Alan Wake
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | Yksinpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Remedy Entertainment |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 18.05.2010 |
Pelin kotisivut |
Kun painajaiset muuttuvat peliksi
Aloitetaanpa tämä arvio parilla tunnustuksella, jotka voivat hieman selvittää sitä, miksi Alan Waken atmosfääri iskin selkäytimeeni niin lujaa. Ala-asteella olin yksi niistä muksuista, jotka katsoivat Twin Peaksin jokaisen jakson välittämättä alakerrasta kuuluvista 'nyt se televisio kiinni ja nukkumaan' -komennoista. Ahmin myös kakkoskauden, jonka monet kavereistani sivuuttivat liian sekavana. Toisekseen olen aina pelännyt hieman pimeää - sitä, että joku on jossain selän takana vaanimassa. Luulin jo päässeeni järjenvastaisista satunnaisista kylmänväreistä eroon muutettuani metsän keskeltä sivistyksen pariin, mutta Alan Waken pelaaminen ei yhtään auttanut asiaa. Ei yhtään.
Alan Wake on menestynyt jännityskirjailija, jonka kynä ei ole kuitenkaan pariin vuoteen sauhunnut. Levätäkseen ja luovuuden taas ehkä löytääkseen Alan lähtee lomailemaan vaimonsa Alicen kanssa rauhalliseen ja idylliseen Bright Fallsin pikkukaupunkiin, joka on asukkaita myöten jonkinasteinen kunnianosoitus aluksi mainitulle Twin Peaksille. Matkalaukut on tuskin ehditty purkaa, kun alkaa tapahtua kummia ja Alice katoaa. Kaikki pimenee, ja kun Alan vihdoin herää, kaikki on hämärästi vinksallaan: kaikkialta löytyy mm. sivuja kirjasta, jota hän ei muista kirjoittaneensa. Vaimo pitäisi pelastaa, eikä poliiseille sovi puhua liikoja, koska valkotakkiset saattaisivat pian noutaa, mikäli heille kertoisi kaiken, mitä matkan varrella tulee nähtyä.
Kaikki Alanin viholliset syntyvät pimeydestä ja salaperäisestä pahasta voimasta, joka synkän viitan lailla seuraa miestä hänen matkallaan. Pimeys ottaa valtaansa myös Bright Fallsin asukkaita, joista tulee zombiemaisia varjo-olentoja. Poltergeistin ja Twilight Zonen muistavat voivat hymyillä vastaan tuleville viittauksille, kun myös tavarat saavat pimeyden kirouksen ylleen ja kääntyvät kirjailijaamme vastaan.
Pimeyttä vastaan taistellaan tietenkin valolla. Perusapuväline on taskulamppu, ja kun sillä osoittaa vastaan möngertävää tai viuhahtavaa vihollista kohti, kuoriutuu pimeyden varjo hämäräheikin päältä ja pistoolikin alkaa auttaa - tai vaikka metsästyskivääri, tai pumppuhaulikko. Tehokkaampia aseita, jotka hoitavat sekä valaisun että rankaisun ovat mm. valorakettipistooli, sokaisukranaatit ja hätäsoihdut. Valo toimii myös turvapaikkana, jossa Alanin energia palautuu normaalia nopeammin. Paniikkitilanteessa ja pistoolin panoskammion ammottaessa tyhjyyttään täytyykin turvautua väistelyyn ja rämpimiseen ketaleet kannoilla kohti lähintä katulamppua.
Huolimatta siitä, että Alan Wakea mainostetaan psykologisena trillerinä ja tarinavetoisena pelinä - mitä kumpaakin se toki on - sen pelimekaniikka on kaikkein lähimpänä FPS-peliä. Remedyläiset eivät ole kuitenkaan Max Paynen perintöä vallan unohtaneet. Iso osa Alanin ajasta kuluu vihollisia räiskien ja paikasta toiseen juosten, lisäaseita ja -panoksia keräillen (ilmeisesti Amerikan metsät ovat aivan täynnä valoraketteja) ja välillä vähän isompia vastuksia hoidellen. Terveydentilan lisäksi kahinoidessa pitää tarkkailla ammusten määrä ja paristojen määrää.
Lampuissa vakiona olevat ihmeparistot latautuvat kyllä hiljakseen itsekseenkin, mutta siitä ei ole paljon apua vihollislauman keskellä. Ilman panoksia taas Alanilla ei ole mitään keinoa taistella. Monen asian seuraaminen yhtä aikaa vain lisää pientä paniikin tunnetta, mutta kontrollit ja kamera toimivat sen verran hyvin, että epäonnistumisista ei voi ainakaan niitä syyttää. Checkpointeja on taajassa, joten uusi yritys ja mahdollisesti erilainen taktiikka on aina muutaman askeleen päässä.
