Vaikka en koskaan arvioinutkaan Portalia, se oli mielestäni vuoden 2007 paras peli ja myös kaikkien aikojen kärkikymmenikössäni. Hieman brittisävyinen kuiva huumori, yksinkertaisilla pelielementeillä nerokkaasti rakennetut pulmat ja likimain täydellinen poikkeavuus koko sen hetkisestä pelikentästä loivat kokemuksen, jonka monet odottivat jäävän ainutkertaiseksi. Toki pelin keston vuoksi monet halusivat lisää ratkottavaa, mutta Still Aliven kaikuessa vielä korvissa ei voinut kuin hymyillä tyytyväisenä.

Siksipä skeptikot kalauttelivat sanaisia sapeleitaan, kun Portal 2 julkistettiin. Ensimmäiset konseptikuvat olivat kuitenkin niin poikkeavia ykkösosan maisemista, että mielenkiinto heräsi ja hypejuna alkoi vähitellen kasvattaa vauhtiaan. Nyt kun peli on testattu, pitää kumartaa syvään kohti Valvea ja todeta: ne tekivät sen taas.




Koetan olla spoilaamatta kovin paljon Portal 2:n juonta, sillä se on koko pelin kantava voima, joka kuljettaa pelaajaa eteenpäin pään sisäisesti niinäkin hienosti valittuina hetkinä, kun itse pelissä on hiljaista. Heti alkumetreiltä sopivasti kuivan, nokkelan ja pilke silmäkulmassa ilkeilevänkin huumorin ystäviä hemmotellaan, kun Ricky Gervaisin luottokaveri Stephen Merchant avaa sanaisen arkkunsa Wheatley-robottipallona. Sama linja jatkuu läpi koko pelin, vaikka taustalla oleva mysteeri ja juonen suunnanmuutokset kolkuttelevat nekin pelaajan aivolokeroita. Lyhyesti sanoen: Portal 2 on nerokkaasti käsikirjoitettu peli, vaikka pääjuoni onkin vain pääsemistä paikasta A paikkaan B.

Kakkososan tapahtumat sijoittuvat useiden vuosien päähän siitä, mitä ensimmäisessä Portalissa tapahtui. Siitä, miten sinne on jouduttu ja mitä tällä välin on tapahtunut saadaan vain vihjeitä (tai valeita), mutta pääosassa on edelleen Chell-neito, GladOS-tekoäly ja portaaliase. Ykkös-Portalin suurena ystäväni itseäni huoletti se, miten pelin monipuolisesti hyödynnetty, mutta perusidealtaan yksinkertainen pelimekaniikka kestää useamman elementin sekaan heittämisen. Valve on kuitenkin onnistunut rytmittämään uudet puzzlepalaset matkan varrelle niin sopivalla tahdilla, että ne tuntuvat joka kerta enemmän piristysruiskeilta kuin uuden asian opettelun taakalta.

Uusina puzzleosasina vastaan tulee valosiltoja, joille löytyy useampikin käyttötarkoitus, kytkimiin ohjattavia lasersäteitä ja erilaisia auttavia ominaisuuksia sisältäviä geelejä, joita oli alunperin suunnitteilla peliin enemmänkin. Pelaajaa ei ohjata kädestä pitäen (synti, johon liian moni peli nykyään sortuu), vaan uutuuskilkkeet löytävät luonnollisesti tiensä pelaajan aivorattaisiin.

Tärkeintä on edelleen oranssin ja sinisen portaalin käyttö ja ratkaisun jäljille pääsee nopeasti, kun pohtii hetken ja tutkii, mistä löytyy sitä seinämateriaalia, johon portaalin voi päsäyttää. Ykköstä pelanneille tämä on toki helpompaa, mutta kierrätystä on harrastettu hyvin niukasti ja pulmien vaikeustaso on juuri sillä ärsytyskynnyksen, uudelleen yrittämisen ja onnistumisen tunteen kolmiyhteyden veitsenterällä, johon harva pulmanratkontapeli pääsee.




