Portal 2
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Toimintapelit, Älypelit |
Pelaajia: | Yksinpeli, co-op |
Ikärajoitus: | 1 |
Kehittäjä: | Valve |
Julkaisija: | Valve |
Julkaisupäivä: | 21.04.2011 |
Pelin kotisivut |
Parempaa kuin viipaloitu kakku
Vaikka en koskaan arvioinutkaan Portalia, se oli mielestäni vuoden 2007 paras peli ja myös kaikkien aikojen kärkikymmenikössäni. Hieman brittisävyinen kuiva huumori, yksinkertaisilla pelielementeillä nerokkaasti rakennetut pulmat ja likimain täydellinen poikkeavuus koko sen hetkisestä pelikentästä loivat kokemuksen, jonka monet odottivat jäävän ainutkertaiseksi. Toki pelin keston vuoksi monet halusivat lisää ratkottavaa, mutta Still Aliven kaikuessa vielä korvissa ei voinut kuin hymyillä tyytyväisenä.
Siksipä skeptikot kalauttelivat sanaisia sapeleitaan, kun Portal 2 julkistettiin. Ensimmäiset konseptikuvat olivat kuitenkin niin poikkeavia ykkösosan maisemista, että mielenkiinto heräsi ja hypejuna alkoi vähitellen kasvattaa vauhtiaan. Nyt kun peli on testattu, pitää kumartaa syvään kohti Valvea ja todeta: ne tekivät sen taas.
Koetan olla spoilaamatta kovin paljon Portal 2:n juonta, sillä se on koko pelin kantava voima, joka kuljettaa pelaajaa eteenpäin pään sisäisesti niinäkin hienosti valittuina hetkinä, kun itse pelissä on hiljaista. Heti alkumetreiltä sopivasti kuivan, nokkelan ja pilke silmäkulmassa ilkeilevänkin huumorin ystäviä hemmotellaan, kun Ricky Gervaisin luottokaveri Stephen Merchant avaa sanaisen arkkunsa Wheatley-robottipallona. Sama linja jatkuu läpi koko pelin, vaikka taustalla oleva mysteeri ja juonen suunnanmuutokset kolkuttelevat nekin pelaajan aivolokeroita. Lyhyesti sanoen: Portal 2 on nerokkaasti käsikirjoitettu peli, vaikka pääjuoni onkin vain pääsemistä paikasta A paikkaan B.
Kakkososan tapahtumat sijoittuvat useiden vuosien päähän siitä, mitä ensimmäisessä Portalissa tapahtui. Siitä, miten sinne on jouduttu ja mitä tällä välin on tapahtunut saadaan vain vihjeitä (tai valeita), mutta pääosassa on edelleen Chell-neito, GladOS-tekoäly ja portaaliase. Ykkös-Portalin suurena ystäväni itseäni huoletti se, miten pelin monipuolisesti hyödynnetty, mutta perusidealtaan yksinkertainen pelimekaniikka kestää useamman elementin sekaan heittämisen. Valve on kuitenkin onnistunut rytmittämään uudet puzzlepalaset matkan varrelle niin sopivalla tahdilla, että ne tuntuvat joka kerta enemmän piristysruiskeilta kuin uuden asian opettelun taakalta.
Uusina puzzleosasina vastaan tulee valosiltoja, joille löytyy useampikin käyttötarkoitus, kytkimiin ohjattavia lasersäteitä ja erilaisia auttavia ominaisuuksia sisältäviä geelejä, joita oli alunperin suunnitteilla peliin enemmänkin. Pelaajaa ei ohjata kädestä pitäen (synti, johon liian moni peli nykyään sortuu), vaan uutuuskilkkeet löytävät luonnollisesti tiensä pelaajan aivorattaisiin.
Tärkeintä on edelleen oranssin ja sinisen portaalin käyttö ja ratkaisun jäljille pääsee nopeasti, kun pohtii hetken ja tutkii, mistä löytyy sitä seinämateriaalia, johon portaalin voi päsäyttää. Ykköstä pelanneille tämä on toki helpompaa, mutta kierrätystä on harrastettu hyvin niukasti ja pulmien vaikeustaso on juuri sillä ärsytyskynnyksen, uudelleen yrittämisen ja onnistumisen tunteen kolmiyhteyden veitsenterällä, johon harva pulmanratkontapeli pääsee.
