Vaikka olen arvostellut vuosien varrella lukuisia räiskintäpelejä ja antanut osalle ihan kohtuullisia pisteitäkin, en ole todellakaan genren suurkuluttaja. Kuten olen kuitenkin aiemminkin tainnut mainita, olen kuitenkin hyvin avomielinen hyvin tehtyjen pelien suhteen, oli genre mikä tahansa. Killzone 3 edustaa monia sellaisia asioita, joista en liiemmin peleissä välitä. Peli onnistui nopeasti voittamaan minut puolelleen, vaikka siitä ei löydy avointa pelimaailmaa, vaan ahdas, skriptattu putki. Sen juoni ei ole erityisen mielikuvituksellinen, vaan pikemmin suoraan B-luokan scifi-action-leffasta lainattu räpellys, mutta se ei haitannut meininkiä missään vaiheessa. Näillä kriteereillä on ennenkin pelejä palkittu vuoden julkaisuiksi, ja tällä kertaa minäkin voisin tähän suitsutukseen yhtyä.




Killzone on ollut kauttaaltaan varsin arvostettu pelisarja, eikä kolmososa tee todellakaan poikkeusta. Tapahtumat ajoittuvat suoraan Killzone 2:n lopputekstien jälkeiseen aikaan. Näkökulma on edelleen Helghastin hirmuvaltaa vastaan sotivien ISA-erikoisjoukkojen kypärän visiirin takana. Vaikka sissien onnistuukin lyödä kapuloita pahemman kerran Helghastien hirmuvallan rattaisiin, on tie vapaaseen ja turvattuun maailmaan vielä pitkä ja kuoppainen. Maisemat matkan varrella ovat kyllä vähintäänkin vaivan arvoiset. Killzone 3 ei ole perusluonteestaan huolimatta aivan mikä tahansa räiskintäpeli. Peli tukee täysin Playstationin Move-liikeohjaimia ja kerrassaan huikea visuaalinen ilme myös 3D-kakkuloita. Valitettavaa tässä kohtaa on tietysti se, että taloudestani ei löydy toistaiseksi Movea eikä etenkään sopivaa 3D-telkkaria.

Pelikokemus on perinteisellä ohjaimellakin ohjattuna erittäin kokemisen arvoinen. Enpä muista nähneeni yhtä komeata ja viimeisteltyä peligrafiikkaa konsoleilla, enkä totta puhuakseni tietokoneillakaan. Pelin visuaalinen ilme on alusta loppuun todella yhtenäinen ja värimäärittely (jos peleissä nyt sellaista termiä voi käyttää) on tehty vankalla ammattitaidolla. Värejä on käytetty aiempaa rohkeammin, eikä vain pelkästään ruskean eri sävyjä hyödyntäen. Siellä olemisen fiilistä lisää ruudulle ahdetun informaation minimaalinen määrä.


Myös kenttien arkkitehtuuriin on panostettu varsin reippaalla kädellä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että scifi-räiskintöjen kenttädesign olisi tähän päivään mennessä perusteellisesti nähty, mutta Killzone 3 onnistuu tarjoamaan jatkuvalla syötöllä todella omaperäistä maisemaa päin pelaajan pläsiä. 3D:na maisemat lienevät tietysti vielä lähempänä naamataulua, mutta kyllä tätä keskinkertaisella telkkarillakin kelpaa ihastella.



