Tom Clancy's Splinter Cell: Conviction
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, coop, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Ubisoft |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 15.04.2010 |
Pelin kotisivut |
Tuomiopäivä on Fisherin nimipäivä.
Third Echelonin leivissä toimiva agentti Sam Fisher on yksi pelimaailman vakiintuneista naamoista Solid Snaken, Lara Croftin ja Super Marion ohella. Varsin suositun Splinter Cell -sarjan tuoreinta tulokasta, Convictionia, on työstetty pidempään kuin mitään muuta sarjan osaa koskaan. Edellinen osa, Double Agent, julkaistiin jo neljä vuotta sitten, joten pelintekijöillä voisi kuvitella olleen vähintään riittävästi aikaa viilata yksityiskohtia paikoilleen. Ilmeisesti pelintekijät ovat kuitenkin samaistuneet turhan paljon Bond-leffoihin, sillä tietyiltä osin tuntuu siltä, että maailma ei riittänyt. Kyseessä on siis hieman ristiriitainen pelijulkaisu, jossa tietyt asiat on kyllä viilattu viimeisen päälle, mutta jotakin oleellista myös puuttuu.
Jossakin vaiheessa pelibisnes keksi näppärän konstin inhimillistää hyytävän viileitä pelihahmojaan vanhentamalla näitä. Myös Sam Fisher on kerännyt hieman vuosia mittariinsa ja jättänyt oikeastaan agenttihommat nuoremmilleen. Pappa ei ole kuitenkaan jäänyt tyytyväisenä eläkkeelle ikärajojen paukuttua, ehei. Valtion hommat ja oikeastaan ihan kaikki muukin lakkasi kiinnostamasta siinä vaiheessa, kun rakas tytär jäi auton alle ja kuoli. Ja ikään kuin se ei olisi vielä riittänyt kenelle tahansa, Sam joutui myös murhaamaan hyvän ystävänsä maan turvallisuuden nimissä.
Samin kollega Anna Grimsdóttír ottaa kuitenkin yllättäen yhteyttä ja kertoo Fisherin hengen olevan välittömässä vaarassa. Ennen kuin Sam huomaakaan, hän löytää itsensä jälleen kerran keskeltä kansainvälistä selkkausta, vaikka tarkoituksena oli aluksi vain löytää syyllinen tyttären surmalle. Pelin juoni on melko taattua Tom Clancya, niin hyvässä kuin pahassa.
Pelisarjaa tuntemattomille kerrottakoon, että Sam Fisherin ominta alaa on varjoissa hiippailu ja lempiharrastus vaivihkainen tappaminen. Rehti rynkky pysyy toki Fisherin kourassa ihan yhtä lailla, tilanteen välillä niin vaatiessa. Splinter Cellit eivät koskaan ole olleet mitään sandbox-pelejä, eikä Conviction ole poikkeus. Reittivalintoja ei yleensä ole tarjolla useita, vaan pelaajaa viedään kädestä pitäen pitkin varsin rajattuja käytäviä. Tämä helpottaa intiimin tunnelman luomista, mutta välillä jäin kyllä kaipaamaan enemmän Hitman-sarjasta tuttua vapaampaa soveltamista.
Toki pahisten hengen nappaamiseen on yleensä useita eri vaihtoehtoja. Sam osaa kuitenkin kiipeillä putkia pitkin kattoon roikkumaan, kiivetä kaappien päälle ynnä muuta akrobaattisesti nokkelaa. Välillä tosin jää epäselväksi, mitkä kaikki esineet soveltuvat Fisherin kiipeilyyn. Kenttäsuunnittelullisesti peli tuntuu varsin viimeistellyltä. Vain loppupuolen idioottimaiset loikinnat liikesensoreiden keskellä meinasivat aiheuttaa ohjaimen muotoisia kuoppia vuokrakämpän seiniin - viimeistään tässä kohtaa sitä erillistä hyppynappia jäi kaipaamaan. Kalastaja-Samin ohjaaminen on muuten varsin miellyttävää ja näpsäkän tuntuista. Tehtävien välillä ei ole järin huomattavia lataustaukoja, mikä pitää intensiteettiä alati yllä.