Portal 2 on Portalin kakkososa, mutta kun ottaa ensimmäisen pelin pituuden huomioon, se voisi olla myös kolmososa, nelososa ja viitososakin. Kun yksinpelissä luulee päässeensä vaiheeseen, jossa peli voisi loppua, sitä tuleekin vielä saman verran lisää, ja sitten vielä lisää. Koukkua pelaajan psyykeen rakentavat armottomalla tahdilla tunne siitä, että on itse saavuttanut jotain sekä halu nähdä ja kuulla, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.
Se “viitososa” muodostuu sitten co-op -tilasta, jota voi pelata sekä jaetulla ruudulla että Xbox Liven välityksellä. Pelaajat ovat kaksi robottia: pullea Atlas ja solakampi P-Body. Väistämättä kaksikosta tulee mieleen Ohukainen ja Paksukainen, mykän komedian mestarit. Co-opissakin GladOS hoitaa komiikan, mutta Pixarin tuotoksia lähestyvällä laadulla elehtivät ja liikehtivät robotit ovat eloisia ilmestyksiä nekin. Aivan samalle tasolle verbaalinaljailussa ei päästä kuin yksinpelissä, sillä robottien ja GladOS:n suhde ei ole niin henkilökohtaisella tasolla kuin Chellin kanssa.
Molemmilla roboteilla on omat portaaliaseet ja kahden pelaajan läsnäolo on luonnollisesti antanut pulmien suunnittelijoille huomattavasti enemmän työkaluja. Yhteistyö on voimaa ja sitä helpottavat toiminnot, joilla saa osoitettua kaverille, minne sitä portaalia pitäisi laittaa ja koska jotain nappia pitäisi painaa. Ahaa-elämyksiä on taas luvassa, kunhan molemmat pelaajat malttavat ensin katsella ympärilleen ja miettiä, miten mistäkin huoneesta päästään eteenpäin. Usein ei riitä, että keksii, mitä kaikkea pulmassa pitää tehdä, vaan sitten pitää vielä pohtia tai testata, missä järjestyksessä asiat tehdään ja kumpi pelaajista ne tekee. P-Bodyn ja Atlaksen testituokiot ovat aivoja raksuttelevan co-op-pelaamisen aatelia.
Graafinen loisto ja uusimmilla efekteillä kikkailu ei ole Portal-pelien kauraa, vaan vähäeleinen tyylikkyys, ja sitä löytyy jälleen roppakaupalla. Kun ränsistynyt testiympäristö vähitellen korjautuu ja sen kulissien taakse kurkistellaan entistä enemmän, kaikki maailmassa tuntuu loogiselta - jopa jollain kierolla tavalla realistiselta. Näinhän ei ole esimerkiksi Prince of Persia -peleissä, missä nyt sattumalta vaan on rakenneltu palatsi täyteen ansoja ja sopivasti kiipeiltäviä seiniä. Portalin absurdissa maailmassa on järkeä.
Pelin äänimaailma tarkasti mietittyine mekaanisine suhinoineen ja kilahduksineen on yksi sen kirkkaimpia tähtiä, myös ääninäyttelyn osalta. Vaikka puherooleja ei ole monia, niiden esittäjät on valittu täydellisesti. Musiikki luo paikoittain lisää tunnelmaa, mutta ei pyri keinotekoisesti lisäämään pelaajan adrenaliinia. Loppulaulu on tietenkin jokaisen koettava itse, mutta enpä usko, että siitä tulee Still Aliven kaltaista hittiä.
Edeltäjänsä tasolle nouseminen ja sen ohittaminen on suoritus, jonka vuoksi tämä peli saa minulta erinomaiset pisteet ja nousee arvoasteikossani yhdeksi tämän konesukupolven parhaista. Portalin maailmaan vasta tutustuville suosittelen kuitenkin ykkösosan pelaamista ennen tätä. Erinäisten asioiden ja syy-seuraussuhteiden tietäminen tekee pelikokemuksesta entistäkin nautittavamman.
Siksipä skeptikot kalauttelivat sanaisia sapeleitaan, kun Portal 2 julkistettiin. Ensimmäiset konseptikuvat olivat kuitenkin niin poikkeavia ykkösosan maisemista, että mielenkiinto heräsi ja hypejuna alkoi vähitellen kasvattaa vauhtiaan. Nyt kun peli on testattu, pitää kumartaa syvään kohti Valvea ja todeta: ne tekivät sen taas.
