Olen tykästynyt mekaanisiin näppäimistöihin niin kirjoitus- kuin pelikäytössä. Töissä naputtelen Topre Realforcella, kotona on palvellut Razer BlackWidow Elite. Vaikka jälkimmäinen onkin leimallisesti pelinäppis, sillä on myös kohtuullisen mukava kirjoittaa. Ainoa isompi miinus on melkoisen kova ääni, joka ei ilahduta kanssaeläjiä siinä vaiheessa kun artikkelia kirjoitetaan jälleen kerran pikkutunneilla.


Näppäimistöjen kehitys onkin kulkenut melkoisin harppauksin. Siinä missä viisi vuotta sitten kuluttajan ulottuvilla oli lähinnä parin kympin Logitech ja ehkä jokunen kallis erikoisnäppäimistö, on sortimentti laajentunut nykyään valtavasti. Jimm'sin myymäläosasto Assemblyssä sen kertoi: pelkkiä erilaisia pelinäppiksiä oli valittavana useita hyllymetrejä. Tarjolla on monenlaista kytkintä ja tekniikkaa muutenkin. Uusinta uutta ovat RGB-näppikset, joissa jokaisen näppäimen värin voi vaihtaa haluamakseen.



Välillä tuntuukin, että Logarin kaltaiset pioneerit ovat pudonneet kelkasta Razerin, Roccatin ja muiden vauhdissa. Veteraanin aiemmat pelinäppäimistöt eivät ole etenkään itseeni juuri iskeneet: ne ovat olleet rumia ja/tai liian suuria ja paukkuja on laitettu lähinnä ulkonäköön tekniikan sijaan. G910 muistuttaa kuitenkin siitä, että halutessaan Logitech voi edelleen näyttää muille mallia tietokoneen lisälaitteiden valmistuksessa.

G910 käyttää Logitechin omaa Romer-G-kytkinratkaisua. Monesta kilpailijasta tuttu Cherry MX:ien naksutus on poissa ja näppäimistö kuulostaa kirjoituskäytössä varsin "tavalliselta". Ottaen huomioon, miten äänekkäitä pelikelpoiset Cherryt keskimäärin ovat, tämä on kehu. Suorituskyvystä ei ole tarvinnut tinkiä, sillä näppäimet ovat edelleen herkät ja tuntuvat sormissa mukavilta. Tuntuma ja asettelu on selvästi haettu pelaaminen edellä, mutta kirjoittaminenkin sujuu hyvin. Naputtelin G910:llä useamman lehtijutun ilman ongelmia.




Osaa Logitechin pelinäppäimistöistä vaivannut mammuttitauti on saatu hieman kuriin. Eteen kurottuva rannetuki on pienimmilläänkin melko massiivinen, eikä sitä saa kokonaan irti, mutta leveys on sentään jokseenkin normaali. Ohjelmoitavat näppäimet on sijoiteltu tiiviisti vasempaan laitaan. Oikeasta yläkulmasta löytyy muutama multimedianäppäin sekä äänenvoimakkuuden säätörulla.

Nykymuodin mukaisesti myös G910 on valaistu väriä vaihtavilla ledeillä. Lataamalla Logitechin ohjelmiston siihen voi vaihtaa haluamansa valmiin värimallin, säätää erilaisia tehosteita tai jopa muuttaa jokaisen näppäimen värin erikseen. En ihan väitä ymmärtäväni, mikä tässä ominaisuudessa on siitä maksettavan lisähinnan arvoista, mutta ainakin LAN-partyille sillä on mahdollista tehdä näyttäviä efektejä. Jotain iloa voi toki olla esim. siitä, että helpottaa aloittelijan peliä ilmaisemalla normaalit suuntanäppäimet ja tietyt toimintopainikkeet eri väreillä.

Näppäimistön takalaidasta avautuu teline älypuhelimelle tai tabletille. Niihin voi sitten ladata sovelluksen, joka pelisoftan pyöriessä näyttää tietoja koneen tilasta. Tämä on fiksumpi ratkaisu kuin se, että olisi käytetty näppäimistön budjettia LCD-näytön rakentamiseen, sillä ne osoittautuvat yleensä hyvin nopeasti täysin turhiksi.




Edellinen testaamani Logitechin näppis oli G510s. Siitä jäi vaikutelma, että Logitech on edelleen jumissa 2000-luvun alussa, jolloin pelaajan näppäimistöllä tarkoitettiin ylikokoista avaruuslaivaa. G910 on noin 180 euron hinnallaan kallis tuote, mutta se myös tuntuu kestävältä ja hyvin suunnitellulta. Pelaaminen on mukavaa ja kirjoittaminenkin sujuu ilman jatkuvaa kilkutusta. Rinnakkaistestissä vähän vanhemman mallin BlackWidow'n kanssa G910 osoittautui etevämmäksi lähes joka suhteessa.

Suurin miinus onkin turhan korkea hinta, jota varmasti osaltaan selittää monimutkainen väritekniikka. Jos Logitech malttaisi tipauttaa nämä samat kytkimet noin satkun hintaiseen kansanmalliin, joka heivaisi ylimääräiset sirkushuvit ja keskittyisi vain mekaaniseen erinomaisuuteen, voisi kilpailijoiden leireihin laskeutua vaivaannuttava hiljaisuus.

Hintaluokka: 180 €
Lisätietoja: Logitech