Batman: Arkham Knight
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Rocksteady Studios |
Julkaisija: | Warner Bros. Interactive Entertainment |
Julkaisupäivä: | 23.06.2015 |
Pelin kotisivut |
Tyydyttävä päätös trilogialle
Rocksteadyn Batman-trilogian toinen osa Batman: Arkham City (2011) on yksi kaikkien aikojen suosikkejani millään alustalla ikinä. Sarjan käynnistänyt Arkham Asylum (2009) jo lupaili fantastisuutta, mutta vasta City teki kaiken oikein niin pelattavuuden, tarinan kuin Batman-fanien odotusten täyttämisen kannalta. Batman: Arkham Knight päättää trilogian kunnialla, vaikkei ylläkään aiempien osien tasolle.
Tavallaan Arkham-trilogiaa voisi verrata Christopher Nolanin Batman-trilogiaan. Ensimmäinen osa voitti yleisön puolelleen, sillä se oli selkeästi odotuksia parempi. Vaikka ensimmäinen osa ei vielä mestariteos ollutkaan, oli toista varten jo ehtinyt muodostua vankka fanijoukko.
Arkham City tarjoili kokonaisen kaupungin pelikentäksi, tarina ja juoni toimi erinomaisesti ja ennen kaikkea Jokerin hahmon kaari sai kunnioitettavan päätöksen. Niin Nolanin kuin Rocksteadyn kolmannen Batman-tarinan suuri ongelma on se, että aiempaa osaa on hyvin hankala ylittää. (Huom. Arvostelu saattaa sisältää joitakin spoilereita).
Peli alkaa koukuttavasti elokuvamaisella, poliisin silmin läpi pelattavalla osuudella. Pelin suuren juonen käynnistävä kohtaus kahvilassa on yksi hienoimpia koskaan näkemiäni avauksia pelille. Tarinan kannalta on sääli, että koko pelin parhaiten rakennettu kohtaus nähdään heti ensimmäisenä.
Pääpahiksena on Variksenpelätti, kuten jo Arkham Cityn lopputekstien jälkeen vihjattiin. Kakkospahikseksi mukaan on heitetty Rocksteadyn oma kehitelmä Arkham Knight, joka ei missään vaiheessa oikein ala toimia, vaikka sinänsä hahmon alkuperä onkin mielenkiintoinen. ”Haluan tappaa Batmanin, koska vihaan Batmania” -virsi alkaa olla niin kulunut, että tämä Iron Manin ja Ultronin ulkomuotoa lainaava militantti masiina ei missään vaiheessa vedä vertoja Jokerille. Variksenpelätti puolestaan jää harmillisen kauas taustalle lähinnä videoruuduilla uhoavaksi möröksi. Variksenpelätin juoni on se sama vanha, Nolaninkin elokuvasta tuttu pelkokaasulla terrorisoiminen. Mittakaava on vaan suurempi, sillä tähtäimessä on koko itärannikko. Tarina tökkii monessa kohtaa, eikä se kasva samalla tavalla kuin sarjan edellisessä osassa. Valtaosa ikonisista pahiksista jää ikävästi sivuosaan ja sivutehtäviksi.
Osan hahmoista ääninäyttelijät on korvattu, mikä voi kummastuttaa joitakin. Tärkeimpiin rooleihin ei onneksi olla kajottu, ja kukapa voisikaan korvata animaatiosarjassa ja aiemmissa peleissä loistanutta Kevin Conroyta Batmanina? Arvuuttajana on yhä mainio Wally Wingert, Grey DeLisle hurmaa jälleen Kissanaisena ja niin edelleen. Samoin Myrkkymuratti, Pingviini ja Kissanainen ovat entisellään. Oraakkelin roolissa kuullaan Twilight-elokuvien Alice eli Ashley Greene, ja halvan miehen Morgan Freemania Lucius Foxin roolissa yrittää Dave Fennoy.
Variksenpelättiä ensi kertaa näyttelevä John Noble on roolissaan erinomainen, kuten myös Breaking Badista tuttu Jonathan Banks James Gordonin roolissa. Silti parhaan roolisuorituksen antaa (SPOILAUSVAROITUS) kaikkien aikojen parhaan Jokerin luonut Mark ”Luke Skywalker” Hamill. Ei hemmetti sitä hetkeä, kun Jokeri ilmestyy ensimmäisen kerran. Sydän pamppaili ja järkytyksen jälkeen tunne oli kuin olisin tavannut vanhan ystävän, jota en enää uskonut näkeväni. Jokerin läsnäolo pelissä pelastaa paljon, vaikkei hän täysissä sielun ja ruumiin voimissa olekaan.
Mutta se tunnelma. Ah, miten täydellinen Gotham onkaan. Graafisesti peli on silmiä hivelevän hieno. Yksityiskohdat ovat hämmästyttävän hyvin toteutettuja aina kasvoilta kumipuvulle kieriviä sadepisaroita myöten. Kuunvalossa kimalteleva, pieniä yksityiskohtia pursuava, sateinen kaupunki on lohduttomin ja kaunein Gotham City, jossa olen kuunaan saanut seikkailla. Ainoa ongelma kaupungissa on se, että siellä ei ole ihmisiä. Heidät kun on taas kivasti evakuoitu pois tieltä. Tavallaan viattomien uhrien poissaolo syö sisäisen sankarini motivaatiota pelastaa kaupunki.
Äänimaisema ja -tehosteet on myös toteutettu esimerkillisesti. Sade, tuuli, autot, katkeavat luut ja muut mukavat rusahdukset suorastaan kerjäävät hifistelykuulokkeita. Samoin tilanteittain sopivaksi vaihtuva musiikki on äärimmäisen hienosti rakennettu ja lähentelee parhaimmillaan Hans Zimmerin tasoa.
Pelattavuus on hiottu äärimmäisen sulavaksi ja liikeanimaatiot ovat paikoin uskomattoman upeita. Mätkintä on tuttua huttua, ja siitä on tehty vielä hauskempaa ja sujuvampaa kuin Cityssä. Yli 40 pahiksen kellistäminen tosin hipoo jo välillä uskottavuuden rajoja. Niin vihollisia kuin taistelutekniikoita on lisätty, ja osa niistä on kovinkin kekseliäitä.
Fear Takedown on oiva lisä taisteluarsenaaliin, ja varsinkin päivittämällä ominaisuutta siitä saa äärimmäisen tehokkaan työkalun. Itse olen aina pitänyt eniten vihulaisten väijymisestä varjoista. Lisäksi kaikkien uusien lepakkovempainten hyödyntäminen on ihan pirun hauskaa. Batmanin puvun, taistelutaitojen, auton ja muiden ominaisuuksien päivittäminen vaikuttaa juuri sopivasti pelimekaniikkaan. Todellista vaikutusta saa aikaan, jos tietää mitä tekee. Auton tai puvun tasainen päivittäminen voi käydä tylsäksi, mutta tiettyä ominaisuutta varten päivityspojojen säästäminen palkitsee pelaajan.
Taistelun osalta ainoaksi pettymykseksi jää Dual Play -moodi. Siis itse Dual Play on ihan törkeän siisti juttu, sitä on vain liian vähän. Käytännössä Dual Play tarkoittaa sitä, että tietyissä osissa peliä vihulaisjoukkoa on mahdollista mätkiä turpaan kahdella eri hahmolla ja kesken tappelua vaihtaa pelattavaa hahmoa edestakaisin, usein upeiden yhteisiskujen siivittämänä. Se on pähein juttu, mitä pelisarjan mätkintäpuolelle on tuotu. Sitä jää kaipaamaan lisää. Tämä lienee tajuttu myös Rocksteadylla, sillä tuleva Lepakkotyttö-DLC lupailee tarjoilla sitä ihan urakalla.
Batmobile on yksi selkeä lisäys, jonka trilogian päätösosa tuo pelattavuuteen. Rocksteadyllä on varmasti miettinyt pitkään, kuinka legendaarinen Lepakkoauto saataisiin tuotua pelisarjaan mukaan luontevasti sillä kuitenkaan liikaa ratsastamatta. Itse auto on toteutettu ihan hyvin. Tavanomainen ajomoodi mahdollistaa Gothamissa hurjastelun juuri niin siististi kuin mitä pelisarjalta saattaa odottaa. Taistelumoodissa auto muuntuu tankiksi, ja sen hallinta muuttuu huomattavasti taktisemmaksi. Batmobilen ohjailu on toteutettu kiitettävästi molemmissa moodeissa, vaikka joissakin esteratamaisissa osuuksissa auto voi vaikuttaa kömpelöltä. Itse ainakin tipautin kaaran kokemattomuuttani kerta toisensa jälkeen katolleen erästä hyppyä suorittaessani.
Auto on ihan kiva, mutta sitä on vain pelissä liikaa. Pelin suurin pomotappelu tapahtuu Batmobilen kyydissä visusti istuen, ja erityisesti robottitankkien räjäyttely alkaa pitkässä juoksussa maistua puulta. Kun uutuudenviehätys autoilusta katosi ja kaiken jyrääminen alleen rupesi kyllästyttämään, käytin kulkupeliä enää vain silloin kun oli pakko.
Gothamissa liikkuminen on tehty erittäin sujuvaksi. Liitely on hiottu vielä paremmaksi kuin aiemmissa osissa. Se myös käy nopeammin ja vaivattomammin kuin Batmobilella kruisailu. Köyden kautta itsensä taivaalle sinkoaminen on vaan huomattavasti hauskempaa ja hienomman näköistä.
Kaiken negatiivisen vuodatuksen jälkeen on todettava, että Arkham Knight on hieno peli. Jos tarinan puutteet antaa anteeksi, on kaikkien aikojen parhaan Batman-pelisarjan päätösosa myös sen paras. Se tekee lähes kaiken paremmin kuin edeltäjänsä, mutta sortuu samalla toistamaan sekä itseään että sarjan aiempia osia. Pirun viihdyttävä se silti on.
Rocksteady teki Arkham-sarjallaan jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi: oikeasti erinomaisia supersankaripelejä. Viisivuotiaasta asti Batmania fanittaneena olen tästä kiitollinen. Ne ovat loistava kokonaisuus, jotka elävät ja hengittävät Batmanin maailmaa.
TOIM. HUOM.
Pelin julkaisun aikoihin PC-versiota vaivanneet ongelmat eivät missään vaiheessa haitanneet minua. Kenties olin vain onnekas. Itselläni peli pyöri nätisti ruutuja skippaamatta ja kauniina Nvidia GeForce GTX760:lla pelivalmiin ajurin asennettuani. Prossutehoa oli 4 x 4.00GHz ja muistia 16 gigaa. En usko, että kokemukseni olisi muuttunut mitenkään Xbox Onen tai PlayStation 4:n versioiden kohdalla. Ohjaimena käytin Xbox 360:n ohjainta.
Tavallaan Arkham-trilogiaa voisi verrata Christopher Nolanin Batman-trilogiaan. Ensimmäinen osa voitti yleisön puolelleen, sillä se oli selkeästi odotuksia parempi. Vaikka ensimmäinen osa ei vielä mestariteos ollutkaan, oli toista varten jo ehtinyt muodostua vankka fanijoukko.
Arkham City tarjoili kokonaisen kaupungin pelikentäksi, tarina ja juoni toimi erinomaisesti ja ennen kaikkea Jokerin hahmon kaari sai kunnioitettavan päätöksen. Niin Nolanin kuin Rocksteadyn kolmannen Batman-tarinan suuri ongelma on se, että aiempaa osaa on hyvin hankala ylittää. (Huom. Arvostelu saattaa sisältää joitakin spoilereita).
Tarina tökkii
Peli alkaa koukuttavasti elokuvamaisella, poliisin silmin läpi pelattavalla osuudella. Pelin suuren juonen käynnistävä kohtaus kahvilassa on yksi hienoimpia koskaan näkemiäni avauksia pelille. Tarinan kannalta on sääli, että koko pelin parhaiten rakennettu kohtaus nähdään heti ensimmäisenä.
Pääpahiksena on Variksenpelätti, kuten jo Arkham Cityn lopputekstien jälkeen vihjattiin. Kakkospahikseksi mukaan on heitetty Rocksteadyn oma kehitelmä Arkham Knight, joka ei missään vaiheessa oikein ala toimia, vaikka sinänsä hahmon alkuperä onkin mielenkiintoinen. ”Haluan tappaa Batmanin, koska vihaan Batmania” -virsi alkaa olla niin kulunut, että tämä Iron Manin ja Ultronin ulkomuotoa lainaava militantti masiina ei missään vaiheessa vedä vertoja Jokerille. Variksenpelätti puolestaan jää harmillisen kauas taustalle lähinnä videoruuduilla uhoavaksi möröksi. Variksenpelätin juoni on se sama vanha, Nolaninkin elokuvasta tuttu pelkokaasulla terrorisoiminen. Mittakaava on vaan suurempi, sillä tähtäimessä on koko itärannikko. Tarina tökkii monessa kohtaa, eikä se kasva samalla tavalla kuin sarjan edellisessä osassa. Valtaosa ikonisista pahiksista jää ikävästi sivuosaan ja sivutehtäviksi.
Ääninäyttelyn riemuvoitto
Osan hahmoista ääninäyttelijät on korvattu, mikä voi kummastuttaa joitakin. Tärkeimpiin rooleihin ei onneksi olla kajottu, ja kukapa voisikaan korvata animaatiosarjassa ja aiemmissa peleissä loistanutta Kevin Conroyta Batmanina? Arvuuttajana on yhä mainio Wally Wingert, Grey DeLisle hurmaa jälleen Kissanaisena ja niin edelleen. Samoin Myrkkymuratti, Pingviini ja Kissanainen ovat entisellään. Oraakkelin roolissa kuullaan Twilight-elokuvien Alice eli Ashley Greene, ja halvan miehen Morgan Freemania Lucius Foxin roolissa yrittää Dave Fennoy.
Variksenpelättiä ensi kertaa näyttelevä John Noble on roolissaan erinomainen, kuten myös Breaking Badista tuttu Jonathan Banks James Gordonin roolissa. Silti parhaan roolisuorituksen antaa (SPOILAUSVAROITUS) kaikkien aikojen parhaan Jokerin luonut Mark ”Luke Skywalker” Hamill. Ei hemmetti sitä hetkeä, kun Jokeri ilmestyy ensimmäisen kerran. Sydän pamppaili ja järkytyksen jälkeen tunne oli kuin olisin tavannut vanhan ystävän, jota en enää uskonut näkeväni. Jokerin läsnäolo pelissä pelastaa paljon, vaikkei hän täysissä sielun ja ruumiin voimissa olekaan.
Tekninen toteutus on upea
Mutta se tunnelma. Ah, miten täydellinen Gotham onkaan. Graafisesti peli on silmiä hivelevän hieno. Yksityiskohdat ovat hämmästyttävän hyvin toteutettuja aina kasvoilta kumipuvulle kieriviä sadepisaroita myöten. Kuunvalossa kimalteleva, pieniä yksityiskohtia pursuava, sateinen kaupunki on lohduttomin ja kaunein Gotham City, jossa olen kuunaan saanut seikkailla. Ainoa ongelma kaupungissa on se, että siellä ei ole ihmisiä. Heidät kun on taas kivasti evakuoitu pois tieltä. Tavallaan viattomien uhrien poissaolo syö sisäisen sankarini motivaatiota pelastaa kaupunki.
Äänimaisema ja -tehosteet on myös toteutettu esimerkillisesti. Sade, tuuli, autot, katkeavat luut ja muut mukavat rusahdukset suorastaan kerjäävät hifistelykuulokkeita. Samoin tilanteittain sopivaksi vaihtuva musiikki on äärimmäisen hienosti rakennettu ja lähentelee parhaimmillaan Hans Zimmerin tasoa.
Ilo pelata
Pelattavuus on hiottu äärimmäisen sulavaksi ja liikeanimaatiot ovat paikoin uskomattoman upeita. Mätkintä on tuttua huttua, ja siitä on tehty vielä hauskempaa ja sujuvampaa kuin Cityssä. Yli 40 pahiksen kellistäminen tosin hipoo jo välillä uskottavuuden rajoja. Niin vihollisia kuin taistelutekniikoita on lisätty, ja osa niistä on kovinkin kekseliäitä.
Fear Takedown on oiva lisä taisteluarsenaaliin, ja varsinkin päivittämällä ominaisuutta siitä saa äärimmäisen tehokkaan työkalun. Itse olen aina pitänyt eniten vihulaisten väijymisestä varjoista. Lisäksi kaikkien uusien lepakkovempainten hyödyntäminen on ihan pirun hauskaa. Batmanin puvun, taistelutaitojen, auton ja muiden ominaisuuksien päivittäminen vaikuttaa juuri sopivasti pelimekaniikkaan. Todellista vaikutusta saa aikaan, jos tietää mitä tekee. Auton tai puvun tasainen päivittäminen voi käydä tylsäksi, mutta tiettyä ominaisuutta varten päivityspojojen säästäminen palkitsee pelaajan.
Taistelun osalta ainoaksi pettymykseksi jää Dual Play -moodi. Siis itse Dual Play on ihan törkeän siisti juttu, sitä on vain liian vähän. Käytännössä Dual Play tarkoittaa sitä, että tietyissä osissa peliä vihulaisjoukkoa on mahdollista mätkiä turpaan kahdella eri hahmolla ja kesken tappelua vaihtaa pelattavaa hahmoa edestakaisin, usein upeiden yhteisiskujen siivittämänä. Se on pähein juttu, mitä pelisarjan mätkintäpuolelle on tuotu. Sitä jää kaipaamaan lisää. Tämä lienee tajuttu myös Rocksteadylla, sillä tuleva Lepakkotyttö-DLC lupailee tarjoilla sitä ihan urakalla.
Kun et aja, liidä
Batmobile on yksi selkeä lisäys, jonka trilogian päätösosa tuo pelattavuuteen. Rocksteadyllä on varmasti miettinyt pitkään, kuinka legendaarinen Lepakkoauto saataisiin tuotua pelisarjaan mukaan luontevasti sillä kuitenkaan liikaa ratsastamatta. Itse auto on toteutettu ihan hyvin. Tavanomainen ajomoodi mahdollistaa Gothamissa hurjastelun juuri niin siististi kuin mitä pelisarjalta saattaa odottaa. Taistelumoodissa auto muuntuu tankiksi, ja sen hallinta muuttuu huomattavasti taktisemmaksi. Batmobilen ohjailu on toteutettu kiitettävästi molemmissa moodeissa, vaikka joissakin esteratamaisissa osuuksissa auto voi vaikuttaa kömpelöltä. Itse ainakin tipautin kaaran kokemattomuuttani kerta toisensa jälkeen katolleen erästä hyppyä suorittaessani.
Auto on ihan kiva, mutta sitä on vain pelissä liikaa. Pelin suurin pomotappelu tapahtuu Batmobilen kyydissä visusti istuen, ja erityisesti robottitankkien räjäyttely alkaa pitkässä juoksussa maistua puulta. Kun uutuudenviehätys autoilusta katosi ja kaiken jyrääminen alleen rupesi kyllästyttämään, käytin kulkupeliä enää vain silloin kun oli pakko.
Gothamissa liikkuminen on tehty erittäin sujuvaksi. Liitely on hiottu vielä paremmaksi kuin aiemmissa osissa. Se myös käy nopeammin ja vaivattomammin kuin Batmobilella kruisailu. Köyden kautta itsensä taivaalle sinkoaminen on vaan huomattavasti hauskempaa ja hienomman näköistä.
Hyvä se on
Kaiken negatiivisen vuodatuksen jälkeen on todettava, että Arkham Knight on hieno peli. Jos tarinan puutteet antaa anteeksi, on kaikkien aikojen parhaan Batman-pelisarjan päätösosa myös sen paras. Se tekee lähes kaiken paremmin kuin edeltäjänsä, mutta sortuu samalla toistamaan sekä itseään että sarjan aiempia osia. Pirun viihdyttävä se silti on.
Rocksteady teki Arkham-sarjallaan jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi: oikeasti erinomaisia supersankaripelejä. Viisivuotiaasta asti Batmania fanittaneena olen tästä kiitollinen. Ne ovat loistava kokonaisuus, jotka elävät ja hengittävät Batmanin maailmaa.
TOIM. HUOM.
Pelin julkaisun aikoihin PC-versiota vaivanneet ongelmat eivät missään vaiheessa haitanneet minua. Kenties olin vain onnekas. Itselläni peli pyöri nätisti ruutuja skippaamatta ja kauniina Nvidia GeForce GTX760:lla pelivalmiin ajurin asennettuani. Prossutehoa oli 4 x 4.00GHz ja muistia 16 gigaa. En usko, että kokemukseni olisi muuttunut mitenkään Xbox Onen tai PlayStation 4:n versioiden kohdalla. Ohjaimena käytin Xbox 360:n ohjainta.
Batman: Arkham Knight (Tietokonepelit)
Batman: Arkham Knight on hyvä päätös Arkham-trilogialle, mutta ei se loppuhuipennus, jonka Arkham ansaitsisi.
- Tunnelma on kohdallaan
- Pelattavuus on huippuluokkaa
- Pirun kaunis
- Lepakkoauto on pettymys
- Tarina on vaisu
- Turhaa toistoa
Keskustelut (13 viestiä)
Rekisteröitynyt 20.02.2010
10.07.2015 klo 14.42 4
Pelin julkaisun aikoihin PC-versiota vaivanneet ongelmat eivät missään vaiheessa haitanneet minua. Kenties olin vain onnekas. Itselläni peli pyöri nätisti ruutuja skippaamatta ja kauniina Nvidia GeForce GTX760:lla pelivalmiin ajurin asennettuani. Prossutehoa oli 4 x 4.00GHz ja muistia 16 gigaa. En usko, että kokemukseni olisi muuttunut mitenkään Xbox Onen tai PlayStation 4:n versioiden kohdalla. Ohjaimena käytin Xbox 360:n ohjainta.
"
Pelasit 1080 ja 60fps?
Itsellä ei pysynyt tuolla resolla vakaalla 60fps vaan joutui laittaa 30capsin ja eikä toi "konsolimaisuus" häirinyt ja sai laitettua asetuksia kovemalle. Ainoa miinus puoli että tekstuurit olivat jossain kohden ala-arvoisia.
Mielestäni antaa arvokkaan lopun pelisarjalle.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
10.07.2015 klo 15.53 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.07.2015 klo 15.59 5
Mitä sille Originsille tapahtu, eikö se kuulunutkaan tähän sarjaan?
Kuuluu sarjaan, mutta ei ole osa Rocksteadyn trilogiaa. Sen teki WB Montreal.
10.07.2015 klo 16.03
Mitä sille Originsille tapahtu, eikö se kuulunutkaan tähän sarjaan?
Ei. Enkä kyllä ihmettelekään, onhan se eri studion käsialaa, esiosa sekä selkeästi näistä peleistä huonoin.
10.07.2015 klo 16.27 3
Tää kyllä vähän lässähti kun ei ollutkaan semmoinen uuden sukupolven supertykitys jota odotti. Ihan nätti ja peruselementit toimii joo mutta Gotham ei oikein tunnu Gothamilta ja tosiaan nuo superroistot on aikalailla haaskattu. Batmobiilikin herättää lähinnä ajatuksen että miksi Batmanilla yleensäkään on se, siis missään tarinassa. Ilmeisesti tärkein käyttötarkoitus on kuten noissa Adam Westin batmaneissa eli kulkea niitä kymmenien kilometrien pituisia maanteitä
10.07.2015 klo 16.49
Pelillisesti ei itsellänikään ole uutisissa ja foorumeilla mainittuja ongelmia ollut ja peli on pyörinyt moitteettomasti lähes täysillä grafiikka-asetuksilla (i5-4670 @ 3.4GHz, 16GB RAM, GTX960) sulavasti.
Jotain uutta olisi kaivannut kuin Lepakkoauton, mutta tämmöisenäänkin viihdyttävä tuotos. Toivotaan ettei kokonaan Lepakkomiehen seikkailut lopu vaikkei tekijä enää sama olisikaan.
Rekisteröitynyt 20.02.2010
10.07.2015 klo 16.59
Itse melkein pelin pc:llä läpi pelanneena jäin kaipaamaan superroistojen jahtaamista, mutta jokainen tuntui kellistyvänä Arkham Knightissa turhankin helposti. Toistoa on paljon ja etenkin kummastusta aiheutti jo tyhjennettyjen alueiden uudelleen valtaus ihan yks kaks :)
Pelillisesti ei itsellänikään ole uutisissa ja foorumeilla mainittuja ongelmia ollut ja peli on pyörinyt moitteettomasti lähes täysillä grafiikka-asetuksilla (i5-4670 @ 3.4GHz, 16GB RAM, GTX960) sulavasti.
Jotain uutta olisi kaivannut kuin Lepakkoauton, mutta tämmöisenäänkin viihdyttävä tuotos. Toivotaan ettei kokonaan Lepakkomiehen seikkailut lopu vaikkei tekijä enää sama olisikaan.
Siis puhutko nytten 30 vai 60fps?
Itsellä pykälän parempi cpu ja GPU sama mutta joutui 60fps laittamaan koska pelin oma lukitus heitti jos tuli raskas kohta niin 30fps vaikka muuten mentiin 50-60fps ja kyllästyin tuohon 60->30 pudottamiseen kesken pelin.
10.07.2015 klo 19.16
Itse melkein pelin pc:llä läpi pelanneena jäin kaipaamaan superroistojen jahtaamista, mutta jokainen tuntui kellistyvänä Arkham Knightissa turhankin helposti. Toistoa on paljon ja etenkin kummastusta aiheutti jo tyhjennettyjen alueiden uudelleen valtaus ihan yks kaks :)
Pelillisesti ei itsellänikään ole uutisissa ja foorumeilla mainittuja ongelmia ollut ja peli on pyörinyt moitteettomasti lähes täysillä grafiikka-asetuksilla (i5-4670 @ 3.4GHz, 16GB RAM, GTX960) sulavasti.
Jotain uutta olisi kaivannut kuin Lepakkoauton, mutta tämmöisenäänkin viihdyttävä tuotos. Toivotaan ettei kokonaan Lepakkomiehen seikkailut lopu vaikkei tekijä enää sama olisikaan.
Siis puhutko nytten 30 vai 60fps?
Itsellä pykälän parempi cpu ja GPU sama mutta joutui 60fps laittamaan koska pelin oma lukitus heitti jos tuli raskas kohta niin 30fps vaikka muuten mentiin 50-60fps ja kyllästyin tuohon 60->30 pudottamiseen kesken pelin.
En pelannut ekan viikon aikana ollenkaan ks. peliä johtuen uutisista ja oman työni hetkisyydestä, mutta huomasin kyllä pienen ~1kB pätsin tulleen jossain vaiheessa peliin. Oletin, että kyseessä on/oli 30fps lukituksen poisto, mutta freimejä en ole mittaillut.
