Tuorein sisältö

Tropico 3

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Strategiapelit
Pelaajia: Yksinpeli, moninpeli
Ikärajoitus: 1
Kehittäjä: Haemimont Games
Julkaisija: Kalypso Media
Julkaisupäivä: 16.10.2009
Pelin kotisivut
Matti Lintula

15.01.2010 klo 10.37 | Luettu: 10179 kertaa | Teksti: Matti Lintula

Pako paratiisisaarelle
Suomen synkän ja märän talven keskellä monet kansalaisistamme lähtevät viikoksi tai pariksi räntää pakoon Välimeren rannoille tai muualle lämpimämpiin maisemiin. Rahasta tarkka ja fiksu pelaaja voi hymähdellä tällaisille löhölomille ja päästä paratiisisaarelle muutaman kymmenen euron sijoituksella. Aurinkorannalla löhöilyn ja turistirysien kiertelyn lisäksi strategiapeli Tropico 3 antaa lomailijalle käteen avaimet koko saaren hallintaan. El Presidentenä, rautanyrkkisenä diktaattorina pelaajan on nostettava pieni banaanivaltionsa kehittyneeksi Karibian helmeksi, joka tuottaa paitsi iloa asukkailleen, toivottavasti myös ansaitun siivun rahaa rakastetun johtajansa sveitsiläiselle pankkitilille.

¡Hola Karibia!


Tropicon yleisilmettä leimaa huumori, jolla vakavatkin asiat pelaajalle esitetään. Rento ote sopiikin karibialaiseen stereotypiaan, jossa asiat tehdään hieman pohjoismaita löysemmin rantein, vallankaappauksia tulee ja menee, eivätkä presidentin salamurhayritykset ole kummoinenkaan uutinen. Ahkeralle pikkupikkupresidentille tarjotaan 15 tehtävän mittainen kampanja, jonka haasteisiin voi vastata osittain vapaassa järjestyksessä. Kartoilla voi pelata myös hiekkalaatikkotyylistä peliä monin säädettävin asetuksin, joten uudelleenpeluuarvoakin löytyy nopeille läpäisijöille.

Tehtävät alkavat yleensä pienen kyläpahasen luotsaamisesta Tropicon saarivaltakunnan kruunuksi ulkomaankaupan ja turismin tuoman rahan suosiollisella avustuksella. Sisäpolitiikkaakin pitää hoitaa, sillä turisteja ei juuri kiinnosta tulla hökkelimajojen keskelle lomaansa viettämään. Ulkomaankauppaan taas vaikuttaa maailmanmarkkinatilanne ja saaren raaka-aineiden riittävyys. Tyypillisiä vientituotteita ovat hedelmät, puu, kulta ja kahvi. Tuotteita voi myydä sellaisenaan tai tehtaiden avulla tuottaa sokerista rommia, kullasta koruja ja puusta huonekaluja rikkaiden ulkomaalaisten ostettavaksi. Myös öljyesiintymät tuovat mukavasti lisäpätäkkää saaren asukkaiden hyväksi.

Presidentti voikin hoitaa saartaan lähinnä kahdella tavalla, joko asukkaiden iloksi tai omaksi henkilökohtaiseksi hyödykseen. Ketku johtaja voi vetää sievoisen summan valuuttaa omalle henkilökohtaiselle Sveitsin pankkitililleen useastakin eri lähteestä kun korkean moraalin omaava rakastettu presidentti rakentaa rahoilla asukkaille parempia rakennuksia, työläisille terveydenhuoltoa ja viihdykettä. Aggressiivinen rakentaja kuulee tuon tuosta radiouutisista miten saaren budjetti on jälleen kerran pahasti miinuksella ja ulkovallat suitsivat maan rahankäyttöä.

Kahden pahan välissä


Paratiisisaaria johdetaan vuodesta 1950 eteenpäin aina 2000-luvulle asti. Tämä tarkoittaa sitä, että historiallisissa kuvioissa ovat mukana sekä Amerikan Yhdysvallat että suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Ulkopolitiikan kiemuroita pitää hoidella siten, ettei kumpikaan ydinasevalta päätä eräänä kauniina päivänä valloittaa koko Tropicoa haltuunsa. Liittoutumiakin voidaan toki tehdä suuntaan tai toiseen ja rahallinen avustus jommalta kummalta tai parhaassa tapauksessa molemmilta suurvalloilta on elintärkeää etenkin kehittyvän paratiisisaaren ensivuosina.

Kampanjassa tehtävät määrittelevät usein sen mihin suuntaan kaupunkia kehitetään. Tavoitteena voi olla turismiarvon nostaminen, teollisuuden kehittäminen tai poliittisen tilanteen rauhoittaminen. Sen lisäksi, että pelaaja päättää saaren suurista linjoista, voi karttaa lähentää aivan ruohonjuuritasolle asti ja seurata yksittäisten kansalaisten edesottamuksia. Vaikka kansalaisten elämä onkin mallinnettu tarkasti mukaan, pysyy pelimekaniikka jatkuvasti selkeänä johtajan toimien keskittyessä lähinnä rakennusten rakentamiseen ja palkkaneuvottelujen käyntiin. Kadunmiehiltä saa kuitenkin The Sims -tyylisen tyytyväisyys-, ammatti- ja elämäntilannelistauksen, josta herkkä presidentti poimii pienimmätkin trendit kansan hyvinvoinnista. Näiden perusteella kaukaa viisas rakennuttaja voi väsätä saarelle kirkon tai terveyskeskuksen jo hyvissä ajoin ennen mielenosoitusten puhkeamista.

Peli on jatkuvaa tasapainottelua rahavirtojen varmistamisen ja sisäpolitiikan rauhoittamisen välillä. Viljelysmaata pitää käyttää tuottavien tupakkapensaiden ohella myös kansan ruokkimiseen kelpaavien lajikkeiden viljelyyn ja välillä turistihotelleihin säästetyillä rahoilla on suoranainen pakko rakennuttaakin lisää tai parempilaatuisia asuinrakennuksia kansalle. Joviaali presidentti voi sallia alamaisilleen myös mahdollisuuden vaaleihin, maksettuihin tai jopa täysin puolueettomiin. Vaalivoitot napsuvat kansastaan huolta pitävälle comandantelle kuin hallituspaikat SDP:lle kunhan muistaa pitää eri kansanryhmät tyytyväisinä viimeistään nostamalla näiden ongelmat esiin paatoksellisessa vaalipuheessa.

Rauhan tyyssija


Tropico 3 on rakentava strategiapeli, eikä paratiisisaarella juurikaan sodita. Taistelut käydään lähinnä automaattisesti yleensä tyytymättömiä kapinallisia vastaan. Taisteluiden voittoon riittää riittävän suuri armeija, joka Tropicon pienessä mittakaavassa tarkoittaa yleensä noin kahdeksaa tai jopa kymmentä kiväärimiestä. Mittakaava onkin Tropicon selkein kompastuskivi paitsi karttojen pienen koon, myös peliajan ja tulostenseurannan osalta. Tekemistä on pelissä mukavasti, mutta normaalinopeudella pelikello laahaa laiskasti eteenpäin johtajan pyöritellessä peukaloitaan. Yleensä pelikello tulikin tökättyä täyteen vauhtiin, jolloin tarkennukset valmistuvat silmissä ja tulokset ovat nähtävissä nopeasti. Suuren luokan tulokset eli koko saaren tai saarivaltakunnan menestys sen sijaan jää hämärän peittoon. Vaikka saarta johdetaan 50 vuotta, tuntuu visiitti lopulta muutaman kuukauden pestiltä, eikä pelaajalle kerrota erityisen selkeästi valtakauden lopputuloksia.

Strategiapelinä Tropico 3 on kevyehkö, eikä uusia innovaatioita juurikaan nähdä. Kaltaiselleni kaupunginrakentelijalle peli tarjoaa mukavasti tekemistä, mutta sotaisampaa viihdettä pelistä ei irtoa lainkaan. Suuremmilla kartoilla ja vauhdikkaammalla pelinkululla Tropicosta olisi ollut ajankulua Sim Cityjen perään haikaileville, tällaisenaan toiminta on melko lyhytkestoista ja pätkittäistä ilman mahdollisuuksia suurten visioiden toteuttamiseen. Letkeä tunnelma ja etenkin loistava pelinsisäinen radiokanava juontajineen pitävät suupielet hymyssä sen aikaa kuin Tropicon lomaa kestää. Ainahan etelänmatkat tuntuvat kesken loppuvan kuitenkin.

V2.fi | Matti Lintula

Tropico 3 (Tietokonepelit)

Diktaattoriunelmia elättäville ja etelänmatkoista haaveileville Tropico 3 on oiva korvike, joka ei laita johtajan päätä sekaisin liialla laajuudella.
  • Selkeä pelimekaniikka
  • Korvaa halvan etelänloman
  • Mittasuhteiden rajallisuus
  • Vain vähän uutta
< The Saboteur... Dark Void... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (4 viestiä)

Fractal

Rekisteröitynyt 14.11.2009

17.01.2010 klo 17.45

Milloin muuten on tulossa Bayonetta arvostelu?
lainaa
Tahvo

Rekisteröitynyt 18.01.2010

18.01.2010 klo 21.49

Omasta mielestä aika pienet saaret ja jos pelaat tätä peliä paljon huomaat että talot ja rakennukset alkavat vaikuttaa Neuvosto blokilta...koska tulee samaa taloa tehtyä jotain 20-kertaa muuten hyvä banaani saaren tekemistä :D
lainaa
zeroic

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

18.01.2010 klo 22.53

Tahvo kirjoitti:
Omasta mielestä aika pienet saaret ja jos pelaat tätä peliä paljon huomaat että talot ja rakennukset alkavat vaikuttaa Neuvosto blokilta...koska tulee samaa taloa tehtyä jotain 20-kertaa muuten hyvä banaani saaren tekemistä :D


Saaren viihtyisänä pitäminen (myös esteetikon hallitsijan kannalta) on kyllä vaikeaa. Onneksi talojen ulkoasusta on ainakin paria eri vaihtoehtoa, ettei kaikista tule ihan tismalleen identtisiä. Enemmänkin variointia toki olisi voinut olla. Mutta kyllähän kova USSR-fani rakentaa mieluusti kunnon betonikylät saarelaisille :D
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

21.01.2010 klo 19.08

Ehkäpä tämän pelin suurin pettymys oli itelle se että tässä ei ollu oikeastaa mitää uutta ykköseen verrattuna. Aivan samat rakennukset ja valikot yms. Grafiikka nykyaikaistettu ja sit jotain viilattu sieltä täältä. Toisekseen tämä oli ainakin aluksi aivan liian helppo. En tosin ole pelannut kampanjaa kuin jonku 7 tehtävää, mut niissä jokaisessa oli yks tavote ja sen saavuttamine ei ikinä tuottanu kummempaa ongelmaa. Jonku rahan saavuttaminen ei ole kovin vaikeaa jos kaikki asukkaat pystyy käytännössä nuijimaan tekemään minimipalkalla ja maksimivuokrilla ja sit vaan huijaa vaaleissa.

Kuten arvostelussakin mainitaan on pelin vauhti vähän verkkainen ja täydellä nopeudellakin tuloksia saat ootella varsinki alussa aika kauan. Kahden rakennuksen tekemiseen menee yllättävän kauan ja kun aika on niin rajallinen niin tuntuu se vähän pelaajan kiusaamiselta. Paljon siis ei ehi estetiikkaan panostaa kun saaren saa juuri ja juuri täyteeen tavaraa annetussa ajassa. Ykkösessä oli aivan sama ongelma. Suurin vaikeus pelissä tuleekin yleensä aikarajasta.

Politiikka on hyvin tehty ja jokaisen asukkaan erilliset halut ja mahdollisuus vaikuttaa niihin on mielenkiintosta. Mittakaava on kuitenkin juuri sen verran suuri että sen yhen Estebanin tappamisessa ei ole lopulta mitää mieltä kun sieltä nousee kymmenen uutta tilalle ennenku sen kirkon rakentaa. Tropicon ensimmäisessä osasta jäin kaipaamaan niitä selkeitä eri värisiä nuolia joilla kansalaisten tyytyväisyyttä tiettyihin asioihin kuvattiin. Niillä näki selkeästi jos joku kansalainen oli tyytymätön tiettyihin asioihin.

Paljon ois voitu ottaa oppia noista 2000-luvun alun rakentelupeleistä kuten Sierran antiikkiin liittyvät Caesar 3, Pharaoh ja (varauksella) Zeus.
lainaa

Ephemeris - 4X avaruustrategiaa, aitoa 3D-taistelua -  joukkorahoita nyt!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova