Far Cry 3
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Seikkailupelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Ubisoft |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 29.11.2012 |
Pelin kotisivut |
Merirosvosaarella kukaan ei kuule huutoasi.
Vuonna 2008 julkaistu Far Cry 2 nostatti ennen ilmestymistään verrattaen suuria odotuksia pelaajien keskuudessa. Vapaa pelimaailma sekä valtavan suuri temmellyskenttä olivat ne kovimmat jutut, mitä pelaajat suu vaahdossa odottivat. Näiden ominaisuuksien osalta odotukset palkittiinkin suhteellisen onnistuneesti, mitä nyt maailma olikin lopulta melkoisen rajattu. Erittäin lupaavan pelin pilasivat kuitenkin rrraivostuttavat viholliset, joita tupsahteli pelaajan niskaan aivan solkenaan. Tämän johdosta vapaan maailman tutkiminen ja välillä jopa tehtävien suorittaminen muuttui kerrassaan ärsyttäväksi. Lisäksi päähenkilön sairastaman malarian lääkityksen jatkuva metsästäminen ei ollut millään tapaa pelikokemusta parantava ominaisuus.
Koska en erityisemmin pitänyt ensimmäisestä Far Crystä, en oikeastaan malttamattomana osannut odottaa sen jatko-osaakaan. Loppujen lopuksi minut positiivisesti yllättänyt Far Cry 2 jätti puolestaan sellaisen tunteen, että tätä haluaisin kyllä lisää - ilman yllä mainitsemiani pelintappajia. Uskalsin siis nostaa odotuksiani tätä kolmatta osaa kohtaan. Ubisoftilla kuunneltiin pelaajien rutinaa aiempaa tarkemmalla korvalla. Tällä kertaa pelimaailma on oikeasti avoimempi, pahikset eivät höngi niskaan, eksoottinen hyppykuppa ei vaivaa ja sademetsissä samoilu on oikeasti kivaa. Kaikkiaan Far Cry 3:sta huokuu, että se on tehty ajatuksella valmiiksi asti. Ensimmäisen kerran pelin huhuttiinkin olevan valmis jo vuonna 2010. Kehityksen lisävuodet ovat tehneet selvästi pelkkää hyvää.
Tuntuu melkein pahalta sanoa, että pelaaminen ja maailman tutkiminen Far Cry 3:ssa on kivaa, sillä päähenkilön tilanne ei lähtökohtaisesti ole erityisen miellyttävä. Reilu parikymppinen Jason Brody on ystäviensä kanssa Tyynen valtameren paratiisisaarilla krebailemassa. Eräänä hetkenä jengi päättää ottaa kevyen irtautumisen rantabaareista ja ilmoittautuu laskuvarjohyppykurssille, jonka myötä porukka leviää varjoineen ympäri verenhimoisten piraattien kansoittamaa saarta. Valitettavasti saariryhmän pahin emäpiraatti diggaa lukita nuoria länkkäreitä häkkiin, pumpata näiden vanhemmilta läskit lunnaat ja myydä panttivangit sitten orjiksi eteenpäin. Tämä ei nuoren herra Brodyn mielestä ole erityisen toivottava tulevaisuudensuunnitelma, joten veljensä kanssa he päättävät karata huterasta häkistään. Pelin punaisena lankana on siis löytää kadonneet ystävät ja karata saaristosta takaisin kotiin.
Pelin tarina on sopivan freesi. Päähenkilön tie housuunpissivästä nöösistä piraattien massasurmaajaksi ja suureksi vapaustaistelijaksi horjuu välillä uskottavuuden rajamailla, mutta tästä huolimatta juonta kuljetetaan yllättävän vahvasti. Henkilöhahmot ovat sopivan värikkäitä ja mieleenpainuvia. Vaikka pelialue onkin avoin, on pelissä todellakin tarina, jonka kulku on varsin tarkkaan määritelty. Juonitehtävät tehdään siinä järjestyksessä, jossa ne tarjotaan. Niiden välissä voi toki puuhastella omiaan ja tutkia ympäristöään. Pelkän saaren tutkimisen lisäksi tekemistä löytyy kyllä. Tarjolla on juonen ulkopuolisia, vapaaehtoisia palkkiotehtäviä, joista voi ansaita rahaa. Varsin kookasta karttaa pystyy avaamaan kiipeilemällä radiomastoihin (a'la Assassins Creed), joita on alta parikymmentä. Lisäksi tarjolla on erilaisia keräilykohteita, vallattavia vihollisleirejä, metsästettäviä uhanalaisia eläimiä (!) ynnä muuta mukavaa.
Tuosta tiikereiden ynnä muiden metsän elikkoparkojen vainoamisesta onkin jo ehtinyt nousta jonkinlaista napinaa eläinrakkaampien pelaajien suunnalta. Okei, essot voi jättää ampumattakin, mutta sitten voi toisaalta jäädä vaille isompaa selkäreppua ynnä muita varsin käteviä elämänparantimia. Toisaalta voi myös miettiä, että mahtaako griinpiissinmies antaa luonnon tehdä tehtävänsä tilanteessa, jossa karhu hyökkää metsässä kimppuun, vai antaako haulikon laulaa vaan? Lopulta kyseessä on kuitenkin vain peli, jota ei ole pakko ottaa haudanvakavasti.
Saariston eläinkunta on sopivan monimuotoista ja niiden käyttäytyminen suhteellisen aidon tuntuista, joten myös metsästämisestä on tehty suorastaan kiehtovaa. Hyökkäävien petojen reagointi lippaalliseen rynnäkkökiväärin kuteja ei sen sijaan ole aivan realistista. Toki ymmärrän, että täysikasvuinen tiikeri tai karhu on perin kova luu tapettavaksi kokeneellekin metsästäjälle, mutta ei niiden kroppa käsittääkseni umpiterästäkään ole. Toisaalta meri tuntuu olevan turhankin täynnä lihanhimoisia haita. Syvissä vesissä lillumista ei todellakaan voi suositella.
Vaihtoehtoisina kulkineina tarjolla on veneitä ja vesiskoottereita, joilla saaresta toiseen pääsee siirtymään kirjaimellisesti kivuttomammin. Liikkumisvälineitä on loppujen lopuksi aika vähän erilaisia, mutta riittävästi. Eipä merirosvojen kansoittaman saaren autokanta järin monimuotoinen voi ollakaan. Pelin parasta liikkumavälineantia edustaa tietysti riippuliidin, jolla voi liihotella pitkiäkin matkoja verrattaen ripeästi.
Far Cry 3:ea voisi “hieman” yleistäen luonnehtia Skyrimiksi paratiisisaarella. Erilaisista tekemisistä saa kokemuspisteitä ja niillä voi vuorostaan hankkia erityistaitoja. Matkan varrelta löytyvistä emmeistä voi työstää monenlaisia apuvälineitä sekä erilaisia rohtoja. Expan kerääminen antaa motivaatiota pyrkiä tarkempiin ja haastavampiin tappoihin. Lonkalta Rambo-tyyliin roiskiminen ei kerrytä pistesaldoa lainkaan niin ripeästi.
Asevalikoima on tutut ja turvallinen, eikä isommin yllätä. Radiomastojen valtaamisesta saa kaupoista ilmaisia aseita, eikä aikaakaan, kun ilmainen asevalikoima on jo itseasiassa varsin laaja. Rahaakin kertyy keräämällä arkuista krääsää ja myymällä ne kaupanpitäjälle. Yksi harvoista todellisista valituksenaiheistani liittyykin juuri tähän. Pitkin pelialuetta löytyvä krääsä täyttää inventaarion pihkuran nopeasti. Myös lompakon rahamäärän rajoittaminen on, vaikkakin luonnollista, niin perin ärsyttävää. Uuden lompsan saa toki uhraamalla yhden puttepossun, mutta kohtuullisen turhaa vaivaa, yhtä kaikki. Toisaalta, sitä roinaa todella löytyy enemmän kuin ehtii kerätä, joten ilman rajoituksia raha menettäisi aika äkkiä merkityksensä pelaajan hukkuessa rahasäiliönsä uima-altaaseen.
Grafiikaltaan peli on kertakaikkisen upea. Luonto tiheine metsineen, kukkuloineen ja hiekkaisat rannat kallioluolineen luovat varsin uskottavan kuvan syrjäisestä paratiisisaaresta. Visuaalisella ilotulituksella on myös hintansa. Ruudunpäivitys yskii välillä siihen malliin, että fps-hifistelijöiltä pääsee ainakin PS3-version kanssa helposti itku. Omalla kohdalla tämä kevyt nitkuttelu ei suoranaisesti pelikokemusta häirinnyt, kun siihen muutamassa tunnissa tottui. Riittävän turpealla pc-kokoonpanolla moista ongelmaa tuskin esiintyy.
Vihollisten tekoäly on pääsääntöisesti kohtuullisen hyvin toteutettu. Nipottamista tosin syntyy siitä, että nämä MERESSÄ sijaitsevalla paratiisisaarella varttuneet piraatit eivät osaa uida. Mainioksi konstiksi päästä autolla liikuttaessa takaa-ajajista eroon osoittautukin oman pirssin sillalta alas ajaminen. Varsin usein ryhmärämä seuraa perässä ja hukkuu pois häiritsemästä.
Saariston aluskasvillisuus on vähintäänkin rehevää. Toisinaan harvempien lehvien lomassa piileskely tuntuu hiukan liiankin helpolta tavalta hiipiä vihollisen viereen. Useimpia tehtäviä voi suorittaa varsin vapaakätisesti monella eri tapaa. Useimmiten riittää, että pahikset, tai ainakin pääpahis saadaan hoideltua päiviltä konstilla millä hyvänsä. On siis suhteellisen sama, nirhautuuko kohde hiljaisesti ja huomaamatta vaikkapa jousipyssyllä, käristyykö tämä liekinheittimen aiheuttamassa tulimeressä vaiko kenties perinteiseen tyyliin määrätietoisesta AK-47:n sarjasta. Tässä vain muutamia tapoja mainitakseni. Ehkä se kaikkein turvallisin tapa on napsia pahat piraatit vaimennetulla kiikarikiväärillä sopivan välimatkan päästä. Ammuskelu on toteutettu alan standardeja noudattaen, eli varsin sujuvasti.
Vietän ensi vuonna 10-vuotisjuhlaa pelikriitikkona. Olen siis myös aika paljon vanhempi, kuin kymmenen vuotta sitten. En ole enää laiskansutka opiskelija, jolla oli joskus aivan liian paljon aikaa ja energiaa keskittyä pelaamiseen ja nauttia siitä. Voin sanoa suoraan, vieläpä tuoreehkona perheenisänä, että aika vähän tulee nykyään pelattua huvikseen sellaisia pelejä, jotka eivät ole likipitäen täydellisiä täysosumia. Far Cry 3 on ehta huippupeli, joka tulee syömään vapaa-aikaani vielä pitkään tämän arvion ilmestyttyä.
Pelissä on kosolti enemmän hehkutettavaa, kuin todellista huomautettavaa. Pelattavaa on myös varsin paljon. Jos vaikka ihan vähänkin sattuu eksymään juonesta välillä sivuraiteille maailmaa tutkimaan, pelitunteja on kertyy varsin riittävästi. Juonikaan ei ole erityisen ennalta-arvattava - pikemminkin moneen otteeseen suorastaan yllättävä. Pelaaja joutuu tekemään varsin merkittäviä valintoja, sellaisia jollaisten eteen ei pelin alkupuoliskolla olisi uskonut joutuvansa. Kouriintuntuvat hahmot ja sisäänsä imaiseva tunnelma tekevät Far Cry 3:sta yhden vuoden kovimmista pelikokemuksista.
Koska en erityisemmin pitänyt ensimmäisestä Far Crystä, en oikeastaan malttamattomana osannut odottaa sen jatko-osaakaan. Loppujen lopuksi minut positiivisesti yllättänyt Far Cry 2 jätti puolestaan sellaisen tunteen, että tätä haluaisin kyllä lisää - ilman yllä mainitsemiani pelintappajia. Uskalsin siis nostaa odotuksiani tätä kolmatta osaa kohtaan. Ubisoftilla kuunneltiin pelaajien rutinaa aiempaa tarkemmalla korvalla. Tällä kertaa pelimaailma on oikeasti avoimempi, pahikset eivät höngi niskaan, eksoottinen hyppykuppa ei vaivaa ja sademetsissä samoilu on oikeasti kivaa. Kaikkiaan Far Cry 3:sta huokuu, että se on tehty ajatuksella valmiiksi asti. Ensimmäisen kerran pelin huhuttiinkin olevan valmis jo vuonna 2010. Kehityksen lisävuodet ovat tehneet selvästi pelkkää hyvää.
Piratebay.com
Pelin tarina on sopivan freesi. Päähenkilön tie housuunpissivästä nöösistä piraattien massasurmaajaksi ja suureksi vapaustaistelijaksi horjuu välillä uskottavuuden rajamailla, mutta tästä huolimatta juonta kuljetetaan yllättävän vahvasti. Henkilöhahmot ovat sopivan värikkäitä ja mieleenpainuvia. Vaikka pelialue onkin avoin, on pelissä todellakin tarina, jonka kulku on varsin tarkkaan määritelty. Juonitehtävät tehdään siinä järjestyksessä, jossa ne tarjotaan. Niiden välissä voi toki puuhastella omiaan ja tutkia ympäristöään. Pelkän saaren tutkimisen lisäksi tekemistä löytyy kyllä. Tarjolla on juonen ulkopuolisia, vapaaehtoisia palkkiotehtäviä, joista voi ansaita rahaa. Varsin kookasta karttaa pystyy avaamaan kiipeilemällä radiomastoihin (a'la Assassins Creed), joita on alta parikymmentä. Lisäksi tarjolla on erilaisia keräilykohteita, vallattavia vihollisleirejä, metsästettäviä uhanalaisia eläimiä (!) ynnä muuta mukavaa.
Tuosta tiikereiden ynnä muiden metsän elikkoparkojen vainoamisesta onkin jo ehtinyt nousta jonkinlaista napinaa eläinrakkaampien pelaajien suunnalta. Okei, essot voi jättää ampumattakin, mutta sitten voi toisaalta jäädä vaille isompaa selkäreppua ynnä muita varsin käteviä elämänparantimia. Toisaalta voi myös miettiä, että mahtaako griinpiissinmies antaa luonnon tehdä tehtävänsä tilanteessa, jossa karhu hyökkää metsässä kimppuun, vai antaako haulikon laulaa vaan? Lopulta kyseessä on kuitenkin vain peli, jota ei ole pakko ottaa haudanvakavasti.
Vaihtoehtoisina kulkineina tarjolla on veneitä ja vesiskoottereita, joilla saaresta toiseen pääsee siirtymään kirjaimellisesti kivuttomammin. Liikkumisvälineitä on loppujen lopuksi aika vähän erilaisia, mutta riittävästi. Eipä merirosvojen kansoittaman saaren autokanta järin monimuotoinen voi ollakaan. Pelin parasta liikkumavälineantia edustaa tietysti riippuliidin, jolla voi liihotella pitkiäkin matkoja verrattaen ripeästi.
Älä itke, isi!
Asevalikoima on tutut ja turvallinen, eikä isommin yllätä. Radiomastojen valtaamisesta saa kaupoista ilmaisia aseita, eikä aikaakaan, kun ilmainen asevalikoima on jo itseasiassa varsin laaja. Rahaakin kertyy keräämällä arkuista krääsää ja myymällä ne kaupanpitäjälle. Yksi harvoista todellisista valituksenaiheistani liittyykin juuri tähän. Pitkin pelialuetta löytyvä krääsä täyttää inventaarion pihkuran nopeasti. Myös lompakon rahamäärän rajoittaminen on, vaikkakin luonnollista, niin perin ärsyttävää. Uuden lompsan saa toki uhraamalla yhden puttepossun, mutta kohtuullisen turhaa vaivaa, yhtä kaikki. Toisaalta, sitä roinaa todella löytyy enemmän kuin ehtii kerätä, joten ilman rajoituksia raha menettäisi aika äkkiä merkityksensä pelaajan hukkuessa rahasäiliönsä uima-altaaseen.
Grafiikaltaan peli on kertakaikkisen upea. Luonto tiheine metsineen, kukkuloineen ja hiekkaisat rannat kallioluolineen luovat varsin uskottavan kuvan syrjäisestä paratiisisaaresta. Visuaalisella ilotulituksella on myös hintansa. Ruudunpäivitys yskii välillä siihen malliin, että fps-hifistelijöiltä pääsee ainakin PS3-version kanssa helposti itku. Omalla kohdalla tämä kevyt nitkuttelu ei suoranaisesti pelikokemusta häirinnyt, kun siihen muutamassa tunnissa tottui. Riittävän turpealla pc-kokoonpanolla moista ongelmaa tuskin esiintyy.
Vihollisten tekoäly on pääsääntöisesti kohtuullisen hyvin toteutettu. Nipottamista tosin syntyy siitä, että nämä MERESSÄ sijaitsevalla paratiisisaarella varttuneet piraatit eivät osaa uida. Mainioksi konstiksi päästä autolla liikuttaessa takaa-ajajista eroon osoittautukin oman pirssin sillalta alas ajaminen. Varsin usein ryhmärämä seuraa perässä ja hukkuu pois häiritsemästä.
Vietän ensi vuonna 10-vuotisjuhlaa pelikriitikkona. Olen siis myös aika paljon vanhempi, kuin kymmenen vuotta sitten. En ole enää laiskansutka opiskelija, jolla oli joskus aivan liian paljon aikaa ja energiaa keskittyä pelaamiseen ja nauttia siitä. Voin sanoa suoraan, vieläpä tuoreehkona perheenisänä, että aika vähän tulee nykyään pelattua huvikseen sellaisia pelejä, jotka eivät ole likipitäen täydellisiä täysosumia. Far Cry 3 on ehta huippupeli, joka tulee syömään vapaa-aikaani vielä pitkään tämän arvion ilmestyttyä.
Pelissä on kosolti enemmän hehkutettavaa, kuin todellista huomautettavaa. Pelattavaa on myös varsin paljon. Jos vaikka ihan vähänkin sattuu eksymään juonesta välillä sivuraiteille maailmaa tutkimaan, pelitunteja on kertyy varsin riittävästi. Juonikaan ei ole erityisen ennalta-arvattava - pikemminkin moneen otteeseen suorastaan yllättävä. Pelaaja joutuu tekemään varsin merkittäviä valintoja, sellaisia jollaisten eteen ei pelin alkupuoliskolla olisi uskonut joutuvansa. Kouriintuntuvat hahmot ja sisäänsä imaiseva tunnelma tekevät Far Cry 3:sta yhden vuoden kovimmista pelikokemuksista.
Far Cry 3 (Playstation 3)
Far Cry 3 tarraa kiinni tarinallaan, hengästyttää vapaudellaan ja ihastuttaa teknisellä toteutuksellaan.
- Pelimaailman avoimuus
- Kiinnostava juoni
- Visuaalisesti upea
- Takkuava ruudunpäivitys
- Uimataidoton tekoäly
- Inventaarion täyttyminen
Keskustelut (17 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.12.2012 klo 13.38
FC2 oli kyllä niin potentaalinen huippupeli ja sen takia yks pahimmista pettymyksistä, et en itekkää oikeastaa paljoa ole tätä kolmatta osaa odottanut.
18.12.2012 klo 13.54
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.12.2012 klo 14.04 1
Loistopeli tämä FC3. Tosin tässä saa turhan helposti kaikki aseet ilmaiseksi joten rahalle ei oikein ole mitään tarvetta. Itse en myöskään tykkää niistä "neuloista" joita saa itse tehtyä. Peli helpottuu niillä aivan liikaa. "jes, vedin ruiskua persiiseen ja nyt voin juosta ja tappaa kaikki yhdella luodilla!! Ja mitäs tämä ruisku tekee? Ilmeisesti luo minulle jonkinlaisen kivi-ihon kun kestän vaikka mitä kuritusta ilman että menetän yhtään energiaa!"
Lääkeruiskut on jees. Mutta ne muut aivan turhia ja helpottaa peliä liikaa. Toki, niitä ei ole pakko käyttää. Enkä käyttänytkään, mutta silti.
Hieno peli kyllä. Selkeä parannus kakkoseen.
Rekisteröitynyt 20.02.2010
18.12.2012 klo 14.05
Ehkä itseäni häiritsi nämä bosse taistelut jotka olivat Qte komboksi vedetty ja tarinan "lyhyys", sitten nämä quest tehtävät olivat aika mitään sanomattomia.
Hyvä peli ja pitkään aikaan tunne että kuolema voi tulla milloin tahansa, varsinkin itselläni teki lieviä vaikeuksia tiettyjä elämiä metsästää tietyllä aseella, varsinkin tiikerit ja karhut toivat haastetta mutta kun on "avoimen" maailman peli niin tässäkin pystyi heti jonkun "nössö" keinon kehittämään eli nousemaan auton päälle ja sieltä ampumaan eläimiä. Sama kun Skyrimissä paras tappaa jätti oli vain nousta sellaisen murikan päälle ettei yltänyt sinuun.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.12.2012 klo 15.54 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.12.2012 klo 16.06 2
Yleensä kun FPS-peleistä lähdetään tekemään hiekkalaatikkomaisia, siinä kärsii jokin FPS:lle olennaisista osa-alueista, oli se sitten kontrollit, grafiikat vai mikä. FC3 on hieno poikkeus, sillä se on samaan aikaan upea toimintapeli ja kevyt, toimiva hiekkalaatikko.
Minä olin jo vuoden pelini ehtinyt valita, mutta sitten FC3 ja Planetside 2 sotkivat pakan täysin. Kyllä kelpaa.
Rekisteröitynyt 12.01.2011
18.12.2012 klo 16.32 1
Pienillä loppusuoran viilauksilla olisi päästy arvosanaan 10/10, mutta tyydyn 9:ään. Pelissä on nimittäin ehkä maailman typerin, sokein ja kuuroin tekoäly: Olen Jason Brody, playboy puskassa niin, että yksi lehti peittää sukukalleuteni. Sinä, piraatti kahden metrin päässä, et koskaan tule näkemään minua. Huoh.
Ai niin, moninpelistä sen verran, että olen jo tahkonnut itseni täysleveliseksi (75) varmaan alle 20:ssä tunnissa. Hauskaahan tuo on, mutta nyt peli-into vähän lopahti, kun ei ole enää mitään päämäärää. Pari doublexp-eventtiä tietenkin auttoivat, mutta muutenkin homma eteni turhan äkkiä. Uusia aseita ei paljon kiinnostanut levelittää, kun edellisetkin olivat vasta puolivälissä.
Map editori tietenkin pelistä löytyy, ja kenttiä pystyy äänestämään kohti bronze, silver ja gold mappeja. Editori tosin ainakin minulla crashaa 10min välein, joten hiukan harmittaa moinen bugailu.
Ps. Pelin parasta antia ovat kivien sisään spawnaavat viholliset, jotka kuolevat vasta, kun räjäyttävät itsensä kranaatilla.
18.12.2012 klo 17.40
"Päähenkilön tie housuunpissivästä nöösistä piraattien massasurmaajaksi ja suureksi vapaustaistelijaksi horjuu välillä uskottavuuden rajamailla." Jaa että hieman. Onhan se tietenkin mukava että kaikki protagonistit eivät ole samasta supermariini-muotista valettuja mutta tämä on kyllä naurettavaa. Peli onnistuu muutenkin kiitettävästi luomaan ilmapiirin jossa päähenkilöstä ja hänen douchebag-kavereistaan on vaikea pitää.
18.12.2012 klo 17.50 3
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.12.2012 klo 18.08
Tämä. Mielestäni pelissä olisikin ollut kiva vaihtoehto että olisi voinut valita kenet pelastaa ja kenet ei. Ainakin se typerä myssypäähippi olisi omasta puolestani saanut hukkua ja joutua miljoonan hain raiskaamaksi ja piraattien sylkykupiksi...
Rekisteröitynyt 17.03.2009
18.12.2012 klo 18.13 1
18.12.2012 klo 18.44 2
Pelissä on nimittäin ehkä maailman typerin, sokein ja kuuroin tekoäly: Olen Jason Brody, playboy puskassa niin, että yksi lehti peittää sukukalleuteni. Sinä, piraatti kahden metrin päässä, et koskaan tule näkemään minua. Huoh.
Vaihtoehtona ykkösen ja kakkosen "Hei tuolta tiheästä pusikosta näkyy joku punainen läiskä. Ampukaa se prkl!" jolloin hiipimisestä ei tule yhtään mitään
Rekisteröitynyt 09.08.2009
18.12.2012 klo 19.10
Pelissä on nimittäin ehkä maailman typerin, sokein ja kuuroin tekoäly: Olen Jason Brody, playboy puskassa niin, että yksi lehti peittää sukukalleuteni. Sinä, piraatti kahden metrin päässä, et koskaan tule näkemään minua. Huoh.
Vaihtoehtona ykkösen ja kakkosen "Hei tuolta tiheästä pusikosta näkyy joku punainen läiskä. Ampukaa se prkl!" jolloin hiipimisestä ei tule yhtään mitään
Joo se oli kyllä kakkosen ylivoimasesti raivostuttavin asia osa ampu selkänsäkin läpi konarilla headshotin vaikka kuinka kyykki ja yritti vihollista vältellä....
Tää kolmososa on kyllä saanut niin paljon positiivistä palautetta että kait sen on pakko ostaa...
Rekisteröitynyt 12.01.2011
18.12.2012 klo 20.06
Pelissä on nimittäin ehkä maailman typerin, sokein ja kuuroin tekoäly: Olen Jason Brody, playboy puskassa niin, että yksi lehti peittää sukukalleuteni. Sinä, piraatti kahden metrin päässä, et koskaan tule näkemään minua. Huoh.
Vaihtoehtona ykkösen ja kakkosen "Hei tuolta tiheästä pusikosta näkyy joku punainen läiskä. Ampukaa se prkl!" jolloin hiipimisestä ei tule yhtään mitään
Joo se oli kyllä kakkosen ylivoimasesti raivostuttavin asia osa ampu selkänsäkin läpi konarilla headshotin vaikka kuinka kyykki ja yritti vihollista vältellä....
Tää kolmososa on kyllä saanut niin paljon positiivistä palautetta että kait sen on pakko ostaa...
Niin no, eipä sekään tosiaan ole kovin mieltä kiihottavaa, kun seison tarkka-ampujan alapuolella yhden, n. 20cm leveän lehden alla, eikä äijä huomaa minua, kun tähtää lasertähtäinkiikarikiväärillään suoraan päin ja edes takaisin kehoni yli.
Olisivat tehneet ympäristöstä sniikattavan, eivätkä täyspällejä tekoälyaaseja.
19.12.2012 klo 11.13
Yksi vuoden kovimmista peleistä. Vetäisin samankaltaisen yhteyden FC2 ja 3:n välille kuin aikanaan AC1 ja AC2 välille. Peruskonsepti sama, mutta luurangon päällä on reilusti enemmän lihaa, ja suurimmat ärsytykset on kaikki korjattu.
Yleensä kun FPS-peleistä lähdetään tekemään hiekkalaatikkomaisia, siinä kärsii jokin FPS:lle olennaisista osa-alueista, oli se sitten kontrollit, grafiikat vai mikä. FC3 on hieno poikkeus, sillä se on samaan aikaan upea toimintapeli ja kevyt, toimiva hiekkalaatikko.
Minä olin jo vuoden pelini ehtinyt valita, mutta sitten FC3 ja Planetside 2 sotkivat pakan täysin. Kyllä kelpaa.
Kevyt? Jaa millä lailla? Sulavasta ruudunpäivityksestä on aika turha haaveilla muilla kuin uusimmilla prosessoreilla. Ja juurihan arvostelussa kritisoitiin PS3-version takkuavaa ruudunpäivitystä.
27.02.2013 klo 18.51
Pikainen sivuhuomautus: Tuskin yksikään "griinpiissimies" siinä karhuasiassa itsepuolustusta tuomitsee, vaan sen että ne haulikkosankarit ihan turhaan aiheuttivat koko tilanteen. Ei tarvitse haulikon laulaa edes itsepuolustukseksi jos ei mene sinne pesälle häsläämään, kele. Tuskin kukaan olisi kitissyt jos karhu olisi ihan muuten vain hyökännyt ilman provoa, mutta jos kaivaa verta nenästään niin kyllä se sieltä lopulta roiskuu, tämän tietää jokainen snagarijonon isottelijavajakki. Jostain syystä tämän seikan ymmärtäminen on "anti-griinpiisseille" ylivoimaisen vaikeaa. ;)
03.05.2013 klo 00.13
Far Cry 2:een ei kannata juuri verrata, sen verran erilainen peli. Sanoisin, että jopa STALKER-pelit menevät realistisuudessa ja immersiossa kauas tämän edelle. Erityisesti, kun fc3:n tarina on niin lyhyt ja lopulta kovin tylsä.
Vaan riippuliitimistä ja aivan erityisesti lentopuvusta enemmän kuin pari plussaa. Ne toimivat pelin hyväksi erittäin mainiosti.
Kirjoita kommentti