Kaiken muun viilaamisen viedessä ilmeisesti kaiken ajan, pelistä jätettiin ajanpuutteen vuoksi jotain, mikä olisi ollut mielestäni enemmän kuin oleellinen ominaisuus hiippailupelille. Agentille nimittäin loihdittiin ilmeisesti iän myötä kehittynyt akuutti selkävaiva, joka kieltää ehdottomasti ruumiiden nostelemisen. Niinpä hiukankin väärään paikkaan lahdattu terroristi on sitten vain väärään paikkaan lahdattu, eikä virhettään voi korjata kiikuttamalla kroppaa johonkin varjoisampaan soppeen piiloon. Onneksi tätä emämähryä on paikattu tyhmentämällä tekoälyä sen verran, että se ei spottaa kavereidensa ruumiita ihan kauhean helposti, eikä toisaalta osaa seurata pelaajaa useimpiin piilopaikkoihin. Esimerkiksi kyyristyminen on AI-teroille aivan hemmetin vaikea asia. Terveisiä vaan täältä pöydän alta piilosta, dorkat!
Pelin ulkoasu, äänimaailma ja tunnelma kielivät pitkästä tuotantoajasta. Kertaalleen uusiksi vedetty graafinen toteutus on monin paikoin Boksin kirkkainta kärkeä. Hahmojen tekstuurit ja mallit ovat varsin tarkkoja ja liikemallinnus toteutettu vähintäänkin asianmukaisella pieteetillä. Tyylikkäänä ratkaisuna maailma muuttuu mustavalkoiseksi aina, kun Fisher on varjossa vihollisilta jemmassa. Myös musiikkipuoli on ihastuttavan freshiä, sisältäen tunnelmaa tukevaa materiaalia muun muassa DJ Shadow'lta. Tehtäväkampanja ei ole aivan aukottoman eheä, mutta muistot epäkohdista peittyvät pääasiassa mainioiden tehtävien alle.
Pelissä on oma, näpsäkkä sisäinen tavoitepistejärjestelmänsä. Pelaaja ansaitsee pisteitä suorittamalla tiettyjä toimintasarjoja. Kun saldoa on kertynyt riittävästi, voi pointseilla ostaa mutkiinsa päivityksiä tarkuuden, panosmäärän ja tulivoiman saralla. Pisteitä satelee toki automaattisesti taistelun timmellyksessä, oli pelaajan strategia minkälainen tahansa, mutta läheskään kaikkia päivityksiä ei näin koskaan tule saavutettua. Keskittymällä saavutuslistan edellyttämiin toimiin pisteitä ropisee luonnollisesti huomattavasti enemmän.
Trendin nimissä myös Splinter Cell on siirtynyt co-op-aikaan. Ja sehän meille passaa, sillä tällainen hiippailutoiminta antaa mainiot edellytykset punoa yhdessä tuumin saumattomia suunnitelmia vihollisten päänmenoksi. Mukana on itse asiassa aivan oma tehtäväkampanjansa kaksinpelattavaksi. Sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen yksinpelikampanjaa.
Conviction on vieläkin hauskempaa kaverin kanssa pelattuna. Ja mikä kaikkein parasta, vanhalla kunnon jaetulla ruudulla peliä voi pelata vaikka samalla konsolilla. Tämä se on harvinaista herkkua tänä päivänä! Kaksinpelissä kaveria ei jätetä, sillä kaverin valuessa kuiviin peli loppuu molemmilta. Molemmat pelaajat on sentään varustettu ihmelaastarilla, joten toverinsa saa parsittua kasaan, jos pitää hoppua.
Vaikka en ole mikään 'konsolityhmennys'-termin ystävä, nousi se tällä kertaa kielenpäälle muutamaan otteeseen. Toisaalta kun otin asian puheeksi irkissä, siellä useampi totesi tyhmentämisen olevan enemmän kuin tervetullutta, sillä aiempien osien kanssa nysväämiseen oli mennyt pahemman kerran hermot. Tokkopa tähän mitään yhtä oikeaa mielipidettä on, mutta mielestäni hiippailusta olisi saanut pienin muutoksin irti vielä paljon enemmän. Conviction pyrkii selvästi Modern Warfaren ja kumppaneiden tontille suoraviivaisuudellaan. Toiminta on toki hiukan eri sorttista, mutta tietynlainen toimintaelokuvamaisuus on fiiliksenä alati läsnä. Harmillisen usein meno äityy ehdaksi räiskinnäksi, vaikka kuinka tekisi mieli kyykkiä varjoissa. Taisteluilta ei voi välttyä, vaan niihin on pikemminkin pakko välillä hakeutua.