Takaisin tekoälyn testikammioihin
Koetan olla spoilaamatta kovin paljon Portal 2:n juonta, sillä se on koko pelin kantava voima, joka kuljettaa pelaajaa eteenpäin pään sisäisesti niinäkin hienosti valittuina hetkinä, kun itse pelissä on hiljaista. Heti alkumetreiltä sopivasti kuivan, nokkelan ja pilke silmäkulmassa ilkeilevänkin huumorin ystäviä hemmotellaan, kun Ricky Gervaisin luottokaveri Stephen Merchant avaa sanaisen arkkunsa Wheatley-robottipallona. Sama linja jatkuu läpi koko pelin, vaikka taustalla oleva mysteeri ja juonen suunnanmuutokset kolkuttelevat nekin pelaajan aivolokeroita. Lyhyesti sanoen: Portal 2 on nerokkaasti käsikirjoitettu peli, vaikka pääjuoni onkin vain pääsemistä paikasta A paikkaan B.
Kakkososan tapahtumat sijoittuvat useiden vuosien päähän siitä, mitä ensimmäisessä Portalissa tapahtui. Siitä, miten sinne on jouduttu ja mitä tällä välin on tapahtunut saadaan vain vihjeitä (tai valeita), mutta pääosassa on edelleen Chell-neito, GladOS-tekoäly ja portaaliase. Ykkös-Portalin suurena ystäväni itseäni huoletti se, miten pelin monipuolisesti hyödynnetty, mutta perusidealtaan yksinkertainen pelimekaniikka kestää useamman elementin sekaan heittämisen. Valve on kuitenkin onnistunut rytmittämään uudet puzzlepalaset matkan varrelle niin sopivalla tahdilla, että ne tuntuvat joka kerta enemmän piristysruiskeilta kuin uuden asian opettelun taakalta.
Uusina puzzleosasina vastaan tulee valosiltoja, joille löytyy useampikin käyttötarkoitus, kytkimiin ohjattavia lasersäteitä ja erilaisia auttavia ominaisuuksia sisältäviä geelejä, joita oli alunperin suunnitteilla peliin enemmänkin. Pelaajaa ei ohjata kädestä pitäen (synti, johon liian moni peli nykyään sortuu), vaan uutuuskilkkeet löytävät luonnollisesti tiensä pelaajan aivorattaisiin.
Tärkeintä on edelleen oranssin ja sinisen portaalin käyttö ja ratkaisun jäljille pääsee nopeasti, kun pohtii hetken ja tutkii, mistä löytyy sitä seinämateriaalia, johon portaalin voi päsäyttää. Ykköstä pelanneille tämä on toki helpompaa, mutta kierrätystä on harrastettu hyvin niukasti ja pulmien vaikeustaso on juuri sillä ärsytyskynnyksen, uudelleen yrittämisen ja onnistumisen tunteen kolmiyhteyden veitsenterällä, johon harva pulmanratkontapeli pääsee.
Enemmän on enemmän
Portal 2 on Portalin kakkososa, mutta kun ottaa ensimmäisen pelin pituuden huomioon, se voisi olla myös kolmososa, nelososa ja viitososakin. Kun yksinpelissä luulee päässeensä vaiheeseen, jossa peli voisi loppua, sitä tuleekin vielä saman verran lisää, ja sitten vielä lisää. Koukkua pelaajan psyykeen rakentavat armottomalla tahdilla tunne siitä, että on itse saavuttanut jotain sekä halu nähdä ja kuulla, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.
Se “viitososa” muodostuu sitten co-op -tilasta, jota voi pelata sekä jaetulla ruudulla että Xbox Liven välityksellä. Pelaajat ovat kaksi robottia: pullea Atlas ja solakampi P-Body. Väistämättä kaksikosta tulee mieleen Ohukainen ja Paksukainen, mykän komedian mestarit. Co-opissakin GladOS hoitaa komiikan, mutta Pixarin tuotoksia lähestyvällä laadulla elehtivät ja liikehtivät robotit ovat eloisia ilmestyksiä nekin. Aivan samalle tasolle verbaalinaljailussa ei päästä kuin yksinpelissä, sillä robottien ja GladOS:n suhde ei ole niin henkilökohtaisella tasolla kuin Chellin kanssa.
