Ruotsalaisen SimBinin konsolidebyytti Race Pro herätti ennakkoon melkoista mielenkiintoa autopelaajien keskuudessa, eikä syyttä, ovathan studion PC-kilvanajot markkinoiden parhaimmistoa semi-realististen simulaatioiden joukossa. Aidon ajotuntuman siirtäminen Xbox 360:lle kaikkine fysiikoineen, virityksineen ja todellisine kilpasarjoineen on kunnianhimoinen projekti, jonka tulos on kaksijakoinen.



Aivan ensimmäiseksi Race Pron erottaa kaikista tavallisista konsolikaahailuista autovalikoiman suppeus ja maisemien rajoittuminen vain aitojen kilparatojen reunuksiin. Nyt ei siis kiidetä avo-Ferrarilla neonvalojen valaisemilla Las Vegasin kaduilla tai heitetä perää sivulle AE86-Corollalla Mt. Fujimorin rinteillä. Aloittelijolle Race Pron autotallista löytyy Mini Coopereita, Caterhameja ja Radical-luokan kilpureita. Rajummasta menosta vastaavat F3000- ja Formula BMW -luokkien tykit. Välimaastoon jäävät pelin tärkeimmät luokat, WTCC ja GT, joissa ajetaan ulkoisesti katuautoja muistuttavilla kilpureilla. WTCC-sarja saa pelissä eniten huomiota, sillä sitä varten on hankittu aidot lisenssit kaikkiin autoihin ja kuljettajiin. Näiden lisäksi radalle voi lähteä Gumpert Apollolla, Audi R8:lla, Koenigsegg CCX:llä ja Dodge Viper SRT10:llä, jotka kisailevat kukin omassa sarjassaan.

Ratavalikoimasta löytyvät tuttujen eurooppalaisten ratojen lisäksi mm. yhdysvaltalainen Laguna Seca sekä kiinalainen Guian moottorirata. Yhteensä ratoja on 13 erilaista. Kilpakentät on mallinnettu peliin varsin hyvin ja korkeuserot sekä pinnan töyssyt todella tuntuvat ajettaessa. Kapeilla radoilla ohittelukaan ei ole helppoa sunnuntaikuskeille, ja yleensä sopivaa ohituspaikkaa joutuukin vaikeammilla tasoilla kyttäämään pitkään ja hartaasti. Mitään erikoisuuksia radoilla ei kuitenkaan nähdä, ei kaupunkiajoja eikä jylhiä maisemia. Kiitos turhan koristelun puutteen, pelin ruudunpäivitysnopeus on tasainen ja vauhdintuntu jatkuvasti läsnä.

Kaikkiaan auto- ja ratavalikoima on riittävä. Radoista ei ole turhaan väsätty väärinpäisiä versioita eikä muuta turhaa, joten muutaman radan ulkoa opettelu on hyvinkin mahdollista - ja erittäin suotavaa etenkin vaikeampien vaikeustasojen ja verkkomatsien kisoja varten. Autourheilijalle tärkeintä antia ovat tietenkin WTCC-autot, mutta formuloiden ja varsinkin miehekkäiden Radical-kilpurien läsnäolo tekee kokonaisuudesta mielenkiintoisen.



Audiovisuaaliselta anniltaan Race Pro ei täytä nykykonsolien asettamia laatuodotuksia. Grafiikka on yksinkertaista, paikoin jopa rujoa. Esimerkkinä auton pinnassa oleva heijastus, joka on vain 3D-objektin päällä pyörivä staattinen kuva. Myös äänipuoli on historiallinen jäänne, jossa autojen sinänsä todella hyvältä kuulostavat moottoriäänet mylvivät välillä ikävästi korviin ottavien pykälien saattelemana. Ainakin pelin testikappaleessa oli selvästi ongelmia myös surround-äänessä, sillä välillä kilpurin moottori tuntui heiluvan holtittomasti kuljettajan ympärillä, aiheuttaen lähinnä huimausta ja hämmennystä virtuaalikuskin kuupassa.

