Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkkomoninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Kojima Productions |
Julkaisija: | Konami |
Julkaisupäivä: | 12.06.2008 |
Hideo Kojima ja Jumala painivat, kumpi voitti?
Pitämällä kynttilää vakan alla saa aikaiseksi korkeintaan nuotion. Jos vielä sattuu, että se kynttilä on enemmänkin jättimäinen ulkotuli, on sitä enemmän syytä antaa liekkien loimottaa vapaana. Metal Gear -pelien isä Hideo Kojima on ymmärtänyt tämän, eikä peittele osuuttaan tämän legendaarisen pelisarjan isänä, äitinä ja kummivanhempina. Sen lisäksi, että Metal Gear Solid 4 on erinomainen peli, se tekee joka vaiheessa selväksi, kuka sen takana on.
Sarjan laskutavasta riippuen neljännessä, seitsemännessä tai reilusti yli kymmenennessä osassa legendaarinen sotilas Solid Snake on jo vanha mies. Ennen aikojaan, tosin, koska erinäiset taistelutaitoihin parannuksia tuoneet geenimuunnelmat ovat alkaneet syödä miestä ihan kirjaimellisesti. Vaan vielä pitäisi harmaahapsen lähteä kaatamaan ilkeää veljeä Liquidia, joka juonii taas maailmanvalloitusta. Mukana on jälleen sympaattinen nörtti Otacon sekä remmi muita tuttuja aiemmista peleistä. Juuri tämän enempää juonesta ei sitten oikein voikaan kertoa pilaamatta löytämisen iloa pelaajilta.
Jos pitäisi antaa tarkka määritelmä sanoille "juonivetoinen toimintapeli", ehdottaisin itse ensimmäisenä juuri Metal Gearia. Koko sarjan ajan painopiste on ollut pelkän agenttihiiviskelyn sijaan ennen kaikkea pitkissä välijaksoissa, jotka kuljettavat taustatarinaa eteenpäin. Etenkin Metal Gear Solid 2: Sons of Libertystä alkaen homma on revennyt niin eeppiseksi, että pelin kuvauksen "Tactical Espionage Action" ensimmäisen sanan voisi huoletta muuttaa muotoon "Theatrical". Juonessa on mutkia enemmän kuin Snakella selkärepussa, eikä mistään tai kenestäkään voi koskaan olla varma ennen kuin viimeinen lopputeksti vierii. Ja yleensä senkin jälkeen vielä kuullaan pieni keskustelunpätkä, joka hämmentää keitosta entisestään.
Kojima mainosti jo pitkään ennen julkaisua, että MGS4 olisi sarjan viimeinen peli - siis ainakin kronologisesti, sillä puheet Snaken seikkailujen kertakaikkisesta loppumisesta on jo ehditty pyörtämään. Tuleviin peleihin vihjaa myös pelin eräs kohtaus, mutta varsinainen tarina, sikäli kun sitä on Metal Gearista asti rakennettu, päättyy kyllä tähän osaan, ellei käsikirjoitustiimi vedä kunnon kania hatusta. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että pelistä saa kaiken irti vain, jos on pelannut sarjan vähintään PlayStation 1:n Metal Gear Solidista lähtien. Muussa tapauksessa valtaosa pelin viittauksista, juonenkäänteistä ja huumoristakin tuntuu varmasti vaikealta ymmärtää. Vastapainona sarjaa pitkään seuranneelle onkin sitten luvassa herkullinen buffetti takaumia koko saagan matkalta - parhaimmillaan tarinan kuljetus vetää lankoja yhteen niin mainiosti, että "no niinhän se tietysti oli!" -tunteita tarjoillaan sarjatulena.
Ja jos taas aiemmat osat ovat tuntuneet totaalisen evvk-saippuaoopperalta lyhyillä toimintajaksoilla, Guns of the Patriots ei tätä fiilistä ainakaan muuta. Vajaan 20 tunnin läpipeluuajasta katsellaan pelimoottorilla tehtyjä videojaksoja yli puolet, ja mitä lähemmäksi loppua päästään, sitä enemmän katsellaan ja kuunnellaan. Se ihan vihoviimeinen, nyt-tää-ihan-oikeasti-loppui-loppu kärsii jo hiukan Taru Sormusten Herrasta -syndroomasta, eli sivujuonteita on matkan varrella avattu niin paljon, että kaiken nivominen yhteen vaatii sen kuuluisan liki tunnin videokertomuksen. Pelaajan mielenkiintoa pidetään yllä sillä, että takautumia ja eri kuvakulmia tilanteeseen katsellaan painelemalla ohjaimen nappeja pelin niin pyytäessä.
Snake ei tunnetusti käytä asetta kuin viimeisenä keinonaan, eikä ainakaan ammu tehtävän kannalta sivullisia. Nelososassa käytössä on kuitenkin paitsi tähän asti laajin asevalikoima, myös uusi järjestelmä, jolla aseita ja ammuksia saa käyttöönsä kentälle milloin tahansa. Tästä syntyvää lahtaamisen tarvetta tyydytetään sillä, että iso osa vihollisista on itse asiassa koneita, joita voi röpöttää menemään ilman suurempia tunnontuskia. Oma suosikkini nukutuspistooli on sekin edelleen mukana.
Muuten erittäin kiehtova asetelma pelissä on se, että Snake hiipii keskellä verisiä konflikteja, mutta hänen ei ole tarkoitus puuttua niihin. Pikemminkin tulee käyttää sotatilanteen yleistä kaaosta etenemisen suojana - ja kerätä menehtyneiltä sotureilta pyssyt talteen rahavarannon kasvattamiseksi. Tunnelma taistelussa onkin kiitettävän helvetillinen ja tukee vahvasti MG-pelien perinteistä rauhan sanomaa. Tasaisin väliajoin tulee sitten tilanteita, joissa on tartuttava aseeseen ja pistettävä pääpahis kylmäksi. Tunnetusti FPS-kädettömänä - ja kiireessä - pelasin peliä helpolla tasolla, jolla toiminta oli kohtuullisen yksinkertaista, mutta siitä huolimatta muutamankin vihollisen kanssa sai raapia päätään kehittäessään oikeaa tappamiskonstia. Masokistit löytänevät nautintoa Big Boss -vaikeusasteesta, muille suosittelen normaalia.
Ja sitten tullaan siihen, minkä vuoksi Metal Gear Solid 4 varmasti kiinnostaa niitäkin, jotka eivät pelin tarinalle, toiminnalle tai maailmankuvalle lämpiä. Se on nimittäin upein millekään pelikoneelle koskaan julkaistu peli. Grafiikka on HD-tasoista ja pyörii täydellisen sulavasti, mikään taso ei mene rumasti toisen päälle ja joka ikisestä kohtauksesta ja kamerakulmasta näkee, että sitä on nysvätty vielä senkin jälkeen, kun se olisi jo kelvannut 99,99 %:lle kehittäjistä ja pelitaloista. Kaikki välinäytökset on toteutettu reaaliajassa pelimoottorilla, ja siirtymä juonen kuljetuksesta toimintaan on täydellisen saumatonta. Kerrankin voi sanoa, että ruutukuvat eivät näytä peliä paremmilta, vaan pikemminkin ne eivät tee sille oikeutta. Perinteisen hiiviskelyn lisäksi saadaan välillä nauttia raisummista toimintakohtauksista mm. moottoripyörän ja panssariauton kyydissä, samalla kun kimppuun rynnistää kymmeniä ja satoja vihollisia. Siinä missä monen pelintekijän suuret lupaukset upeista PS3-peleistä odottavat vielä lunastamistaan, Kojiman tiimi latoo tiskiin täyttä tavaraa koko rahan edestä. Jos on maksanut konsolistaan satoja euroja ja parhaassa tapauksessa hommannut kylkeen tonnin-puolentoista HDTV:n, on tämä peli aivan pakko ostaa jo siksi, että näkee mihin uuden sukupolven Sony-rauta pystyy osaavissa käsissä. Virheettömät visuaalit yhdistettynä upeaan ääniraitaan luovat tunnelmaa, joka jää pyörimään päähän vielä pitkäksi aikaa ensimmäisen läpipeluun jälkeen.
Peli on myös niin käsittämättömän täynnä kaikkea "pientä kivaa", että FAQ-kirjoittajilla riittää hommaa pitkäksi aikaa. Vaikka itsenikin oli tarkoitus vain katsoa peli nopeasti läpi arvostelua varten, törmäsin silti lukemattomiin enemmän tai vähemmän piilotettuihin salaisuuksiin. Snakella on käytettävissään aito iPod, johon voi keräillä musiikkia kentistä, tehtävien välissä "mission briefingin" aikana voi tutkia ympäristöään ja löytää lisää esineitä tehtäviä helpottamaan, ja onnistuinpa löytämään viljaympyröitäkin. Aivan selvää on, että peli on pelattava uusiksi läpi ilman kiirettä.
Ihan toinen juttu on sitten se, että varsin suuri osa miljoonista polygoneista on valjastettu myös kuvaamaan tissejä ja peppuja. Pikkutuhmuudet ovat olleet pelisarjan kiinteä osa jo pitkään ("Let's just say women have more hiding places than men"), mutta nelososassa mennään jo sanoista tekoihin. Hahmokavalkaadissa ei ole yhtään, siis yhtään, täysi-ikäistä naista, jolla ei olisi vähintään C-kupin rintoja, napaan asti avointa paitaa ja täydellistä tiimalasivartaloa. Ajoittain kurveilla mässäily pääsee jo tasolle, jossa pelaajaakin alkaa vaivaannuttaa - Lara Croftin pornoilut olivat tähän nähden aika kesyjä.
Pelin mukana toimitetaan eräänlainen esittelyversio Metal Gear Online -verkkoräiskinnästä, joka pohjautuu toimintaosuuksien pelimekaniikalle. Ilmeisestikin tarkoitus on, että saatuaan tämän perusversion ilmaiseksi pelaajat voivat sitten hankkia lisäsisältöä maksua vastaan. Pikaisen kokemukseni perusteella tämän menestykselle en vielä lataisi suuria odotuksia. Ensimmäisenä tökkii, taas kerran, PS3:n verkkopalvelu. Pelin patchit saa sentään ladattua Bittorrentina hitaan http:n sijaan, mutta päivityksen jälkeen peli on käynnistettävä käsin uudelleen. Koska PSN ei edellytä peleiltä mitään yhtenäistä pelaajatunnusta Liven gamertagin tapaan (vaikka sellaisen tarjoaakin), on halukkaan MGO-räiskijän luotava ensin kolme eri tunnusta: ensin Konami ID, sitten Game ID ja lopuksi vielä pelihahmolle rekisteröitävä nimi. Kaksi ensimmäistä vaativat lisäksi salasanan, joka jälkimmäisessä on pelkkiä numeroita. Konami ID- ja Game ID -tunnukset eivät voi olla samat, varmaankin jostain erinomaisen järkevästä syystä, jota kukaan ei vain kertonut. Nämä tietysti tusataan PS3:n vauhdikkaalla nettiselaimella - ilman USB-näppistä olisikin mennyt järki. Kaiken lisäksi pelihahmoja saa ilmaiseksi rekisteröidä vain yhden - lisämiekkoset ovat sitten maksullisia. Myös hahmovalikoima on kovin askeettinen, mikä liittynee siihen, että lisävaatteita jne. olisi sitten tarjolla rahaa vastaan.
Itse MGO on normaalia räiskintää, jonka erottaa kilpailijoistaan lähinnä Snaken esiintyminen muutamassa pelitilassa. Jokusen kokeilumatsin perusteella spawn-camppaus ja sniperöinti tuntuivat olevan kovin suosiossa, lukuun ottamatta palvelimia, joilla pelattiin pelkkää lähitaistelua. Lisäarvona OK, mutta erikseen en tästä mitään maksaisi.
Toinen moittimisen aihe on, että vaikka peli asentaa itseään kiintolevylle ensin 8 minuuttia ja sitten jokaisen näytöksen välissä muutaman minuutin, se lataa silti jatkuvasti, ja aina latauksen yhteydessä katsellaan mustaa ruutua ja painetaan START-näppäintä. Tulisiko vastaan sitten koneen muistikapasiteetti verrattuna tekstuurien monipuolisuuteen vai mikä, mutta on todella ikävää, kun vauhdikas takaa-ajokohtauskin pätkitään hädintuskin suupalan kokoisiin otoksiin lataustauoilla.
Yleisin kysymys itselleni peliä pelatessani on ollut, miten tämä vertautuu GTA neloseen, kevään toiseen odotettuun nelososaan. Lopputulos on, että molemmat ovat äärimmäisen laadukkaita pelejä, mutta samalla niin kaukana toisistaan kuin ylipäätään mahdollista. GTA IV on sandbox-peli juonella, kun taas MGS 4 on ennen muuta käsittämättömän eeppinen kertomus toimintamausteilla. Vuoden kuluttua todennäköisesti itse pelaan yhä GTA IV:tä, samalla kun muistelen mitä MGS 4:ssä tapahtui. Molemmissa tapauksissa katson saaneeni 70 euron edestä viihdykettä.
PlayStation 3:lle MGS 4 on myös merkittävä virstanpylväs. Ensimmäistä kertaa todella sulavaa teräväpiirtografiikkaa saavutetaan muuallakin kuin mainosmiesten puheissa, ja koneen tehoja aletaan muutenkin ulosmitata kiitettävästi. Jos muut kehittäjät seuraavat esimerkkiä, Sonyn tuotteen valinneille on vihdoin luvassa muutakin kuin kilpailijaan nähden identtisiä pelejä kovempaan hintaan.
Sarjan laskutavasta riippuen neljännessä, seitsemännessä tai reilusti yli kymmenennessä osassa legendaarinen sotilas Solid Snake on jo vanha mies. Ennen aikojaan, tosin, koska erinäiset taistelutaitoihin parannuksia tuoneet geenimuunnelmat ovat alkaneet syödä miestä ihan kirjaimellisesti. Vaan vielä pitäisi harmaahapsen lähteä kaatamaan ilkeää veljeä Liquidia, joka juonii taas maailmanvalloitusta. Mukana on jälleen sympaattinen nörtti Otacon sekä remmi muita tuttuja aiemmista peleistä. Juuri tämän enempää juonesta ei sitten oikein voikaan kertoa pilaamatta löytämisen iloa pelaajilta.
Älä luota kenkään
Kojima mainosti jo pitkään ennen julkaisua, että MGS4 olisi sarjan viimeinen peli - siis ainakin kronologisesti, sillä puheet Snaken seikkailujen kertakaikkisesta loppumisesta on jo ehditty pyörtämään. Tuleviin peleihin vihjaa myös pelin eräs kohtaus, mutta varsinainen tarina, sikäli kun sitä on Metal Gearista asti rakennettu, päättyy kyllä tähän osaan, ellei käsikirjoitustiimi vedä kunnon kania hatusta. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että pelistä saa kaiken irti vain, jos on pelannut sarjan vähintään PlayStation 1:n Metal Gear Solidista lähtien. Muussa tapauksessa valtaosa pelin viittauksista, juonenkäänteistä ja huumoristakin tuntuu varmasti vaikealta ymmärtää. Vastapainona sarjaa pitkään seuranneelle onkin sitten luvassa herkullinen buffetti takaumia koko saagan matkalta - parhaimmillaan tarinan kuljetus vetää lankoja yhteen niin mainiosti, että "no niinhän se tietysti oli!" -tunteita tarjoillaan sarjatulena.
Pasifistin päiväunia
Snake ei tunnetusti käytä asetta kuin viimeisenä keinonaan, eikä ainakaan ammu tehtävän kannalta sivullisia. Nelososassa käytössä on kuitenkin paitsi tähän asti laajin asevalikoima, myös uusi järjestelmä, jolla aseita ja ammuksia saa käyttöönsä kentälle milloin tahansa. Tästä syntyvää lahtaamisen tarvetta tyydytetään sillä, että iso osa vihollisista on itse asiassa koneita, joita voi röpöttää menemään ilman suurempia tunnontuskia. Oma suosikkini nukutuspistooli on sekin edelleen mukana.
Tekninen tyrmäys ja läppäys pyllylle
Peli on myös niin käsittämättömän täynnä kaikkea "pientä kivaa", että FAQ-kirjoittajilla riittää hommaa pitkäksi aikaa. Vaikka itsenikin oli tarkoitus vain katsoa peli nopeasti läpi arvostelua varten, törmäsin silti lukemattomiin enemmän tai vähemmän piilotettuihin salaisuuksiin. Snakella on käytettävissään aito iPod, johon voi keräillä musiikkia kentistä, tehtävien välissä "mission briefingin" aikana voi tutkia ympäristöään ja löytää lisää esineitä tehtäviä helpottamaan, ja onnistuinpa löytämään viljaympyröitäkin. Aivan selvää on, että peli on pelattava uusiksi läpi ilman kiirettä.
Verkkovammailua ja muuta nitinää
Itse MGO on normaalia räiskintää, jonka erottaa kilpailijoistaan lähinnä Snaken esiintyminen muutamassa pelitilassa. Jokusen kokeilumatsin perusteella spawn-camppaus ja sniperöinti tuntuivat olevan kovin suosiossa, lukuun ottamatta palvelimia, joilla pelattiin pelkkää lähitaistelua. Lisäarvona OK, mutta erikseen en tästä mitään maksaisi.
Toinen moittimisen aihe on, että vaikka peli asentaa itseään kiintolevylle ensin 8 minuuttia ja sitten jokaisen näytöksen välissä muutaman minuutin, se lataa silti jatkuvasti, ja aina latauksen yhteydessä katsellaan mustaa ruutua ja painetaan START-näppäintä. Tulisiko vastaan sitten koneen muistikapasiteetti verrattuna tekstuurien monipuolisuuteen vai mikä, mutta on todella ikävää, kun vauhdikas takaa-ajokohtauskin pätkitään hädintuskin suupalan kokoisiin otoksiin lataustauoilla.
Seuratkaa esimerkkiä
Yleisin kysymys itselleni peliä pelatessani on ollut, miten tämä vertautuu GTA neloseen, kevään toiseen odotettuun nelososaan. Lopputulos on, että molemmat ovat äärimmäisen laadukkaita pelejä, mutta samalla niin kaukana toisistaan kuin ylipäätään mahdollista. GTA IV on sandbox-peli juonella, kun taas MGS 4 on ennen muuta käsittämättömän eeppinen kertomus toimintamausteilla. Vuoden kuluttua todennäköisesti itse pelaan yhä GTA IV:tä, samalla kun muistelen mitä MGS 4:ssä tapahtui. Molemmissa tapauksissa katson saaneeni 70 euron edestä viihdykettä.
PlayStation 3:lle MGS 4 on myös merkittävä virstanpylväs. Ensimmäistä kertaa todella sulavaa teräväpiirtografiikkaa saavutetaan muuallakin kuin mainosmiesten puheissa, ja koneen tehoja aletaan muutenkin ulosmitata kiitettävästi. Jos muut kehittäjät seuraavat esimerkkiä, Sonyn tuotteen valinneille on vihdoin luvassa muutakin kuin kilpailijaan nähden identtisiä pelejä kovempaan hintaan.
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots (Playstation 3)
Vanha Snake johdattaa pelaajan huikean tarinan kulminaatiopisteeseen.
- Käsittämättömän upea
- Käsittämättömän eeppinen
- Käsittämätön määrä nähtyä vaivaa
- BD ja kovalevy pyörivät
- Ei välivideoallergikoille
- Verkkopelin tunnussekoilut
Keskustelut (39 viestiä)
Rekisteröitynyt 11.04.2007
16.06.2008 klo 17.00
Loistava arvostelu jälleen kerran. "Ajoittain kurveilla mässäily pääsee jo tasolle, jossa pelaajaakin alkaa vaivaannuttaa - Lara Croftin pornoilut olivat tähän nähden aika kesyjä." Ok, me likes.
Rekisteröitynyt 03.05.2008
16.06.2008 klo 17.03
16.06.2008 klo 17.39
Eikös MGS4 pyöri 720p resoluutiolla?
Rekisteröitynyt 30.07.2007
16.06.2008 klo 17.57
Karvasta kalkkia on lukea Mikon hehkutusta. ;)
Rekisteröitynyt 10.05.2008
16.06.2008 klo 17.58
Ihan hyvä arvostelu, heräsi mielenkiinto pitäisikö se PS3 silti ostaa vai ei. Enpä silti taida koska tämä olisi ensimmäinen MGS peli minulle ja sanottiin arvostelussa, että pelissä on paljon juttuja liittyen vanhoihin MGS:siin. Kyllä tuo grafiikkakin näyttää todella hienolta. *Kuolaa*.
Rekisteröitynyt 26.07.2007
16.06.2008 klo 18.03
Ei vaan passelilta peliltä vaikuttais.
Rekisteröitynyt 27.05.2007
16.06.2008 klo 18.34
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.06.2008 klo 18.51
kuinkahan paljon applen on pitänyt maksaa, että saivat maailman ainoan mp3 soittimen, ipodin näkymään pelissä :(
Myös kaikki tietokoneet ovat Appleja. Kojima on tunnettu Mac-fani, mutta rahaakin lie liikkunut.
16.06.2008 klo 19.00
b)Pelin tietokoneet ja näytöt ovat Applen
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.06.2008 klo 19.36
a)Peli pyörii 720p tarkkuudella
Hmm, tätä ihmettelen, sillä ainakin oma TV:ni pysyi 1080p-tilassa, kun siirryin peliin. Yleensä se juurikin räpsähtää toiseen näyttötilaan, kun peli vaihtaa 720p:hen (pidän XMB:tä 1080p-tilassa).
16.06.2008 klo 19.41
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.06.2008 klo 19.42
Natiivireso on 16:9:lla 1184x666. Näkeehän sen pelikohdissa silmällä, ettei olla Full HD-resoissa.
Niin ja näin, en menisi itse sanomaan, vaikka näkökyky kohtuullinen onkin :) Mutta kiitos täsmennyksestä.
Rekisteröitynyt 02.06.2007
16.06.2008 klo 20.03
Rekisteröitynyt 04.11.2007
16.06.2008 klo 20.16
Ja en tajua miksi Konami tunki tuohon verkkopeliin jonkun hemmetin Konami ID -tunnus systeemin. Miksei sitä PSN -tunnusta voinut käyttää kuten kaikki muutkin?
Rekisteröitynyt 22.01.2008
16.06.2008 klo 20.24 1
Mielestäni MGS4:ssa on hyvinkin keskinkertaiset ellei jopa kehnot grafiikat tekstuurien, huom. vain TEKSTUURIEN osalta. Liekö syynä se kun ps3:sen näytönohjain ei ole aivan samaa tasoa kuin 360:ssä tai jokin muu mutta näin se vain on... Gears of Warissakin on huomattavasti paremmat tekstuurit.
Enkä nyt puhu aivan puuta heinää sillä omistan molemmat konsolit sekä hyvän HD-television ja mielestäni olen aika hyvä havaitsemaan kuvanlaadullisia elementtejä. Toki siis MGS:ssä on, etenkin valoisissa kohdissa, hyvät grafiikat mutta eivät mielestäni lähellekään hypen veroisia.
Rekisteröitynyt 03.09.2007
16.06.2008 klo 21.26
Ihan kiva arvostelu taas. Plussaa siitä, että on mainittu se, että vaikka välinäytöksistä peliin siirtyminen on saumatonta, on pelissä myös hieman liian paljon latausaikoja. Onneksi sentään kaikki niistä eivät ole sitä pahinta luokkaa, joka vaatii Start-nappia.
MGO:ta en ole vielä itse ehtinyt testata, mutta ainakin betan perusteella meininki oli ihan asiallista ilman sen kummempaa spawncamppiä tai muitakaan kummempia ärsytyksiä. Isoin ongelma oli oikeastaan se, että joka toinen vastaantulija pystyy ampumaan päähän, vaikka taakse, sekunnin murto-osassa.
Rekisteröitynyt 24.02.2008
16.06.2008 klo 21.59
Voin sanoa että olen aivan myyty, menee mukavasti arki-illat pelaillessa. Tänäänkin jo 6h putkeen :S
17.06.2008 klo 00.02
Rekisteröitynyt 26.04.2007
17.06.2008 klo 00.17
Rekisteröitynyt 09.06.2008
17.06.2008 klo 00.39
Tuli cameltoeta bongailtua aika monestakin kohtaa. Laughing Octopus on mun suosikki. :P
Rekisteröitynyt 02.06.2007
17.06.2008 klo 01.41
17.06.2008 klo 09.27
17.06.2008 klo 09.29
1024x768 = 4:3, anamorphinen 16:9 = 1184x666
Rekisteröitynyt 22.01.2008
17.06.2008 klo 11.21
Usein tämän pelin kohdalla puhutaan interaktiivisesta leffasta, juonivetoisesta pelistä etc etc. Niin voisiko joku kasata tämän pelin juonen kirjaksi, tai novelliksi? Olisi mukava todeta tämän ylistetyn ja uskomattoman juonen todellinen suuruus kaiken keskeltä.
Jos tuolleen lähtisi tekemään, niin jo pelkästään yhden pelin kohdalla "novelli" venyisi päälle (parin) tuhannen sivun romaaniksi.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.06.2008 klo 11.44
Usein tämän pelin kohdalla puhutaan interaktiivisesta leffasta, juonivetoisesta pelistä etc etc. Niin voisiko joku kasata tämän pelin juonen kirjaksi, tai novelliksi? Olisi mukava todeta tämän ylistetyn ja uskomattoman juonen todellinen suuruus kaiken keskeltä.
Tässä on tärkeä ymmärtää myös, että MGS:n kokonaisuutta on itse juonen lisäksi tapa, jolla se on toteutettu. Vertaisin juonen etenemistä X-Files -sarjan "pääjuoneen" Syöpämiehineen ja Syväkurkkuineen.
17.06.2008 klo 12.25
Rekisteröitynyt 03.09.2007
17.06.2008 klo 14.31
"Natiivireso on muuten käsittääkseni 1024x768 eikä 1184x666."
1024x768 = 4:3, anamorphinen 16:9 = 1184x666
Käsittääkseni tuo 1184x666 on siltikin vain alkuperäisestä skaalattu. Tai enhän minä tiedä, mutta se on käsitykseni. 1024x768 on pikselimäärältään 4:3, mutta pitääkös jokaisen pikselin muka välttämättä olla yhtä korkea tai leveä?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 18.05.2007
17.06.2008 klo 15.12
Rekisteröitynyt 03.09.2007
17.06.2008 klo 15.21
Olikos tässä minkäänlaista fysiikkamallinnusta?
Ei merkittävässä osassa, mutta näyttäisi sellainenkin olevan ja toimivan. Viisi henkilöä taisi lopputekstien perusteella olla fysiikoiden suunnittelijoina.
Rekisteröitynyt 24.02.2008
17.06.2008 klo 15.51
Usein tämän pelin kohdalla puhutaan interaktiivisesta leffasta, juonivetoisesta pelistä etc etc. Niin voisiko joku kasata tämän pelin juonen kirjaksi, tai novelliksi? Olisi mukava todeta tämän ylistetyn ja uskomattoman juonen todellinen suuruus kaiken keskeltä.
Wikipediasta löysin ainakin pienen summauksen edellisten pelien tapahtumista. En tiedä miten tarkkoja tekstejä ovat...
Itse palautin juonta mieleen, kun on ps2 särki, enkä voinut 2-3 pelailla enää...
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.06.2008 klo 20.18
18.06.2008 klo 14.29
Ilmeisesti kirjallisuuden klassikoita tuo MGS4 novelli, jos vain peli seuraa kirjan juonta. Tämän käsityksen saa ainakin kun lukee pelin arvioita.
18.06.2008 klo 17.38
Usein tämän pelin kohdalla puhutaan interaktiivisesta leffasta, juonivetoisesta pelistä etc etc. Niin voisiko joku kasata tämän pelin juonen kirjaksi, tai novelliksi? Olisi mukava todeta tämän ylistetyn ja uskomattoman juonen todellinen suuruus kaiken keskeltä.
Wikipediasta löysin ainakin pienen summauksen edellisten pelien tapahtumista. En tiedä miten tarkkoja tekstejä ovat...
Itse palautin juonta mieleen, kun on ps2 särki, enkä voinut 2-3 pelailla enää...
http://www.gametrailers.com/player/35094.html
Tuolta löytyy jonkinmoinen kertomus kronologisessa järjestyksessä (A chronological briefing of Snake tales from 1964 to 2014).
19.06.2008 klo 17.07
"Ensimmäistä kertaa FullHD-tarkkuus saavutetaan muuallakin kuin mainosmiesten puheissa.."
Eikös MGS4 pyöri 720p resoluutiolla?
Pyöriipä hyvinkin ja pelin välivideot vissiin hieman tätä alemmalla resolla, koska ne on tehty realiajassa.
19.06.2008 klo 17.11
Olikos tässä minkäänlaista fysiikkamallinnusta?
On. Ainakin Gametrailers.comissa on video pelin erikoisaseista, joista yksi [s]synnyttää pyörremyrsykyn[/s], joka viskoo vihollisia ja tavaa ympäriinsä.
20.06.2008 klo 13.22
Ja en tajua miksi Konami tunki tuohon verkkopeliin jonkun hemmetin Konami ID -tunnus systeemin. Miksei sitä PSN -tunnusta voinut käyttää kuten kaikki muutkin?
Konami päätti vain ottaa mallia Nintendon Friend Code pelleilystä :D
23.06.2008 klo 07.41
kun ei oo HD tv:tä. itte olisin antanut pelille 98/100
Rekisteröitynyt 13.08.2007
30.06.2008 klo 13.07
Olikos tässä minkäänlaista fysiikkamallinnusta?
Mitä nyt snake lentää nätisti kun saa kranaatista, eikä kumminkaan mikään kurja rag doll vaan aika realistinen... Raging ravenissa heilahdin kranaatista kaiteelle josta meinasin pudota :D
09.07.2009 klo 17.15 1
Hyvä arvostelu, mutta itse peli on vain "ihan OK"-tasoa minulle. Loistava audiovisuaalinen anti on plussaa, ja räiskintä on aikaisempaa parempaa, mutta muuten pelillinen anti jää laihaksi. Välivideoita on LIIKAA ja ne ovat LIIAN PITKIÄ. Tykkäsin kaikista edellisosista, mutta tässä tarinassa ja varsinkin välipomoissa mentiin metsään. Liian japanilaisen melodramaattinen, pelissä liikaa räiskintää ja epäloogisuuksia. Hiippailu on jäänyt taka-alalle. Ja Snake on liian kestävä, joka muuttaa pelin pelkäksi läpijuoksuksi. Onneksi sentään pause-toiminta on välivideoissa, sen verran unettavia ovat.
No tämä nyt oli vain oma mielipiteeni, mutta vain mielipiteistä voi väitellä. Täytyy kyllä sanoa että arvostelu oli hauska, vaikka ylisanoja olikin.