Räiskintänä Alan Wake on kuitenkin intensiivisin ja tunnelmallisin genren peli, mitä toistaiseksi on tehty. Fiilisosa-alueen ollessa hienointa ja tuoreinta hottia, on osa pelimekaniikasta jäänyt pitkän kehityskaaren aikana tasolle, josta uusimmat pelit ovat menneet jo ohi. Alan tuntuu hieman kömpelöltä, ei pysty kiipeämään kuin tikapuita pitkin, omistaa jättimäiset taskut, joihin mahtuu reilu läjä varusteita ja niin edelleen.
TV-sarjamaisiin episodeihin jaettu juoni tarjoaa cliffhangereita, odottamattomia käänteitä (jos luulet tietäväsi täsmälleen mistä on kyse, olet väärässä) ja hienoa dialogia koko kymmentuntisen ajan. Ainoastaan noir-tyylinen selostajan ääni käy joskus korvaan, kun ahdistava tilanne on pahimmillaan ja miehen äänensävy ei tätä yhtään heijasta. Ainakin vakiovaikeusasteella (pelistä löytyy myös mm. nightmare-vaikeus) Alanin ääni myös spoilaa kaikki itsestään selvätkin puzzlet. Vain parissa kohdassa tekemisiään joutui miettimään enemmän kuin muutaman sekunnin.
Tarinavetoisuus tarkoittaa osaltaan myös sitä, että juoni etenee melko lineaarisesti... tai no, ehkä ei juoni, mutta peli kuitenkin. Sivupoluille voi eksyä vain hetkeksi kiertelemään autiotaloja ja keräämään maisemiin siroteltuja kirjan sivuja juonta syventääkseen sekä termospulloja (Twin Peaks -viittaus tämäkin) achievementia metsästääkseen. Pieniä murusia siitä, että jossain kehitysvaiheessa Alan Wake oli hiekkalaatikkomaailmainen peli, näkyy mm. siinä, että yhdenkin metsätien varrella oli ripoteltu kokeiltavaksi varmasti jokainen ajoneuvo, jota 'laajempaan peliin' suunniteltiin.
Vaikka taidolla toteutetuissa taisteluissakin on alati painostava tunnelma ja pakonomainen tarve koettaa katsoa selän taakse, se, mitä niiden välillä tapahtuu (juoksentelua lukuun ottamatta), nostaa Alan Waken pistemäärää omalla asteikollani kaikkein eniten. Rakennuksista löytyvien televisioiden näyttämä sisältö, radioista kuuluva Bright Fallsin yö-dj:n show, sivuhenkilöiden tarinoinnit ja esimerkiksi Alanin managerin Barryn läpänheitot nostavat kaikki osaltaan sitä tunnelatausta, johon peli päättyy. Hetken aikaa tuli hiljaa istuttua paikallaan ja nieleskeltyä, kun lopputekstit alkoivat rullata.
Huolimatta siitä, kuinka vahvasti pelissä keskitytään valon ja pimeyden väliseen kontrastiin, ei kaikki ole täysin mustavalkoista tässä hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Selkeimmin valo/varjo-ideologia näkyy pelin visuaaleissa. Taskulamppujahan on pelihahmojen käsissä ennenkin nähty, mutta Remedyllä on saatu aikaiseksi virtuaalifikkari, joka käyttäytyy joka tilanteessa täysin realistisesti. Käytetty pelimoottori sallii myös säätehosteet, ja kun oppii tietämään, mitä hiljakseen ympärille kertyvät savusumukiehkurat merkitsevät, aiheuttaa jo se itsessään kylmänväreitä. Valot, varjot, savut, sumut, usvat, haituvat, pilvet ja udut ovat upeata katseltavaa, mikäli uskaltaa pysähtyä katsomaan.
Päivännäölläkin Bright Fallsista löytyy silmänruokaa. Lähes kaikkiin rakennuksiin pääsee sisään ja monenmoista yksityiskohtaa on mukaan ympätty, tosin odotin löytäväni Remedyn tietäen jotain todella hämäriäkin piilovitsejä. Muutamia Suomi-viittauksia (mm. tv-sarjassa esiintyvän muinaisjumalan nimi nauratti) lukuun ottamatta en niitä ainakaan vielä onnistunut löytämään. Pikkukylän vuoristomaisemat ja luonto on myös mallinnettu sellaisella pieteetillä, ettei ole ollenkaan vaikea uskoa paikan todella olevan olemassa. Erikoismaininta vielä Barryn toppatakille - se on ehkä hienoin toppatakki peleissä ikinä!