Molemmilla roboteilla on omat portaaliaseet ja kahden pelaajan läsnäolo on luonnollisesti antanut pulmien suunnittelijoille huomattavasti enemmän työkaluja. Yhteistyö on voimaa ja sitä helpottavat toiminnot, joilla saa osoitettua kaverille, minne sitä portaalia pitäisi laittaa ja koska jotain nappia pitäisi painaa. Ahaa-elämyksiä on taas luvassa, kunhan molemmat pelaajat malttavat ensin katsella ympärilleen ja miettiä, miten mistäkin huoneesta päästään eteenpäin. Usein ei riitä, että keksii, mitä kaikkea pulmassa pitää tehdä, vaan sitten pitää vielä pohtia tai testata, missä järjestyksessä asiat tehdään ja kumpi pelaajista ne tekee. P-Bodyn ja Atlaksen testituokiot ovat aivoja raksuttelevan co-op-pelaamisen aatelia.
Kaikella on paikkansa
Graafinen loisto ja uusimmilla efekteillä kikkailu ei ole Portal-pelien kauraa, vaan vähäeleinen tyylikkyys, ja sitä löytyy jälleen roppakaupalla. Kun ränsistynyt testiympäristö vähitellen korjautuu ja sen kulissien taakse kurkistellaan entistä enemmän, kaikki maailmassa tuntuu loogiselta - jopa jollain kierolla tavalla realistiselta. Näinhän ei ole esimerkiksi Prince of Persia -peleissä, missä nyt sattumalta vaan on rakenneltu palatsi täyteen ansoja ja sopivasti kiipeiltäviä seiniä. Portalin absurdissa maailmassa on järkeä.
Pelin äänimaailma tarkasti mietittyine mekaanisine suhinoineen ja kilahduksineen on yksi sen kirkkaimpia tähtiä, myös ääninäyttelyn osalta. Vaikka puherooleja ei ole monia, niiden esittäjät on valittu täydellisesti. Musiikki luo paikoittain lisää tunnelmaa, mutta ei pyri keinotekoisesti lisäämään pelaajan adrenaliinia. Loppulaulu on tietenkin jokaisen koettava itse, mutta enpä usko, että siitä tulee Still Aliven kaltaista hittiä.
Edeltäjänsä tasolle nouseminen ja sen ohittaminen on suoritus, jonka vuoksi tämä peli saa minulta erinomaiset pisteet ja nousee arvoasteikossani yhdeksi tämän konesukupolven parhaista. Portalin maailmaan vasta tutustuville suosittelen kuitenkin ykkösosan pelaamista ennen tätä. Erinäisten asioiden ja syy-seuraussuhteiden tietäminen tekee pelikokemuksesta entistäkin nautittavamman.
Portal 2 (Xbox 360)
Kekseliäs, hauska, viihdyttävä ja palkitseva Portal 2 on erinomaista edeltäjäänsä monipuolisempi pelikokemus.
- nerokasta tarinankuljetusta
- nerokkaita pulmia
- saa tuntemaan pelaajansa nerokkaaksi
- nerokas co-op
Keskustelut (35 viestiä)
Rekisteröitynyt 19.10.2009
30.04.2011 klo 01.17
Ehdottomasti vuoden parasta tähän mennessä ja yksi kovimmista peleistä mitä olen ikinä pelannut. Suosittelen!
30.04.2011 klo 02.47
30.04.2011 klo 05.05
30.04.2011 klo 08.05
jos pelissä ei ole mitään huonoa - missä on 100p?
Etkös tiennyt?
http://www.nerfnow.com/comic/image/482
Valitettavan usein oikeassa tuo sarjis.
30.04.2011 klo 09.35
yhden pisteen verran miinusta siitä, että peli näytti paikoitellen hieman keskeneräiseltä. Esim. turretin laserin osuessa lasiin, se vain katkeaa rumasti. Crosshair ei näytä, onko pinta portalisoitavaa. Mutta nämähän on helppo korjata päivityksellä.
Paras peli sitten Half Life:n ja Final Fantasyiden
30.04.2011 klo 10.03
Mutta ongelmiakin on, varsinkin jos verrataan Portal 1:een. Arvostelun plussakohdissa oleva "saa tuntemaan pelaajansa nerokkaaksi" ei omasta mielestäni pidä paikkaansa. useimmissa mapeissa sen portalin voi laittaa tasan kahteen kohtaan ja sitten pitääkin vain mennä läpi. Suurimman osan puzzleista pystyi ratkaisemaan vain katsomalla kohtia, joihin portalin voi pistää. Portal 1:ssä niitä portal-pintoja oli lähes kaikkialla, joten puzzleissa joutui oikeasti miettimään, mihin sen portalin laittaa.
Toinen huononnus on portal funneling, eli portalit vetää itseensä päin rajoittaen niiden käyttömahdollisuuksia. Portal 1:ssä tämä ominaisuus oli heikompi, joten pelaaja pystyi olemaan luovempi.
