Grand Theft Auto V
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Rockstar North |
Julkaisija: | Rockstar Games |
Julkaisupäivä: | 17.09.2013 |
Pelin kotisivut |
Kasper ja Jesper ja Joonatan
Maailmanhistorian suurin viihdejulkaisu, maailman kallein peli. Suunnaton kartta. Viimeinen jättijulkaisu tällä konsolisukupolvella. Grand Theft Auto V:n kanssa on helppo hukkua ylisanojen ja äärimmäisyyksien viidakkoon – siinä määrin Rockstar on taas peliinsä paukkuja ladannut. Olikin alusta asti selvää, että pelillä ei kerta kaikkiaan ole varaa olla huono. GTA on rakennettu brändiksi ennen kaikkea sillä, että se on kerrasta toiseen onnistunut paitsi vastaamaan odotuksiin, myös siirtämään rajaa piirun edemmäs sen suhteen, mitä rikos-sandboxilta on lupa odottaa. Jokaista sarjan pientäkin harha-askelta vastaa monta miljoonamyyntejä kerännyttä huippupeliä.
Itseäni Grand Theft Auto on viehättänyt siksi, että se on aina ollut peli aikuisille. Vaikka kuka tahansa voi päästä mukaan ruudun tapahtumiin, ymmärtääkseen pelin sisältämät viittaukset on pitänyt tuntea pop-kulttuuria. GTA on pilkannut kaikenlaista ja ylittänyt usein perinteisen hyvän maun rajoja, mutta pelaajan älykkyyttä käsikirjoitus on aliarvioinut kiitettävän harvoin. Siksi minulle, henkilökohtaisesti, GTA on aina ollut hienoin näistä avoimen maailman peleistä. Tästä kertonee sekin, että nelososa sai minulta aikanaan 98 pistettä – ja seison noiden pisteiden takana tänäkin päivänä.
Siinä missä GTA IV sijoittui harmahtavaan Liberty Cityyn, viitosen tapahtumapaikkana toimiva San Andreasin osavaltio on värikäs. Maisemat vaihtelevat urbaanista keskustasta aavikkoon ja upeisiin rannikoihin. Pinnan alla on kuitenkin vähintään yhtä synkkiä virtauksia. Korruptio rehottaa hallinnossa, Vinewoodin filmitähdet ovat huumekoukussa pyristeleviä ihmisraunioita ja yksityiset palkka-armeijat käyvät hallituksen varjosotia.
Tähän ympäristöön on kirjoitettu kertomus kolmesta henkilöstä, joiden elämät sekoittuvat toisiinsa. Franklin on nuori musta mies varjoisilta kujilta – ei niin vähän kuin San Andreasin CJ. Michael on "eläköitynyt" pankkirosvo, Trevor taas umpihullu, mutta rosvo hänkin. Kolmen eri päähenkilön käyttö mietitytti etukäteen, mutta peliä pelatessa alkaa nähdä ratkaisun perustelut. Miesten maailmat ovat niin erilaiset, että koko kirjon käyminen läpi samalla hahmolla olisi tehnyt tarinasta äärimmäisen epäuskottavan. Sama kaupunki ja osavaltio näyttävät eri hahmoilla hyvinkin erilaiselta.
Väistämätön seuraus tästä kuitenkin on, että hahmoon samaistumisesta tulee vaikeampaa. Päähenkilöt on selvästi sovitettu sopimaan erilaisiin makuihin, ja eri pelaajat valinnevat omat suosikkinsa. Käytännössä kaikilla on kuitenkin pakko pelata, jos pelissä haluaa edetä. Pisteitä tarina saa kuitenkin siitä, että yksikään hahmoista ei ole niin yksiulotteinen kuin ehkä aluksi voisi kuvitella.
Puhtaasti teknisenä saavutuksena GTA V on uskomaton. Vaikka liikkeellä ollaan 8-vuotiaalla raudalla, Rockstar on käyttänyt kaikki kikat saadakseen ulos niin hyvää jälkeä kuin laitteista suinkin irtoaa. Vaikka alueet ovat suurempia ja vaihtelua on enemmän, ruudunpäivitys on sulavampaa kuin edellisessä osassa ja hidastuu vain harvoin peliä haittaavassa määrin. Pop-upia esiintyy, mutta itse en sentään onnistunut törmäämään tyhjästä ilmestyviin esineisiin.
Pelin kartta on niin suuri, että vielä laajempi alue tuntuisi jo melkein tarkoitushakuiselta resurssien tuhlaamiselta. Ajaminen päästä päähän kestää niin pitkään, etten sitä itse jaksanut edes kokeilla. Kuten mainittua, mukaan on mahdutettu hyvin vaihtelevaa maisemaa. Sen lisäksi Red Dead Redemptionista tuttua satunnaistamista on käytetty täyttämään kartta irtotapahtumilla, joihin pelaaja voi halutessaan puuttua ja saada vaivoistaan palkkionkin - tai joskus kuulan kalloonsa.
Jossain pelimoottorin rajat kuitenkin tulevat vastaan. Edelleen suuri osa kaupungin liikkeistä on pelkkiä julkisivuja, joiden kanssa ei voi vuorovaikuttaa millään tavalla. Tässä kohtaa pelin tekninen etevyys ja laajuus toimivatkin sitä itseään vastaan: koska niin paljon voi tehdä, pelaaja miettii, miksei voi tehdä ihan mitä tahansa. Samoin kulissit kaatuvat, kun harvinaista autoa puoli tuntia etsittyään lopulta löytää sen ja vastaavia alkaa tulla vastaan joka kadunkulmassa. Tätä on kuitenkin pakko antaa anteeksi, sillä Rockstarkaan ei voi lisätä pelikonsoleihin muistia ohjelmallisesti. Vanhoja GTA:ita vaivannut autojen häviäminen on sentään vähentynyt liki olemattomiin. Aivan bugiton peli ei nykymuodossaan ole, vaan silloin tällöin sattuu kaikenlaista suunnittelematonta. Hyvin harvoin kuitenkaan peliä varsinaisesti haittaavasti.
GTA San Andreas huipensi aikanaan GTA III:sta alkaneen trilogian lisäämällä tuolloiseen pelimoottoriin kaikki mahdolliset herkut. Joidenkin mielestä etenkin pelihahmojen kehitys meni jo liiankin pitkälle. GTA V:tä on selvästi tehty samassa hengessä, ja nelosen pelirunkoa on paisutettu siinä määrin kuin se on vain onnistunut. Autojaan voi taas tuunata ja liikepaikkoja omistaa. Jopa hahmojen taitopisteet tekevät paluun, mutta ominaisuuden ärsyttäviä puolia on poistettu. Pisteet eivät enää putoa, vaikka et jatkuvasti harjoittaisi jotakin ominaisuutta. Jatkuva syöminen on korvattu nykyräiskintöjen tyylisellä terveydellä, joka korjautuu itsestään hieman ja täyttyy kokonaan joko lääkintäpaketista tai juoma-automaatista. Kuntoaan voi parantaa ihan vain juoksemalla, ja onpa hahmolleen mahdollista aiheuttaa sydänkohtauskin. Monia nelosessa ärsyttänyt pelihahmojen kanssa seurustelu on vähennetty minimiinsä; sitä voi harrastaa, jos siltä tuntuu, mutta enää puhelin ei soi jatkuvasti.
Yleisesti ottaen peliä on helpotettu oikeista kohdista ja ärsyttävyyksiä vähennetty. Tähtääminen on yksinkertaisempaa. Jo GTA IV:n lisälevyistä tutut checkpointit mahdollistavat tehtävien pelaamisen pätkissä, mikä on erittäin tervetullut parannus. Toki se lyhentää läpipeluuseen kuluvaa aikaa, mutta ylipitkillä ja äkkikuolemia sisältävillä tehtävillä aikaansaatu pituus ei ole sieltä mukavimmasta päästä. Vastapainoksi kaikenlaista epäolennaista puuhaa on lisätty mukaan niin paljon, että kukaan tuskin valittaa pelin alimittaisuudesta. Lukemattomien irtotehtävien lisäksi mukana on autokisoja, hyppyreitä, tennistä, golfia, kiertoajeluita, taide-elokuvia, kymmeniä radiokanavia täynnä mainiota musiikkia, TV-ohjelmia, toimiva pörssi sekä vaikka mitä muuta. Auetessaan Grand Theft Auto Online muodostunee kohtalaiseksi aikakaivoksi sekin.
Ja sitten päästään niihin pisteisiin. GTA V on vetänyt käytännössä joka mediassa täydet asteikosta riippumatta. Minä haluan jättää pisteen varaa jo ihan siksi, ettei tämäkään ole täydellinen peli, edes tyylilajissaan. Kehitettävää seuraavaan osaan jää, eikä kaikkea korjaa edes "itsestään" lisääntyvä koneteho. Vaikka eteenpäin on menty, Truman Show -fiilis iskee vielä ajoittain: kaikki on olemassa vain minua varten, eivätkä säännöt oikeasti koske minua.
GTA V ei ole vuonna 2013 niin ylhäisessä yksinäisyydessään kuin esiosansa oli vuonna 2008. Hyviä sandboxeja on muitakin. Se on suurin, se on parhaiten tuotettu, se on paikoitellen hauskinkin, mutta sillä on myös hyviä vertailukohtia - etupäässä edellinen osansa. Siihen nähden jotain on jopa menetetty. Vaikka internetissä on iso puolue, jonka mielestä GTA IV oli tylsä sosialisointisimulaatio, minua se kosketti paljolti tuon inhimillisen aspektinsa vuoksi. Kovin harva peli on onnistunut siinä. Välitin siitä, mitä Niko Bellicille tapahtui, aivan eri tavalla kuin välitän yhdestäkään GTA V:n hahmosta. Kuten sanoin, ymmärrän miksi tässä pelissä on kolme hahmoa, mutta olen silti vähän pahoillani, ettei minua otettu osaksi heidän maailmaansa niin kuin pääsin osaksi Nikon maailmaa.
Ei kannata silti luulla, etteikö viitosen käsikirjoituksella olisi ansioita: niitä on paljon ja vieläpä erittäin yllättävissä kohdissa. Tässä suhteessa Rockstar ei petä ystäviään. Kohua herättäneen kidutuskohtauksenkin jälkeen kuullaan niin perusteltu kidutuksen vastainen monologi, että on turha kehitellä asiasta sen suurempaa skandaalia. Suurin meteli sisällöstä nousee varmasti taas siksi, että peliä on pelannut sellainen, jonka ei pitäisi sitä laisinkaan pelata. Grand Theft Auto on edelleen ajattelevan aikuisen väkivaltapeli. Ja seuraavaksi taas Vice Cityyn, jookosta joo?
Itseäni Grand Theft Auto on viehättänyt siksi, että se on aina ollut peli aikuisille. Vaikka kuka tahansa voi päästä mukaan ruudun tapahtumiin, ymmärtääkseen pelin sisältämät viittaukset on pitänyt tuntea pop-kulttuuria. GTA on pilkannut kaikenlaista ja ylittänyt usein perinteisen hyvän maun rajoja, mutta pelaajan älykkyyttä käsikirjoitus on aliarvioinut kiitettävän harvoin. Siksi minulle, henkilökohtaisesti, GTA on aina ollut hienoin näistä avoimen maailman peleistä. Tästä kertonee sekin, että nelososa sai minulta aikanaan 98 pistettä – ja seison noiden pisteiden takana tänäkin päivänä.
Kertomuksia uppoavasta lännestä
Siinä missä GTA IV sijoittui harmahtavaan Liberty Cityyn, viitosen tapahtumapaikkana toimiva San Andreasin osavaltio on värikäs. Maisemat vaihtelevat urbaanista keskustasta aavikkoon ja upeisiin rannikoihin. Pinnan alla on kuitenkin vähintään yhtä synkkiä virtauksia. Korruptio rehottaa hallinnossa, Vinewoodin filmitähdet ovat huumekoukussa pyristeleviä ihmisraunioita ja yksityiset palkka-armeijat käyvät hallituksen varjosotia.
Tähän ympäristöön on kirjoitettu kertomus kolmesta henkilöstä, joiden elämät sekoittuvat toisiinsa. Franklin on nuori musta mies varjoisilta kujilta – ei niin vähän kuin San Andreasin CJ. Michael on "eläköitynyt" pankkirosvo, Trevor taas umpihullu, mutta rosvo hänkin. Kolmen eri päähenkilön käyttö mietitytti etukäteen, mutta peliä pelatessa alkaa nähdä ratkaisun perustelut. Miesten maailmat ovat niin erilaiset, että koko kirjon käyminen läpi samalla hahmolla olisi tehnyt tarinasta äärimmäisen epäuskottavan. Sama kaupunki ja osavaltio näyttävät eri hahmoilla hyvinkin erilaiselta.
Väistämätön seuraus tästä kuitenkin on, että hahmoon samaistumisesta tulee vaikeampaa. Päähenkilöt on selvästi sovitettu sopimaan erilaisiin makuihin, ja eri pelaajat valinnevat omat suosikkinsa. Käytännössä kaikilla on kuitenkin pakko pelata, jos pelissä haluaa edetä. Pisteitä tarina saa kuitenkin siitä, että yksikään hahmoista ei ole niin yksiulotteinen kuin ehkä aluksi voisi kuvitella.
Kehityksen päätepiste
Puhtaasti teknisenä saavutuksena GTA V on uskomaton. Vaikka liikkeellä ollaan 8-vuotiaalla raudalla, Rockstar on käyttänyt kaikki kikat saadakseen ulos niin hyvää jälkeä kuin laitteista suinkin irtoaa. Vaikka alueet ovat suurempia ja vaihtelua on enemmän, ruudunpäivitys on sulavampaa kuin edellisessä osassa ja hidastuu vain harvoin peliä haittaavassa määrin. Pop-upia esiintyy, mutta itse en sentään onnistunut törmäämään tyhjästä ilmestyviin esineisiin.
Pelin kartta on niin suuri, että vielä laajempi alue tuntuisi jo melkein tarkoitushakuiselta resurssien tuhlaamiselta. Ajaminen päästä päähän kestää niin pitkään, etten sitä itse jaksanut edes kokeilla. Kuten mainittua, mukaan on mahdutettu hyvin vaihtelevaa maisemaa. Sen lisäksi Red Dead Redemptionista tuttua satunnaistamista on käytetty täyttämään kartta irtotapahtumilla, joihin pelaaja voi halutessaan puuttua ja saada vaivoistaan palkkionkin - tai joskus kuulan kalloonsa.
Jossain pelimoottorin rajat kuitenkin tulevat vastaan. Edelleen suuri osa kaupungin liikkeistä on pelkkiä julkisivuja, joiden kanssa ei voi vuorovaikuttaa millään tavalla. Tässä kohtaa pelin tekninen etevyys ja laajuus toimivatkin sitä itseään vastaan: koska niin paljon voi tehdä, pelaaja miettii, miksei voi tehdä ihan mitä tahansa. Samoin kulissit kaatuvat, kun harvinaista autoa puoli tuntia etsittyään lopulta löytää sen ja vastaavia alkaa tulla vastaan joka kadunkulmassa. Tätä on kuitenkin pakko antaa anteeksi, sillä Rockstarkaan ei voi lisätä pelikonsoleihin muistia ohjelmallisesti. Vanhoja GTA:ita vaivannut autojen häviäminen on sentään vähentynyt liki olemattomiin. Aivan bugiton peli ei nykymuodossaan ole, vaan silloin tällöin sattuu kaikenlaista suunnittelematonta. Hyvin harvoin kuitenkaan peliä varsinaisesti haittaavasti.
Enemmän kaikkea ja vähemmänkin
GTA San Andreas huipensi aikanaan GTA III:sta alkaneen trilogian lisäämällä tuolloiseen pelimoottoriin kaikki mahdolliset herkut. Joidenkin mielestä etenkin pelihahmojen kehitys meni jo liiankin pitkälle. GTA V:tä on selvästi tehty samassa hengessä, ja nelosen pelirunkoa on paisutettu siinä määrin kuin se on vain onnistunut. Autojaan voi taas tuunata ja liikepaikkoja omistaa. Jopa hahmojen taitopisteet tekevät paluun, mutta ominaisuuden ärsyttäviä puolia on poistettu. Pisteet eivät enää putoa, vaikka et jatkuvasti harjoittaisi jotakin ominaisuutta. Jatkuva syöminen on korvattu nykyräiskintöjen tyylisellä terveydellä, joka korjautuu itsestään hieman ja täyttyy kokonaan joko lääkintäpaketista tai juoma-automaatista. Kuntoaan voi parantaa ihan vain juoksemalla, ja onpa hahmolleen mahdollista aiheuttaa sydänkohtauskin. Monia nelosessa ärsyttänyt pelihahmojen kanssa seurustelu on vähennetty minimiinsä; sitä voi harrastaa, jos siltä tuntuu, mutta enää puhelin ei soi jatkuvasti.
Yleisesti ottaen peliä on helpotettu oikeista kohdista ja ärsyttävyyksiä vähennetty. Tähtääminen on yksinkertaisempaa. Jo GTA IV:n lisälevyistä tutut checkpointit mahdollistavat tehtävien pelaamisen pätkissä, mikä on erittäin tervetullut parannus. Toki se lyhentää läpipeluuseen kuluvaa aikaa, mutta ylipitkillä ja äkkikuolemia sisältävillä tehtävillä aikaansaatu pituus ei ole sieltä mukavimmasta päästä. Vastapainoksi kaikenlaista epäolennaista puuhaa on lisätty mukaan niin paljon, että kukaan tuskin valittaa pelin alimittaisuudesta. Lukemattomien irtotehtävien lisäksi mukana on autokisoja, hyppyreitä, tennistä, golfia, kiertoajeluita, taide-elokuvia, kymmeniä radiokanavia täynnä mainiota musiikkia, TV-ohjelmia, toimiva pörssi sekä vaikka mitä muuta. Auetessaan Grand Theft Auto Online muodostunee kohtalaiseksi aikakaivoksi sekin.
Hienoa, mutta älkää lopettako tähän!
Ja sitten päästään niihin pisteisiin. GTA V on vetänyt käytännössä joka mediassa täydet asteikosta riippumatta. Minä haluan jättää pisteen varaa jo ihan siksi, ettei tämäkään ole täydellinen peli, edes tyylilajissaan. Kehitettävää seuraavaan osaan jää, eikä kaikkea korjaa edes "itsestään" lisääntyvä koneteho. Vaikka eteenpäin on menty, Truman Show -fiilis iskee vielä ajoittain: kaikki on olemassa vain minua varten, eivätkä säännöt oikeasti koske minua.
GTA V ei ole vuonna 2013 niin ylhäisessä yksinäisyydessään kuin esiosansa oli vuonna 2008. Hyviä sandboxeja on muitakin. Se on suurin, se on parhaiten tuotettu, se on paikoitellen hauskinkin, mutta sillä on myös hyviä vertailukohtia - etupäässä edellinen osansa. Siihen nähden jotain on jopa menetetty. Vaikka internetissä on iso puolue, jonka mielestä GTA IV oli tylsä sosialisointisimulaatio, minua se kosketti paljolti tuon inhimillisen aspektinsa vuoksi. Kovin harva peli on onnistunut siinä. Välitin siitä, mitä Niko Bellicille tapahtui, aivan eri tavalla kuin välitän yhdestäkään GTA V:n hahmosta. Kuten sanoin, ymmärrän miksi tässä pelissä on kolme hahmoa, mutta olen silti vähän pahoillani, ettei minua otettu osaksi heidän maailmaansa niin kuin pääsin osaksi Nikon maailmaa.
Ei kannata silti luulla, etteikö viitosen käsikirjoituksella olisi ansioita: niitä on paljon ja vieläpä erittäin yllättävissä kohdissa. Tässä suhteessa Rockstar ei petä ystäviään. Kohua herättäneen kidutuskohtauksenkin jälkeen kuullaan niin perusteltu kidutuksen vastainen monologi, että on turha kehitellä asiasta sen suurempaa skandaalia. Suurin meteli sisällöstä nousee varmasti taas siksi, että peliä on pelannut sellainen, jonka ei pitäisi sitä laisinkaan pelata. Grand Theft Auto on edelleen ajattelevan aikuisen väkivaltapeli. Ja seuraavaksi taas Vice Cityyn, jookosta joo?
Grand Theft Auto V (Xbox 360)
Grand Theft Auto V on sarjan tämänhetkinen huipennus, joka on ansainnut valtaosan suitsutuksestaan.
- Käsittämätön tekninen toteutus
- Tekemisen määrä elävässä ympäristössä
- Niin paljon hyvää, että moittiminen nolottaa
- Kulissien ajoittainen kaatuminen
- Bugit, ainakin toistaiseksi
- Samaistumisongelmat
Keskustelut (28 viestiä)
30.09.2013 klo 15.58 2
Rekisteröitynyt 23.04.2007
30.09.2013 klo 15.58 3
Ilmeisesti se tulee olemaan tarpeeksi laaja ansaitakseen varmasti oman arvosanansa.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
30.09.2013 klo 16.10 1
Henk. koht koin Nico Bellicin aikanaan nii luotaantyötäväks ja tylsäks hahmoksi, että euphoria-enginelle tuli lähinnä käyttöä sen hahmon satunnaisessa kiusaamisessa. Pitkälle alkoi ihmetyttään, miksi edes pelaan ko. hahmolla jos mielummin heitän sen liikkuvasta autosta ulos, kuin että lähden sillä keilaamaan. Kustakin GTA-pelistä on voinu laskea hyvät hahmot yhden käden sormilla, siis sellaiset hahmot jotka ei aiheuta lähinnä jatkuvaa ärsytystä. Pääasiassa useimpia tekee mieli tintata turpaan alusta lähtien ja mennä yksin keilaamaan tai ryöstämään pankkia. Ne taas jotka oli ihan hyviä, niiden kanssa saatto sit jopa käydä siel aktiviteeteissa, ja ei turhaan kiirehtiny tehtävien kanssa joissa ne oli mukana.
En sit tiiä onko rikollispiireissä kaikki ihmiset jonkilaisia hahmoja, mut se stereotyyppien naamaan hakkaaminen ei jaksa huvittaa montaa kertaa putkeen. Miten lie tässä sit.
30.09.2013 klo 17.15 12
Peleissä on juurikin ainakin omalla kohdalla kyse siitä immersiosta. Ihan sama vaikka olisi 10 vuodeksi tekemistä mutta jos asiat pistävät silmään kuin tikku niin jää lyhyeen.
Rekisteröitynyt 07.10.2009
30.09.2013 klo 17.17
Rekisteröitynyt 26.09.2007
30.09.2013 klo 17.19 11
Mielestäni GTA saa silti liikaa anteeksi vain sen takia koska se on GTA. Ohjaus on edelleen paikoin tönkköä ja nyt tuntuu että pelialue on vaan iso koska sen haluttiin olevan iso, eli tarkoitan tällä juuri sitä että plaania on mutta ei juuri taloja tai mitään mihin pääsisi sisälle. Jäin kaipaamaan nakkikioskikojuja nelosesta.
Myös radiokanavat oli aika huonoja mielestäni verrattuna aiempiin. En ainakaan itse löytänyt kuin 3 kuuntelemisen arvoista kanavaa.
Mutta on tämä parempi kyllä kuin nelonen, paljon parempi. Itse huomasin että tässä ei tule niin helposti alettua riehumaan kaduilla koska tekemistä on kokoajan ja eri hahmot pitää mielenkiintoa paremmin yllä ja muutenkin meno on ei niin vakavaa mitä nelosessa niin saa räiskiä kyllä yllin kyllin muutenkin. Myös huumori oli parempaa ja käsikirjoituksen taso oli harpannut vähän eteenpäin. Nyt eri hahmot jotenkin tuntuivat eläviltä ihmisiltä ja omilta persooniltaan.
Leffaviittauksiakin oli mukavasti. Tappava Ase 2 ja Die Hard 3 viittaukset ainakin löysin, on varmasti muitakin.
Kovin on kovin samankaltaisia kaikki GTA V arvostelut netissä. "tekninen merkkipaalu, iso maailma, paras peli, aamen".
Antaisin 89 pistettä. Neloselle annoin muistaakseni 84 joskus tai jotain sinne päin.
Rekisteröitynyt 20.12.2010
30.09.2013 klo 17.56 10
30.09.2013 klo 17.58
PS. GTA Onlinen joutuu varmaan jättämään väliin kun ei vaan aikaa ole, no ehkä jos pikkasen kuitenkin kokeilisi.
30.09.2013 klo 18.12 1
Hmm. Itse tuli tänään läpäistyä tämäki peli niin en kyllä antaisi yli 90 pistettä. Pelissä on ainakin yksi paha bugi nimittäin peli tykkää kadottaa viritykset autoista.
Jäin kaipaamaan nakkikioskikojuja nelosesta.
Myös radiokanavat oli aika huonoja mielestäni verrattuna aiempiin. En ainakaan itse löytänyt kuin 3 kuuntelemisen arvoista kanavaa.
Antaisin 89 pistettä. Neloselle annoin muistaakseni 84 joskus tai jotain sinne päin.
Peli on ilmeisesti harvinaisen loistava, kun et tuota isompia laajan skaalan pelillisiä vikoja pelistä edes löytänyt.
GTA V:n pelimaailma on kaiken kaikkiaan niin yhtenäinen tarinaltaan, pelimekaniikaltaan, äänimaailmaltaan ja miljööltään, että näiden kaikkien luoma immersio on varsin särkymätön. 95 pistettä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
30.09.2013 klo 18.35 1
PlayStation 3 -versio ainakin pyöri oletuksiani paremmin. Pahempaa hidastelua en huomannut, pientä köhimistä oli havaittavissa kun ajoi talla pohjassa vilkkaimmilla kaduilla. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että peli tuntui automaattisesti vaihtelevan reunanpehmennystä pois ja päälle - päivisin kaikki näytti todella sahalaitaiselta, mutta yöllä ja välivideoiden aikana reunat vaikuttivat paljon pehmeämmiltä.
Rekisteröitynyt 22.03.2012
30.09.2013 klo 19.17 2
tuskin se nicon tarina ihmisiä haittasi, enemmänki se tekemisen & sen monipuolisuuden puute, joka tuntui korvattaneen jatkuvilla 'hello, cousin' soitoilla.
ihmiset vääntää tuosta nelosen sosiaalisesta aspektista vitsiä, kun peli oli muuten niin yksitoikkoisesta & tylsästi suunniteltu, että tuntui kuin R* olisi tarkoittanut tikanheiton & kännyyn puhumisen olevan pelin kohokohtia.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.09.2013 klo 19.23 9
Mietin tämän tekstin kirjoittamista pitkään ja pelasin peliä tunteja ja ja taas tunteja ennen kuin edes aloitin. Kirjoittaessani olin erittäin tietoinen siitä, että kommentit täyttyvät mielipiteistä puolesta ja vastaan - internetin tuntien lähinnä vastaan, koska samaa mieltä olevat harvoin vaivautuvat kommentoimaan. Kirjailin ylös ärsyttäviä asioita ja muita negatiivisia seikkoja, ja huomasin taas käytännössä unohtaneeni ne, kun väsäsin peliin kopion harrasteautostani ja jouduin yhtäkkiä keskelle ryöstöä astuessani vaatekauppaan.
Joudun siis olemaan rehellinen itselleni. GTA V on minulle itselleni(!) tämän vuoden paras peli. GTA IV oli sitä noin vuodet 2008-2012, vasta tämän vuoden alussa tekeminen loppui totaalisesti (eikä pulujen ammuskelu huvittanut). Pidän juonellisista sandboxeista ja tämä on paras sellainen. En löydä mitään syytä, miksi en pelaisi tätäkin täysin kuoliaaksi.
Joku sanoi, että GTA saa asioita anteeksi, koska se on GTA. Niin saakin. Kukaan muu ei vain tee pelejä niin kuin GTA:t tehdään, ja juuri siitä minä pidän. Jos GTA:sta poistaa timanttisen dialogin, herkulliset stereotypiat ja yhteiskuntakritiikin, se on pelkkää hyvin toteutettua riehumista. Annoin Saints Row IV:lle kohtalaisen hyvin toteutetusta riehumisesta 79 pistettä, enkä ole koskenutkaan siihen GTA V:n ilmestymisen jälkeen. Jo pelkästään teknisillä ansioilla tämä olisi 85 pisteen peli. Bugeja on siellä täällä, mutta niitä korjattiin nelosestakin, joten en tässä vaiheessa pelin elinkaarta olisi niistä kovin huolissani.
Minua kuitenkin viehättävät ennen kaikkea tarinat, joita Rockstar peleillään kertoo, ja joka puolelta tihkuva herkullinen naljailu muulle kulttuurille, välillä huutaen ja välillä kuiskaten. GTA on lähes aina tuntunut kuin suoraan omaan makuuni tehdyltä peliltä. Siihen nähden se, että autot kaupungilla ovat välillä aika saman näköisiä, on minusta todellakin kosmetiikkaa. Juuri sinua se voi haitata enemmän, jolloin peliä on syytä arvostella omista lähtökohdistaan.
30.09.2013 klo 19.31 1
Juuri sinua se voi haitata enemmän, jolloin peliä on syytä arvostella omista lähtökohdistaan.
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi. Jos tietyllä pelaajalla ei ole täysin sama mielenmaisema niin mielipide saattaa heittää 180 astetta
Eipä sillä, ei täm vaikuttanut ostopäätökseeni eikä paljoa muuhunkaan. Ajanvietelukemista.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.09.2013 klo 19.43 14
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi. Jos tietyllä pelaajalla ei ole täysin sama mielenmaisema niin mielipide saattaa heittää 180 astetta
Jos joku on oikeasti ollut siinä käsityksessä, että näitä juttuja julistetaan joltain vuorelta totuutena, niin on hyvä että viimeistään tässä vaiheessa havahtuu.
Ei peliarvostelija ole mikään mestaripelaaja tai äärimmäinen auktoriteetti, vaan tavallinen pelaaja, joka (useimmiten) osaa kirjoittaa. Ei ole olemassa mitään Universaalin Totuuden Asteikkoa, jolla kaikki pelit olisi mahdollista asettaa paremmuusjärjestykseen. Voidaan katsella ruudunpäivitystä, pelilevyillä olevan datan määrää, kampanjan kestoa, suosiota - ja kaikilla niistä saadaan aikaan täysin yksipuolinen näkemys. Kun jopa Tekniikan Maailma tarjoaa vertailutesteissään, jotka sentään sisältävät melkoisesti kovaa tiedettä, lukijoille mahdollisuuden muuttaa arvioiden painoarvoja, olisi suorastaan harhaista kuvitella, että peliarvostelu voisi miellyttää kaikkia. Parhaimmillaan se voi olla alkupiste keskustelulle, kuten tämäkin juttu on jo näköjään ollut.
Kirjoitan peleistä siksi, että olen pelannut 30 vuoden aikana tuhansia eri pelejä ja osaan kirjoittaa suomea niin, että sitä ymmärtävät muutkin. En siksi, että koen itselläni olevan pyhä tehtävä julistaa, mitkä pelit ovat hyviä ja mitkä huonoja. Lukijani ovat tarpeeksi fiksuja tekemään sen päätöksen itse; minä kerron vain, mitä mieltä olen.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
30.09.2013 klo 20.21 2
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi. Jos tietyllä pelaajalla ei ole täysin sama mielenmaisema niin mielipide saattaa heittää 180 astetta
Arvostelun on tarkoitus herättää keskustelua ja ajatuksia. Samaan tapaan kuin kuten vaikkapa pääkirjoitukset, pakinat, kolumnit jne. Paremmuus kun ei ole lopulta mikään mitattava suure näissä tapauksissa. Markkinoinnin tehtävä on vaikuttaa ostopäätökseen.
Sinällään pelkkä "mitä mieltä olet" ei tarjoa paljoa mitään lukijalle, mutta en kyllä koe että täällä kukaan vain kirjoittaisikaan noin pelkistetysti. Koska ko. teksti on keskustelunherättäjä, tärkeämpänä pidän kysymystä "Miksi arvostelija on sitä mieltä kun on". Mitä selkeämmin arvostelija tuo tämän esille, sitä selkeämmin lukijat toivottavasti ymmärtävät, ettei kyseessä ole fakta vaan perusteltu mielipide. Siinä tämä arvostelu onnistui enemmän kuin hyvin.
30.09.2013 klo 20.51 10
Rekisteröitynyt 07.08.2007
30.09.2013 klo 23.58 7
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi.
Sarjassamme: Hetkiä jolloin usko ihmiskuntaan on katoamaisillaan.
Rekisteröitynyt 12.09.2013
01.10.2013 klo 00.17
Aijon jatkossakin pelata GTA IV tässä järjestyksessä uudelleen.
01.10.2013 klo 03.33 2
01.10.2013 klo 13.36 2
01.10.2013 klo 18.38
Noi GTAn vitsit ottaisin mielummin kuvakirjana. Ihan turha rakentaa 30 tunnin peliä niiden ympärille.
Rekisteröitynyt 13.02.2011
02.10.2013 klo 01.04
02.10.2013 klo 02.01
02.10.2013 klo 11.41 6
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi.
Sarjassamme: Hetkiä jolloin usko ihmiskuntaan on katoamaisillaan.
Tiedetään, että olet älykkäämpi kuin kukaan muu. Ei tarvitse sitä joka paikassa korostaa.
02.10.2013 klo 15.44
02.10.2013 klo 15.50 1
Rekisteröitynyt 04.09.2011
02.10.2013 klo 16.19 1
Tässä kannattaa aina muistaa se, että arvostelut ovat mielipiteitä.
Joudun siis olemaan rehellinen itselleni. GTA V on minulle itselleni(!) tämän vuoden paras peli. GTA IV oli sitä noin vuodet 2008-2012, vasta tämän vuoden alussa tekeminen loppui totaalisesti (eikä pulujen ammuskelu huvittanut). Pidän juonellisista sandboxeista ja tämä on paras sellainen. En löydä mitään syytä, miksi en pelaisi tätäkin täysin kuoliaaksi.
Kuten tästä käy ilmi olet pelisarjan fanboy. Tästä voidaan sitten miettiä oletko paras henkilö arvoimaan kyseistä peliä. paljon neutraalimpi arvostelu olisi tullut jos arvostelija olisi pelannut aiempia GTA:ta vain vähän tai ei lainkaan.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
03.10.2013 klo 12.05 2
Ja juuri tuo lause tekee "ammattilaisarvostelut" invalideiksi.
Sarjassamme: Hetkiä jolloin usko ihmiskuntaan on katoamaisillaan.
Tiedetään, että olet älykkäämpi kuin kukaan muu.
En oikein usko, että "kaikki muut" ajattelivat asiaa edellä mainitulla tavalla.