Yli kymmenen tunnin kesto on minun makuuni aivan riittävä rykäisy. En jäänyt kaipaamaan lisää sisältöä, mutta en sano, että missään vaiheessa olisi tosissaan alkanut kyllästyttää. Splinter Cell: Conviction saattaa olla sarjan faneille lievä pettymys, sillä hiippailua on kampitettu ja toimintaa yksinkertaistettu. Toisaalta tuoreemmat pelaajat ihastunevat pelin uuteen, suoraviivaisempaan ilmeeseen.
You ain't seen me, right?
Samin kollega Anna Grimsdóttír ottaa kuitenkin yllättäen yhteyttä ja kertoo Fisherin hengen olevan välittömässä vaarassa. Ennen kuin Sam huomaakaan, hän löytää itsensä jälleen kerran keskeltä kansainvälistä selkkausta, vaikka tarkoituksena oli aluksi vain löytää syyllinen tyttären surmalle. Pelin juoni on melko taattua Tom Clancya, niin hyvässä kuin pahassa.
Pelisarjaa tuntemattomille kerrottakoon, että Sam Fisherin ominta alaa on varjoissa hiippailu ja lempiharrastus vaivihkainen tappaminen. Rehti rynkky pysyy toki Fisherin kourassa ihan yhtä lailla, tilanteen välillä niin vaatiessa. Splinter Cellit eivät koskaan ole olleet mitään sandbox-pelejä, eikä Conviction ole poikkeus. Reittivalintoja ei yleensä ole tarjolla useita, vaan pelaajaa viedään kädestä pitäen pitkin varsin rajattuja käytäviä. Tämä helpottaa intiimin tunnelman luomista, mutta välillä jäin kyllä kaipaamaan enemmän Hitman-sarjasta tuttua vapaampaa soveltamista.
Mä seuduilla näillä olen tunnettu Kalamies
Pelissä on oma, näpsäkkä sisäinen tavoitepistejärjestelmänsä. Pelaaja ansaitsee pisteitä suorittamalla tiettyjä toimintasarjoja. Kun saldoa on kertynyt riittävästi, voi pointseilla ostaa mutkiinsa päivityksiä tarkuuden, panosmäärän ja tulivoiman saralla. Pisteitä satelee toki automaattisesti taistelun timmellyksessä, oli pelaajan strategia minkälainen tahansa, mutta läheskään kaikkia päivityksiä ei näin koskaan tule saavutettua. Keskittymällä saavutuslistan edellyttämiin toimiin pisteitä ropisee luonnollisesti huomattavasti enemmän.
Kumpi saa olla Fisher?
Conviction on vieläkin hauskempaa kaverin kanssa pelattuna. Ja mikä kaikkein parasta, vanhalla kunnon jaetulla ruudulla peliä voi pelata vaikka samalla konsolilla. Tämä se on harvinaista herkkua tänä päivänä! Kaksinpelissä kaveria ei jätetä, sillä kaverin valuessa kuiviin peli loppuu molemmilta. Molemmat pelaajat on sentään varustettu ihmelaastarilla, joten toverinsa saa parsittua kasaan, jos pitää hoppua.
Langettava tuomio
Yli kymmenen tunnin kesto on minun makuuni aivan riittävä rykäisy. En jäänyt kaipaamaan lisää sisältöä, mutta en sano, että missään vaiheessa olisi tosissaan alkanut kyllästyttää. Splinter Cell: Conviction saattaa olla sarjan faneille lievä pettymys, sillä hiippailua on kampitettu ja toimintaa yksinkertaistettu. Toisaalta tuoreemmat pelaajat ihastunevat pelin uuteen, suoraviivaisempaan ilmeeseen.
Tom Clancy's Splinter Cell: Conviction (Xbox 360)
Splinter Cell -sarja virtaviivaistui kysynnän mukaisesti.