Kuten jo aiemmin on tullut todettua niin peli ei pätki eikä nyi omalla kohdalla ollenkaan. Liikkeet ja toimintakohtaukset ovat sulavia niin kaupunkiajossa kuin 40+ vihulaisen mättökohtauksissa. Näistä oletan, että fps on yli 30 kokoajan. Kaikkein parasta saatavilla olevaa grafiikka-asetusta en ole vielä kokeillut, mutta todennäkösesti sekin toimisi, mutta mahdollisesti kokoonpanon rajat alkaa silloin tuleen jo vastaan hidastelun muodossa.
10.07.2015 klo 22.49
Mitä sille Originsille tapahtu, eikö se kuulunutkaan tähän sarjaan?
Kuuluu sarjaan, mutta ei ole osa Rocksteadyn trilogiaa. Sen teki WB Montreal.
WB Montreal hoiti Arkham Cityn WII U:n version.Heidän vastuulla on myös Arkham Knigtin tuleva DLC sisältö.
Rekisteröitynyt 26.09.2007
12.07.2015 klo 08.14 3
Haluaisin muuten tietää oliko peli asennettu SSD:lle vai tavalliselle kovolle? Itsellä ylikellotettu 4770K ja ylikellotettu GTX 780 Lightning ja melkoisia dippailuja tuli aina välillä. Toki pelini oli asennettu vain tavalliselle kiintolevylle.
12.07.2015 klo 10.26 2
Mutta koska Batman ei saa tappaa tai vahingoittaa sivullisia... Toisaalta rosvojenkaan yli ajaminen ja tankkien räjäyttely ei ole kovin uskottavaa. Olisko se oikeasti ollut niin paha ottaa vähän erilainen näkökulma ja mahdollistaa jonkinlainen good/evil Batman systeemi? Jos ajelet siviilien yli niin poliisit perään yms. Kuitenkaan missään Batman-universumissa Gotham ei ole ollut mikään New York jossa kulkee tuhansia ihmisiä neliömetrillä vaan aina siellä on ollut suht autiot kadut
12.07.2015 klo 10.44
Haluaisin muuten tietää oliko peli asennettu SSD:lle vai tavalliselle kovolle? Itsellä ylikellotettu 4770K ja ylikellotettu GTX 780 Lightning ja melkoisia dippailuja tuli aina välillä. Toki pelini oli asennettu vain tavalliselle kiintolevylle.
Tuostahan taisi olla jossain juttuakin, että tavallinen kovalevy olisi pelille myrkkyä. Itselläni peli asennettuna Intelin 530 Seriesin SSD levylle.
12.07.2015 klo 21.16 3
Vihatkaa minua mutta minun mielestäni Conroy oli aika meh, tässä. Itse pidin paljon enemmän Roger Craig Smithin äänestä Originissa ja mielestäni origins oli pelinä muutenkin parempi. Älyttömät "pomotappelut", jatkuvat tankkitappelut, umpisurkea juoni (jokerin olisi voinut jättää pois)...
Vihaan sinua.
Smith hoiti hommansa ammattitaidolla mutta ei hän Conroylle vedä vertoja. Origins taas oli oikeastaan kaikinpuolin hirveä pettymys Cityn jälkeen, eikä kelpaa samalle viivalle tämänkään kanssa. Tässä ei revitä mitään irti muista tunnetuista pahiksista, mutta on tämäkin parempi kuin esim Originsin Deathstroke QTE-tappelu tai Crocin vangitseminen jo intron aikana. Juoni on aikamoista huttua mutta onneksi Hamill ja Jokeri sentään piristävät sitä kummasti. Autolla ajelun paljoutta en kiistä, mutta itse en siihen pahemmin kyllästynyt.
Lisäksi Originssin Gotham on paitsi ihmeellisen mielikuvituksettomasti toteutettu ja tylsä, myös täysin autio (poislukien tietenkin kriminaalit ja poliisit) ja vieläpä jouluaattona!