Nämä kaksi asiaa tarkoittavat, että puzzlet voi läpäistä vain yhdellä ainoalla tavalla, eikä luovuudelle jää mitään tilaa. Siitä huolimatta peli tosin on ihan viihdyttävä ja mukava paketti.
90/100.
Rekisteröitynyt 17.09.2007
30.04.2011 klo 10.14
Mut ootellaa ny viel hetki ni kohta o kommentit täynnä "PORTAL 2 ON LUOKATON KONSOLIPORTTI, LAUNCH DAY DLC HERP PELATTAVAA EI RIITTÄNYT 200 TUNNIKSI DERP" -jannuja.
Rekisteröitynyt 28.12.2007
30.04.2011 klo 11.02
Todellakin Valven paras sitten Half-Life 2:n. Portalista pistettiin paremmaksi kaikilla mahdollisilla osa-alueilla.
Mut ootellaa ny viel hetki ni kohta o kommentit täynnä "PORTAL 2 ON LUOKATON KONSOLIPORTTI, LAUNCH DAY DLC HERP PELATTAVAA EI RIITTÄNYT 200 TUNNIKSI DERP" -jannuja.
Eipä mennyt kauaakaan että tällainenkin jannu tuli.
Rekisteröitynyt 02.03.2011
30.04.2011 klo 11.05
30.04.2011 klo 11.35
Arvosana (40-99)
OWNED
30.04.2011 klo 11.36
Tämä siis yksinpelistä. co-oppia en ole vielä testaillut.
Rekisteröitynyt 20.04.2010
30.04.2011 klo 11.50
Ja btw, kuinka pitkä se peli sitten on, kun kaikki siitä valittavat?
Rekisteröitynyt 17.09.2007
30.04.2011 klo 12.31
Tilasin pelin ps3:lle siksi, että voisin kaverin kanssa pelata split-screeniä. Ps3 versionhan mukana tulee myös se pc versio, niin millä laitteella kannattaisi tuo yksinpeli sitten pelata. Onko niillä tateilla helppo sihtailla portaaleja vai pelitänkö koneella?
Ja btw, kuinka pitkä se peli sitten on, kun kaikki siitä valittavat?
Onhan se nyt helpompaa hiirellä sihtailla, mut kyl se padillakin onnistuu. Ja pituutta on yksinpelillä joku 6-10h ja coopilla joku joku 5-7h.
30.04.2011 klo 13.31
Rekisteröitynyt 18.12.2010
30.04.2011 klo 15.35
30.04.2011 klo 15.51
Onhan se nyt helpompaa hiirellä sihtailla, mut kyl se padillakin onnistuu. Ja pituutta on yksinpelillä joku 6-10h ja coopilla joku joku 5-7h.
Oliko se nyt moontv:en arvostelija, joka sano menneensä yksinpelin 5 tunnissa ja co-opin 4 tunnissa.
30.04.2011 klo 22.04
30.04.2011 klo 23.49
80 on omat pisteet
Rekisteröitynyt 28.07.2009
01.05.2011 klo 15.10
01.05.2011 klo 21.56
01.05.2011 klo 22.44
Kaikki muut osa-alueet loistavalla tasolla paitsi vaikeusaste. Se missä ykkönen pisti miettimään ja pohtimaan reittiä voi kakkosessa juosta kentät läpi. Vain lopussa oli 1 kenttä mikä pysäytti (oli siis ykkös osan tasoinen pähkinä).
Hevonpaskaa. Sulatan kommentit jotka väittävät pelin olevan helppo, mutta en niitä jotka kehuvat ykkösosaa jollain tapaa vaikeaksi. Portal ykkönen ei todellakaan pistänyt miettimään yhtään sen enempää kuin kakkonen, lyhyytensä ja pienemmän pulmamäärän takia luonnollisesti vähemmän. Toki vaikeusaste on aina jossain määrin subjektiivista, mutta tämä on jotain mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Luonnollisin selitys lienee, että ensimmäisessä osassa koko portaali-pelimekaniikka oli uusi juttu ja vaati totuttelua. Jälkikäteen tarkasteluna se on kuitenkin kaikin tavoin yksinkertaisempi peli kuin kakkonen.
01.05.2011 klo 23.35
tokihan peli voi olla vaikeampi jos on vähemmän ratkaisuvaihtoehtoja mutta se on vähän kuin sanoisi että huijaritekoäly on parempi kuin tyhmä tekoäly
02.05.2011 klo 00.24
Ei kiitos :D
02.05.2011 klo 15.49
50 euroa muutaman tunnin huvista?