- Viilattu olemus näkyy ja kuuluu
- Kaksinpeli jaetulla ruudulla
- Hieno tunnelma
- Hyvin piilotetut latausajat
- Ruumiita ei piilotella
- Tekoäly ei vakuuta
- Virtaviivaistus ei ole kaikkien mieleen
Keskustelut (31 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
19.04.2010 klo 10.03
19.04.2010 klo 17.06
19.04.2010 klo 20.05
19.04.2010 klo 20.50
19.04.2010 klo 21.19
20.04.2010 klo 08.24
Hienoa, että joku muukin on huomannut tämän yksinkertaistamisen. Olen melko tyrmistyneenä seurannut kuinka monet hehkuttavat peliä, ilmeisesti kuitenkin täysin tietämättöminä sarjan historiasta. Tällaisenaan peli on pääosin silkaa räiskintää mukahiivskelylisällä. Ei todellakaan 60,50 tai edes 40 euron arvoinen. Ikävää kuitenkin, että itsekin menin pelin ostamaan täydellä hinnalla, edellisten osien innoittamana ja "jos kuitenkin"-ajatuksella vaikka oikeasti tiesin koko ajan mihin olen rahani lykkäämässä. Ja ilmeisestikin tarkoitus on ollut hyödyntää nimeä vaikka koko pelin luonne on muuttunut tapakaikkiheti-suuntaan.
Näin on. Esimerkiksi tuo mark&execute on todella typerä keksintö, jolla saa kaksi ilmaista headshottia. Eiväthän nämä 10v ADHD-konsolipikkupojat tietystikään valita ja pitävät peliä heti huippuna.
"Ikävää että ylläkirjoittaneella ei ilmeisesti ole kavereita."
Ikävää että sinulla ei selvästikään ole hajuakaan pelin todellisesta laadusta, vaan kelpaa "kuhan siin vaa räiskitää paljon ja kaveri kehu koulus". Ei ansaitsisi Splinter Cellin nimeä tämä peli, koska ei ole kunnollista hiiviskelyä nähnytkään.
Rekisteröitynyt 30.03.2007
20.04.2010 klo 10.12
Tota Executea en ole varmaan käyttänyt kertaakaan :D
20.04.2010 klo 16.24 1
Ikävää että sinulla ei selvästikään ole hajuakaan pelin todellisesta laadusta, vaan kelpaa "kuhan siin vaa räiskitää paljon ja kaveri kehu koulus".
Ikävää että olet vitunmoinen pälli joka siitä hetkestä kun näki että pelissä ammutaan vetää kunnon asennevammat ja päättää vihata pelin jokaista osa-aluetta oli sille perusteluja tai ei, ja kun kuuli et kaveri koulussakin dissas tätä. Teillä on varmaan joku kerhokin jo kasassa, "haters club". Laatupeli kyseessä oli sillä vanhojen SC:ien kanssa mitään tekemistä tai ei, sinä olet ilmeisesti liian nuori tuota tajuamaan. Ja pelisarjahan on aina ollut konsolipainotteinen joten jätetäänkö noi surkuhupaisat konsolipoju-kommentit sikseen :D
Rekisteröitynyt 15.11.2008
20.04.2010 klo 17.46
Omasta mielestäni pelin virtaviivaistaminen vietiin hiukan liian pitkälle. Pidän todella paljon edellisistä Splintereistä ja Double Agentin kaltainen peli olisi kyllä kelvannut, vaikka niitä on jo nähtykin.
20.04.2010 klo 22.09
Pidän todella paljon edellisistä Splintereistä ja Double Agentin kaltainen peli olisi kyllä kelvannut, vaikka niitä on jo nähtykin.
Itsellä taas DA oli ensimmäinen SC joka pelaamatta kokonaan. Ihan vain sen takia kun se oli niin paljon... mites se nykymuodin mukaisesti sanottaisiin... sitä samaa paskaa :) CT pitää mielestäni edelleen sarjan parhaimman osan paikkaa.
21.04.2010 klo 14.49
Itsellä taas DA oli ensimmäinen SC joka pelaamatta kokonaan. Ihan vain sen takia kun se oli niin paljon... mites se nykymuodin mukaisesti sanottaisiin... sitä samaa paskaa :) CT pitää mielestäni edelleen sarjan parhaimman osan paikkaa.
Double Agentista se alamäki tosiaan alkoi. On todella ikävää miten muutaman viime vuoden aikana kaikki pelit alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Nykyään kaikki ovat uuden SCn kaltaista yksinkertaistettua räiskintää, jossa kaikenlainen ajattelu tai syventyminen peliin on estetty tehokkaasti. Pääkiitos kuuluu konsoleille, joiden takia kaikki pelien sisällöllinen ja ennen kaikkea tekninen kehitys on jumittunut sinne 2006-2007 tasolle.
