With Fire and Sword on
Mount & Blade -sarjan itsenäinen lisäosa, jonka suurin uudistus on tuoda peli aitoon historiaan. 1600-luvulla miekkojen ja jousien rinnalle nousee hitaat musketit ja räjähteet. Samalla jatko-osa seuraa ainakin etäisesti samannimistä Nobel-palkittua kirjaa. Pääpointti on kuitenkin jakaa sarjalle tuttuun tapaan kartta viiden eri ryhmittymän välille. Tällä kertaa se tapahtuu aidossa Itä-Euroopassa, jossa voi vierailla historiallisissa kaupungeissa, sekä taistella esimerkiksi
Kaarle X Kustaan puolella - tai häntä vastaan.
1600-luvun Google Maps, myös katunäkymä!
Toisin kuin aluksi luulin, ei kyseessä ole
Heroes of Might and Magic -strategiaa, vaan yksinkertainen toimintaroolipeli, jossa mukana kulkee joukko tekoälytampioita. Hahmonluonnin jälkeen pelaaja heitetään keskelle aavaa – ja ruman tyhjää – karttanäkymää, joka koostuu läjästä kaupunkeja ja muutamasta puusta. Suurin osa ajasta kuljetetaan alati kasvavaa sotajoukkoa linnasta toiseen. Matka taittuu yhdellä klikkauksella ja odottelulla, kunhan pysyy hereillä väistelläkseen vihamieliset armeijat. Kaupungeissa parannetaan varusteita, haetaan tehtäviä, värvätään palkkasotureita, sekä kulutetaan aikaa turhautumalla, kun kunkku ei olekaan paikalla. Kaupunkien käyttöliittymä voitaisiin toteuttaa kokonaan valikoilla. Nyt valitaan esimerkiksi majatalo tai valtaistuinsali, jossa jolkotellaan tärkeiden henkilöiden puheille. Kaupunkien katuja voi ihmetellä jalan, mutta siihen ei ole tarvetta oikeastaan koskaan.
|
Kaupunkeja ei tutki edes maisemien vuoksi, sillä grafiikka on niin rujoa, että se pyörii varmasti vanhemmallakin raudalla. Pahimmillaan animaatiot, maastot ja jopa valikot näyttävät suorastaan halvoilta. Simppeli ulkoasu kuitenkin ajaa asiansa, eikä varmasti ole ollut ykkösprioriteettina halpahintaisessa indie-pelissä. Sisältöä luvataan runsaasti, mutta kokemukseni mukaan tarjolla on copy & paste –tehtäviä ja hieman mikromanagerointia. Tehtävät koostuvat yleensä matkustamisesta sinne ja takaisin, usein kartan toiseen ääripäähän. Yhteenotot hoituvat reaaliaikaisesti avomaastossa, jossa ohjataan vain sankaria. Joukolle annetaan muutamia komentoja, kuten ”seuratkaa”, ”pysähtykää” ja ”rynnäkköön”. Laihoilla komennoilla strategiani oli heti pysäyttää joukkoni, jolloin muskettimiehet kaatavat yli puolet vastustajista peitsien hoitaessa lyöntietäisyydelle selvinneet. Vaihtelevuutta tuo linnojen valtaaminen, jossa kiivetään muureille tai hyökätään takaportista sisään. Nettipeli keskittyy vain taisteluun ja linnojen valtaamiseen.
Minne hukkui ohjekirja?
Suurin ja lähes kaiken peli-ilon tappava ongelma on se, ettei pelaajalle kerrota käytännössä mitään. Kyse ei ole korkeasta oppimiskynnyksestä, vaan tiedon pihtaamisesta. Alun tutoriaali opettaa käytännössä tasan sen verran, että vasen hiirennappi lyö, oikea blokkaa – joka kertoo kaiken oleellisen taistelun yksinkertaisuudesta. Useimmat asiat opitaan kantapään kautta. On turhauttavaa joutua googlaamaan, kuinka saatettava karavaani jätetään kaupunkiin, kun se onnistuu vain jos heille puhuu parin pikselin päässä päätepysäkistä. Ohjekirja olisi tarpeellinen lisä.
|
Samantapaisten älyttömyyksien vuoksi missasin kytättävän asekuljetuksen ja lopulta jouduin kierteeseen rosvojoukkojen vangiksi menettäen sotajoukkoni, sankarini ja rahani. Onneksi tallennus pelasti, sillä rahattomana on paha jatkaa. Yleensä pelisessioni päättyivät turhautumiseen tai ikävystymiseen. Pelasinko väärin? Tämän selvittääkseni ja edellisiin osiin perehtyäkseni seurasin muutamia Let’s Play –videoita. Samaa yhdentekevää sompailua, mutta kommentaattorit vaikuttivat merkillisen innostuneilta. Kun suunnitteluvirheiden kiertämisestä ja kaikista ominaisuuksista pääsee vihdoin jyvälle, With Fire and Sword on jo lähes mielekäs pelata, mutta turhan kevyttä ja yksitoikkoista ajanvietettä.
|
Rauhallinen, Elder Scrolls –tyylinen musiikki sentään hivelee korvia, joten tätäkin kirjoittaessa pelin soundtrack pyörii taustalla. Vaikka minulle luvattaisiin kultaa kunhan tarpeeksi kaivaa, hakkasin päätä sen verran seinään, että jääkööt kultasuoni löytymättä. Tuntien grindaamisen jälkeen en saanut sitä kaivattua tyydytystä, sillä peli kärsii auttamatta liiasta toistosta ja yksinkertaisuudesta. Jos yhä kiinnostaa, voi vanhempaa Mount & Blade: Warbandia pelata maksutta alkutasojen ajan – paras tapa testata, onko arvostelijalla jälleen väärä mielipide.
V2.fi | Tero Huomo
Keskustelut (8 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
13.05.2011 klo 14.51
Kuten arvostelusta varmaankin selviää, ei originaali tai Warband ole tuttuja kuin videoiden välityksellä, mutta ahkeran wikilukemisen ja videoiden perusteella ei juuri mikään ole muuttunut tehtäviä/aikakautta lukuunottamatta.
Arvosanaa tuumiessani vertasin ensimmäiseksi aiempiin kirjoituksiini, ja etenkin 15 euron digitaalisena ostoksena tämä antaa paljon enemmän kuin Metroid: Other M (62pt), MySims SkyHeroes (59pt) ja James Bond ((65pt), joten arvosana on luonnollisesti suhteutettu myös niihin.
Rekisteröitynyt 25.07.2007
13.05.2011 klo 20.10
koska sinulla ei ole ohjekirjaa(l2p noob lol) missaat todella paljon sisällöstä jos ei osaa pelata niin se ei ole pelin vika
mikä olisikaan esim minecraftin arvosana ilman internettiä
"Yksitoikkoinen toimintaroolipeli" eli et päässyt kuninkaaksi saati omistanut kyliä/linnoja joita voit verottaa sekä pakottaa kansalaisia armeijaasi hoitanut oman kaupunkivaltiosi politiikkaa jne. koska se on vaikeaa ilman ohjeita...
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
14.05.2011 klo 00.24
mikä olisikaan esim minecraftin arvosana ilman internettiä
Tämä on toki hyvä vertaus, ja meinasin sen tuoda arvostelussakin esiin. MineCraft on kuitenkin enemmän "kokeile ja keksi" -peli kuin Mount & Blade,joten mua suoranaisesti ärsytti se, ettei ollut mitään ohjekirjaa esillä, ja jonkin verran kamaa selasin Mount & Blade wikistä esiin, kun Steamista/kotisivuilta/muualta en löytänyt ohjekirjaa siten, kuten kuluttajalle se tulisi olla saatavissa helposti ja selkeästi. Steamin digitaalisena latauksena tämän siis sain.
"Yksitoikkoinen toimintaroolipeli" eli et päässyt kuninkaaksi saati omistanut kyliä/linnoja joita voit verottaa sekä pakottaa kansalaisia armeijaasi hoitanut oman kaupunkivaltiosi politiikkaa jne. koska se on vaikeaa ilman ohjeita...
Enpä ehtinyt/jaksanut siihen asti. Mun linjani on se, että jos mennyt jo yli kymmenen tuntia toistavaan grindaamiseen ja en oo nauttinut siitä yhtään, niin en tosiaankaan ala kaivamaan mitään sisältöä sen roskan alta. En niitä nettiropejakaan jaksa vääntää, ellen mä pidä siitä pelistä heti.
Jos peli on hyvä, se on hyvä heti eikä 10+h päästä. Ja sanotaan nyt vielä seuraava: jos peli olisi ollut käyttöliittymältään parempi, antanut enemmän infoa pelin sisällä ja selkeitä suunnitteluvirheitä ollut paljon vähemmän, olisi pisteet aika paljon korkeammat, ja olisin todennäköisesti pistänyt peliin vielä useita tunteja enemmän aikaa.
Yleisesti en dissaa mitään genrejä suoraan, tai itseasiassa niistä jotka minua ei kiinnosta (eli urheilu- sekä autopelit) ei minulle myöskään tule arvostelukappaleita. Tämä vastannee kysymykseen roguelike -pelien vihaamisesta.
14.05.2011 klo 09.16
arvostelija ei tykkää roguelikeistä?
koska sinulla ei ole ohjekirjaa(l2p noob lol) missaat todella paljon sisällöstä jos ei osaa pelata niin se ei ole pelin vika
mikä olisikaan esim minecraftin arvosana ilman internettiä
"Yksitoikkoinen toimintaroolipeli" eli et päässyt kuninkaaksi saati omistanut kyliä/linnoja joita voit verottaa sekä pakottaa kansalaisia armeijaasi hoitanut oman kaupunkivaltiosi politiikkaa jne. koska se on vaikeaa ilman ohjeita...
Rekisteröitynyt 03.07.2008
15.05.2011 klo 12.20
Ohjekirjaa ei ole tarkoitettu sitä varten, että se kertoisi pelistä kaiken ja kertoisi kaikesta kaiken, vaan se on tarkoitettu sitä varten, että pelaajan olisi helpompi omaksua pelimekaniikat, kontrollit ja oleelliset konseptit pelistä, jotta tämä osaisi peliä pelata. Linnojen ja kylien omistaminen ei tässä pelissä muutenkaan ole mitenkään järkyttävään kiinnostavaa puuhaa ja sekin on surkean yksinkertaista hommaa, kuten lähes kaikki asiat tässä pelissä.
M6B:t ovat varmaan yliarvostetuimpia indiepelejä koskaan. Kerrassaan huvittavaa, kuinka perseestä tekoäly on ja se, että pelin taistelumekaniikkaa KEHUTAAN hyväksi, vaikka sekin on järkyttävän yksinkertaista ja kankeaa mätkettä.
Rekisteröitynyt 09.01.2008
15.05.2011 klo 18.00
Mount & Bladet ovat aina kusseet täydellisesti yksinpelin saralla aina. Tekoäly on ollut ja on yhä ihan järkyttävän typerä paska, eikä se ole parantunut. Ihan rehellisesti sanottuna, tässä pelisarjassa on varmaan surkein tekoäly, jota olen pelissä koskaan nähnyt. Se on niin ennalta arvattavan typerä, että taisteluista tulee puuduttavaa, mekaanista lätkimistä, koska tekoäly ei osaa mitään erityistä. Se vain juoksee päälle miekkaa huitoen/ampuen jousella vaikka maailman tappiin asti, koska pelissä ei ole minkäänlaista staminaa joukoilla.
Ohjekirjaa ei ole tarkoitettu sitä varten, että se kertoisi pelistä kaiken ja kertoisi kaikesta kaiken, vaan se on tarkoitettu sitä varten, että pelaajan olisi helpompi omaksua pelimekaniikat, kontrollit ja oleelliset konseptit pelistä, jotta tämä osaisi peliä pelata. Linnojen ja kylien omistaminen ei tässä pelissä muutenkaan ole mitenkään järkyttävään kiinnostavaa puuhaa ja sekin on surkean yksinkertaista hommaa, kuten lähes kaikki asiat tässä pelissä.
M6B:t ovat varmaan yliarvostetuimpia indiepelejä koskaan. Kerrassaan huvittavaa, kuinka perseestä tekoäly on ja se, että pelin taistelumekaniikkaa KEHUTAAN hyväksi, vaikka sekin on järkyttävän yksinkertaista ja kankeaa mätkettä.
Kannattaako laittaa asetukset kuntoon? Ei se ehkä yksikkötaktikointia osaa, ja strategiakartalla vieläkin retardi, mutta, yksilöt toimivat kuten pitääkin. Hevosratsumiehet kiertävät kehää ympärillä, lähitaistelijat iskevät päälle, jousimiehet jäävät kauemmas antamaan tulitukea ja muut ratsut ajavat jalkaväestä läpi.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
18.05.2011 klo 18.35
20.05.2011 klo 15.48