysteemiä. Taistelu on idealtaan erittäin mielekästä, mutta surkea ohjattavuus vaikuttaa taisteluidenkin mielekkyyteen. Tarkoitan sitä miten tuskastuttavaa peliä/pelihahmoa on ohjata kaikissa tilanteissa. Se kertoo paljon pelin kankeudesta miten vaikea Geralt on asemoida jonkin maasta poimittavan esineen takia tai oven avaamista varten.

Peliä vaivaa edelleenkin se ykkösestä tuttu viive. Välillä hiirenpainallukset rekisteröidään viiveellä eikä pelaaja ole varma ottiko peli vastaan ensimmäisen painalluksen vai ei ja sitten tulee turhaan rämpytettyä nappia uudelleen.
lainaa
noituriKAKSI

07.04.2012 klo 17.11

qqq kirjoitti:
[quote nick="sosad"]Pelin raskaus pilasi oman fiiliksen. Pitänee kaivella hyllystä jos joskus koneen päivittää. 2v tehomylly ei jaksanut low asetuksilla sulavasti pyörittää. Crysis 2 kuitenkin rullasi lähes täysillä asetuksilla mukavasti.




Juu, toi johtuu tod.näk siittä et Crysis 2 on suht kevyt peli pyöritettäväksi konsolitaustansa takia kun witcher 2 taas sisältää paljon kaikenlaista sisältöä, joten se on raskaampi pelata.
lainaa

Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova