Anteeksi, mutta minä ihan pikkuisen vihaan tv-sarjoja. Tämä ei ole uusi oivallus. Muutin hetkeksi mieleni, kun katsoin laatusarjojen kokonaisia tuotantokausia. Terapeuttisista syistä sellaisille on pakko löytää aikaa ennen tämän juttusarjan seuraavaa osaa.

Neljä pilottijaksoa on taas nähty. Jokainen oli viihdyttävä. Olisin katsonut lisääkin, tai siis: toivoin jaksojen olevan leffoja. Sarjat voivat kehittyä leffoja rikkaammiksi, mutta useimmat kuolevat kesken fanien itkiessä tai menettävät otteensa hitaasti fanien itkiessä. Jos kiinnostut hahmoista, verestä tai tisseistä, hyvä. Ensi viikolla lisää. Tarina! Sitä arvotaan hatusta ja jatketaan vedellä vaikka 10 vuotta. Tv-sarjat ovat luonteeltaan keskeneräistä taidetta.

Pilottijaksoputki ei ole suositeltava tempaus, paitsi jos haluat opiskella asiaa. Kliseet ja rajoitukset näkyvät niin selkeinä, ettei kommenttiraita voisi aihetta enempää avata. Väkivallalla aloitetaan. Jos aiheena on mystinen uhka, lentokone putoaa. Yhdellä lauseella kuvailtava perusidea on tiedossa, mutta yllättäen ensimmäinen jakso vihjaakin salaliitosta ja/tai kohtalosta. Sama sänkinen virnistelevä selviytymistaitoinen mies ja samat missiltä näyttävät mutta vahvatahtoiset tosinaiset esiintyvät jokaisessa sarjassa. Sarja voi panostaa täyteläiseen kerrontaan - mutta entäs jos sitä ei katsota? Viihteellisiä koukkuja pitää viljellä läpinäkyvämmällä rytmillä kuin elokuvien aikana ja kovin montaa erilaista ei ole keksitty.




Alkoi 26.1. palvelussa HBO Nordic.

Black Sails on klassikkoromaanin Aarresaari verinen ja rintava esiosa. Oman tarinan kertominen olisi ylväämpää, mutta myönnän mielenkiintoni vahvistuneen, kun kokiksi tekeytyvän (sänkisen, virnistelevän, selviytymistaitoisen) miehen nimeksi mainittiin John Silver. Opportunistina Silver lyöttäytyy merirosvojen messiin. Hän miettii mitä tehdä käsiinsä päätyneellä lokikirjan sivulla. Paperi on tärkeä piraattikapteeni Flintille, joka suunnittelee suuria, mutta on menettämässä miehistönsä luottamuksen.

Black Sails on tyyreimmältä haiskahtava tapaus tämänkertaisista ja siksi hyvin pitkälti niistä lupaavin, eiväthän nämä aivoja kutittele. Äijät ovat likaisia ja arpisia ja runsaasti tekstuuria on myös laivoissa ja ryökäleitten satamakaupungissa. Merirosvofantasia herää komeasti henkiin mukaanlaskien heti aluksi nähtävä laivojen kohtaaminen. Tarinassa lupaavaa on vähintäänkin Flintin kunnianhimo ja osapuolten määrä. Arvaukseni on, että tiedossa on Pirates of the Caribbean -henkiset pettämisorgiat, jossa Silver ja Flint ovat toisinaan kamuja ja toisinaan toistensa kurkuissa kiinni.




Alkoi 9.1. kanavalla Sub.

Sähköt katkeavat koko maailmasta, eivätkä palaa. Yksi mies tietää jotakin, mutta tv-sarjalandiassa ei konkreettisia vihjeitä lausuta. 15 vuotta myöhemmin äijä elää maatilalla lapsiensa ja muun väen kanssa. Suuret kaupungit ovat autioituneet ja hallitukset kaatuneet. Kun paikallisen sotaherran edustajat ilmestyvät mesoamaan, yksi sankareista jää vangiksi, joten loput lähtevät kävelemään eteenpäin löytääkseen sänkisen, virnistelevän ja selviytymistaitoisen miehen.

Vaivattoman viihteellisyyden takaavat tuottaja J.J. Abrams ja ohjaaja Jon Favreau. Maailmanrakennuksen kiinnostavimmat puolet (miten ihmiset sopeutuivat?) sivuutetaan parilla repliikillä tässä vaiheessa, joten lähinnä visuaaliset yksityiskohdat erottavat sarjan keskiaikafantasioista, joissa etsitään taikatimanttia. Kategorian "Nopeimmin koukuttava hahmo" sarja voittaa. Breaking Badista tuttu Giancarlo Esposito näyttelee entistä vakuutusmiestä ja nykyistä sotilaskelmiä. Fiksussa ja karismaattisessa lierossa on monen sortin potentiaalia. Sankarit ovat tyhmiä ja muovisia eli hyvää keskitasoa.




Alkoi 7.1. kanavalla Sub.

Päättömän ratsumiehen uusin kiistattomasti yliluonnollinen versio ja hänen "klassisen vastustajansa" Ichabod Cranen uusin sankarillinen eli sänkinen, virnistelevä ja selviytymistaitoinen versio päätyvät nykyaikaan. Tällä kertaa matsi on raamatullinen. Maailmanloppu uhkaa mikäli ponibroidi löytää päänuppinsa. Cranea epäillään hulluksi, mutta ratsumiehen nähnyt nuori naispoliisi uskoo häntä, mutta naista ei uskota, mikä saattaa johtua ikivanhasta salaliitosta.

Näyttävä sarja saattaa paisua hilpeän hörhöksi tyyliin Hemlock Grove. Vaikka ratsumies muun muassa räiskii konekiväärillä, sarja ei myönnä olevansa komedia. Ichabod ja poliisi eivät ole vitsejä, vaan heidän kohtaloissaan on hitusen melankoliaa. Liika selittely tuo pilottijaksoon käsikirjoituksen kuivakkaa makua. Hyvä vain, että hahmot alkavat nopeasti uskoa uskomattomaan, mutta siihen on vaikea eläytyä, kun he jo ensimmäisessä jaksossa nielevät kritiikittä satunnaisetkin tyhjästä pieraistut selitykset sattumille.




Alkoi 1.1. kanavalla Nelonen.

Pieni kaupunki jää mystisen näkymättömän kuvun sisälle. Kupuun törmäillään rahankäyttöä vaatineissa kohtauksissa ja se halkaisee asian tai pari provosoivasti. Sitten olemme jumissa hahmojen sekä jo pitkään käynnissä olleiden salaliittojen kanssa ties kuinka kauan. Sitä luulisi, että henkilökemiat tulehtuvat vähitellen suljetussa ympäristössä, mutta eipä ole malttia: eräs surkeasti näytelty nuorukainen sekoaa jo ennen kuvun ilmestymistä. Muut näyttelijät ovat osaavampia, mutta turhauduin kahteen lupaavimpaan hahmoon, kun heidän avullaan iskettiin kameralle silmää pariinkin kertaan tietenkin siten, etteivät he oikeasti sanoneet taustatarinasta yhtään mitään.

Olisin silti mielelläni katsonut tämänkin tarinan "loppuun saakka" eli leffana. On hömppää ja humpuukia ja sehän kelpaa, kunhan sitä ei tarvitse tallentaa lähimuistiin vuosikausiksi.