Rekisteröitynyt 15.01.2010
21.04.2010 klo 22.54
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.04.2010 klo 00.09
tajusin että pelissä kuitenkin seurataan Sam Fisherin tarinaa eikä peli ole "Splinter Cell: Hiding Bodies."
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
22.04.2010 klo 02.25
22.04.2010 klo 16.17
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
Itse en nähnyt pelin aikana tasan yhtään tarvetta piilotella ruumiita. Pelissä muutenkin vain tapetaan kaikki vastaantulevat joten esimerkiksi mahdollisuutta että vihollinen herättäisi kolkatun kaverinsa ei tule.
Rekisteröitynyt 15.01.2010
22.04.2010 klo 16.24
tajusin että pelissä kuitenkin seurataan Sam Fisherin tarinaa eikä peli ole "Splinter Cell: Hiding Bodies."
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
Pointtina lähinnä se, että Kalastaja Samin tarinaan ei tällä kertaa kuulunut saati siihen tarvinnut ruumiiden piilottelua. Kyseisestä manööveristä saa nimittäin myös arsyttävän piirteen, joten turha lisätä mokomaa vain sen takia että se on mukana.
Rekisteröitynyt 28.07.2009
23.04.2010 klo 08.07
tajusin että pelissä kuitenkin seurataan Sam Fisherin tarinaa eikä peli ole "Splinter Cell: Hiding Bodies."
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
Pointtina lähinnä se, että Kalastaja Samin tarinaan ei tällä kertaa kuulunut saati siihen tarvinnut ruumiiden piilottelua. Kyseisestä manööveristä saa nimittäin myös arsyttävän piirteen, joten turha lisätä mokomaa vain sen takia että se on mukana.
Kumpi on parempaa (/realistisempaa) tarinankerrontaa?
A. Välttelet vartioita, piilottelet ruumiita ja etenet hissunkissun. Olet heikko, mutta muut ovat yhtä heikkoja ja käytät sitä hyödyksesi.
Vai...
B. Ammut kaiken mikä tulee vastaan, jos joku pottuilee se pistetään maahan ja jätetään siten. Armeja vihollisia hyökkäilee jatkuvasti niskaasi ties mistä syystä ja hälytyksistä ja poliiseista ja kaikesta muusta ei tarvitse välittää lainkaan. Melua saa pitää niin paljon kuin haluaa myös. Olet yhden miehen armeja.
:)
23.04.2010 klo 16.20
A. Välttelet vartioita, piilottelet ruumiita ja etenet hissunkissun. Olet heikko, mutta muut ovat yhtä heikkoja ja käytät sitä hyödyksesi.
Tosi heikko joo :D Armeijoittain se Sami niitä vihollisia ennenkin kaatoi, ainoa ero oli että ennen siinä kesti kauemmin ja oli vaihtoehto jättää ne viholliset henkiin. Tarina noin muuten on aina ollut SC:eissä mitäänsanomatonta sontaa. Jokaisen osan läpipelanneena ei tule oikeastaan yhtään muistettavaa kohtaa/asiaa tarinasta mieleen.
25.04.2010 klo 00.31
25.04.2010 klo 00.46
Näköjään Dekonega saanu oikeen "Very Important Paska" -statuksen, tosin nyt vain kyseisellä herralla on vielä enemmän sitä keltaista tavaraa siellä pääkopassa. Lopeta jo tuo turhanpäivänen jankuttaminen ja hankkisit elämän, tästä on erittäin hyvä lähteä liikkeelle, ei mulla muuta, moi.
Sen VIPn voi ihan ostaa, liittyy siihen mainoksetpois-juttuun.
25.04.2010 klo 09.33
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.04.2010 klo 11.59
25.04.2010 klo 19.53
And1:n kanssa samaa mieltä, mutta tykkäsin kyllä pelistä kovasti - enemmän kuin edellisistä nysväsplinttereistä.
Kirjoitat vähän mutta asiaa.
Rekisteröitynyt 15.01.2010
27.04.2010 klo 00.09
tajusin että pelissä kuitenkin seurataan Sam Fisherin tarinaa eikä peli ole "Splinter Cell: Hiding Bodies."
