Vajaa parisen vuotta sitten Techlandin Dead Island täytti pelikonsolit ja tietokoneet zombeilla. Peli myi mukavasti, vaikka saikin kriitikoilta keskinkertaisen vastaanoton. Pelaajat tuntuivat kuitenkin tykkäävän, mikä lienee tärkeintä. Itse en aiemmalle osalle juuri syttynyt, johtuen paljolti juuri pelin keskinkertaisuudesta. Paperilla idea zombien täyttämästä saaresta ja siellä selviämisestä kuulostaa hauskalta, mutta joka puolella esiintyvät pikkuviat veivät suurimman ilon.


Nyt kun ykkösosan zombimyllystä on selvitty, pelihahmokaartimme heitetään uudelle saarelle. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että tämäkin saari on täytetty verta himoavilla elävillä kuolleilla. Lähtökohdat ovat hyvin samankaltaiset kuin ykkösosassa. Pelissä pääsee ohjastamaan edellisestä osasta tutun porukan jäseniä, minkä lisäksi pelissä seikkailee uusi herra Josh oman erikoiskykynsä voimin.

Kuolleita ja uudelleen liikkeelle lähteneitä pääsee mätkimään ties minkälaisilla aseilla ja vehkeillä. Valikoimaa riittää melkoisesti, ja siitä jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa. Jos ja kun pesäpallomaila tuntuu liian kevyeltä zombien murjomiseen, on aika siirtyä työpöydän ääreen. Muutama naula mailan päässä auttaa verta lentämään iloisemmin ja naulapyssy se vasta kiva onkin. Lisäksi sankarimme saavat lyhytaikaisia supervoimia aika ajoin, ja niitä hyödyntämällä zombeja kaatuu kuin heinää.




Trooppisella saarella on paljon tilaa missä liikkua. Etenemistä helpottavat siellä täällä odottelevat maastoautot ja pienet veneet, joilla meno taittuu huomattavasti mukavammin kuin jalan. Tutkittavaa piisaa melkein jo liiaksikin, koska yksittäisten paikkojen tarkempaan tarkasteluun täytyy varata paljon aikaa koko ajan päälle käyvien zombien takia.

Vaikka saari on laaja, tulevat metsikköön sijoittuvat maastot nopeasti tutuiksi. Tropiikissa useasti piiskannut sade hämmensi välillä melkoisesti, kun pilvetön taivas muuttui sekunnin tuhannesosassa täysin harmaaksi ja kaatosade oli tosiasia. Sateet saattoivat olla välillä todella paikallisia, kun nämä yht’äkkiä ilmaantuneet taivaan sadettimet saattoivat hävitä taivaalta yhtä nopeasti kuin sinne ilmaantuivatkin. Äärimmäisen laadukkaan tuntuista – no ei.


Pelin grafiikka ei anna aihetta hurraa-huudoille, mutta ei se täysin toivotontakaan ole. Grafiikkaa enemmän silmään pistää raivostuttavasti nykivä ruudunpäivitys, joka tekee pelaamisesta todella rasittavaa. Tilannetta eivät myöskään paranna välillä hitaasti ruudulle ilmestyvät maiseman osaset. Monesti kuoleman tai muun tauon jälkeen joutui hetken tuijottelemaan perunamuusia, ennen kuin näkymä muuttui normaaliin, tyydyttävän tasoiseen ulkomuotoonsa.



Pelissä saa olla jatkuvasti valppaana päälle käyvien raatojen kanssa – jos niitä ei ole edessä, niin käännäpä pääsi. Joskus kun sattui pääsemään niinkin rauhalliseen tilanteeseen, ettei zombeja ollut missään lähettyvillä, niin äänimaailma sai kuitenkin pelaajan pyörimään. Liikkuvien mätäpallojen äänet kaikuvat jatkuvasti kaikkialla, joten missään ei saa olla rauhassa.


Kiusoittelevan äänimaailman kaveriksi on peliin palkattu kasa ääninäyttelijöitä, joiden valinnoissa on kautta linjan menty täysin metsään. Ihan kuin äänet ja naamat olisivat menneet sekaisin. Tämän peliä tehneetkin ovat varmasti huomanneet, mutta luultavasti jättäneet korjaamatta, koska touhu maksaa.

Avoin maailma täynnä zombeja ja surkeita ääninäyttelijöitä - mitä pelissä sitten tehdään? Yksinkertaisuudessaan juostaan tyhjänpanttina ympäri pelialuetta. Jossain tehtävässä muistan tahkonneeni paikasta toiseen tapaamaan henkilöä X. Matkalla kaadoin muutaman lauman zombeja ja perille päästyäni ilmeni, että hakemani kaveri onkin paikassa Y. Taas jalat alle ja zombeja lahtaamaan. Tietysti otuksia voi juosta karkuun, mutta pelihahmon heikko kunto saa pian verenhimoiset ällötykset kaverimme kantaan kiinni. Tehtävät tuntuivat joka tapauksessa ärsyttävältä sahaamiselta.




Helpotusta pelihahmon huonoon juoksukuntoon ja moneen muuhunkin heikkouteen tuo monipuolinen hahmonkehitys. Pelin peluusta ansaitaan pisteitä, joita voi käyttää haluamallaan tavalla kehittääkseen hahmoa. Suurin osa kehitysmahdollisuuksista on kuitenkin harmittavan turhan tuntuisia, tyyliin "lompakkoasi verotetaan 5% vähemmän kuoltuasi". Aiempaa osaa pelanneet voivat huokaista helpotuksesta, koska ensimmäisen osan hahmo on mahdollista tuoda kehitysasteineen suoraan tähän uutukaiseen. Uusienkin pelaajien elämää helpotetaan hieman, sillä pelihahmo aloittaa suoraan leveliltä 14.

Pelissä on myös tarina, joka koostuu käytännössä zombien kynsistä selviämisestä ja niiden taustojen ihmettelystä. Juoni on niin turhan ja kevyen tuntuinen, ettei siitä viitsi edes kirjoittaa – se täytyy kokea, jos haluaa rangaista itseään. Tarinatilan voi jakaa verkon välityksellä maksimissaan neljän kaverin kanssa ja suosittelenkin hankkimaan ympärille väkeä, jotka seisovat saman tarkoituksen takana. Vapaassa maailmassa random-serverillä meno yltyy helposti kaoottiseksi.


Käytännössä peli on kuin lisälevy ensimmäiselle pelille, koska juuri mikään muu kuin ympäristö ei ole muuttunut. Valikot ovat samat, HUD on sama, latausruudut ovat samat, kontrollit ovat samat, viholliset enimmäkseen ovat samoja. Kaikki on sitä samaa. Siellä täällä joitakin pienen pieniä muutoksia on tapahtunut, mutta on pieni rikos myydä tätä täysin uutena tuotteena.



Erot ensimmäisen ja tämän toisen Dead Islandin välillä ovat hyvin pieniä, mutta voisin sanoa ensimmäistä osaa hieman paremmaksi. Se voi johtua siitäkin, että kun pelin on kerran pelannut, niin ei se toisella kertaa ole yhtään niin jännää. Pelissä on kyllä paljon sisältöä ja sen läpäisyyn saa helposti kulumaan paljon aikaa, mutta itse keksin ajalleni parempaakin käyttöä. Rahan säästely näkyy pelissä alusta loppuun, koska uudistuksia edelliseen osaan on niin vähän. Kyllähän tämä pelaajaakin harmittaa, koska paperilla idea on mahtava.


Ostovinkki: jos tykkäsit ensimmäisestä Dead Islandista ja haluat lisää samaa menoa – osta Riptide, mutta älä täyteen hintaan. Jos et pitänyt ensimmäisestä osasta, niin et varmasti pidä tästä toisestakaan. Jos et ole pelannut kumpaakaan ja rakastat zombeja – osta se kumman halvemmalla saat. Kevyiden juonien takia on melko sama mistä osasta pelin aloittaa. Jos et taas pidä zombeista lainkaan, niin unohda koko homma!