Kun aloin kirjoittaa tätä kappaletta pelin ääninäyttelemisestä tajusin, että Alan itse jää oikeastaan etäisimmäksi pelin hahmoista. Toki miehen kohtalosta välittää, mutta kyyninen, monotoninen selostajanääni, jolla Alan kommentoi joka tilannetta, ei tuo hahmoon sävyjä tai kerroksia. Niitä sen sijaan löytyy monesta muusta hahmosta ja itseeni vaikutuksen tekivät erityisesti edelläkin jo mainittujen yö-dj:n ja manageri Barryn roolisuoritukset. Musiikkia pelissä on käytetty harvoin ja harkiten pienenä tunnelmanluojana sekä episodien päättyessä. Yksi erityisen tunnelmallinen kohta sitenkin on saatu aikaiseksi.
Mikäli joku on joskus katsonut kauhuelokuvaa ilman ääniä, on hän saattanut havaita, että lähes kaikki pelottavuus katoaa. Pelipuolella tämä on nähty viimeksi Dead Spacessa, jonka äänimaailma loi erinomaisen tiiviin jännityksen. Samaan pystyy myös Alan Wake. Äänisuunnitteluun on panostettu - olen kuullut mm. mikrofonin kanssa teltassa metsässä vietetyistä öistä - ja sen kuulee selkäpiissä asti. Luonnon, tuulen ja myrskyn äänet sekä rakennusten narahdukset ja kirskahdukset pitävät pelaajan tuolin reunalla keikkumassa.
Alan Wake tekee sen minkä lupasi: se on kuin laadukas tv-sarja, se on psykologinen trilleri, se on komea, se herättää tunteita ja jopa pelkotiloja. Se oli pakko pelata loppuun asti, että näki ja koki, millaisen mutkan käsikirjoittaja on sinne kehittänyt. Pitkä kehitysaika asetti kovat odotukset Remedyn pelille ja niistä pojat kyllä suoriutuivat - ehkä hupparin huppu rimaa hipoen, mutta kuitenkin.
Twinlight Hohto Peaks Zone
Kaikki Alanin viholliset syntyvät pimeydestä ja salaperäisestä pahasta voimasta, joka synkän viitan lailla seuraa miestä hänen matkallaan. Pimeys ottaa valtaansa myös Bright Fallsin asukkaita, joista tulee zombiemaisia varjo-olentoja. Poltergeistin ja Twilight Zonen muistavat voivat hymyillä vastaan tuleville viittauksille, kun myös tavarat saavat pimeyden kirouksen ylleen ja kääntyvät kirjailijaamme vastaan.
Pimeyttä vastaan taistellaan tietenkin valolla. Perusapuväline on taskulamppu, ja kun sillä osoittaa vastaan möngertävää tai viuhahtavaa vihollista kohti, kuoriutuu pimeyden varjo hämäräheikin päältä ja pistoolikin alkaa auttaa - tai vaikka metsästyskivääri, tai pumppuhaulikko. Tehokkaampia aseita, jotka hoitavat sekä valaisun että rankaisun ovat mm. valorakettipistooli, sokaisukranaatit ja hätäsoihdut. Valo toimii myös turvapaikkana, jossa Alanin energia palautuu normaalia nopeammin. Paniikkitilanteessa ja pistoolin panoskammion ammottaessa tyhjyyttään täytyykin turvautua väistelyyn ja rämpimiseen ketaleet kannoilla kohti lähintä katulamppua.
Kivääri on kynää mahtavampi?
Lampuissa vakiona olevat ihmeparistot latautuvat kyllä hiljakseen itsekseenkin, mutta siitä ei ole paljon apua vihollislauman keskellä. Ilman panoksia taas Alanilla ei ole mitään keinoa taistella. Monen asian seuraaminen yhtä aikaa vain lisää pientä paniikin tunnetta, mutta kontrollit ja kamera toimivat sen verran hyvin, että epäonnistumisista ei voi ainakaan niitä syyttää. Checkpointeja on taajassa, joten uusi yritys ja mahdollisesti erilainen taktiikka on aina muutaman askeleen päässä.