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
Pointtina lähinnä se, että Kalastaja Samin tarinaan ei tällä kertaa kuulunut saati siihen tarvinnut ruumiiden piilottelua. Kyseisestä manööveristä saa nimittäin myös arsyttävän piirteen, joten turha lisätä mokomaa vain sen takia että se on mukana.
Kumpi on parempaa (/realistisempaa) tarinankerrontaa?
A. Välttelet vartioita, piilottelet ruumiita ja etenet hissunkissun. Olet heikko, mutta muut ovat yhtä heikkoja ja käytät sitä hyödyksesi.
Vai...
B. Ammut kaiken mikä tulee vastaan, jos joku pottuilee se pistetään maahan ja jätetään siten. Armeja vihollisia hyökkäilee jatkuvasti niskaasi ties mistä syystä ja hälytyksistä ja poliiseista ja kaikesta muusta ei tarvitse välittää lainkaan. Melua saa pitää niin paljon kuin haluaa myös. Olet yhden miehen armeja.
:)
Kyllä One Man Army meiningistä saa viihdyttävää tarinankerrontaa. Vai meinaatko että Rambot eivät ole hyviä elokuvia? Jos näin on, niin pelkäänpä että joudut luovuttamaan pois peniksesi. Se sallitaan vain miehille.
::::::::)))))))))))))))9999
Rekisteröitynyt 13.03.2009
27.04.2010 klo 09.33
tajusin että pelissä kuitenkin seurataan Sam Fisherin tarinaa eikä peli ole "Splinter Cell: Hiding Bodies."
Tokkopa tuo olisi kauheasti Fisherin tarinan seurantaa haitannut, jos jälkiänsä olisi saanut siivota... Thief julkaistiin vuonna '98, siinä piilotettiin ruumiita. How hard can it be?
Pointtina lähinnä se, että Kalastaja Samin tarinaan ei tällä kertaa kuulunut saati siihen tarvinnut ruumiiden piilottelua. Kyseisestä manööveristä saa nimittäin myös arsyttävän piirteen, joten turha lisätä mokomaa vain sen takia että se on mukana.
Kumpi on parempaa (/realistisempaa) tarinankerrontaa?
A. Välttelet vartioita, piilottelet ruumiita ja etenet hissunkissun. Olet heikko, mutta muut ovat yhtä heikkoja ja käytät sitä hyödyksesi.
Vai...
B. Ammut kaiken mikä tulee vastaan, jos joku pottuilee se pistetään maahan ja jätetään siten. Armeja vihollisia hyökkäilee jatkuvasti niskaasi ties mistä syystä ja hälytyksistä ja poliiseista ja kaikesta muusta ei tarvitse välittää lainkaan. Melua saa pitää niin paljon kuin haluaa myös. Olet yhden miehen armeja.
:)
Rekisteröitynyt 28.07.2009
27.04.2010 klo 22.29
(Paskaa), ei mulla muuta, moi.
Sen VIPn voi ihan ostaa, liittyy siihen mainoksetpois-juttuun.
Ja sen saa ilmaiseksi moneksi viikoksi ensimmäisellä kerralla. ;)
03.05.2010 klo 00.01
27.05.2010 klo 01.21
03.08.2010 klo 18.05
Conviction on tarina ei pelkkä peli. En olisi jaksanut pelata SC:tä joka ei toteuta tarinaa itsessään, se että Sam nysväisi ja käyttäisi aikaa vihujen pillottamiseen saattaisi kostautua ajan loppumiseen ja Amerikan turvallisuuden menetykseen sekä Sarahin kuolemiseen. Sam Fisher tarvitsi siis kasvaa ulos vanhasta hitaasta hiiviskelijästä, koska häntä vituttaa ja hänellä on vain vähän aikaa selvittää koko sotku. Toivon tosin SC6:een etteivät he tee siitä Conviction 2:sta samoilla asiolla kuin Conviction. Sillä minusta jokasessa pelissä kuuluu olla oma tarina ja omat toiminnot. Koko viiden pelin ajan olen toivonut parempaa juonea ja kusisin hunajaa jos sellaisen Splinter Cell pelin tekisivät jossa ei olisi ennalta-arvattavaa ja kliseistä juonta.
12.11.2010 klo 21.45
29.07.2011 klo 21.34