Pelasin peliä normaalivaikeustasolla, joka vaikutti meikäläisen näppeihin etenkin näin tiukalla aikataululla varsin sopivalta. Henki kirposi muutamaan otteeseen huolimattomuuttani, mutta ärräpäät eivät liiemmälti lennelleet turhautumisen johdosta kuin pariin hassuun otteeseen. Helpoimmillaan peli lieneekin melkoista läpihuutoa, mikä soveltuu meistä kaikkein heikkohermoisimmille. Tekoäly on piristävän haastava ja paikoin jopa oikeasti älykäs. Varsin monessa räiskintäpelissä pahikset kököttävät visusti saman suojan takana ja nostelevat jofaansa täsmälleen samassa kohtaa, mikä ei isommin tarjoa pelaajalle haastetta poimia tilanteesta helppoa headshottia. Killzone 3:n pahikset ovat huomattavasti liikkuvaisempaa sorttia, mikä pakottaa pelaajan pysymään alati valppaana. Vihujen luodit tekevät myös nopeasti kipiää, joten hullunrohkean henki on herkässä. Mitään energiapakkauksia tai vastaavia poppakonsteja ei tarvita, sillä pienemmät haavat paranevat lyhyen suojassa kyykkimisen tuloksena. Taistelutoveri saattaa elvyttää pelaajan kuolemankielistä, jos vain ehtii toimia ajoissa räiskinnän timmellyksessä. Samoin pelaaja voi herättää henkiin kanveesiin kapsahtaneita kavereitaan.


Pelattavuudeltaan Killzone 3 on pääosin kerrassaan loistava. Nappuloiden asettelusta olen ehkä osittain eri mieltä pelintekijöiden kanssa, sillä itse en oikein missään vaiheessa tottunut tähtäämään painamalla oikeanpuoleista tattia. Makuasioita lienevät nämäkin. Yksi pelin ehdottomasti mainitsemisen arvoisista ominaisuuksista on laadukas suomenkielinen tekstitys, joka on toteutettu erittäin asiantuntevasti. Tämän soisi yleistyvän muihinkin peleihin. Tarjolla oleva asevalikoima noudattaa pelin yleistä, eli perin perinteistä linjaa. Jos nyt etsimällä vikoja etsitään, niin munakkaammat aseet olisivat voineet olla ehkä jollain tapaa vielä ronskimpia. Vaikka meininki on kauttaaltaan varsin adrenaliinipitoista, eivät pelin isoimmat aseet aiheuta kunnon härskin verilöylyn aiheuttamaa hurmiota.



Huippuvauhdikkaan yksinpelikampanjan kyljessä on luonnollisesti myös moninpeli, joka tarjoaa jokseenkin yhtä paljon omaperäisyyttä, kuin pelin muukin sisältö. Lipunryöstö ynnä muut peruspelimoodit on toteutettu taatulla laadulla, eikä monista perusräiskinnöistä tutusta päälleliimaamisen tunnusta ole mitään tietoa. Moninpelin saralle jäin kaipaamaan niitä uusia ideoita hiukan yksinpeliä enemmän. Testihetkellä moninpeliservereillä ei luonnollisesti ollut erityisen runsaasti peliseuraa, joten tämän puolen testaaminen jäi hieman vähemmälle. Mukana oleva bottitaistelu vaikutti kuitenkin varsin mainiolta.


Tulinpa tätä kirjoittaessani lukaisseeksi uudestaan Mikon parin vuoden takaisen Killzone 2 -arvion, todetakseni vain, että sitä olisi muutamalla muutoksella voinut käyttää miltei sanasta sanaan myös tämän kolmososan arviona. Uudistuksia on työstetty varsin kitsaasti, mutta varsinaista timanttia on viilattu entistäkin kiiltävämmäksi. Killzone 3 kuulostaa monin paikoin niiden iänikuisten samojen vanhojen kikkojen kierrätykseltä, ja se on oikeastaan aivan totta. En pysty nimeämään edes oikein syvään miettimällä pelistä mitään toimintoa, mitä ei olisi nähty aiemmin muissa peleissä. Kaikkien osa-alueiden viimeistely on kuitenkin toteutettu niin viimeisen päälle, että erityisen helposti pelistä ei keksi huonoa sanottavaa. Voin kyllä ihan suoraan myöntää, että minulle uppoaa vielä neljäskin osa tätä samaa kamaa, jos se on toteutettu vielä entistäkin upeammin. Jos kaikki kierrättäisivät vanhoja ideoita näin korkeilla tuotantoarvoilla, ei kenenkään tarvitsisi enää koskaan keksiä mitään uutta.

Joku viisas on joskus sanonut, ettei hyvä grafiikka tee pelistä hyvää. Eipä siitä näytä haittaakaan olevan.