Räiskintänä Alan Wake on kuitenkin intensiivisin ja tunnelmallisin genren peli, mitä toistaiseksi on tehty. Fiilisosa-alueen ollessa hienointa ja tuoreinta hottia, on osa pelimekaniikasta jäänyt pitkän kehityskaaren aikana tasolle, josta uusimmat pelit ovat menneet jo ohi. Alan tuntuu hieman kömpelöltä, ei pysty kiipeämään kuin tikapuita pitkin, omistaa jättimäiset taskut, joihin mahtuu reilu läjä varusteita ja niin edelleen.
Järki ja tunteet
TV-sarjamaisiin episodeihin jaettu juoni tarjoaa cliffhangereita, odottamattomia käänteitä (jos luulet tietäväsi täsmälleen mistä on kyse, olet väärässä) ja hienoa dialogia koko kymmentuntisen ajan. Ainoastaan noir-tyylinen selostajan ääni käy joskus korvaan, kun ahdistava tilanne on pahimmillaan ja miehen äänensävy ei tätä yhtään heijasta. Ainakin vakiovaikeusasteella (pelistä löytyy myös mm. nightmare-vaikeus) Alanin ääni myös spoilaa kaikki itsestään selvätkin puzzlet. Vain parissa kohdassa tekemisiään joutui miettimään enemmän kuin muutaman sekunnin.
Tarinavetoisuus tarkoittaa osaltaan myös sitä, että juoni etenee melko lineaarisesti... tai no, ehkä ei juoni, mutta peli kuitenkin. Sivupoluille voi eksyä vain hetkeksi kiertelemään autiotaloja ja keräämään maisemiin siroteltuja kirjan sivuja juonta syventääkseen sekä termospulloja (Twin Peaks -viittaus tämäkin) achievementia metsästääkseen. Pieniä murusia siitä, että jossain kehitysvaiheessa Alan Wake oli hiekkalaatikkomaailmainen peli, näkyy mm. siinä, että yhdenkin metsätien varrella oli ripoteltu kokeiltavaksi varmasti jokainen ajoneuvo, jota 'laajempaan peliin' suunniteltiin.
Oli synkkä ja myrskyinen yö
Huolimatta siitä, kuinka vahvasti pelissä keskitytään valon ja pimeyden väliseen kontrastiin, ei kaikki ole täysin mustavalkoista tässä hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Selkeimmin valo/varjo-ideologia näkyy pelin visuaaleissa. Taskulamppujahan on pelihahmojen käsissä ennenkin nähty, mutta Remedyllä on saatu aikaiseksi virtuaalifikkari, joka käyttäytyy joka tilanteessa täysin realistisesti. Käytetty pelimoottori sallii myös säätehosteet, ja kun oppii tietämään, mitä hiljakseen ympärille kertyvät savusumukiehkurat merkitsevät, aiheuttaa jo se itsessään kylmänväreitä. Valot, varjot, savut, sumut, usvat, haituvat, pilvet ja udut ovat upeata katseltavaa, mikäli uskaltaa pysähtyä katsomaan.
Päivännäölläkin Bright Fallsista löytyy silmänruokaa. Lähes kaikkiin rakennuksiin pääsee sisään ja monenmoista yksityiskohtaa on mukaan ympätty, tosin odotin löytäväni Remedyn tietäen jotain todella hämäriäkin piilovitsejä. Muutamia Suomi-viittauksia (mm. tv-sarjassa esiintyvän muinaisjumalan nimi nauratti) lukuun ottamatta en niitä ainakaan vielä onnistunut löytämään. Pikkukylän vuoristomaisemat ja luonto on myös mallinnettu sellaisella pieteetillä, ettei ole ollenkaan vaikea uskoa paikan todella olevan olemassa. Erikoismaininta vielä Barryn toppatakille - se on ehkä hienoin toppatakki peleissä ikinä!
Hyvää huomenta
Kun aloin kirjoittaa tätä kappaletta pelin ääninäyttelemisestä tajusin, että Alan itse jää oikeastaan etäisimmäksi pelin hahmoista. Toki miehen kohtalosta välittää, mutta kyyninen, monotoninen selostajanääni, jolla Alan kommentoi joka tilannetta, ei tuo hahmoon sävyjä tai kerroksia. Niitä sen sijaan löytyy monesta muusta hahmosta ja itseeni vaikutuksen tekivät erityisesti edelläkin jo mainittujen yö-dj:n ja manageri Barryn roolisuoritukset. Musiikkia pelissä on käytetty harvoin ja harkiten pienenä tunnelmanluojana sekä episodien päättyessä. Yksi erityisen tunnelmallinen kohta sitenkin on saatu aikaiseksi.