Ei kiitos :D
32@g2play.net
02.05.2011 klo 18.22
50 euroa muutaman tunnin huvista?
Ei kiitos :D
32@g2play.net
28 euroa makso thehutista kun jaksoi reilun viikon odottaa
02.05.2011 klo 20.19
50 euroa muutaman tunnin huvista?
Ei kiitos :D
Ja sitten tottakai peli vedetään vielä joskus läpi commentary päällä... ja tietenkin vielä co-op.
05.05.2011 klo 08.53
05.05.2011 klo 14.07
hevonpaskaa? joku kommentoija jossain sanoi että Portal 1 oli logiikkaan vetoava kun taas Portal 2 perustuu portaaliseinien etsimiseen ja olen aikalailla samaa mieltä. ykkösessä oli enemmän vapautta mutta myös enemmän oikeaa ongelmanratkaisua kun taas kakkonen on lineaarisempi ja vaatii enemmän tarkkaavaisuutta
tokihan peli voi olla vaikeampi jos on vähemmän ratkaisuvaihtoehtoja mutta se on vähän kuin sanoisi että huijaritekoäly on parempi kuin tyhmä tekoäly
Vedin Portal ykkösen ihan huvikseni uudelleen läpi tänään ja en kyllä kerta kaikkiaan ymmärrä, miten joku voi ihan tosissaan väittää sen tarjoavan enemmän haastetta kuin kakkonen. Pelin pulmat ovat kaikin tavoin yksinkertaisempia ja nopeammin ohi kuin jatko-osassa. Useista ratkaisuvaihtoehdoista en myöskään menisi liiemmin huutelemaan, niitä kun ei todellakaan ole joka pulmassa ja jos onkin, vain muutama ja erot niiden välillä melko kosmeettisia.
Kakkosessa tuota portaaliseinien etsimistä oli lähinnä niissä puzzlekammioiden välissä löytyvistä osioista, varsinaisissa pulmissa ei sen enempää kuin ykkösessäkään. En yritä väittää että kakkonen olisi erityisen hankala peli, mutta en yksinkertaisesti voi ymmärtää miten se olisi yhtään enempää läpijuoksu kuin ykkönen. Ainoa selitys on se, että kun ykkönen oli pelattuna, eivät pulmat tuntuneet enää uusilta ja tuoreilta. Mikäli kakkonen olisi pelaajan ensikosketus pelisarjaan, olisi tilanne varmasti toinen.
05.05.2011 klo 15.37
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
08.05.2011 klo 13.45
- Tekstityksen liian suuri koko
- Lataustaukojen määrä
Eipä pelissä sitten paljoa muuta huonoa olekaan, tosin en ole itse vielä päässyt kokeilemaan co-opia. Yksinpeli meni läpi tänään. Vähän harmittaa, kun tuossa olisi omasta puolestani saanut olla muutama ihan sadistisen vaikea pulma kaikilla ominaisuuksilla ryyditettynä, mutta ne puuttuivat. Toivottavasti lisäsisällön muodossa tulee ihan jäätävän hankalia tasoja.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.05.2011 klo 08.30
Ainoat itseäni häiritsevät huonot puolet:
- Lataustaukojen määrä, tosin tämä taitaa olla pelimoottorin rajoittuneisuus eikä itse pelin.
- Companion Cuben pieni rooli.
- No cake.
Lähellä täydellisyyttä.
09.05.2011 klo 22.38
13.05.2011 klo 22.29
jos pelissä ei ole mitään huonoa - missä on 100p?
Peli ei ansaitse sataa pistettä jos sitä ei jaksa pelata täysin loputtumasti kyllästymättä.
Yksikään peli ei ole vielä onnistunut. Kaikki ne alkavat tuntumaan tylsiltä kun hakkaa 10/100/3000h.
Sitä täydellistä odotellessa.
18.05.2011 klo 16.54 1
11.06.2011 klo 16.33 1
Paras peli tähän mennessä heti alkuperäisen Portalin jälkeen.
Ainoat itseäni häiritsevät huonot puolet:
- Lataustaukojen määrä, tosin tämä taitaa olla pelimoottorin rajoittuneisuus eikä itse pelin.
- Companion Cuben pieni rooli.
- No cake.
Lähellä täydellisyyttä.
Valve ilmoitti etteivät he halunneet kierrättää vanhoja vitsejä liikaa. Mutta kyllähän se Companion Cube sieltä tuli :)