Portal 2 on Portalin kakkososa, mutta kun ottaa ensimmäisen pelin pituuden huomioon, se voisi olla myös kolmososa, nelososa ja viitososakin. Kun yksinpelissä luulee päässeensä vaiheeseen, jossa peli voisi loppua, sitä tuleekin vielä saman verran lisää, ja sitten vielä lisää. Koukkua pelaajan psyykeen rakentavat armottomalla tahdilla tunne siitä, että on itse saavuttanut jotain sekä halu nähdä ja kuulla, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.

Se “viitososa” muodostuu sitten co-op -tilasta, jota voi pelata sekä jaetulla ruudulla että Xbox Liven välityksellä. Pelaajat ovat kaksi robottia: pullea Atlas ja solakampi P-Body. Väistämättä kaksikosta tulee mieleen Ohukainen ja Paksukainen, mykän komedian mestarit. Co-opissakin GladOS hoitaa komiikan, mutta Pixarin tuotoksia lähestyvällä laadulla elehtivät ja liikehtivät robotit ovat eloisia ilmestyksiä nekin. Aivan samalle tasolle verbaalinaljailussa ei päästä kuin yksinpelissä, sillä robottien ja GladOS:n suhde ei ole niin henkilökohtaisella tasolla kuin Chellin kanssa.


Molemmilla roboteilla on omat portaaliaseet ja kahden pelaajan läsnäolo on luonnollisesti antanut pulmien suunnittelijoille huomattavasti enemmän työkaluja. Yhteistyö on voimaa ja sitä helpottavat toiminnot, joilla saa osoitettua kaverille, minne sitä portaalia pitäisi laittaa ja koska jotain nappia pitäisi painaa. Ahaa-elämyksiä on taas luvassa, kunhan molemmat pelaajat malttavat ensin katsella ympärilleen ja miettiä, miten mistäkin huoneesta päästään eteenpäin. Usein ei riitä, että keksii, mitä kaikkea pulmassa pitää tehdä, vaan sitten pitää vielä pohtia tai testata, missä järjestyksessä asiat tehdään ja kumpi pelaajista ne tekee. P-Bodyn ja Atlaksen testituokiot ovat aivoja raksuttelevan co-op-pelaamisen aatelia.



Graafinen loisto ja uusimmilla efekteillä kikkailu ei ole Portal-pelien kauraa, vaan vähäeleinen tyylikkyys, ja sitä löytyy jälleen roppakaupalla. Kun ränsistynyt testiympäristö vähitellen korjautuu ja sen kulissien taakse kurkistellaan entistä enemmän, kaikki maailmassa tuntuu loogiselta - jopa jollain kierolla tavalla realistiselta. Näinhän ei ole esimerkiksi Prince of Persia -peleissä, missä nyt sattumalta vaan on rakenneltu palatsi täyteen ansoja ja sopivasti kiipeiltäviä seiniä. Portalin absurdissa maailmassa on järkeä.

Pelin äänimaailma tarkasti mietittyine mekaanisine suhinoineen ja kilahduksineen on yksi sen kirkkaimpia tähtiä, myös ääninäyttelyn osalta. Vaikka puherooleja ei ole monia, niiden esittäjät on valittu täydellisesti. Musiikki luo paikoittain lisää tunnelmaa, mutta ei pyri keinotekoisesti lisäämään pelaajan adrenaliinia. Loppulaulu on tietenkin jokaisen koettava itse, mutta enpä usko, että siitä tulee Still Aliven kaltaista hittiä.


Edeltäjänsä tasolle nouseminen ja sen ohittaminen on suoritus, jonka vuoksi tämä peli saa minulta erinomaiset pisteet ja nousee arvoasteikossani yhdeksi tämän konesukupolven parhaista. Portalin maailmaan vasta tutustuville suosittelen kuitenkin ykkösosan pelaamista ennen tätä. Erinäisten asioiden ja syy-seuraussuhteiden tietäminen tekee pelikokemuksesta entistäkin nautittavamman.