Alan Wake tekee sen minkä lupasi: se on kuin laadukas tv-sarja, se on psykologinen trilleri, se on komea, se herättää tunteita ja jopa pelkotiloja. Se oli pakko pelata loppuun asti, että näki ja koki, millaisen mutkan käsikirjoittaja on sinne kehittänyt. Pitkä kehitysaika asetti kovat odotukset Remedyn pelille ja niistä pojat kyllä suoriutuivat - ehkä hupparin huppu rimaa hipoen, mutta kuitenkin.
Alan Wake (Xbox 360)
Alan Wake on intensiivinen toimintatrilleriräiskintä, joka loistaa erityisesti tunnelmaosastolla. Kylmänväreet korvaavat pienen kankeuden komeasti.
- tiukan intensiivinen tunnelma
- episodimainen juoni toimii
- komea toteutus
- Alan ei ole kovin symppis
- vanhahtavia pelimekaniikkoja
- pelkään taas pimeää
Keskustelut (43 viestiä)
07.05.2010 klo 11.13
Moderaattori
Rekisteröitynyt 13.04.2007
07.05.2010 klo 11.37
07.05.2010 klo 12.06
varmaan saitte kattavan kuvan pelistä mitä, yhdessä illassa?
vai arvosteletteko peräti betan perusteella?
Rekisteröitynyt 19.04.2007
07.05.2010 klo 12.11
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
07.05.2010 klo 12.21
Peli julkaistaan edelleen 14.5, eli tasan viikon päästä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.05.2010 klo 12.49
pellet!
varmaan saitte kattavan kuvan pelistä mitä, yhdessä illassa?
vai arvosteletteko peräti betan perusteella?
Arvostelukappale saapui maanantaina, jolloin pelasin sitä pari tuntia, kuten myös tiistaina ja keskiviikkona. Eilen meni sitten viitisen tuntia, että pääsin loppun asti. Lisäksi kuukausi sitten kävin Microsoftin tapahtumassa pelaamassa ensimmäiset puolitoista tuntia + toisen pienen pätkän. Eiköhän tämä ihan riitä kattavan kuvan saamiseksi.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
07.05.2010 klo 13.07
Täh? Miksei 98? :(
Varmaan lukemalla arvostelun sekin selviää.
Rekisteröitynyt 23.02.2010
07.05.2010 klo 13.32
Moderaattori
Rekisteröitynyt 04.04.2007
07.05.2010 klo 15.58
PC-versio voi hyvinkin olla korteissa tulevaisuudessa. Riippuu varmaan miten Boxi versio myy (eli onko porttaaminen taloudellisesti järkevää).
Rekisteröitynyt 03.01.2008
07.05.2010 klo 16.54
Loppuuko peli kesken? Eli jäikö pelin lopetus puolivillaiseksi jatkuu-ensi-kaudella tyyppiseksi DLC -vedätykseksi, joita saat sitten erikseen ostella jos haluat kunnollisen lopun pelille?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.05.2010 klo 17.51
Itseäni kiinnostaisi pelistä tietää pari asiaa. Onko pelissä product placementtiä ns."piilomainontaa" ja onko se häiritsevää? Loppuuko peli kesken? Eli jäikö pelin lopetus puolivillaiseksi jatkuu-ensi-kaudella tyyppiseksi DLC -vedätykseksi, joita saat sitten erikseen ostella jos haluat kunnollisen lopun pelille?
Muutama product placement on, mutta ne häiritsevät lähinnä sen ajan kun ovat näkyvissä, jos niitä edes huomaa. Taskulamput ovat Energizerin, alun autossa on joku Microsoftin navigaattori ja Verizon tarjoilee Bright Fallsin kännykkäyhteydet. Loppu oli mielestäni ihan oikea loppu, vaikka tarjoaakin tavallaan mahdollisuudet vaikka millaiselle jatkolle.
07.05.2010 klo 20.12
Väitättekö V2:n toimitus nyt ihan oikeasti että esimerkiksi parhaimmillaankin keskinkertaiset Saboteur (89p), Wolfenstein (89p) ja NBA Homecourt (89p) ovat parempia pelejä kuin oikeasti tuoreen ja uuden tuntuinen Alan Wake?
07.05.2010 klo 21.56
Rekisteröitynyt 04.10.2008
07.05.2010 klo 23.20
Kehuva arvostelu ei löydä pelistä juurikaan vikoja ja sitten kokonaisarvosanaksi kuitenkin "yleisen pelimediatrendin mukainen" 88p. (Esim. Pelit -lehti)
Väitättekö V2:n toimitus nyt ihan oikeasti että esimerkiksi parhaimmillaankin keskinkertaiset Saboteur (89p), Wolfenstein (89p) ja NBA Homecourt (89p) ovat parempia pelejä kuin oikeasti tuoreen ja uuden tuntuinen Alan Wake?
Nämä ovat yhden ihmisen mielipiteitä. Usein eri arvostelut on myös kirjoittanut eri henkilö.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.05.2010 klo 23.27
Väitättekö V2:n toimitus nyt ihan oikeasti että esimerkiksi parhaimmillaankin keskinkertaiset Saboteur (89p)
Saboteur on itse asiassa varsin hiton hauska sandbox, johon olen palannut kymmeniksi tunneiksi jahtaamaan achievementtejä, joten keskinkertaisuus on nyt taas katsojan silmässä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.05.2010 klo 23.57
Kehuva arvostelu ei löydä pelistä juurikaan vikoja ja sitten kokonaisarvosanaksi kuitenkin "yleisen pelimediatrendin mukainen" 88p. (Esim. Pelit -lehti)
Väitättekö V2:n toimitus nyt ihan oikeasti että esimerkiksi parhaimmillaankin keskinkertaiset Saboteur (89p), Wolfenstein (89p) ja NBA Homecourt (89p) ovat parempia pelejä kuin oikeasti tuoreen ja uuden tuntuinen Alan Wake?
Kuten varmasti vanhana pelikriitikkona tiedät, V2.fi:n toimitus ei kokoonnu yhdessä päättämään pelien pistemääriä sen mukaan, mitä joku muu peli on joskus aiemmin saanut. Ja vaikka kokoontuisikin, niin aika vaikea on mielestäni lähteä vertaamaan jotain NBA Homecourtia ja Alan Wakea keskenään.
Jos sinulla on jokin kaava, jolla jokaiselle pelille voidaan antaa Täsmälleen Oikea Pistemäärä (tm), joka miellyttää kaikkia lukijoita ja on näin ollen sopusoinnussa kaikkien muiden pelien pistemäärien kanssa, kerro ihmeessä siitä meillekin.
Rekisteröitynyt 27.05.2007
08.05.2010 klo 01.04
Se PC-versio ois ollu ihan kiva juttu. =(
n. vuoden päästä tulee jonain special-editionina, usko pois
Rekisteröitynyt 16.06.2008
08.05.2010 klo 04.21
muuten peli oli erinomainen ja juuri sitä mitä arvostelu sanoi sen olevan, ehkäpä liian vähän pisteitä.
08.05.2010 klo 04.35
08.05.2010 klo 08.23
Jos sinulla on jokin kaava, jolla jokaiselle pelille voidaan antaa Täsmälleen Oikea Pistemäärä (tm), joka miellyttää kaikkia lukijoita ja on näin ollen sopusoinnussa kaikkien muiden pelien pistemäärien kanssa, kerro ihmeessä siitä meillekin.
Jarkko, Jarkko... ei tarvitse ottaa lämpöä pienestä kritiikistä. Oli tilanne mikä hyvänsä, pitäisi minun mielestäni arvostelun tekstiosion ja kokonaispistearvion kävellä kuitenkin jollain tavalla käsi kädessä ilman mitään maagista Oikean Pistemäärän(tm) kaavaakin.
Varsinainen kommenttini pointti kuitenkin oli, että pistemäärä tuntui epäreilun alhaiselta verrattuna hyvinkin kehuvaan arvioon ja siihen mielikuvaan, että niin V2:ssa kuin pelimediassa yleisestikin tuollaiseen 85-90 arvioon pääsee kohtuullisen helposti kaikki hyvät keskivertopelit joissa ei ole mitään varsinaista vikaa. Nyt puhutaan kuitenkin ajatuksia herättävästä, erilaisesta ja tuoreesta pelistä jossa toki on omat vikansa, mutta jonka kokonaisuus on ennemminkin enemmän kuin osiensa summa kuin (Manun tekstin mukaan) vähemmän.
Esimerkeiksi nopeasti nappaamani kolme peliä olivat, myönnetään, hieman huonot siinä mielessä että niistä yksikään ei ollut Manun käsialaa ja genrekin enemmän tai vähemmän eri. Silti ainakin itse pyrin pelikriitikkourani aikana pitämään antamissani arvioissa jonkinasteista punaista lankaa ja aina pisteyttäessäni kävin läpi pelejä ja niille antamiani pisteitä. Toki johonkin piti aina vetää raja, koska muuten tie olisi loputon.
Mielipideasioita, mutta olette silti väärässä. ;)
/Teppo
08.05.2010 klo 08.58
This game was originally meant to be a DX 10 showcase for the PC. They had to drastically lower resolution and graphics in general to make it playable on the 360. And barely I might add. A lot of framerate problems still, tearing as well. It seems the reason they delayed it by a few years is because they had to wrestle with the 360 so much in order to shoehorn a once graphically impressive game into old technology.
08.05.2010 klo 12.11
Mielestäni perustelin mielipiteeni kattavasti.
Rekisteröitynyt 17.03.2009
08.05.2010 klo 16.00
Mass effect 2 nosti rimaa sen verta paljo että unohdetaan ne vertailut sitä edeltävii..
Ei se Mass 2 mikään täydellinen peli ollut. Loppujen lopuksi melko kapea putki, ja pääjuoni, joka alkoi ihan ok:na eteni loppumetreillä lähinnä surkuhupaisaksi ö-luokan paskaksi.
Ainiin, Alan Wake.
Vertaukset Twin Peaksiin ja Lostiin saivat pistämään tilaukseen.
Ei ole mitään valtavia odotuksia, mutta eiköhän tässä ihan hyvin käy.
08.05.2010 klo 16.18
08.05.2010 klo 16.21
Teppolaht:en teksti tuntui kohdistuvan aika spesifisesti V2:n arvosteluun, Arvosteluiden keskiarvoon peilaten on kuitenkin aika vaikea lähteä perustellusti väittämään, että peli olisi tässä mediassa väärin pisteytetty. Ennemminkin kyse on siitä, että Teppolaht piti pelistä enemmän kuin arvostelijoiden keskiarvo ja purkaa nyt tämän aiheuttamia tuntemuksia V2:n arvosteluun.
Mitä muihin arvosteluihin yleisesti tulee, on jotenkin huvittavaa, että noin kolmestakymmenestä arvostelusta, joista lähes kaikki on pisteytetty tasolle 80-95 poimitaan esille se lähes ainoa 70 pisteen arvostelu ja vedotaan, peliä pelaamatta, siihen, että pettymyshän se AW tietenkin on kun Eurogamerkin antoi vain 70. Jonkinlaista tarkoitushakuisuutta ilmoilla, etenkin, kun Eurogamerin arvostelu ei laadullisesti kestä kovin terävää tarkastelua.
08.05.2010 klo 16.58
Teppolaht:en teksti tuntui kohdistuvan aika spesifisesti V2:n arvosteluun, Arvosteluiden keskiarvoon peilaten on kuitenkin aika vaikea lähteä perustellusti väittämään, että peli olisi tässä mediassa väärin pisteytetty.
Vastaan tähän vain lainaamalla osan alkuperäistä viestiäni.
[quote nick="Teppolaht"]"yleisen pelimediatrendin mukainen" 88p. (Esim. Pelit -lehti)
08.05.2010 klo 17.02
08.05.2010 klo 17.33
No, imo pisteet olivat silti kohdallaan, mitään hirmuvikoja ei löydetty, mutta varsinkin loppukaneetti huomioon ottaen tekstistä puuttui sellainen varsinainen hehkutus, jota itse näkisin yli 90 pisteen arvostelussa. Tulkintakysymys toki, jotkut muut ovat kokeneet tekstin eri tavalla.
Itse vieroksun pisteiden käyttöä ylipäätänsäkin, niistä tapellessa karkaa vain fokus pois itse pelistä ja sen ominaisuuksista.
08.05.2010 klo 19.11 1
Tästä syystä kokonaisuuden yhteenvetävä pistemäärä on erittäin tärkeä saada arvostelussa kohdilleen tai sitten tosiaan jättää kokonaan pois.
...Tästäpä tulikin kauhea hinku taas palata pelikriitikon vaativaan ammattiin. Mahtaisikohan V2 kelpuuttaa? ;)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
08.05.2010 klo 20.46
Itseäni kiinnostaisi pelistä tietää pari asiaa. Onko pelissä product placementtiä ns."piilomainontaa" ja onko se häiritsevää? Loppuuko peli kesken? Eli jäikö pelin lopetus puolivillaiseksi jatkuu-ensi-kaudella tyyppiseksi DLC -vedätykseksi, joita saat sitten erikseen ostella jos haluat kunnollisen lopun pelille?
Muutama product placement on, mutta ne häiritsevät lähinnä sen ajan kun ovat näkyvissä, jos niitä edes huomaa. Taskulamput ovat Energizerin, alun autossa on joku Microsoftin navigaattori ja Verizon tarjoilee Bright Fallsin kännykkäyhteydet. Loppu oli mielestäni ihan oikea loppu, vaikka tarjoaakin tavallaan mahdollisuudet vaikka millaiselle jatkolle.
Mutta onko Kampela 2000 puhelinvastaajaa tai muuta hauskuuksia joita vielä Max Payneissä oli?
08.05.2010 klo 22.52
09.05.2010 klo 11.35
"DigitalFoundry; Perhaps not surprisingly, our own internal analysis matches what the pixel-counters say: Alan Wake's native resolution is indeed 960x540. Alan Wake is a pretty consistent 30FPS game, as you would hope when the resolution has been reduced from the standard 720p down to 960x540. However, even with this reduction, there are performance issues, and you'll notice them within moments of picking up the joypad."
09.05.2010 klo 13.04
Rekisteröitynyt 13.03.2009
11.05.2010 klo 08.49
Rekisteröitynyt 15.09.2008
13.05.2010 klo 02.37
...käykää hakemassa kone jolla voit Alanin tarinan pelata ilman että v*****aa niin suunnattomasti kun ei tullut PCeelle tahi mahd. toiselle konsoleista. Ei vaan jaksais lukea tommosia säälittäviä kommentteja...
Vaikka mukaan mahtuukin sellasta perinteistä pakko-vineä-jostain-tsaibaa, niin ymmärrän kyllä täysin kanssa-tietokonepelaajia, joita harmittaa Alan Waken graafisen loiston potentiaalin menettäminen vain sen takia, että peli päätettiin tehdä (ainakin näin aluksi) pelkälle Xboxille. Kyllä itseä harmittaa ainakin kyseisen pelin kohdalla, että siitä ei tullutkaan sellainen kun Remedyn miehet sitä alussa suunnittelivat. PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
13.05.2010 klo 15.39
PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
Mikä ihme siinä sandboxissa taas on välttämätöntä?
Rekisteröitynyt 04.10.2008
13.05.2010 klo 17.09
PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
Mikä ihme siinä sandboxissa taas on välttämätöntä?
13.05.2010 klo 20.10
PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
Mikä ihme siinä sandboxissa taas on välttämätöntä?
Ei ole minun mielestäni tälläisessä pelissä todellakaan tarpeellinen tai edes paras vaihtoehto.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
15.05.2010 klo 18.44
Ei tämä nytkään huono ole, kun ei tätä kohtaan ollut kohdistunut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia.
Rekisteröitynyt 14.10.2008
16.05.2010 klo 19.32
Sen takia hieman tyhmää sanoa että "ei sovi sandboxiksi".
Itselläni ei boksia ole, niin jää tämä nyt sitten ostamatta.
Rekisteröitynyt 26.09.2007
17.05.2010 klo 22.33
Rekisteröitynyt 13.03.2009
18.05.2010 klo 10.04
...käykää hakemassa kone jolla voit Alanin tarinan pelata ilman että v*****aa niin suunnattomasti kun ei tullut PCeelle tahi mahd. toiselle konsoleista. Ei vaan jaksais lukea tommosia säälittäviä kommentteja...
Vaikka mukaan mahtuukin sellasta perinteistä pakko-vineä-jostain-tsaibaa, niin ymmärrän kyllä täysin kanssa-tietokonepelaajia, joita harmittaa Alan Waken graafisen loiston potentiaalin menettäminen vain sen takia, että peli päätettiin tehdä (ainakin näin aluksi) pelkälle Xboxille. Kyllä itseä harmittaa ainakin kyseisen pelin kohdalla, että siitä ei tullutkaan sellainen kun Remedyn miehet sitä alussa suunnittelivat. PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
Toki ymmärrän sen syletyksen määrän jos sitä PCeellään ei pelaamaan pääse, mutta vois sen silti pikkuhiljaa jo unohtaa. Koska huonoin mahdollinen tapa ilmaista tuohtumuksensa on ryhtyä haukkumaan itse peliä, joka anyways on omakohtaisen kokemuksen mukaan erinomainen! Ei muuten olis sandboksina toiminut...
20.05.2010 klo 18.06
PC-versio+sandbox ja olisin myyty.
Mikä ihme siinä sandboxissa taas on välttämätöntä?
Ei ole minun mielestäni tälläisessä pelissä todellakaan tarpeellinen tai edes paras vaihtoehto.
Halo 3 o.d.s.t tyylinen sandbox olis ollut paras vapaa ympäristö mutta ei tehtävissä ja ne pitäis ettiä itse.