Tämän kaiken voisi antaa anteeksi, jos Race Pro tarjoaisi sitä mitä siltä odotettiin: realistista ajotuntumaa. Mutta jos kahden kilpailun harjoittelulla on mahdollista voittaa vaikeimmalla vaikeustasolla ensimmäinen kolmen kilpailun turnaus pad-ohjaimella, ilman yhtäkään ajoapua ja automaattivaihteita, voidaan lupausten kuulla huuhtoutuvan vessanpöntöstä alas ennätysnopeasti. Tiukassa mutkassa voi ratin pitää huoletta täysin käännettynä ja ohjailla autoa ajolinjalle vain kaasua pumppaamalla, tyylillä joka aiheuttaisi SimBinin PC-peleissä välittömän ulosajon. Autot eivät myöskään tunnu lyövän tyhjää ja rajustikin kolaroidulla autolla jarrut lukossa mutkaan tullessa auto ohjautuu aina viivasuoraan, ilman vetelemisiä mihinkään suuntaan.

Vauriomallinnus tuntuu alussa olevan lähinnä vitsi, kun kahtasataa seinään paukahtavasta Ministä irtoaa puskuri ja konepeitto, ajotuntuman kärsimättä pätkääkään. Nopeammilla autoilla ja etenkin Macaon katuradan kaltaisissa ränneissä ajettaessa virheet kostautuvat ennen pitkää, eikä huolellisesti mukiloidulla autolla ole asiaa välttämättä edes maaliin asti. Race Driver: GRIDin kaltaiseen laaki ja vainaa -kolarisakkoon ei kuitenkaan päästä.



Vauriomallinnuksen tavoin ajomalli muuttuu haastavammaksi nopeammilla autoilla ja F3000-formulan tiessä pitäminen vaatii jo muutaman illan harjoittelua. Painopiste Race Prossa on selvästi verkkopelissä, jossa hyvällä ja siististi ajavalla peliporukalla taistelut tiukentuvat sadasosasekuntien sektoriaikojen viilaukseen. Tässä vaiheessa kuvaan astuu myös auton säätäminen. Varikolla kilpuristaan voi virittää vaihteiden välityksiä, jousitusta, renkaiden kulmia, jarruja ja aerodynamiikkaa. Tosissaan ajonsa ottavalle riittää siis askarreltavaa kullekin radalle ja autolle optimaalisten asetusten loputtomassa etsimisessä. Säädöt tehdään myös tarkkaan ja suoraan mittayksiköiden edessä olevia numeroita rukkaamalla, mitään yksinkertaisia kova/pehmeä-liukusäätimiä esimerkiksi alustan viritykselle ei edes tarjota.

Pelin vanhanaikaisuus paistaa visuaalisen puolen ohella pelin ajotiloista. Radalle päästään vapaissa harjoituksissa, parhaaseen kierrosaikaan tähtäävässä Time Attackissa, yksitoikkoisessa, autoluokasta toiseen menestyksen myötä etenevässä uramoodissa, verkkomoninpelissä ja yhden kilpailun yksinpelissä. Jaetun ruudun kaksinpeli olisi sopinut Race Prohon loistavasti, mutta tämän tilalle tarjotaan 90-luvulla suosittua Hot Seat -pelitilaa, jossa kuskia vaihdetaan kesken kisan. Yhden ajaessa toinen voi vedellä hirsiä sohvannurkassa, sillä mikään katsojalaji Race Pro ei ole. Realismia etsivät pettyvät varmasti myös kisan aikaiseen varikkotoimintaan, sillä valitettavasti omaan ruutuun ei päästä ajamaan itse, vaan varikko-ohjailun hoitaa vuoroin jarrua ja kaasua salamannopeasti pumppaava virtuaalisuhari.



Autopelit eivät vetoa kuin osaan konsolipelaajista ja Race Pro ei takuuvarmasti iske tästä joukosta kuin pieneen marginaaliryhmään, joka ei kaipaa Hollywood-tason efektejä, nättejä tyttöjä valikkokuviin, driftailua tai erikoisten urheiluautojen tunnelmaa. Race Pro tarjoaa kuitenkin maukasta moottoriääntä ja brutaalin vauhdikasta ajelua aidoista kilpasarjoista välittäville. Peliä vaivaa sen selkeä sukulaisuussuhde PC:n GTR Evolutionille, jonka kautta kyseistä peliä pelanneet huomaavat välittömästi Race Pron olevan pelkkä karsittu pikkusisko maukkaalle tietokoneversiolle. Realismia etsivien kannattaakin pysyä edelleen PC:llä, mutta konsolilla pelaavat moottoriurheilun ystävät nauttivat varmasti Race Pron tavallisia konsolikaahailuja pykälää vakavammasta otteesta.